Omia järkeviä selityksiä miksi kuvaat vielä dinosaurusten aikaisilla vehkeillä? Miksi maailma on pullollaan filmiin rakastuneita.Itse kuulun filmimiehiin,vaikka ymmärrän kyllä digikamerankin etuja,mikäli niitä nyt on muuta kuin helppous.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Digikuvan ottamisesta tulee helposti sielutonta näppäilyä. Filmikameralla otettu kuva tekee pidemmän matkan ennenkuin se on katseltavassa muodossa. Jokaisen kuvan eteen nähty vaiva laukaisuhetkestä kehitykseen, vedostamiseen, pölyn varominen jne.. tekee hieman heikommastakin kuvasta rakastamisen arvoisen. Filmin lataaminen kameraan, filminsiirtovivun rauhoittava raksunta, sulkimen räpsähdys joka tuntuu koko kehossa.. Mikäs sen hienompaa. Se on Valokuvausta.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Muutamia syitä lyhyesti: 1) Kuva on fyysisenä kuvana, mistä seuraa seuraavaa: - Kaikki prosessit ovat suht' yksinkertaisia, mistä johtuen kotikonstein ja -välinein mahdollista hallita koko prosessia: tarvittaessa materiaalin valmistamisesta, valotuksesta aina optiseen vedostamiseen asti 2) Laaja harrastuskenttä Jaan itse filkkaharrastuksen neljään eri "maailmaan": - MV-nega (sis. vedostus + kikat) - Värinega (samoin) - Väridia (heijastaminen, WYSIWYG) - Hullu Tiedemies (kokeelliset prosessit ym. ym. ym.) Itse diggaan kaikista näistä, jotkut keskittyvät yhteen tai muutamaan ja useimmille siinäkin on jo aivan kylliksi. Skannaaminen ja tietokoneen käyttö tuo vielä yhden ulottuvuuden lisää. Digikuvaaminen on hyvin rajoittunutta tähän verrattuna. 3) Miellyttävä kuvanlaatu: - Väritoiston valinnanvara - Resoluutio joka on hyvä muttei näytä terävöitetyltä (vrt. filmin ja digin mtf-käyrät) - Dynamiikka - Mahdollisuus tehdä kompromissia kuvakoon (= kameran koon) ja kuvanlaadun suhteen. Isompi formaatti jos haluaa äärimmäistä laatua. Digi taas hakkaa rakeettomuudessa ja ISO-herkkyyksissä mutta näissäkin osa-alueissa filmin suoriutuminen on minusta aivan riittävä. 4) Laaja valikoima kameroita erilaisiin tarkoituksiin ja makuihin - Digeillä tarjolla on vaan ne perus-SLR:t (kino tai puolikino), tai sitten muutama huippukallis mittaetsin - Filmilaitteita valtava valikoima aina pikku vakoilukameroista 8x10" hirmuihin asti (ja kaikkea siltä väliltä), erilaisia ja erityyppisiä etsinratkaisuja, filmitason liikkeitä jne. 5) Yksinkertainen säilyvyys - Kun kuvat on kehittänyt ja tunkee vaan negat johonkin niin ei niille mitään tapahdu . Tiedostojen varmuuskopiointiaskartelu jää vaan multa tekemättä, ei oo tarpeeksi hyvä keskittymiskyky. Itelläni erityisesti viehättää se että ymmärrän koko prosessin (niinkuin kyllä ymmärrän koko digiprosessinkin) mutta myös pystyn TEKEMÄÄN kaiken itse niin halutessani, mutta silti myös luottamaan isoon määrään valmiita laatutuotteita. Filmillä kuvaaminen voi olla äärimmäisen helppoa ja nopeaa (melkein yhtä vaivatonta kuin digilläkin!), tai sitten siitä voi tehdä työlästä. Kummassakin tapauksessa diggaan ja harrastan molempia ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä...
