Vs: Miksi filmi kiehtoo? +kuva on konkreettinen negatiivi, dia tai paperikuva. Digistä saa teetettyä paperikuvan mutta ei niitä tule monesta kuvasta teetettyä. +on mahdollisuus kuvata mekaanisilla laitteilla. Pidän enemmän mekaanisista laitteista kuin elektronisista +digilaitteisto edustaa minulle viimeistä tekniikkaa ja tehokkuutta mitä en välttämättä halua harrastukseeni +kuvaamisfiilis filmillä on kiirettömämpi +kuvia tulee vähemmän. Digikuvia on useita useita tuhansia kiintolevyillä raw muodossa odottamassa käsittelyä. Teen työtä tietokoneella ja tekisin vapaa-ajalla mielummin jotain muuta kun istuisin tietokoneen ääressä. +filmikuvilla on helpompi erottua nykyisin massasta jos sitä haluaa +filmikuvassa ei ole oletusarvoisena lähtökohtana että se voidaan ladata internettiin -koen pimiötyöskentelyn epämiellyttävänä kotioloissa koska pimiölle ei ole tiloja -ympäristönäkökohdista katsottuna pimiössä käytettvien kemikaalien valmistus ja hävittäminen. (Lyhyen käyttöiän omaavilla digilaitteilla saattaa tosin olla samat ympäristövaikutukset.) Niin kuvaan siis nykyisin pelkästään digillä. Keskikoon filmikameran hankkiminen ja pimiön perustaminen houkuttelee aika-ajoin kovastikkin. Molempiin ei ole varaa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Ei kai pikaruokaan "sorruta" sen enempää kuin diginkään, joillekin se riittää, kuten kärjistettynä joulukirkossa käynti hengenravinnoksi... Toiset vaan haluaa kokea enammän, hallita asioita perustuksia myöten.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? jatkoa filmin "kiehtomiseen" Opettelun ja oppimisen jälkeen syntyy ammattitaito ja sitten tulee rutiini. Tästä seuraa se, että Rollikkaa ja viissatasta Hasselia ja Canonin T 90:ää ja M3 Leicaa voi käyttää "vaikka silmät ummessa". Kaikki vivut ja vavut ovat samoilla omilla paikoillaan eli alkaa olla kysymys työkalusta. Kun ottaa kuvaa, ei laitteessa ole turhia vimpaimia. Tehdäkseen jonkun manööverin, ei tarvitse ottaa laitetta silmiltä. Voi keskittyä kuvaamiseen. Riippuen genrestä sitä voidaan puhutella vaikka ilmaisuksi. Kun digirungon vaihtoväli tuntuu olevan kaksi vuotta ja insinöörit "parantavat" välineitä siirtelemällä hallintalaitteita ja jopa vaihtavan niiden paikkaa, ei laitetta voi käyttää "kuin omaansa". Ominaisuuksia on vaikka toisille jakaa ja valitettavasti lukitsemattomat näppylät luiskahtavat väärällekin asennolle. Laite on vähän kuin siili. Kamera ei ehdi tulla tutuksi tai jos siihen oikein tavastuu, niin eiköhän seuraavassa versiossa ole jo se nappi toiseen tarkoitukseen. Laitteet on toteutettu eri filosofialla. Kun filmikamerat ovat vakioidumpia, niin niillä työskennellessä ei tule ärräpäitä niin useasti. Vaikuttaa muuten kuvan sisältöön. Kyllä kuvaaminen on kokonaisvaltainen tapahtuma. Ollaan aika varhaisvaiheissa, jos kuvaamista toteutetaan joko laitteen tai materiaalin tai kaverin takia...
