Vs: Pieni kehityskoe No tuo "käyttöherkkyys" on vielä asia erikseen verrattuna EI:hin. EI on simppelisti se arvo jolla filmi on valotettu. Käyttöherkkyys on se herkkyys(asetus), jolla saadaan varjosävyt toistumaan oikein. Eli se "optimi-EI". Se saattaa monella olla alhaisempi herkkyys kuin se paketissa lukeva, erot johtuvat luultavasti eniten valonmittauksesta ja jonkin verran siitä filminkehitysprosessista (jonka kalibrointi sitten on taas homma erikseen).
Vs: Pieni kehityskoe Tarkoitatko että EI = EV? Vai millä "arvolla" filmi on valotettu? EDIT: tarkennan kysymystäni esimerkillä: Kun otan kuvan 1/125 ja F8 sekä ISO100:n että ISO400:n filkalle, onko ne valotettu samalla EI:llä?
Vs: Pieni kehityskoe Äh... EV:t on eri juttu, ne on niitä mitä monista valotusmittareista tulee tulokseks (ja sitten skaalalta luetaan aukot ja ajat)... Mutta valotusmittariin on sitä ennen laitettu se EI (ASA) sen mukaan, että miten se filmi halutaan valottaa. EV-arvo kertoo valoisuuden ilman että se on sidottu yhteen aukko-aika-yhdistelmään tietyllä herkkyydellä. EI taas on se valittu valotusarvo (herkkyys).
Vs: Pieni kehityskoe ... ja riippuen mihin valotusmittaria sojottaa, heijastuvaa vai kohdistuvaa niin saadaan erilaisia tuloksia. Eihän valotusmittariin asetettu EI _pelkästään_ kontrolloi filmille pääsevän valon määrää ja sitten vielä prosessoinnin variaatiot päälle. Kun asetat filmin kameraan ja mittariin EI:n teet samalla päätöksen siitä miten filkan kehität. Jos tuloksella on väliä.
Vs: Pieni kehityskoe Niin, jokaisella on erilainen filmin käyttöherkkyys, eli EI-optimi. Toiselle pitää mittariin lyödä 320 ja toiselle se 400 sopii. Joskus prässätään ja sillon EI on vaikka 800 tai 1600, vaikka sen filmin käyttöherkkyys olis alempi. Ei se Exposure Index tarkota samaa kun käyttöherkkyys, vaan EI on vaan se kuvaajan valitsema ja käyttämä herkkyys, jolla hänen mielestään mennään.
Vs: Pieni kehityskoe Onkohan mulle kehittynyt jonkinasteinen lukihärö. En vaan ymmärä tuota virkettä.
Vs: Pieni kehityskoe No koitin kyllä vääntää rautalangasta, mutta... Oletan siis että sä oot käsittäny että E.I. olis sama kuin filmin (optimi)käyttöherkkyys, eli se valotusmittarin optimilukema, jolla tulee "täydet sävyt", niinku zonesysteemin mukaan. Suomeks tosta on kai puhuttu ihan vaan filmin käyttöherkkyytenä, mikä tosin ehkä on harhaanjohtavaa. Mää taas sanon että E.I. ei tarkota sitä optimiherkkyyttä, vaan mitä vaan herkkyyttä joka kuvaajalla on päässään ja mittarissaan kun se lähtee filmiä kuvaamaan. Olkoon vaikka hänellä kamerassa Trix, niin se EI voi olla 800 tai 1600 kun prässätään tai sitten 320-400 jos halutaan täydet sävyt. Samoinhan just Ilford sanoo, että EI 3200 on hyvä Delta 3200:lle, vaikka sillä ei varmasti saa sillä filmillä täyssävynegaa. Se siis ei ole se optimi, vaan vain joku "valotusarvo", valotusindeksi jolla saa hyvää jälkeä. Selvisköhän nyt, mitä tässä hain. Tätä näkemystä EI:n käsitteestä tuki äkkiseltään parit googlatut lähteetkin ja eikös se oo ihan loogista.
Vs: Pieni kehityskoe ISO herkkyys mitataan nimenomaan tietylle kontrastille, joka onkin ISO-määritelmän yksi vähän ongelmallinen piirre - nimittäin käytetty kontrasti on liian jyrkkä tavalliseen valokuvaamiseen jos halutaan hyvät sävytkin. Siinä mielessä epäilen että noita megaherkkyys-filmejä olisi loivennettu prässäämisen helpottamiseksi, koska jo ISO-arvolla (jossain 1000 kieppeillä) sen tulee täyttää normiston mukainen turhan jyrkkä tulos. Höpelösti tehty ISO-määritys onkin pääsyy sille, miksi monet kuvaavat 400-filkkoja noin 250-arvolla ja kehittävät vähän loivemmiksi...