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mulle valokuvaus on pitkälti kamera- ja käsityöharrastusta. Siksi filmi- ja filmikamerat. Toki digijärkkäri on monesti käytössä vaivattomuutensa vuoksi. Kuvan laadun puolesta filmi puolustaa mulla paikkaansa keskikoon lisäksi erityisesti taskuunmenevien pokkarien saralla. Pienikennoisten digipokkarien dynamiikka on aivan perseestä, mutta hyvällä (ja silti edullisella) filmipokkarilla saa oikeesti hienoa jälkeä.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? RB: et tainnut ollenkaan vastata että miksi se filmi kiehtoo? Lähinnähän tuossa tuli ilmi että sen verran kiehtoo että ehkä joskus taas saattaa tulla kuvattua... Itse annan vähän hautoa vielä ja vastaan sitten =)
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Joo jos olis aikaa opetella tuo kehitystekniikka ja olisi malttia kertalaukaisun suunnitteluun. Eläkkeellä sitten, Higg Editoitu k18 pois, sama
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Itse digikaudella kuvaamisen aloittaneena olen kyllä suuresti harmistunut siitä etten saanut kokea filmin kulta-aikaa. Ehkä, ja uskon kyllä, että se tulee vielä takaisin.. Ellei ole jo tullut.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Eka oma kamera oli Polaroid Land Camera 1000 (käytti SX-70 -filmiä) ja vuosi tais olla 2004 tai 2005. Heti ekoissa kuvissa se jälki oli mun mielestä kivan erilaista ja se fyysinen kuva oli hieno juttu. Sen jälkeen tuli hommattua tavallista filmiä käyttävä kamera, jotta vois vähän rennommin ja halvemmalla kuvata. <SIZE size="1"](Tietty näitä ennen oli vähän tullu jotain kokeiltua äitin filmi- ja digipokkareilla, mutta varsinkaan ensin mainitulla ei vielä voi puhua valokuvauksesta, enempi harrastuskuvien ottamista rullalautaillessa).</SIZE> Tärkein syy on aina ollu se filmin omanlainen jälki. Alussa tuli testailtua läpi vähän kaikkia filmejä ja päälle vielä dian crossailut ja vastaavat. Oli jännää odottaa tuloksia, kun ei ihan tarkkaan tienny mitä tulee (ja oikeastaan aina tuli kuitenkin kiinnostavia ja siten ihan hyviä tuloksia). Ekat filmit kehitin kaverin luona ja kävin sitten pimiökurssin, jonka jälkeen mustavalkopuoli avautui myös enemmän. Myöhemmin sitten alko tajuaan vähän siitä, millasta jälkeä haluaa ja miten siihen ehkä pääsis. Kuvaaminen ja kuvat alko kiinnostaa enempi ja testailu jäi vähemmälle. Kaupallisten palveluiden laatuun ja hintaan (ja logistiikkaan) turhautuneena on tullu opeteltua itse kuvien ja filmien kehittäminen sekä mv- että väripuolella. Pimiössä tulee vielä toiseen kertaan se materiaalin vaikutus lopulliseen tulokseen, mikä itselle on ollu se syy miksi paperikuvat mieluummin tekee itse, vaikka yleensä filmit välissä tuliskin skannattua ja helpommalla pääsis jatkamalla sitä kautta loppuun. Samalla se kannusti jatkamaan tätä tietä, että kehityspalveluiden osalta pystyi olemaan omavarainen alusta loppuun kaikilta osin. Käsityö on tietysti myös ihan hieno juttu, mutta en sitä itsessään arvosta sen vaivan perusteella. Kyllä mulle samat tulokset kelpais helpommallakin, mutta kun itse ne kuvansa tekee, pääsee joka vaiheessa päättämään asioista ja vaikuttamaan