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Näin vähemmän pedanttiselle yksilölle filmissä kiehtoo..kiehtoi yllätyksellisyys. Koskaan ei tiennyt etukäteen, millaista jälkeä oli odotettavissa valotuksen, kehityksen ja vedostuksen jälkeen. Sävytoisto ja 6x6:ssa syvyysterävyys kiehtoivat myös. Nyt kun digipuolella on oppinut kiertämään nämä "ongelmat" ja tilanteetkaan eivät enää mene ikuisesti ohi niin se on ihan fuckall filmin kanssa tällä erää. Kun tarttis niissä kuvissa jotain sisältöäkin joskus olla, yritän keskittyä nyt siihen vaihteeksi. Isompi koko (4x5 ja mitä näitä nyt on) kiinnostaisi toki, mutta logistiikka sen suhteen pyörryttää, ehkä suottakin.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Aavistuksen asiaa hipoen: Kuten joku aika sitten J.W. kertoi kameroiden hoitamisesta, täytyy erityisesti keskussulkimia pitää hereillä, jumpata. Ne pikeentyvät herkästi ja sitten kirjoitetaan "sekunti on todellisuudessa yli sekunti". Myös verhosulkimia pitää käyttää. Tämä on luonteenomaista nimenomaan FILMIkameroiden sulkimille. On mielekkäämpää klapsutella suljinta filmin kera kuin tyhjänä. Kun keskussulkimien määrä on iso, niin fiilistelyyn kuuluu, että kaikkia kameroita/optiikoita ulkoilutetaan määräajoin. Tänäkin vuonna muutaman unohtuneen joutui Kameraseppo herättelemään henkiin.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Tuosta "Jumppaamisesta": Mielestäni on hyvä että vakiovälein, vaikka kerran kuukaudessa latoo pöydälle koko arsenaalin, miettii että mitä on tarjolla, katselee läpi linssien, pistää runkoon kiinni ja käy läpi rutiinit, skarppaukset, himmentimet ja laukaisut. Vähän harjoittaa meditaatiota, että miksi omistaa nämä kamat. Jos jokin vempele ei enää sytytä, eikun panee kiertoon, jollekin muulle saattaa olla olennainen kapistus tuo pölyttyvä linssi esim. Ei näitä kamoja enää määrättömästi pyöri, nyt kun EP:tä ei ole enää, kameralaukku taitaa olla se ainoa "luotettava" vaihtomesta, ainakin on tiukka raati heti käsillä.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Filmikameroilla on kiva kuvata ihmisiä, etenkin vanhemmilla keskikoon kameroilla. Esim. Yashica-Matilla tähtäily ei ikinä aiheuta samanlaista "tunge nyt se kamera zone-nollaasi" ilmettä ihmisissä kuin digijärkkäri joskus. On myös erittäin harvinaista että kukaan haluaa heti nähdä otetun kuvan 60-luvun kameran lcd-näytöltä, tai että noin puoli tuntia myöhemmin kysytään tekstarilla että joko ne on netissä.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Joo, olis pitänyt kirjoittaa "ei kovin yleistä." Joku kinojärkkäri aiheuttaa kyllä enemmän noita kysymyksiä kuin laatikon malliset keskarit, varsinkin jos takana on vielä pidikkeessä filmilaatikon kansi hämäämässä.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Luin : "Periaatteessahan digikameran sulkimet ovat samanmoisia." Olen samaa mieltä, että periaatteessa ovat samanmoisia, mutta käytännössä eivät. Kun digivalotuksia tulee läpi vuoden keskimäärin 55 per päivä pyhää arkea, ei ole tarvetta jumpata digijärkkärin sulkimia. Tänään tuli yli 200 valotusta... Hyllyssäni on keskussulkimellinen huippuobjektiivi, jolla olen tänä vuonna valottanut kaksi ruutua. Sitä pitää käytännössä jumpata, ettei muutu huollettavaksi Tässä problematiikassa auttaa ison koon innovaatio : Sinarin erillinen suljin. Pelkät himmentimet DB-laseissa eivät kaipaa liikuntaa siinä missä sulkimet.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Heh heh toinen äärimmäisyys. Studio digien sulkimista ( Copal electric jne) on tullut varoituksia: ne kuluu loppuun alta aikaykskön! Linssin sisään alkaa levitä kellertävää möhnää kun messinkiset osat on kulunu loppuun ja jauhautuu ihan töhnäksi. esim aikoja ei saa muuttaa turhaan. mekaniikka ei kestä... jos tulee esim 200 valotusta per päivä tekee se noin 5000 shottia kuussa ja 60.000 shottia vuodessa, parissa vuodessa on suljin tasaraha...