Vs: Pieni kehityskoe EI on vaan se luku jonka väännät valotusmittariin, tahallaan tai vahingossa. Ei se oo sen monimutkasempaa. Kehitysaikataulukoissa sitten annetaan yleensä kehitysaikoja samalle filmille eri EI:lle. Puhekielessä usein sanotaan sitä EI:täkin "ISO"ksi. ISO-sanaa pidetään usein ikään kuin yksikkönä herkkyydelle, vähän niinkuin kg massalle. Että niinku vois olla: "EI = 200 ISO". Mutta näin se ei ole vaikka se kuulostaisi fiksulta; herkkyydellä ei ole yksikköä ja ISO tarkoittaa oikeasti tapaa mitata herkkyys. Näin niinku virallisesti. ISO-arvo periaatteessa on siis virallinen, yksikäsitteinen tapa mitata filmin nopeus. Tämä löytyy selitettynä esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Film_speed#Determining_film_speed Standardin tarkoitus on tietenkin se, että kaikkien eri valmistajien filmit olisivat keskenään vertailukelpoisia, mutta jotkut kokevat standardinmukaisen mittaustavan rajoittavaksi ja joillain filmeillä saadaan parempia tuloksia hakemalla paras valotus kokeilemalla ja arvioimalla kuvaa silmällä; Esim. Ilford on luopunut monissa yhteyksissä ISO-arvojen käytöstä ja ilmoittaa suositus-EI:t. Tämä koskee erityisesti niitä 3200-filmejä; jos valmistajat olisivat tehneet oikeasti ISO3200-filmin, se voisi olla aivan liian rakeinen. Parempi tulos saavutetaan suunnittelemalla n. ISO800-filmi erityisesti push-kehitystä silmälläpitäen ja ilmoittamalla sille EI-arvo 3200. Varjosävyjä menetetään mutta toinen vaihtoehto olisi aivan hillitön rakeisuus ja kenties tylsät sävyt. Kaikkea ei voi saada. Mutta, mielestäni se ilmoitettu ISO-arvo on yleensä aika hyvä lähtökohta mustavalkofilmin valotukseen. Netti on täynnä täysin ristiriitaisia mielipiteitä: jotkut jotka kutsuvat itseään "zonettajiksi" saattavat väittää että "JOOoOOO ei sen 400 ISO filmin OIKEA nopeus ole kuin 250" ja jotkut jotka kutsuvat itseään "striittikuvaajiksi" että "JoOOOOoOOO kyllä se 400 ISO filmi on aina parhaimmillaan vähintään 1600:na kuvattuna". Täysin ristiriitaista, kun kyse voi olla ihan SAMASTA filmistä . Syy tähän eroon on, että ensinmainitut haluavat harmaita kuvia ja jälkimmäiset kuvia, joissa on vain mustaa ja valkoista. Filmin ISO-arvolla saa yleensä aika hyvän perus sävysetin useimpiin käyttöihin joten siitä kannattaa lähteä liikkeelle, ja sitten ne nyrkkisäännöt: ylivalotus&alikehitys -> loivempi kontrasti; alivalotus&ylikehitys -> jyrkempi kontrasti. Tähän ei zone systeemiä tarvita . Ja sitten muistaa sen että kontrastia voi myös hallita pimiössä suurennuskoneen suotimilla.
