Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Noi mun neuvoni koski Rollein synteettiselle pohjalle valettuja "Surveilance" filkkoja, olen menettänyt makuni niihin, nykyään kursseilla käytetään ihan perinteisiä Neopan ja TRÌ-X matskuja ja perinteisiä huuhtelu ja kuivaustapoja, joihin löytyy asiantuntevaa neuvojaa tällä laukussa, ihan riittämiin.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Kun tässä on nyt moni ihmetellyt veden vaihtumista loppuhuuhtelussa niin sen lippuhuuhtelu astian, oli se sitten filmille tai papereille, voi testata helposti. Täytetään astia vedellä, joka on värjätty karamellivärillä, niin että siinä on kaikki samat sisuskalut(spiraalit) kuin oikeassakin tilanteessa. Kytketään veden virtaus samaksi kuin normi huuhtelutilanteessa ja otetaan sekunttikellolla aikaa sikseen kun astiasta valuu ulos vain kirkasta vettä eikä missään astian syivereissä näytä olevan piilossa enään värjättyä vettä. Itse tertasin tällä menetelmällä muinoin EIRI-merkkisen kuvien loppuhuuhtelutankin, sellainen kyljellään oleva tynnyri. Lopputulos oli masentava, tehokkaalta näyttänyt veden virtaus oli kaikkea muuta. Tankkiin näytti muodostuvan ihmeellisiä akanvirtoja jotka pitivät värivettä syövereissään eikä veden vaihtuminen ollut kokonaisuudessaan riittävän tehokasta.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Näinpä.. Aina ne "alan huippuvalmistajan"kaan tuotteet eivät ole ihan sitä mitä luvataan.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) En ole lainkaan yllättynyt, enkä käyttäisi tuollaista pesuria. Kerran olen käyttänyt eikä ole mitään hyvää sanottavaa. Kuvat tarttuvat ajoittain seinämiin ja voiko siihen pesutehoon luottaa? Parempi loppuhuuhtelutankki on sellainen, jossa on toisistaan eristettyjä lokeroita joissa kaikissa kiertää vesi (joko erikseen tai "puhtaammasta päästä" tankista seuraavaan), ja kuvia siirretään lokerosta seuraavaan, aina kohti puhtaampaa vettä. Tällöin ei ole katastrofaalista, vaikka vesi ei vaihtuisikaan täydellisesti. Uskoisin filminkehitystankkien toimivan paremmin, niissä on se design - alhaalta vesi sisään, ylhäältä ulos - yksinkertaisempi. Ja toiminnan saa helposti varmistettua siten että dumppaa tankin sisällön kokonaan pesun aikana esim. minuutin välein. Joissain ohjeissa todetaan, että dumppaamisesta ei ole hyötyä, mutta tämä pätee vain, jos virtaus on muuten täydellinen, mutta siihen ei kannata luottaa kuten edellisen kirjoittajan kokemus paperipesurin kanssa todistaa. Pesun riittävyyden voi tarkistaa mm. ottamalla poistuvasta pesuvedestä näytteen ja pudottamalla siihen muutaman pisaran hopeanitraatti-etikkahappoliuosta. Muodostuvan sakan määrä on verrannollinen pesuvedessä mukana olevaan kiinnitemäärään ja jo todella pieni jäämä aiheuttaa selvän samentuman.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Kokeilin joskus ihan kylppärin lavuaarin veden vaihtuvuutta kippaamalla vedellä täytettyyn lavuaariin filmin esihuuhteluveden ja sen mukana erittäin voimakkaan sinisen värin. Sitten pidin vettä valumassa samalla tavalla kuin tekisin loppuhuuhtelua lavuaarissa. Tulos: vesi vaihtui kokonaan 4 minuutissa.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) A.Alhoselle vastaisin sen verran että en väittänytkään että ko. malli olisi mikään huippu, muuta omana aikanaan myyjästä johtuen löytyi monen kuvaamon pimiöstä. Kaupallisessa tuotannossa kun ei tuollainen arkistopesuri oikein vedä riittävän hyvin. Mutta tärkeintä on tietää eikä vain luulla, eli testaaminen on hyvin tärkeää.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Jos nyt laittais kuvan mun Prööö systeemistä, ihan simppeleitä ratkaisuja. valkoisessa muoviämpärissä kannetaan fiksistä (kaksoisfiksi) printit ekaksi alempaan altaaseen josta vähän ajan kuluttua siiretään ylempään, johon siis tulee temperoitua ja suodatettua vettä Kodak sifonin kautta. Siitä siirretään alemmassa altaassa seisovan lasilevyn päälle jossa saa valua liiat vedet veks. siitä vaan baryta printit nipistimillä kuivumaan ja seuraavana päivänä painon alle suoristumaan.