lopputulokseen. Kuvaustyylin, mutta myös lopputuloksen takia filminä useimmiten on nelisatanen ja oonkin aina tykänny että se materiaalin tuntu on kuvissa mukana välillä myös ihan reilusti rakeena. Tosi harvoin oon nähny sen hyvin tehtynä kuvankäsittelyn keinoin, eikä ole viitsinyt alkaa opetella, kun filmillä se onnistuu varmasti ja saa sen toisenkin vaiheen tehtyä perinteisesti. Varmasti monen mielestä ne erot ovat olemattomia tai turhia, mutta itse tykkään nimenomaan myös sitä kuvan pintaa ja ehkä sen takia ne pienet erotkin huomaan helpommin. Useimmiten filmikuvissa se näyttää hieman paremmalta - niin rakeettomammissa isomman formaatin kuvissa kuin niissä rakeisissa kinofilmikuvissa. Väriasioissakin eron huomaa usein aika hyvin, kun filmivalinta itsessään vaikuttaa lopputulokseen aika paljon. Usein erilaisissa valaistuksissa kuviin tulee mielenkiintoisia tavallisesta poikkeavia värejä. Värinegatiivilla saa halutessaan todella loivaa ja vähän vanhahtavampaa jälkeä, kun taas diafilmillä värit helposti ovat kirkkaammat ja kontrastiakin enempi. Teknisten asioiden optimointi siihen yleisihanteeseen (rakeisuuden tai kohinan minimointi, resoluution ja terävyyden maksimointi) ei ole koskaan itsessään kiinnostanut, vaan olen aina ollut sitä mieltä että eri kuviin sopii erilaiset toteutukset. Filmille kuvaten mahdollisuudet ovat kaikkiaan varmasti hieman laajemmat ainakin "taviksille", sillä rakeista ja rakeetonta, isoa ja pientä filmiä voi kuka vaan kuvata melko edullisesti nykyään. Opiskelijallakin on aika helposti varaa hankkia kolmen eri kokoluokan kamerat ja harrastaa niillä. Varmaan silloin viimeistään pääsee halutessaan "voittamaan" ainakin perusdigikamerat missä vain teknisen suureen mittauksessa, mutta se ei kuvista tee hyviä. Kyllä mä silti digikuvista ja digitaalisen työnkulun hyvistä tuloksista ja mahdollisuuksista tykkään, tosin sen jätän mieluummin muille ainakin vielä. Valokuvausta harrastan, en "filmiä". Menetelmillä ei mulle oo sinänsä mitään merkitystä, jos kuvia näyttelyssä katson, eikä tietenkään pitäiskään olla - kunhan lopputulos on mahdollisimman hyvä loppuun saakka. Itse tehdessä tietysti se käsityöpuolikin on palkitsevaa, mutta ei se ole se harrastuksen pääasia, vaan ne kuvat. Oon myös vähän sitä mieltä että ne lopputulokseen vaikuttavat digipuolen edut tulee esiin yleensä vasta erikoisemmissa tyyleissä ja sen takia tavanomaisemmassa valokuvauksessa suosin filmiä. Nopeudessa ja tietyiltä osin helppoudessahan se toinen olis luultavasti voittaja, mutta mulla ei oo kiire joten keskityn siihen että lopputulos on just kaikilta osin sellanen mistä eniten tykkään... Ei voi myöskään kokonaan unohtaa sitä, mitä tapahtuu ennen kuin suljin aukeaa. Kyllä hyvissä filmikameroissa ja filmille kuvaamisessa on omat etunsa. Alussa se mullakin oli tietysti sitä, että sai katsella (filmi)järkkärin (hyvästä) etsimestä kuvaa valmiin näköisenä. Vanhat kamerat olivat myös jonkin verran kiinnostavia laitteina ja tuntui hauskalta että sellaisilla sai oikein hyviä kuvia yhä. Aina ei ole ihan helppo tarkalleen tietää, millaiset värit filmi ja kamera lopputulokseen toistavat, mutta on ihan mukava jättää sattumallekin pieni osuus prosessissa. Myös tässä laitepuolella myöhemmin alko tajuta ne ihan järkiperäiset hyödyt. Ensimmäisinä tulee mieleen huolettomuus noissa kestävissä, mahdollisimman mekaanisissa ja välillä täysin sähköttömissäkin kameroissa, sekä huiput etsimet käsitarkenteisten objektiivien kanssa. Itse kuvaustapahtumakin on verrattaen yksinkertaisella kameralla helppo, eikä tarvitse montaa säätöä miettiä ollenkaan, jos kamerassa on vain ne neljä-viisi tärkeää rullaa tai nappia.