Digikuvaamisen rinnalla kuvailen vanhalla filmijärjestelmällä. Miksikö? En kerro, ettei mene vänkäämiseksi. Keskittykäämme oleelliseen. Kuvaan värifilmille ja kun olen teettänyt kuvat paikallisissa (Jyväskylä) valokuvausliikkeissä, niin laatuvaihtelu on melkoista. Välillä kuvat ovat aivan priimaluokkaa - siis kehitykseltään (sisällöltäänhän ne ovat aina priimaa). Välillä taas jälki on sellaista, että meinaa itku päästä. Värit aivan outoja jne. Olen ymmärtänyt, että vanhoilla litkuilla kuvien laatu on huonoa ja että nykyään kun filmejä kehitetään niin vähän, niin aineiden uusiminen tulisi liikkeille liian kalliiksi. Järkeilin, että lähettämälläni kuvat Prisman kautta suureen taloon (Eirikuva), laatu olisi hyvää, sillä siellä volyymi on todennäköisesti suurempaa kuin paikallisissa liikkeissä. Petyin. Kuvat oli edelleen oudon värisiä. Eikä nyt viilata pilkkua, oudon sinertäviä olivat kaikki kuvat. Tosin, tuolloin filminä oli Agfa, jota eräs valokuvaaja piti nykyään käyttökelvottoman huonona. Eli: missä kannattaisi teettää kuvat? Eikai voi olla niin, että hyvälaatuisia kuvia ei saa enää mistään?! Ai niin, viimeksi käyttämäni filmi oli Fujicolor Superia X-Tra 400 ja jälki oli surkeaa.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Värit ja diat tonne: WHO'S NEXT LAB Sörnäisten rantatie 27 B 00500 HELSINKI Puhelin 050 467 7032 MVtä eivät käsittääkseni tee.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Etin nyt sit ton kehuketjunki: http://www.kameralaukku.com/portal/inde ... 051.0.html"]http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,19051.0.html
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Oletko varma että kyse on nimenomaan kehityksen laaduttomuudesta (filmi negoiksi)? Ne paperikuvathan tehdään ilmeisesti usein siten, että a) negat skannataan, b) digitiedostoille tehdään automaattiset säädöt, c) digitiedostot tulostetaan. Kaikissa askelissa a-c voi värit mennä pieleen. Todennäköisimmin ne menevät pieleen kohdassa b. En ole perehtynyt siihen, mistä saisi kunnon väripaperikuvia filmiltä, mutta jos vaihtoehtona on tuo edellä kuvattu digitionti->tulostus, niin hyvien värien takaamiseksi filmit kehitetään jossain hyvässä palvelussa, esim. Who's Next Lab, skannataan itse, säädetään itse kuntoon ja tilataan paperikuvat jostain "digikuvapalvelusta". (ja ilmeisesti muutkin "filmiharrastajat" minun lisäksi välttelevät noita anttilan värifilmejä ja käyttävät jotain yleisesti hyvänä pidettyä, värinegatiivifilmeistä esim. Kodak Portra. Joudut todennäköisesti tilaamaan stadista, esim. Telefoto.fi)
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Niin, Who's Next siis ei tee kuvia (vaan pelkästään kehittää filmit negoiksi), eli se on vastaus ketjun otsikon kysymykseen, muttei ensimmäisen viestin viimeiseeen kysymykseen. (edit: tai siis toiseksi viimeiseen...)
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Olinkin ton otsikon lumoissa. Jos paperille asti pitää saada niin sitten ei ole kovin tuoretta kokemusta - tosiaan itte skannailen Who's Nextin kehittämät. Onkohan joku joskus kehunut tota asematunnelin Kuvatehdasta... Kuvatehdas – Tuhansien Kuvakokojen Kuvatehdas
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Mutta että tuonne filmin lähettämällä saan laadukkaita skannauksia negoista, jotka voin sitten teettää kuviksi missä hyvänsä?
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Saat laadukkaasti kehitetyt negatiivit. Et kuvia etkä mitään digitaalista.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Skannereita saa melko edullisesti ja semmosella äkkiä säästää rahansa takaisin... Mutta skannaus ei ole automaatista eikä edes välttämättä helppoa. Riippuu millaista jälkeä haluaa ja kuinka paljon haluaa ite kontrolloida.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Mulle riittäis se laatu, mitä paikallisista liikkeistä saa parhammillaan. Mitä skannerit maksaa? Mun tahti kun on kuitenkin vain suunnilleen rulla kuukaudessa.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Jos ei kymppikuvia isompia tee niin varmaan pärjää jollain alle 200 euron Plustekilla. Ei ne uutena oikein tee sellaisia hyviä 'kehittynyt harrastaja'-malleja - ne on joko halpoja ja ei kovin hyviä tai tonnin vehkeitä. Käytetyissä tietty löytyy sitten paremmin valinnanvaraa ja jollain 400-500 saa tosi huippulaitteen.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Konica Minoltan Scan Dual II, III tai IV on hyvä ja halpa. Kyllä Plustekillakin hyvin pärjää varmasti. "Kymppikuvat" saa parinsatkun tasoskannerilla filmipidikkeillä ja voi sitten paperiakin skannata... Mutta tosiaan hommansa siinä on eikä yhdellä napilla luultavasti saa haluamaansa jälkeä (tai mistä sen tietää).
