Vs: Suulit Se toi heinän (tai mitä peltoa toi nyt onkaan) kuvioinnin diagonaalisuus saa aikaan illuusion horisontin vinoudesta, mikä aiheuttaa kiehtovan epämiellyttävän visuaalisen ärsykkeen. Se on kuvan kiinnostavin ominaisuus. Jänskä rassaus. Harmittavinta on kuvan pieni koko. On epämiellyttävää tihrustaa hirmu pieniä maisemia. Ainakin useimmin niin, poikkeuksiakin on. - Eero
Vs: Suulit Olen Erskan kanssa samaa mieltä, ja miksen olisi. Heinä on kiinnostavin osio, suulit (suom. ladot) jäävät harmillisen pieniksi täpliksi horisonttiin. Tossuzoomia olisi tarvittu, mielestäni. Yksi semmoinen Antero Takala -niminen heppu sanoi tuossa syksyn saadessa että taivas on maisemalle sama kuin silmät potretille - se tekee maisemavalokuvaajan elämästä näillä lakeuksilla tähän aikaan vuodesta erityisen hankalaa. Tylsyyttä on vaikea välttää, jos kuva-alasta noin 45 prosenttia on tasaisen harmaata.
Vs: Suulit Mä taas tykkään harmaasta, tässä sitä mun mielestä on vielä lisätty Photoshopissa, Olenko oikeassa?
Vs: Suulit Kiitosta kommenteista. JW, kyllä vain, horisontista ylöspäin sävyt muutettu, sekä latojen seiniä vaalennettu. Etualan ruohikon ja sänkipellon saturaatiota hieman käpistelty myös. Satakunnassa lato tunnetaan paremmin nimellä suuli.
Vs: Suulit Satakunnassa nuoruuteni hukanneena olen siitä kiusallisen tietoinen, siksi suomensin. Sorry OT.
Vs: Suulit Infopläjäys Nakkilan kunnan sivuilta: Leistilänjärvi on kuivattu järvi, jonka kuivatus aloitettiin jo vuonna 1777. Kuivatus saatiin loppuun suoritettua vasta sotien jälkeen 1940-luvulla vankityövoimaa apuna käyttäen. Alueen koko on kaikkiaan noin 1500 ha. Alueen ympäristöön saatiin asutettua sodan jälkeen suuri joukko siirtolaisia.
Vs: Suulit Sama paikka kuitenkin. Järvikylä on siellä länsipäässä, tämä taitaa olla kuvattu itäpäästä. Nakkilan Texas!