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mäkään en ole filmin kulta-aikoja kokenut, mutta nykymenosta tiedän ainakin sen, että... - Mahtavia, esim. entisaikojen ammattilaisten kameroita ja muita laitteita (vaikka pimiöön), saa pilkkahinnalla - Filmi ei ole vielä mihinkään mennyt eikä ihan heti menossa. Saatavuus, valikoimat ja hinnat voivat olla Suomessa muuttuneet huonompaan, mutta samalla "maailma on pienentynyt", joten tavaraa saa helposti. Mikään ei siis estä harrastuksen aloittamista tätäkään kautta. Filmipuolen tiedon määrä, laatu ja hajanaisuus tosin voivat hämätä aivan aloittelijaa, kun filmille valokuvaus ei enää ole itsestäänselvyys, vaan usein erikoistuneempien harrastajien puuhaa. Samalla tavalla se homma kuitenkin pääosin toimii kuin ennenkin...
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Olen samaa mieltä siitä, että tavallaan juuri nyt elämme eräänlaista kulta-aikaa: Digivallankumouksen ansiosta huippuluokan filmikalustoa saa pilkkahintaan, mutta kuitenkin filmi elää vielä tarpeeksi hyvin, että monenlaista filmimateriaalia vielä valmistetaan ja uusia matskujakin kehitellään lähestulkoon samassa määrin kuin ennenkin. Tämä on hieno yhdistelmä. Varsinaisena "kulta-aikana" harrastajalla täytyi olla enemmän rahaa kuin nyt. Se, mikä on melkein kuollut, on uusien filmikameroiden kehittely ja valmistaminen (no, on sitäkin, muttei enää niin paljon), mutta tämä ei ole suuri ongelma, koska maailmassa on hyväkuntoista kalustoa enemmän kuin kysyntä aikoihin tulee vaatimaan, ja toisaalta filmikameran rakentaminen vaikka itse on täysin triviaali juttu (josta johtuen myös ammattimaista tarjontaa ja pikku tehtaita nousee varsin helposti kysynnän edellä).
Vs: Miksi filmi kiehtoo? En itseni puolesta mainosta, mutta kerron tässä että männä viikolla kävi kääntymässä Ari Heinonen, Yhtyneitten kuvalehtien ykköskuvaaja, lähdössä afrikkaan, vaimo ottaa digipokkarin mukaan mutta Ari vanhan työjuhtansa hasselin ja muutaman linssin, haki multa parikytärullaa Rollei IR 400 matskua, lainasin hänelle hasselin IR suotimen mukaan, Heti senjälkeen kun kuvauksessa oli kuullut tästä, tuli Jorma Stenberg, kampaaja, joka oli kaivanut faijansa vanhat analogia kamat esiin, ostamaan filkkaa ja paperia, oli ihan tohkeissaan baryta papruista jotka luuli kadonneen sitten 80 luvun ja Agfa Broviran. Näitä vois laittaa tähän pitkän liudan. Syynä useimmilla oli että oli alkanut vituttaan toi digihössötys, liikaa nappeja ja vaihtoehtoja, mitään ei oikeastaan voi tehdä ilman compuuteria ja toteamuksen: se on kuin fillarilla ajo, ei sitä vaan unohda, ja että kun panee filkan kameraan ja alkaa painaa nappia, se on siinä, selkäytimessä... Niin kai se on ...