Vs: Pieni kehityskoe Täällä on yöllä vähän ilmeisesti sekoiltu. EI ja käyttöherkkyyshän ovat samoja asioita. Kyse on herkkyyslukemasta jolla kuvaaja filmiään käyttää. Käyttöherkkyys ei ole mitenkään sidottu optimaalliseen tulokseen. Usein voidaan sanoa että filmin XX paras käyttöherkkyys on vaikkapa EI 64 (tietyssä valaistusolossa). Toisaalta jollekin toiselle filmin XX käyttöherkkyys on aina pakkauksen kyljessä lukeva 125 sen kummempia välittämättä. Tällöin hänen käyttöherkkyys (personal EI, personal speed setting) sattuu olemaan sama kuin ko. filmin ISO-arvo, mutta sillä ei tosiaan ole tekemistä mitenkään optimiherkkyyden kanssa. Toisaalta joku voi sanoa että tällä filmillä kun kehität rodinaalissa tälle CI-arvolle ja käytät tätä herkkyyttä (käyttöherkkyys) niin on hyvää... Joku toinen sanoo muuta. Käyttöherkkyys on puhtaasti EI siinä missä mikä tahansa muukin ISO-lukemasta poikkeava arvo. Näistä standardoimattomista termeistä vääntäminen on vähän tuulimyllyjä vastaan taistelua. Jokaisella voi olla oma näkemys, riippuen mm. siitä millaista oppikirjallisuutta on lukenut, opetusta saanut, mitä (netti)tutut käyttävät termeinään. Ainoat kiveen hakatut määritelmät ovat ISO ja EI siinä merkityksessä että se tarkoittaa herkkyyttä jolla filmi on valotettu. Oli se sitten optimi tai ei. Sävyistään tarkka kuvaaja on ehkä tottunut yhdistämään EI-arvon suoraan siihen henkilökohtaiseen käyttöherkkyyteen (joka voi olla joko ISO-tyylisesti herkkyys jolla saadaan mustuma 0,1d yli pohjahunnun tai yhtä hyvin jollain enemmän varjoihin satsaavalla vaikka herkkyys jolla mustuma on 0,17 yli pohjan). Käyttöherkkyys = EI = kuvausherkkyys jos se poikkeaa ISO-standardin mukaisesti saadusta tuloksesta.
Vs: Pieni kehityskoe Minusta "käyttöherkkyystermi" on osuva. Hyvin aikaisessa vaiheessa (lue: -70 -luvun alussa) huomasin, että oma valotustapani kaipaa muutettua kehitystä ja siitä asti olen valottanut Tri-X ja HP5 ISo 200 mukaan, mitannut varjoista ja ns. vähentänyt kehitysaikaa -20%... -30% riippuen siitä millainen kontrasti kuvattaessa on pääsääntöisesti ollut. Olen mittauttanut tiheydet eri tavoilla kehittämilläni filminliuskoilla (valotus sama) ja perstuntuma oli sikäli oikeassa että vakiotapa tuottaa laajimman sävyäalan. Lopputulos ei ole harmaa, ellen sitä halua - jatkohan riippuu siitä miten haluan tehdä. Joskus hienovarainen harmaus on paras vaihtoehto mutta taiten tehtynä vaikea saavuttaa.
Vs: Pieni kehityskoe Ei tarvita. Zone sotketaan liian usein tilannekontrastin hallintaan. Miksi, en tiedä - jopa ns. zonettajista monet käyttävät sitä vain kokonaiskontrastin mittaamiseen ja sen mukaisen kehityksen määritykseen. Kuitenkin alkuperäisen Zonen ideologia on nimenomaan toimia työkaluna jonka avulla kuvaaja voi: * Katsoa valotusmittarilla että toteutuuko hänen tahtoma visio lopullisessa vedoksessa * Valottaa negatiivin niin että kuvaushetken visio toteutuu mahdollisimman hyvin - se hyvä negatiivi voi zonetuksen jälkeen olla perinteisesti todettuna tukossa(puhki) tai ohut(alivalottunut). Se on hyvä jos se toteuttaa vision helposti paperilla Siinä on zonen ydin. Jostain syystä se vain aina vedetään tuohon valotetaan varjojen mukaan/kehitetään valojen mukaan -juttuun mukaan jonakin sen monimutkaisena toteutustapana. Ilmeisesti puhdasta tietämättömyyttä asian suhteen. Samaan kastiin menee yleinen oletus että zonetuksessa pyritään saamaan harmaata jälkeä ottamalla se koko kuvauskohteen kontrasti loivalle negalle, ettei vain mikään ole puhki-tukossa. Ja miksi sitten etukäteisvisualisointi vaikuttaa kehitykseen ja negatiivin jyrkkyyteen? Siksi koska (nyt päästään lainauksen pointtiin) vedostusvaiheessa tehty kontrastin korjaus ei ole ollenkaan sama asia kuin jo filmin kehitysvaiheessa tehty. Aikaisemmin, paljon aikaisemmin, silloin