Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Näinhän se on. Harva kai niin onnellisessa asemassa on että voi nauttia työstään, saati sitten olla siinä jotenkin luova? Aikanaan "valitsin" valokuvaus-alan mutta ajauduin ohjelmisto-alalle. En tiedä kumpi sitten on parempi ratkaisu. Tälläkin alalla kaikki luova työ menee työnantajalle. Ja tälläkin alalla tekijöitä on liikaa ja työttömyys tullut. Ehkä seuraavaksi alan ojankaivajaksi - paitsi että sekin ammattikunta lie kadonnut :/ Tekijänoikeus ja työnantaja on aina ristiriitainen yhdistelmä. Ymmärrän hyvin, ettei työnantaja halua palkata työntekijää jonka tekemästä työstä ei hyödy pidemmän päälle. Mieluumminhan silloin käyttää alihankintaa - vaikka valokuvauksen tapauksessa jotakin kuvapankkia tai kännykuvia ilmaiseksi lähettäviä lukijoita. Toisaalta ei sekään ole kivaa että työntekijänä ei saa hyödyntää mitenkään omaa tekemäänsä työtä. "Keksi meille jotain hienoa ja sitten unohda se" on ongelmallinen sopimus. Toisaalta se on käytännössä jokaisen (luovan) alan ongelma työntekijän kannalta. Kyllähän kuvaaja voi työssään kokeilla jotain uutta ja jos toteaa sen toimivaksi niin sitten vapaa-ajalla toteuttaa saman omassa jutussaan. Vastaavasti kooderi voi työssä kehittää jotain hienoa ja tehdä siltä pohjalta jotain vapaa-ajalla. Tai graafinen suunnittelija, tai melkein mikä vain jonka työhön liittyy jonkun asian luominen tai kehittäminen. Valokuvauksessa ehkä on työnä suurena ongelmana se, että valokuvaukseen hurahtanut kuvittelee työn olevan samaa kivaa kuin oma harrastus. Kuitenkin työntekijänä sitä on vain toisen tahon toteuttava tekijä, vailla omaa näkemystä ja intohimoa. Lienee niin että valokuvaksesta ammattina voi nauttia vain jos on esimerkiksi saavuttanut jollain osa-alueella itse sellaisen maineen että voi tehdä asiakkailleen tilaustöitä jollakin omalla jutullaan - vaikka muotokuvaamalla, ... Tai sitten onnistunut saamaan apurahoja ja kuvamyyntiä gallerioihin ja elää sillä. Peruskuvaamisesta - lehti-, tuote-, hää-, mainos-, ... on vaikea löytää sellaista jossa joku toinen taho ei olisi määräävässä asemassa ja kuvaaja vain yksi lenkki ketjussa. Ehkä useimmilla on valokuvaajan ammatista liian hohdokas mielikuva?
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Tuota työtä kun olen nyt tehnyt, niin noin se menee. Ei auta vaikka kuinka olisit kuvaajana oma herrasi, eli yrittäjä. Toiset sanelee, millainen kuva otetaan ja kuvan käyttöoikeudet menee toisaalle tai sitten kuva on muuten sellainen, ettei sillä teosmielessä ole mitään käyttöä. Kuvalle määritetään kuitenkin jokatapauksessa jonkinlainen suoja-aika. Kaikessa rahaa vastaan kuvaamisessa on se huoraamisen maku, vaikka kuinka olisi omaa tyyliä, niin se ad, päätoimittaja tai hääpari haluaa siihen kuvaansa sen oman juttunsa, mikä siihen pitää vaan laittaa vaikka omasta mielestä se ei siihen sovi. Työ on työtä ja harrastaminen on harrastamista, ei noita kannata yrittää sekoittaa keskenään. Mitä itse tuohon valmisteltavaan lakiin tulee, niin eihän tuo kauheasti kuitenkaan vallitsevaa tilannetta muuta. Sikäli laki vaan on tuolta osin turha, koska nyt jo eletään hetkeä, jossa tilaaja, eli työnantaja määrittelee sopimuksin oikeuksien siirtymisen ja se pitää vaan hyväksyä tai joku toinen tekee tuon homman noilla ehdoilla. Tämä laki ainoastaan tekee tuosta perusolettaman. Tuossa mallissa on kyllä muitakin kohtia, joihin enemmän kiinnittäisin huomiota. Kuten nyt esimerkiksi nuo orpoteosten oikeudet. Niistähän on tuolla valtameren takana väännetty jo muutaman vuotta.
