Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Halpojen digikameroiden myötä harrastajamäärä lisääntyy. Yllättävän moni tuntemistani harrastajista on saanut kiinnostuksen myös filmiin, erityisesti mv-kuvien osalta. Tämä voi hyvin lisätä filmiharrastajien määrää (tietynlainen kaupallinen aaltoiluliike ainakin hetkellisenä). Kokonaisuutena filmin kulutuksen määräävät suuret kuluttajamassat. Iso kulutusmäärä on ammattipuolella, jossa ajankäytöllisesti filmi on taatusti out. Samoin perus kotikuvaaja käyttänee nykyään digipokkaria aiemman filmipokkarin sijasta. Kokonaisuutena arvioiden filmin kulutus on väistämättä nähdäkseni laskusuunnassa eikä harrastajien mv-kuvailu varmasti tunnu isossa skaalassa kovin olennaisesti.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Filmin kulutus on aivan olematonta, muutama "diehard" harrastaja puuhailee. kun itse olen siirtynyt nyt peruuttamattomasti Digiin (Hasseli CFV) olen pannut Prolabin filkkamyynnin pakettiin. Jatkossa on muutama rulla (erikoisuutena) saatavana aloittelijakurssilla, muuten, THAT`S IT ! Kun vielä Ilfordin Totti Turunen jää eläkkeelle ja E-P on jo eläkkeellä, saavat kyllä kaikki sitten tutustua saksan postimyyntifirmoihin ja nauttia heidän erinomaisesta palvelustaan...
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Ammattipuolella (erit. muotokuvauksessa) siirttyäessä digiin tapahtui montakin asiaa yhtä aikaa: digi paranivat, uusia periä, malleja MF-koossa tuli tarjolle. Toisaalta suurin ammattikuvien valmistaja EIRI sotkeutui sukkahousuihinsa, joutui ruotsalaisten omistukseen ja siinä tuotannon rationalisoinnin huumassa siirryttiin erityiseen typerään järjestelmään, jossa kehitetyt rullafilmit skannattiin ja kopiot tehtiin/ tehdään kuitenkin perinteiselle kemiassa kehitettävälle valokuvauspaperille. Tässä kohtaa se viimeinenkin syy käyttää esim. 6x7 kokoa digin sijasta poistui. Laatu romahti. Toisaalta koko muotokuvauksen kenttä muuttui erilaisten tekopirteiden kuvausmieltymyksien vuoksi. Perinteinen kuvaus ei enää ollut suosiossa, kun joka toinen kuvaaja pukkasi maailmalle kuvia veikeistä perheistä jenkkihymyineen täysvalkoisella taustalla. Lapsikuvauksissa syntyi liikkeiden, hyppyjen erikoisten rajauksien ja ylipäänsä liikkeen buumi, jota ei totisesti kuvata Mamiyan ruppanalla vesseleiden kirmatessa ympäri studiota.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Joo, kai se Nikon D700-tyyppinen laite on osoittanut että digitaalinen kuva pystyy siihen mihin filmi ei oikein pysty, poislukien ehkä J.W:n omalla 123prolab.com saitilla olevat Superpan-prässäykset 3000ASA. Mutta kun se tekee kuvaa vielä monta aukkoa pienemmässäkin valossa, ja kuva on värillinen, rakeeton ja digitaalinen. Onkohan mitään syytä ostaa D700:aa huonompia kameroita, paitsi sen iso koko ja hinta? (Siis on.) Filmikameroista "henkiin" jäävät ehkä laitteina ne, joissa ei ole mitään turhaa muovikilkettä. Veikkaisin seuraavia: Rollei, Hasselblad 500, jotkut keskussuljin-RF:t. En lukisi edes Leicaa (saati filmi-Nikonia tai Canonia) tähän kategoriaan, koska siinä on verhosuljin ja huoltaminen sairaan kallista. Nääs liikkuvien osien osalta keskussuljin sisältää vain metalliosia, ja kun sitä ei säilytä viritettynä, se on käytännössä ikuinen. Rangefindereita on lisäksi riemullista korjailla harrastusmielessä, vaikkei niillä kuvaisikaan. Parhaissa (Yashica Electro) on turhaa ja monimutkaista sähkölaitetta, ja mekaanisesti yksinkertaisemmissa = paremmissa (Yashica Minister -sarjan Copal-sulkimiset uudemmat 60-luvulta, Voigtländerit ja Zeissit) taas on joskus heikompia linssejä. Joten tietysti digipokkari pesee ne mennen tullen. Huvittava juttu on se, että RF-kameran saa usein ostaa halvemmalla kuin mitä filmin kehittäminen maksaisi. Niinpä harrastus uhkaa muuttua "säätämiseksi", mutta se lienee ymmärrettävää. Ulos aikalaukaisimet ja salamasynkat kun suljinta auotaan, ja näin RF on puhdasta zen-filosofiaa ja yksinkertaisuuden ylistys. Suora yhteys ja interaktiivisuus kuvaajan ja kuvaustilanteen välillä ilman sähköisiä viiveitä ja turhia peilikoneistoja, ja muuten: eikös niitä RF:iä siis tehty myös Japanissa?