kun zonekin muodostui nykymuotoonsa Adamsin myötä, oli moniastepaperien puuttumisen vuoksi järkevää pyrkiä kehittämään kaikki negatiivit siten että keskikoosta ja suuremmasta saa helposti vedostettua laatuvedoksen noin jyrkkyydelle 2. Kinosta jyrkkyydelle 3 (koska kino kannattaa valottaa mahdollisimman suurella EI-arvolla ja kehittää niin loivasti kuin nämä rajat sallivat jotta siitä saataisiin pienin rae irti). Nykyään taas voisi aika suoraan sanoa että normaalia jyrkemmät kehitykset ovat vähän reliikkejä ellei vedosta erikoisemmalle materiaalille. Nimittäin vedostusvaiheessa jyrkemmälle paperille, käytännössä jyrkemmällä suodatuksella, vedostettaessa saadaan sama tulos kuin kehittämällä nega jyrkemmäksi ja vedostamalla normaalijyrkkyydelle. Joten hifissäkin zonetuksessa riittää hyvin se että kehittää vain parille eri kontrastille. Vaikka normaalille ja N-2:lle. Voisi jopa sanoa että kohtalaisen zonettelun pystyy toteuttamaan kehittämällä vain N-2 -kontrastiin ja jyrkentämällä aina tästä. Käytännössä tuo ei tietenkään kannata koska jyrkässä päässäkin loppuu jyrkkyyspykälät vedostusmateriaalista. Ja miksi vedostusvaiheen jyrkkyyssäätö ei ole sama kuin filmin oman CI:n säätäminen kehitysvaiheessa? Vastaus löytyy helposti kun katsoo minkä muotoisia papereiden ominaiskäyrät ovat. Loivalla materiaalilla sävylatistumista tulee melkoisia! Siksi pitäisi aina pyrkiä siihen että negatiivi vedostuu helposti keskijyrkkyydellä (2-3, mieluummin 2). Silloin on varaa jyrkentää jos on mokannut ja äärimmäisessä hätätilanteessa voi vielä käyttää loivempaakin suodatusta. Tiedän, että tähän tulee joku puuttumaan ja sanomaan että "ei ne eroa", "kaikista filmeistä saa samannäköisen kuvan" tms... Kyllä ne eroavat jos rinnakkain vertaa. Se, onko tuolla erolla suurta merkitystä riippuu taas kuvaajan omista mieltymyksistä ja tarpeista. Jotakin kiinnostaa enemmän vaikkapa kuvassa olevan lapsen ilme kuin se onko siinä nyt sävylatistumaa vai ei. Jotain erilaista kohdetta kuvaava taas voi kauhistella sitä kuinka hienosta aamutaivaan valossa kuvatusta teollisuusmaisemasta tuli niin lattea kun nega oli liian jyrkkä. (aiheesta oli hiljan Apugissa hyvä esimerkki, tosin skannipohjainen - mutta sekin näytti jo erot paikalliskontrastissa vaikka kuvausaiheen kannalta eroilla ei ollut merkitystä).
Vs: Pieni kehityskoe Jotakin kiinnostaa enemmän vaikkapa kuvassa olevan lapsen ilme kuin se onko siinä nyt sävylatistumaa vai ei. Jotain erilaista kohdetta kuvaava taas voi kauhistella sitä kuinka hienosta aamutaivaan valossa kuvatusta teollisuusmaisemasta tuli niin lattea kun nega oli liian jyrkkä. [/quote] harvinaisen paljon samaa mieltä J.Vuokon kanssa
Vs: Pieni kehityskoe Olisi aika tyhmää panostaa tekniseen prosessiin ja sitten vähättelellä sen merkitystä. Tässä ketjussa puhutaan perinteisestä mustavalkokuvaamisesta, eikä mustavalkoista taida kuvailla enää paljon muut kuin asiaan vihkiytyneet. Asiakkaalle on tietysti sama onko sävylatistumaa, kun asiakkaat harvoin laadun päälle enää mitään ymmärtävät, mutta silloin puhutaankin huoraamisesta eikä valokuvauksesta.
Vs: Pieni kehityskoe Anselmilla ( onkohan sukua Adamsille) on tuossa alhaalla Vilho Setälän aforismi. Mulla on Vilhon kirjoja muutama, mutta äijästä senverran kuiteski tiedän, kun faija oli sen bestis, että kyllä kuvat sille oli kuiteski tärkeimpiä ja se sisältö. Kyl mä onnittelen ittäni että olen säästynyt tältä pilkkurunkkaukselta ja jotakin 40 vuotta suoltanut kuvaa, niin että nega ja dialodjujen loukossa joutuu oikeen kahlaamaan. Se että hairahduin joksikin aikaa muita neuvomaan ja noita speksejä tavaamaan, on vain lyhyt välivaihe. Ei siitä mihinkään pääse että jos pää on täynnä käppyröitä ei sävyja ja tunnelmia ja niitten havainnointia sinne enää mahdu ollenkaan...