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Mieluummin ulkoistaisin kuvien tekemisen ja keskittyisin itse kuvaamiseen.. Ainakin toistaiseksi - ajanpuutteen vuoksi.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? tsekka tonne oikealle, lataa prolabin hinnasto, tilaa ittelles C-41 kitti ja kehitä itse. saat loivempaa kun kehität vähemmän, jyrkempää kun kehität enemmän. litkujen tuoreudesta vastaat itse, siis voit kehittää sunnuntain kuvat maanantaina, mitä en suosittele kaupallisissa labbiksissa... missään niistä.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Värinegan kehittäminen himassa on nopeaa ja helppoa ja edullista, mutta toisaalta jos ja tod.näk. kun varsinainen ongelma on paperikuvissa niin se ei tällä ratkea. Negan kehityksen laatu pikkulabroissa (ja Eirilläkin) on varmasti huonompi kuin mitä itse himassa pystyy tekemään, mutta veikkaan silti, että pääsyyllinen ongelmiisi ovat automaattiprintit. Tämä ei ole mitenkään uusi juttu -- ongelma on siinä, että kone ei mistään voi tietää, miltä kuvan KUULUISI näyttää. Se ei voi tietää, onko kuva otettu pimeässä, se ei voi tietää oletko kuvannut esim. sinistä seinää jne... Tästä syystä traditionaalisesti monet suosivat dialle kuvaamista, mutta se ei ole lainkaan ratkaisu vaan pelkkä ongelman kierto, koska se on täysin eri asia. Dia on tarkoitettu projisoitavaksi, ei printattavaksi. Jos innostusta riittää, hommaa väripäällä varustettu suurennuskone, RA-4-kemiat ja paperia ja perusta vaikka kylppäriin pikku kotipimiö. Ei lainkaan niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa, vaikka alkuun vaatiikin vähän harjoittelua. Paperi ja aineet ovat hyvin säilyviä ja erittäin edullisia; 24x30 cm printille tulee hintaa n. 40 senttiä -- siis halvempaa kuin mv, ja paljon halvempaa kuin mikään digiprinttivalmistamo. Skannaaminen ja vedoksien teettäminen digitiedostoista alan lafkoissa on yksi vaihtoehto, mutta skannaaminenkin on yllättävän raskasta siihen nähden mitä se voisi olla, jos skannerit ja ohjelmistot olisivat paremmin suunniteltuja. Siksi olenkin entistä enemmän tykästynyt ihan pimiövedostamiseen. 4 tunnin pimiösession jälkeen käsissä on 10-15 hyvää isoa printtiä. 4 tunnin skannaus- ja kuvankäsittelysessiossa ei kuvasaldo ole loppujenlopuksi hirveästi suurempi, ja ne ovat vasta tiedostoja, eivät printtejä! En minäkään 3 vuotta sitten tiennyt pimiöhommaan koukkuun jääväni, nyt käytän skanneria aika vähän.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Ennenwanhaan taisi koneellisessa printtien teossa olla jonkinlaiset filmikohtaiset kalibroinnit kehissä ja jälki oli hyvää tai ainakin johdonmukaista. Vika oli enemmänkin kuvaajassa, jos jälki oli huonoa. Sitten tuli lisää automagiaa, ja lisäksi kertakäyttökamerat tulivat jossain vaiheessa mukaan sotkemaan pakkaa. Eli kone ei voi olettaa valotuksen olevan kohdallaan vaan se voi ruutukohtaisesti vaihdella miten sattuu. Lisäksi taidetaan filmiruutukohtaisesti tosiaankin tehdä "auto-levels"-tyyppiset korjailut. Eli jos ruudun kirkkain kohta ei olekaan täysin valkea, menee värikorjailu lopputuloksen osalta pieleen.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Veikkaisin ennemmin, että suurin ero on siinä, että ihmisen osallistuminen valotuksen säätöön on vähentynyt/kadonnut, vaikka digitekniikalla se voisi olla jopa tarkempaa. Tämä johtuu sekä työvoiman hinnannoususta että asennemuutoksista. Siinä ei ole mikään muuttunut, että negan kontrastia voi säätää ylivalottamalla, tai että päivänvalobalansoidulle negalle voi kuvata myös keinovalossa. Nämä ovat kaikki asioita, jotka täytyy ottaa huomioon vedostusvaiheessa, ja on aina otettu - joko automaattisesti tai manuaalisesti. Sehän