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Kumma kyllä, että kolme laatutietoista suuryritystä (ennen digiä neljä, eli ei ole isoa eroa) ja nippu pienempiä yhä sitä kannattavasti duunailee ja satsaa jopa R&D:hen. Kannattaa vaan katsoa vaikka Kodakin tuloslaskelmaa, filmipuoli tuottaa voittoa ja digipuoli on yhä tappiollinen, ja filmipuolen reiluhkot voitot kustantaa sen digi-R&D:n tappiot. Fuji on raportoinut nousua filminmyynnissä, tosin en ole tätä itse tarkistanut. Filmiä myydään niin että sitä kannattaa edelleen pitää jopa tavallisissa Supermarketeissa ja valokuvausliikkeiden hyllyissä, jopa tällaisessa kyynistyneessä digipellejen saarekkeessa kuin Suomessa. Digin tulosta eivät selvinneet ne valmistajat, jotka eivät osanneet sopeuttaa toimintojaan. Agfa kaatui, muut selvisivät. Filmin menekki yllättää jopa valmistajat. KODAK satsasi R&D:hen ja julkaisi uuden EKTAR 100 -filmin, mutta ainoastaan kinokoossa koska menekki ei ollut niin varmaa, että sitä kannattaisi ruveta valmistamaan muissakin koissa (120-filmi päällystetään eri tavalla ja eripaksuiselle pohjalle, joten sitä ei voi vain leikata eri kokoihin.) Tämän jälkeen filmiä yksinkertaisesti vaan haluttiin ja kysyttiin niin paljon 120-koossa, että sen valmistus kannatti aloittaa. Eikä EKTAR100 suinkaan ole ainoa uusi, uuden teknologian filmi viimeisen parin vuoden aikana. En sanoisi että kulutus on "olematonta", vaikka se onkin luonnollisesti romahtanut siitä mitä se oli ennen digiä, koska suurimmat massat kuvaavat digillä. Sinun käsityksesi voi olla hieman vinksahtanut, koska ne, jotka ostelevat "Rollei Retro" päkkejä puulaatikossa tai "mullistavia" "kokeellisia" Redbirdejä, kieltämättä ovat aivan olematon ryhmä enkä yhtään ihmettele, ettei niiden ympärille muodostuva bisnes Suomen kokoisessa pikkumaassa kannata, etenkin jos maine pääsee vähänkin mustumaan. Luulisin, että Suomessa olisi ennemmin kysyntää AG-Photographicin kaltaisella pikkuyrityksellä, joka myisi parhaita ja suosituimpia tuotteita järkevään hintaan ja tarjoaisi asiantuntevaa apua - vähän samaan tapaan kuin varmasti oli 123prolabin tarkoitus, mutta paremmalla menestyksellä. Edit: tai itseasiassa, jopa niiden Rollei Retro -puulaatikkojen ympärillä saattaisi bisnes kannattaa, jos hallitsisi sitä bisneksentekoa vähän.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Kiitos hyvistä neuvoista ! Prolabin alkuperäinen idea oli taata oma materiaalinsaantini ja pro tasoisten printtien tekeminen niille harvoille asiakkaille, joita ne kiinnostivat. Sitten tuli kurssit ja senjälkeen MACO maahantuonti, kun Die camera lopetti. Kun ensimäinen, eli oman materiaalin saanti ei ole enää mikään motivaatio siirryttyäni Digiin ja kursseillakin tuo MV puoli on vain yksi detalji monen muun joukossa, päätin lopettaa muille materiaalin myynnin. ei siinä mitään katkeruutta tai tappiomielialaa ole. Fokus on vain nyt muualla, oman taiteellisen työn asettamisessa etusijalle. Filminäkin on taas TRI-X ja Acros 100, kehitteenä Acufine ja Diafine, sillointällöin Rodinal. Tämä varasto riittää mulla varmaan viisi vuotta !