Vs: Pieni kehityskoe Mä oon sen verran ymmärtänyt, että ASA(/ISO)-arvot annetaan kohtuu lattealle valolle, eli jos kuvaa kovemmassa valossa (esim. ohutpilvisen tai pilvettömän taivaan alla), pitäis valottaa lähtökohtaisesti ainakin aukon verran yli ja kompensoida kehityksessä. Oli tästä tarkemmatkin lukemat esim. Edge of darknessissa, mutten jaksa niitä tarkemmin lainata. Suotimethan tässä sitten vielä sotkeekin. Onkohan käytännössä eroa sillä, valottaako jyrkässä valossa paketin ASA-arvon mukaan ilman filtteriä vai aukon yli kontrastifiltteri (vaikka oranssi) nokalla? Varmaan ainakin eriväristen kohteiden toistumiseen, mutta noin silkan kontrastin kannalta? Nopeudessahan siinä on jo useampi aukko eroa: esim. 400 asa filkka nominaalina vs. 160:na miinus vielä parin aukon filtterikerroin...
Vs: Pieni kehityskoe Ei kait jyrkässä valossa lähdetä enää kontrastilla valoa jyrkentämään. On sillä varmasti eroa, koska mennään aivan väärään suuntaan. Tosin eipä taida olla sellaista filtteriä joka nostaisi kontrastia, vaan riippuu ihan kohteesta että miten käy. Yleensä varmaan kun puhutaan kontrastisuotimista, oletetaan että kuvataan maisemaa jossa on mukana sinitavasta . Jyrkässä valossa kuvatessa jo itsessään kannattaa kehitysaikaa lyhentää siihen perustilanteeseen nähden. Tietysti vielä ylivalotus ja roimempi kehitysajan lyhentäminen tuo sieltä kovista varjoistakin enempi sävyä, jos tarvetta. Siinä on ideana just se, että saadaan molempiin päihin lisää. Vähintään sitä yläpään liiaksi kehittämistä kannattaa varoa, oon ainakin itse huomannu että kesällä keskipäivällä meinaa tulla liian tiheetä negaa jos samaan tapaan kehittää kun vaikka talvi-iltana ulkona kuvatut. Samoin tietysti loivassa valossa kannattaa usein kehitysaikaa ainakin hieman lisätä, jotta saa ne kirkkaat kohdat tarpeeks vaaleille sävyille ilman kovia varjotuksia pimiövaiheessa. Jos siis haluaa ne täydet sävyt...
Vs: Pieni kehityskoe Niin, siis tarkoitinkin tilannetta, että joutuisi kuvaamaan pehmeässä valossa filmille, jonka alkupään olisi jo kuvannut ylivalottaen, koska valo oli ollut kovaa. Tällöin ei jäisi muuta vaihtoehtoa kuin heittää kontrastisuodinta nokalle. Olettaen siis, että haluaa tasaista sävyalaa eikä halua tai ehdi tai voi a) kelata filmiä (mahdollisesti myöhempää loppuunvalottamista varten) ja ladata uuden rullan tai b) kuvata loppufilmiä eri herkkyydellä ja spiraalille pyörittäessä arvioida kohtaa, josta saksii poikki ja vaihtaa spiraalia ja kehittää erilailla. Ja onko tosiaan niin, ettei ns. kontrastifilttereitä ole olemassakaan? Eivätkö kaikki, ainakin ei-siniset filtterit nosta kontrastia, koska ne lisäävät suhteellisesti yhden sävyn läpipääsyä ja nollasummaperiaatteella vähentävät kaikkien muiden?
Vs: Pieni kehityskoe Jos on kuvannu ylivalottaen alkurullan ajatuksena vähentää kehitysaikaa, niin voihan sitä valotella loppurullankin reilummin samalla ajatuksella, vaikka valo oliskin pehmeempää. Mutta joo, tietty sopiva filtteri (jos sellainen niihin tilanteisiin on) auttaa saamaan sen kontrastin jo negalle paremmaks. Mut senhän voi tehdä vedostusvaiheessakin yleensä ainakin parin pykälän verran. Jos ottaa rautalankaesimerkin, niin punanen filsu ja puna-valkoinen kohde: suodin tasaa kontrastia, koska se päästää läpi valkoisesta sen punasen osan ja punaisesta lähes kaiken.