on suorastaan alkeiskirjamateriaalia että "voit kuvata tällä ja tällä tavalla ja tämä ja tämä korjataan labrassa", esim. juuri värilämpötilojen yhteydessä. Filmikohtaisesta profiloinnista en tiedä, sitä on kenties voinut olla mutta se ei ole välttämätöntä. Oleellista on, että kone mittaa negan tiheyden ja pyrkii joihinkin tavoitearvoihin. Tässä ihmisen mukanaolo on käytännössä välttämätöntä. Negalle ei ole olemassa "oikeaa valotusta" niin tiukasti kuin esim. dialle. Printtejä ei voi tehdä negoista suoraan standardiarvoilla, tai voi mutta siinä menetetään paljon kuvanlaatua ja negan monipuolisuutta. Näin asia on ollut aina. Jotkut neuvovat, että ensimmäiseen kuvaan tulisi kuvata harmaakortti samassa valaistuksessa ja valotuksella kuin muu rulla on kuvattu, ja pyytää labraa säätämään sen mukaan ja pitämään asetukset samana koko rullalle. Tämä neuvo on huono (etenkin jos unohdetaan korostaa sitä että sitten se koko rulla tosiaan kuvataan ihan samalla tavoin ja samoissa oloissa). Jos jokin labra näin suostuu tekemään, se on kieltämättä houkutteleva ratkaisu. Siinä kuitenkin menetetään negan mahdollisuus kontrolloida kuvaa valotuksen ja vedostuksen yhdistelmän keinoin; käytännössä tällöin tilanne on se että esim. aukonkin ylivalotetut kuvat voivat olla printteinä pilalla vaikka ne negalla ovat aivan hyviä; ja tällöin kuvaaja syyttää itseään suotta ja opettelee vääränlaiset metodit negalle kuvaamiseen. Nega on monipuolisempaa materiaalia, ja osa negalle kuvaamista on labran osuus, vedostaminen -- ihan samoin kuin mv-kuvalla. Nyttemmin vain, kun labrat ovat lakanneet tekemästä tehtävänsä ja veloittavat silti työstään täyden hinnan, vaihtoehdoksi jää usein ainoastaan itse tekeminen. Skannaamalla tai analogisesti. Suurin osa valitsee ensimmäisen. Mutta jälkimmäistäkään ei kannata pelätä.
Vs: Filmien kehittäminen - missä? Olisi mukava nähdä jostain kuinka ennenvanhaan tuo vedostusprosessi labbiksissa meni, mutta mun viimeiset kokemukset analogisista RA-4 -printeistä ovat 80-luvun puolvälistä ja silloin jo "autolevels" - no käytännössä varmaan valotusmittari veti yökuvat mukavan harmaiksi ja lumikuvat kanssa harmaiksi -> siirtyminen diaan josta vasta viime vuonna kokeellisesti palasin osin negan ja itse tehdyn skannaamisen tielle. Sanovat että enennen vanhaan hyvästä labbiksesta jossa oli viitseliäs koneenkäyttäjä sai todella hienoa väriprinttiä ulos. Hyvin mahdollista. Nykyään ne harvat mitä olen kokeillut vastaavat sitä mitä saa heittämällä itse skanneriin, täysi automatiikka päälle ja sitten suoraan fotonettiin tms. tulostuspalveluun valiten sieltä täysautomaattisen korjailun tulosteille. Poikkeuksena ICE/vastaava naarmun+roskanpoisto joka noissa "digilabrojen" kehitys + skannaus -kojeissa tuntuu olevan hämmentävän tehokas. Ihan omana mielipiteenä tämä: Värinegalle ei tänä päivänä ole helppoa ratkaisua. Jos volyymi on pieni ja on rahaa, silloin ehkä fiksuinta on viedä rulla kehitettäväksi peruslabraan ja ottaa sieltä printit ja sitten jos joukossa on on kuvia joissa on potentiaalia mutta printti ei vastaa omia toiveita niin ko. ruudut voi skannata itse ja säätää viimeisen päälle ja printtauttaa. Oma värinega-tie on mahdollisesti siirtymässä skannaamis + printtautus -reitistä suoraan itse vedostamiseen, syynä mulle liian vaikeaksi ja hermoja vieväksi osoittautunut skannauksen jälkeen kuvalle tehtävä värien säätö+korjaus. Se vaatii kuitenkin investoinnit kunnon näyttöön ja kalibraattoriin, prooffausten tekoon jne ennenkuin ulkoistetusti tehty printti tulee oikean näköisenä kotiin. Mikäli on jo digillä tottunut tuohon värien säätelyyn ja vielä omaa vaikka laadukkaan tulostimen, niin silloin kynnys on toki paljon pienempi.