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Joo, tulee liikaa tuota bittijuttua töissä, mitään näkyvää ei saa aikaan, silti pitää istua päivät pitkät koneen ääressä tai palavereissa tai puhelimessa juttelemassa biteistä, tietokoneista, softasta,ratkaisuista, järjestelmistä, viisastelemassa arkkitehtuureista, organisoimassa toisten bittityötä.... tulee jo korvista savuna ulos koko bittimaailma. Myin pois digikamat liki kaikki, suunnittelin siirtyväni suurempaan kennokokoon, nyt taitaa jäädä koko tikitiki ja ostan fieldin.... ;D ;D ;D ;D Käsityön tuntu, aikaansaaminen, käsillä tehdyn konkretia, siinä ne. Samaan tai lähelle pääsisi varmaan tikilläkin, mutta alan tulla allergiseksi biteille 8)
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Myin ainoan digikamerani noin ½ vuotta sitten; käytössäni on nyt vain filmiä käyttäviä kameroita: mm. Nikon F6 ja Konica Hexar AF sekä Fuji GA645 Professional. Miksi näin? Filmi tarjoaa edelleen parhaan kuvanlaadun. Filmiä minulla riittää kuvattavaksi; pakastimessa on edelleen yli sata kinofilmirullaa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Filmi on kivaa koska sen kanssa voi koheltaa, eikä yleensä käy mitään katastrofaalista vaikka mokailisikin jotain. Tarkoitan tuolla sekä kuvaamista että kameroita. Itse olen aina ostellut jotain kohtuu halpaa ja semisti vanhaa, niin ei harmita hirveästi vaikka kameraa kolhii, tai vaikka menisi kokonaan hajalle. Myöskin siitä asti kun sain ensimmäisen filmikameran käteeni, tuommoiset sopivan kokoiset perusfilmijärkkärit vähän kulmikkaamman muotoilun aikakadelta ovat tuntuneet omaan käteen parhaalta. Uudempien filmijärkäleiden, saati digitaalisten runkojen nappuloiden määrä ja ulkoinen muotoilu ei sytytä samalla tapaa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? - Filmikameroissa on sellaisia formaatteja joille ei ole olemassa suoraa digivastinetta tai digivastine on budjetin ulkopuolella - Filmin jälkeä on joskus vaikea toistaa digikäsittelyllä (ja filmin jälki miellyttää). Tarkoitan tällä lähinnä raetta ja muita vastaavia "ylimääräisiä ominaisuuksia", en niinkään esim. dynamiikkaa. - Filmikamerat pistävät kuvaamaan hiukan eri tyylillä kuin kuvaan digille. Ei tosin pelkästään filmin vuoksi vaan koska omistamani filmikamerat ovat erilaisia kuin omistamani digikamerat.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? aloitin itse kuvaamaan digipokkarilla/järkkärillä mutta jotenkin kyllästyin touhuun mut sit sain vanhalta naapurilta cosinan m42 kierteisen rungon ja innostuin kuvaa mv:ta..sitten kun pääsi kehityspuuhiin niin paluuta ei ollut enää nyt varsinkin kun tuli keskari ja on monta filmivaihtoehtoa kerralla käytössä..kinolle tietty pari runkoa mv/dia..ollut tosiaan helmi aikaa kun saa pilkkahintaan vanhaa lasia ja pian tulossa vihdoinkin muutto omakotitaloon ja sitten saa kyhätä vihdoinkin pimiötä pystyyn ..en omista myöskään tällä hetkellä digikameraa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Omistan keskinkertaisen digijärkkärin( D 90),mutta kuvannut olen lähinnä meidän koiraa ja rakasta tytärtäni sillä.muuten se makaa tuolla kaapissa.Valoisana päivänä on mukava ottaa palkki mukaan ja lähteä kuvaamaan vaikka vain kaksi laakaa.Yhden kuvan ottaminen saattaa kestää jopa 10-15 min kaikkine suunnitteluineen ja sommitteluineen,eikä harmita yhtään,päinvastoin.Vanhoissa filmikameroissa on jotain hauskaa,mitä en ole hienoista digikameroista löytänyt.Digi on kehitystä,mutta valitettavasti monelle se on pakkopullaa.