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Vanhenemiseen perustuu tuo eilinen mainintani, että digirungon vaihtoväli tuntuu olevan kaksi vuotta. Lisänä on vielä RAWit, softat, prosessorit ja muistit. Ei tunnu löytyvän tasapainoa hetkeksikään. Se ei kuitenkaan ole käänteinen syy siihen, miksi filmi kiehtoo.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Digikäytössä mun Sinarissa on Canonin suljin, analogisena siinä on Copalin keskussuljin tai Compound tai Compur-Rapid, mutta ei ole Canonin suljinta. Olennaisinta tässä vääntämisessä on se, että joka päivä käytettynä mikään suljin ei tarvitse jumppaa, käyttämättöminä sulkimet tarvitsevat jumppaa. Kertaalleen : kamera on parhaimmillaan, kun sitä käytetään. Jos sitä ei käytetä, se alkaa kaivata huoltoa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Sitten taas toisenlainen tarinaa: Mä laitoin diafilkan syrjään 2001, noin 16v harrastamisen jälkeen ja siirryin kerralla digiin. Digissä tuli tutuksi Nikonin D-sata sarja jonka nappulat osaa unissaankin ja pimeässä. Kun kesällä päätti kokeilla filmiä ekaa kertaa tuon mainitun vuoden jälkeen ja otti käteen F100:sen niin hämmästys oli suuri. Kaikki nappulat oli just siellä missä niiden pitikin ja toimivat samalla logiikalla. Ei ole helpompaa siirtymää käytettävyydessä filkka ja digirungon välillä!! Mutta itse kysymykseen vastaukset: -Halu kokeilla mv-pimiötä joka jäi filkkavuosina tekemättä kun kuvasi vain diaa. -Jonkinlainen vastareaktio normaalillle duunille kun istuu tietsikan ääressä vähintään 8h per päivä. -Retroilu: vanha auto, vanha kamera, jne...vanhat arvot. Olin viittä vaille ostaa Nikon F Photomicin pari viikkoa sitten...ihan vain siksi kun se valmistettu saman kuukauden aikana kun autovanhukseni Tarvitseeko olla yhtään fiksumpia perusteluja jos vain tuntuu hyvältä tehdä näin....??? Oikeasti hyvät herrat: tarvitseeko harrastusta perustella insinöörimäisen rationaalisesti...eikö riitä että se tuottaa itselle mielihyvää ?
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Ei varmaankaan ole välttämätöntä tarvetta ulottaa eksaktiutta tälle saralle. Fiilispuoli on vain niin lyhyesti kerrottu ja tunteet ovat usein hyvinkin henkilökohtaisia. Aihetta on monipuolisempaa lähestyä ja palastella "fakta"pohjalta. Liekö sitten jompaa kumpaa, mutta vaikuttaa siltä, että filmille kuvaamisessa voi itse vaikuttaa haluamaansa lopputulokseen paljon enemmän kuin siinä toisessa tallennemuodossa, jossa insinöörien vaikutus on paljon voimakkaampi. Kuvakin alkaa tuntua jotenkin insinörimäiseltä Filmillä ei ole aina edes "A"-asentoa. Eikä kiirettä. Joutuu tekemään / saa tehdä enemmän töitä halutun lopputuloksen saamiseksi. Aikaansaannos tuntuu paremmalta.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Niinpä, ei ne itsessään siellä kamerassa paikkaa vaihda ;-). [QUOTE> [/QUOTE] Ei varsinaisesti. Tietysti tässä tulee se, että "valokuvausta" harrastetaan niin eri tavoin. Voi kerätä kameroita, hekumoida kemiaprosessia tai käsityötä, tai sitten vaan pyrkiä lopputulokseen kaikin voimin, valiten työtavat vain sen lopullisen kuvan ehdoilla... Tai sitten valitaan joku kompromissi näitten kesken.<SIZE size="1"] Kuvistahan täällä kuitenkin paljon meteliä pidetään ja varmaan lähes jokainen sitä lopputulosta pitää tärkeänä, jos ei pääasiana. Kameroitakin kehutaan yleensä niiden käytettävyyden tai tulosten perusteella =). Minusta ainakin on rehellisesti sääli, jos kamerat ostetaan vitriiniin... tai filmeille valotetaan vain "satunnaisia" kuvia jotta päästään katsomaan millasta jälkeä tuli ja toimiko uutuusfilmi nyt eri tavalla kuin vanha . Mutta antaa palaa vaan jos siltä tuntuu. Tukeepahan luultavasti ainakin tämän alan toimijoita ;-D.</SIZE>