Vs: Iso Roba (practising street photography) Helpoiten ois päässy kun ois ottanu kuvan sekunnin tai pari aiemmin, niin että päähenkilö ei ole vielä ulkona kultaisestaleikkauksesta, jolloin varjokin luultavasti mahtuisi vielä kuvan sisään.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Nyt menee jo aika paljon ot:ksi. Toki sitä isoa maailmaakin voi yrittää muuttaa, mutta keskittyisin alkuun siihen pienempään. Siihen, joka on sen polttovälin etäisyydellä. Ei tästä tämän enempää.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Taidat puhua aivan eri asiasta, enkä ymmärrä miten viestiini liittyi insinöörismi (sillä perspektiivioppihan on kuvataiteen perusteita). Jatketaan vaikka täällä: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,33347.0.html jos jotakuta kiinnostaa . <SIZE size="1"]P.S. Perspektiivi riippuu vain kameran etäisyydestä kuvattavaan tavaraan. Kuvakulma riippuu sitten taas objektiivin laajuudesta (polttoväli). P.P.S. Objektiivin polttoväli ei ole läheskään aina sen etäisyys kennosta tai filmistä, sillä telerakenteisilla objektiiveilla takalinssin etäisyys on polttoväliä pienempi ja varsinkin peilikameroiden laajakulmilla usein käytetään retrofocus-rakennetta, jossa takalinssin etäisyys on polttoväliä suurempi (jotta peili mahtuu välissä liikkumaan).</SIZE>
Vs: Iso Roba (practising street photography) Aikamoista makrokuvaa sitten tulee jos vaikkapa 5 sentin päästä pitäisi kuvata.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Eikö olekin mielenkiintoista? Kaipa sitä kameraansakin voi jumalanaan pitää. Jos haluaa.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Jos tuon mainitun HCB:n kuvia kattelee niin voisi päätyä myös siihen, että hyviä katukuvia saa jo ihan pelkästään sillä että keksii erilaisten elementtien välille jonkinlaisen visuaalisen kytköksen ja sommittelee kuvan "oikein" tämän kytkyksen/kytkösten ympärille. Ei tarvitse olla "jännä sattuma" noin paljaalla silmällä katsottessa, vaan vasta siinä kuvassa siten kuin se on rajattu ja miten on valittu pysäytettävä ajanhetki. Itse käytän intuition kanssa tuota "useamman elementin kuva-alalle sommittelua" konserttikuvauspuuhissa. Eli en mieti tarkemmin onko hirveästi ajatusta siinä mitä kulloinkin valitsen näiksi elementeiksi vaan kätyän tähän intuitiota (tai "tunnetta"). Näin mm. siksi että konserteissa elementit yleensä liikkuvat toisiinsa nähden, eikä ainakaan meikäläisen järki pysty toimimaan niin nopeasti että pystyisin sanomaan etukäteisesti tuleeko kuvasta hyvä. Eikä ehkä tarviikkaan / pidäkään? Yleensä tällaisella jopa lähes itsetarkoituksellisella usean elementin hakemisella kuitenkin päästään hiukan kiinnostavampiin kuviin jotka kestävät katsomista pidempään. Intuitio kun toimii usein yllättävän hyvin. Samoin toimisin jos kuvaisin kadulla. Pitäisi joskus yrittää. (En tarkoita, että tämä tapa kuvata kadulla olisi paras tai ainoa, mutta itse siihen omien mieltymysteni pohjalta tukeutuisin) Tuosta polttovälikeskustelusta en tajunnut hittojakaan, ja päädyin siihen että näin lienee parempi.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Cartier-Bressonin kuvat tais olla aika lailla tän "katukuvauksen" alkuaikoja siinä mielessä, että siitä tuli myös arvostettua. Itse en aivan siinä määrin niitä kuvallisesti osaa arvostaa, kuin näillä nettifoorumeilla usein tunnutaan tehtävän (kun se on aina se ensimmäinen esimerkki ja niin monen idoli ja vertauskohta). Ajan kuvaahan niissä on ainakin, poikkeuksellisen taitavasti kuvattuna - lähinnä sommitelman suhteen juuri. Paljon hienoa klassista valokuvaa ilman muuta ja moni kuva kyllä on vahvasti munkin mieleen. Hieman vaan ärsyttää jatkuva vertaus "HCB:hen" näillä nettifoorumeilla ja tommonen ylenpalttinen palvonta kuuluisimpien legendojen levittäminen (kuten just että ei koskaan rajannu jälkeenpäin ja aina kuvas 50-millisellä) ja sit matkitaan noita perättömiä legendoja . Kuvitellaan että siten ne kuvat paranee. Täytyy myöntää etten ihan itsekään tajua mistä tässä on kyse. Itse puhuin kameran sijainnista (etäisyydestä) kohteisiin nähden, enkä kameratekniikasta ja sitten vittuillaan että palvotaan kameraa . On ihan hyvä ymmärtää, että perspektiivi riippuu vain siitä kameran sijainnista, eikä kameran tuottamasta kuvakulmasta (eli formaatista+polttovälistä). Se on vaan tosiasia, eikä mitään insinööritiedettä. Enempi perustietoa kuvataiteesta tai näkemisestä yleensä. Teleputkella et "pääse lähemmäksi", vaan oikeastaan vain rajaat kuvaa. Siksi kannattaa käyttää niitä jalkoja ja rohkaistua. Perspektiivi muuttuu, vaikka kamerassa ei muuttaisi mitään. Samoin siis esim. 35mm objektiivilla lähemmäs mennessä saa usein sitä läsnäolon tuntua paremmin kuin hieman kauempaa viiskybäsellä ujosti kuvatessa.