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Mihin sä voisit sit niitä kuvia myydä? Kirjoihinko? Näyttelyssä? Suomessahan on hyvin vähän hyvästä kuvajournalismista kiinnostuneita lehtiä. Mullakin on tällanen käsitys, että jossain vaiheessa jotku anto turhan paljon periks.
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Ilman muuta niillä lehtikuvakeikoillakin voi sellaisia kuvia onnistua nappaan, että ne omaan portfolioon ja sitä kautta vaikka kirjaankin vois laittaa (tai mihin vaan julkaisuun tai omaan käyttöön mitä nyt valokuvaaja keksii). [QUOTE> [/QUOTE] Eikä ihmekään, kun asenne yleisesti on, että "ihan normaalia työelämäähän toi on, älä kitise" ;-D. Tottakai ideaalitapaus on se, että saat rahaa tekemällä sitä mistä tykkäät - eli siis harrastamalla. Jos se on mahdollista niin siihen kannattaa varmasti pyrkiä. Valokuvaajan ammatti on laaja käsite ja sisältää muutakin kuin "Hesarin onnettomuuspaikkaräpsijän" työn. Tuskin se hohdokas mielikuva tulee vain peruslehtikuvaajan työstä, vaan haaveesta tehdä rahaa nimenomaan sillä valokuvalla mitä itse tykkää kuvata. Se voi sitten olla vaikka sitä hyvää lehtikuvaakin. Kyllä siitä peruskuvaajan työstä varmaan on yleisesti melko hyvä ja realistinen kuva. Ei oo herkkua varsinkaan tällä nykymeiningillä, mutta jos huvittaa niin kyllähän siitä helpot rahat saa nappia painelemalla. Valitettavasti hommahan menee juuri siihen, että duunikuvaukset käydään "painelemassa nappia". Noilla ehdoilla (ja ehkä muulla meiningillä) ei kiinnostus riitä siihen että yrittäisi aina oikeasti parhaansa, vaan ottaa vaan sen riittävän kuvan. Siitä sitten syntyy kierre - lehtikuvan tasossa alaspäin . Varsinkin nyt oikeastaan kun kuka tahansa voi lähteä ottamaan niitä riittäviä kuvia (ja tietysti vähän halvemmalla kuin hän jolla ehkä olis kiinnostusta ottaa hyviäkin kuvia jos ehdot olis vähän paremmat). Vaan eipä meitäkään "valokuvaharrastajia" näytä kiinnostavan, kunhan ajatellaan että ihan normaalia ja näin sen pitää ollakin. Ehkä osittain väistämätöntäkin, en tiedä. Voi olla että harva on, mutta luulisi että se on tärkeätä varsinkin jos työnä on esim. juuri valokuvaus. Työssään varmasti voi kuka tahansa olla luova, mutta se on eri asia maksetaanko sulle juuri siitä. Valokuvaus on yleensä samalla harrastus ja jos vähänkin kuvatessa yrittää, niin työssään silloin luultavasti "on luova". Hyvään valokuvaan sitä kuitenkin myös vaaditaan, mutta aivan tavallisimpaan lehtikuvaan ei välttämättä ainakaan paljoa. Meille lapsena ja nuorena kuitenkin aina ollaan sitä toitottamassa, että mene sille alalle mikä kiinnostaa tai mistä tykkäät. Varmasti moni nauttii esim. insinöörin työstäkin jossain määrin (ja siinäkin saa varmasti olla luova monella tapaa), mutta onhan se aivan eri asia kuin ansaita leipänsä vaikkapa juuri valokuvaamalla. Samoin on eri asia tehdä päivät "tavallista" duunia ja yrittää samalla vapaa-ajalla harrastaa valokuvausta intohimoisesti ja tavoitteet korkealla. Siispä jos oikeasti valokuvaus kiinnostaa, siihen on paloa ja tuntuu että voisi olla "pääoma" jolla alalla pärjää, niin tottakai pitää pyrkiä juuri silla omalla tyylillään elantonsa ansaitsemaan. [QUOTE> [/QUOTE] Jos lehti saa oikeudet valokuviin ja saa ne kuvat tilaamaltaan keikalta, niin kyllähän se lehti siitä hyötyy. Tottakai alan firmat voivat vaatia kaikkikin oikeudet ajatellen että repii kaiken irti, mitä kuvaajiensa työstä saa, mutta olisikos se niin paha antaa myös kuvaajan pitää ne oikeudet. Ehkä silloin ei voisi kuvakirjoja työntekijöidensä teoksista alkaa myydä, mutta entä jos valokuvan taso vaikkapa nousisi ja sitä kautta saisi vaikka muutaman henkilön lisää levikkiin... [QUOTE> [/QUOTE] Tottakai valokuvauskeikalla tarvitaan omaa näkemystä. Valitettavasti intohimo helposti jää omiin projekteihin tällä menolla. Jännä että siihen muka pitäisi vain tyytyä. OK, voi olla vaikeaa päästä takaisin kulta-ajalle, mutta miksei sitä voisi tai pitäisi ainakin haluta tai toivoa, ehkä jopa siihen pyrkiä? Myös kuvajournalismin ja vastaavien lajien osalta, myös Suomessa... On vaikea sanoa mistä kukin nauttii, mutta olis aika ikävää tehdä työkseen harrastustaan "hutiloiden" tai puolivillaisesti. Siinä on se juju, miksi sanotaan että harrastusta ja työtä ei kannata sekottaa. Jos ei työ kannusta yrittämään, niin tuskin sitä kaikkeaan antaakaan (ainakaan pitkään). Se varmasti nakertaa myös harrastuspuolta, että joutuu tilanteeseen jossa samaa asiaa tehdään työkseen, muttei saa itselle tyydytystä hommasta tai tekemiselleen arvostusta. Kunhan nappaa ne peruskuvat keikalta ja antaa täydet oikeudet työnantajalle.
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Tämä on mielenkiintoinen teema, ja hämmennän jälleen hieman. Mikä on kirjoittavan toimittajan oikeus omiin luomuksiinsa? Epäilisin, että julkaisuoikeudet on ollut tapana luovuttaa lehdille suunnilleen aina. Tämä on tuskin myöskään rajoittanut toimittajien kunnianhimoa tai luovuutta. Onko heidän luova panoksensa jotenkin vähäarvoisempi ja ansaitsee vähemmän suojaa kuin valokuvaajien, niin että toisten pitäisi tehdä työtään eri ehdoilla? Oikeastaan tilanne taitaa olla toinen. Jotain National Geographicia, Arizona Highways Magazinea tai Outdoor Photographya ehkä tilataan valokuvienkin takia niin paljon, että sillä on vaikutusta levikkiin - jolla taas vaikutusta todelliseen rahasampoon eli ilmoitusmyyntiin. Pääasiassa lehdet menestyvät jos ovat menestyäkseen kirjoitetulla sisällöllä ja se on lehden tärkeintä ydinsisältöä, jolloin julkaisuoikeudet on haluttu aina lehdille. Kuvallisen sisällön merkitys ja painoarvo sitten vaihtelee lehdestä riippuen, autolehdessä esim. korkeampi kuin tieteellisessä artikkelijulkaisuissa jne.