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Ei se mitään piruilua ollut. Minua kai tarkoitit. Tiedettä tai taidetta. Huihai. Kamera tuottaa keskusprojektiokuvaa. Ihan kuin silmätkin. Maailmaa ei nyt vain voi muuttaa just nyt heti, ja raivaus-, purku- ja rakennustarvikkeita mukanaan kantaa. Kanssaihmisiäkin on usein ikävä komennella.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Nyt minä tiputin kärryt. Jos keskitytään siihen maailmaan polttovälin mitalta näin aluksi, niin tämän kuvan kohdalla se olisi 35 millimetriä (kuvan ottajan mukaan). Mutta miten tähän liittyy kameran nostaminen jumalaksi? Yllättävän paljon tarinaa tyhjän ja mitättöman kuvan tiimoilta. En löytänyt kuvasta minkäänlaisia ns. (valo)kuvauksellisia arvoja, joista olisin innostunut lukuunottamatta kokonaissommittelua. kapa
Vs: Iso Roba (practising street photography) En vieläkään tajua mitä yrität sanoa (voisitko siis ehkä selventää "maailman muuttamisesta" puhumisen sijaan? - kyllä, motris:ta tarkoitan), mutta sanon vain että maailmassa voi aika vapaasti käppäillä ja valita sen kuvausetäisyyden (kunhan hieman varoo tietynlaisten ihmisten kanssa ja muistaa kohteliaisuuden jne). Usein kannattaa mieluummin kävellä lähelle, kuin zoomata tai vaihtaa pitempi putki. Erot näkyvät jopa 35 vs. 50 (kinoruutu) välillä monesti sen laajemman hyväksi, jos ollaan samassa suhteessa lähemmäs liikuttu. Usein tietysti se hieman lievempikin perspektiivi on paikallaan, mutta esim. tästä kuvasta mielestäni saisi toimivamman sillä, että tuo kohdehenkilö olisi kookkaampi suhteessa taustaan (lähemmäs menemällä).
Vs: Iso Roba (practising street photography) Mie usein tykkään "poikkeuksellisen taitavasti kuvatuista" kuvista. Yllättävää. Joo, pitäis hankkia joku vähän "obskurantimpi" idoli jota ei faniteta netissä niin paljoo ni ois sit katu-uskottavampaa . Muuta en osaa sanoa kuin että pidän tavattomaisti osasta miehen kuvia, erityisesti sellaisista joihin liittyy jonkunlaien absurdi yhdistelmä asioita (vähän aikaa sitten tulikin mun konserttikuvaketjuun palaute jossa samaan suuntaan viitattiin). Itse en ole juurikaan kiinnostunut siitä ovatko kuvat hyviä "ajan kuvina", ei se vetoa sen enempää kuin juuri mikään perustason ylittävä dokkarikuva menneiltä vuosilta.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Nojoo . Lähinnä tietysti mielessäni vertasin esim. peruslehtikuvaan ja vastaavaan tuossa taitavuudessa. Ja onhan ne Cartier-Bressonin ruudut kai monesti muutenkin hyvin taitavasti sommiteltuja. Minua vaan ei puhuttele ihan arkiset kuvat yleensä, jos niissä ei ole jotakin "jujua" - tai se on tyyliin "hassun näköinen tyyppi". Lähinnä viittaan esim. täältä löytyviin kuviin kuten tuo munkki tai viiksi-knalli-setä. Ne on ehkä sitä aikansa kuvaa, mutta en jostain syystä ole ymmärtäny ehkä niiden sitä valokuvauksellista ideaa . Tosin vastahan mää tajusin (erästä saittia lukiessa) että tossa lätäkön yli hyppäävää miestä esittävässä kuvassakin on taustalla mainos, jossa on vastaavassa asennossa joku ballerina. Eli ehkä oon vaan missannu jotain..? <SIZE size="1"] Ja HCB:n vertauksena käyttö senkin takia särähtää korvaan, että monesti tuntuu ettei tyypin tuotantoon olla perehdytty, vaan ollaan luettu netistä että se on kova . Tätä käsitystähän tukee juuri näihin legendoihin uskominen. Ne on kuitenkin useaan otteeseen kumottu, jos jaksaa pari lähdettä netistäkin etsiä .</SIZE>
Vs: Iso Roba (practising street photography) Mun kommentti oli tohon viiteen senttiin. Kuka pakottaa kuvaamaan viiden sentin päästä? Sen verran olen keskusprojektioita piirrellyt paperilla ja myös 3D-mallia koneella tehnyt, että uskon sen tasokuvan (näytöllä/paperilla)perspektiivin pysyvän, vaikka en sitä 24/7 vartioisikaan. Kamerallakin joitain kuvia olen ottanut.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Jaaha. Ehkä ois parempi antaa vaan olla, mutta aloit kyllä jo ekalla sivulla puhumaan jostain insinööreistä: Ja ihmettelen kyllä itekkin, että mikä etäisyys on aina polttovälin mittainen?? Sitähän toninikkanenkin tossa kysy. ... ja sen jälkeen sitten jo maailman muuttamisesta ja kameran jumalana pitämisestä. Mutta aivan sama. Faktaa on, että perspektiivin ratkaisee se, missä se kameran optinen keskipiste tässä universumissa sijaitsee kuvattavaan asiaan nähden. Mutta mikä tässä nyt on siis ongelmana? Vai olenko jotenkin väärässä? Korjaa toki jos olen... Eiköhän tässä itse kukin ole kuvia ottanut.
Vs: Iso Roba (practising street photography) Jo Van Goghia aikoinaan ärsytti perspektiivi: http://www.penwith.co.uk/artofeurope/va ... _crows.jpg"]http://www.penwith.co.uk/artofeurope/van_gogh_wheatfield_with_crows.jpg