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Harvempi toimittaja kai jutuistaan tekisi kokoelmakirjaa, mutta ihan täällä Suomessakin on jotkut Hannes Heikurat lehtikuvistaan julkaisseet kokoelmakirjoja. Toimittajan työ ja se tulos tehdään yleensä nimenomaan kertajulkaisua varten ja se artikkeli on usein tiettyyn ajankohtaan sidottu. Tämä pätee siis ainakin tavallisissa sanomalehdissä. Ehkä pidemmät tai tutkivammat reportaasit ovat ajattomampia. Hyvä valokuva on itsessään ajaton ja ihan niissä lehtikuvissakin saattaa näkyä kuvaajan oma tyyli. Esimerkiksi erityisen onnistuneet kuvat poliitikoista, vaikkapa uudesta pääministeristä tai presidentistä voisivat olla arvokkaita kuvaajalle, mutta uutinen siitä kuinka hänet valittiin ei välttämättä kiinnostaisi samalla tapaa pitempään. Tavanomaisemmaltakin keikalta voi kuvaaja napata loisto-otoksen, joka kiinnostaa muutenkin kuin uutisarvoltaan. Uskoisin ettei toimittaja samalla tavalla taiteile yleensä sanoillaan, vaan työpanos on enemmänkin faktojen selvittämisen puolella ja tekstiasu rutiinisuoritus (vrt. se aivan perus lehtikuva, jossa ei mihkään luovaan tai hienoon pyritä, vaan painellaan vain nappia oikeassa tilanteessa).
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Sanotaanko näin, että pari itselleni tärkeintä juttua joita olen tehnyt omalla ajalla ja ne on menneet reportaaseina suomessa yhteensä viiteen eri lehteen n. 20-25 eri kuvalla. Sen lisäksi olen voinut tarjota kuvia ympäri maailmaa ihan mihin itseäni huvittaa. Toista juttua on erään tahon toimesta kaupattu jenkkiläisiin lehtiin. Julkaisijana oli suomessa kolme sanomalehteä ja kaksi aikakauslehteä. Mielummin näin, kuin pelkkä kertajulkaisu yhden maakuntalehden sivuilla kun et omista (c)... Tossa isoin syy miksi itseäni kiinnostaa pitää (c) kuviin jotka perustuu omiin ideoihini. Ja päälle viela kaikki muut syyt...osan jo itsekin mainitsit. Eihän tässä mitään uutta ole, että hamuan (c) itselleni... Onhan se yksi shampanjapullomerkkinen kuvatoimistokin aikanaan perustettu pääideanaan se, että kuvaaja saa määrätä tekeleistään...
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Ymmärtääkseni kuitenkin tässä lakimuutoksessa, mistä tämä keskustelu ilmeisemminkin sai alkunsa, oli ajatuksena vain, että työnantaja saisi oikeuden käyttää toisen teosta samoin oikeuksin kuin tekijäkin. Ei oikeuksia mihinkään siirtämässä olla. Nuortevan perikunta saa vieläkin julkaista kokoelmateoksia ja uudetkin kirjoittajat saavat myydä juttujaan kirjoina, vaikka lehtitalo niitä lehdissään myös julkaisisi. Toinen asia tietysti on, jos journalisti on mennyt tekemään toisenlaisen sopimuksen, mutta siitä ei voi syyttää kuin itseään, se ei ole lainsäädännön vika. Eikä pidä vähätellä toimittajan työtä, toimittajan luova panos sujuvan ja rikkaan tekstin tuottamisessa on melkeinpä suurempi kun valokuvaajalla, jolle se hyvä kuva saattaa ilmaantua eteen jopa ihan itsestään. Eikä hyvä juttu useinkaan jää kertajulkaisuksi vaan sitä saatetaan referoida vielä vuosienkin jälkeen. Tuossa pitää vain tasapainotella, että haluaako myydä pari kertaa vuodessa jutun eri lehtiin saaden siitä parikymmentä tuhatta vai olla töissä lehdessä saaden pari ja puoli tuhatta euroa kuussa. Elämä on valintoja.
Vs: Taas poljetaan tekijänoikeuksia (lisätty tv-nelonen) Arkistokuvilla on hyvin osuva englanninkielinen nimi: STOCK PHOTOS. eli kuin tavallaan osakkeita, ajan mittaan tuottaa, yleensä jonkunverran "varastossa" maattuaan alkaa taas kiinnostaa. Vielä yksi pointti keskusteluun: Yhdessä vaiheessa verottaja ajatteli alkaa verottaa arkistojen haltioita, sillä kuvilla kuviteltiin olevan jotakin absoluuttista arvoa kuten "oikeilla osakkeilla" on. Onneksi asia kaatui omaan (hinnottelu) mahdottomuuteensa.