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? [quote author=A.Alhonen. .. yhä sitä kannattavasti duunailee ja satsaa jopa R&D:hen. Kannattaa vaan katsoa vaikka Kodakin tuloslaskelmaa, filmipuoli tuottaa voittoa ja digipuoli on yhä tappiollinen, ja filmipuolen reiluhkot voitot kustantaa sen digi-R&D:n tappiot. ... [/quote] Mitä tarkoittaa R&D ? kapa
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? R&D tarkoittaa niin kodakilla kuin macollakin että lanseerataan hobby eli amatööripuolelle materiaaleja jotka ovat olleet joko strategisia (valvonta tai vakoilufilmejä kuten Agfan aero ja kodakin hawkeye) tai sitten modifoituja elokuvafilmejä kuten uudet Ektar tai Double XX MV leffafilmit. On mainoshemmojen höpötyksiä että näillä volyymeillä joitakin uusia matskuja kehiteltäisiin. Sitten on noi "repackage" eli kaikki esim Agfan eri matskut, siihen oikeastaan hiilyin loppujenlopuksi kun testaamalla sain selville että Maco/Rollei 200 s, 400IR, 400 Pro on kaikki samaa agfan ilmakuvausmatskua jotka kehiteohjeita ja reunamerkintöjä temppuilemalla saatiin eri filkoiksi.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Tutkimus- ja kehitystyö, jonka tuloksena Kodakilta on viime vuosina tullut markkinoille mm. Ektar 100, Tmaxin kakkosversio sekä leffapuolella kai useampiakin (tai ainakin joitain) filmejä. Niissä on muuten vissiin jonkun mainoksen perusteella käytetty uutta nanoteknologiaa =).
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Nikon D700 on hyvä kamera ja sillä pääsee pari aukkoa filmiä korkeammille herkkyyksille järkevin tuloksin. Se siis "pystyy johonkin mihin filmi ei", mutta kyseessä ei ole filmi eikä sellainen jälki, eikä se muilta ominaisuuksiltaan vastaa filmiä. Filmilläkin on ominaisuuksia, joissa digi jää kakkoseks. Mustavalkofilmin prässäys kolmeentonniin ei todellakaan ole mikään uus juttu eikä 123Prolabin ennätyssuoritus, päinvastoin T-Max P3200 -filmiä on markkinoitu jo 90-luvulla herkkyyksille 50 000 ASA asti soveltuvaksi erikoissovelluksiin (Tmax-kehitteellä saa parhaiten prässättyä, sille se on suunniteltu). Netistäkin löytyy ihan kivasti esimerkkejä miten Trix 400 -filmiä on prässätty jopa 10 000 ASAn yli (oisko ollu joku 100 000:kin) ja kyllä sieltä kuva tulee - ehkä hieman rakeista kuitenkin ainakin noi rankimmat. [QUOTE> [/QUOTE] Olisko vaikka, että jos haluaa kuvan analogisena ja sen näköisenä . Tai haluaa kameran jota on simppeli käyttää ja muutenkin yksinkertainen, sekä luotettava vaihtelevissa olosuhteissa (kenties jopa toimii kovassa pakkasessa hyvin tai muuten ilman sähköä). Superia 1600 -filmillä saa jo aika hämärässä aivan hyviä kuvia, kannattaa kokeilla myös. Siitä vois olla varaa vaikka aukon prässätäkin ja toisaalta Provia 400X prässäytyy ihan hyvin tuloksin 1600 asti. [QUOTE> [/QUOTE] Verhosulkimet kyllä huolletaan varmaan kaikissa osaavissa kamerahuoltamoissa, joita löytynee ympäri Suomea. Lähtöhinnat luultavasti n. 70 euroa. Eri asia sitten jos tuntuu siltä että Solmsissa on 36 eri taikaöljyä jotka pitää kameraan laittaa jotta se toimii oikein. Voi olla että näin onkin, jos haluaa Leican tehdastoleransseissa pysyä, sitä en tiedä . Tuppaapa vaan olemaan niin, että vanhat keskussuljinkamerat (ainakin mittaetsinpokkareissa, kaksisilmäisissä ja joissan Hasselbladin objektiiveissa) laahaavat ajoissaan ihan yhtä lailla kuin "70-luvun Leicat". [QUOTE> [/QUOTE] Tässä kohden aloin miettiä, oliko tää kirjoitus vain huumoria vai tosissaan kirjoitettu . Romuja ei kannata ostaa jos vain kuvata haluaa, mutta tommosilla Canonet-tyylisillä kameroilla kuvaa aivan hyvin jos ne eivät rikki vain ole. Ainahan sitä niilläkin voi mitata ulkoisella mittarilla, kun ei se automaattivalotus ehkä aina niin hyvä ole (ja kamera saattaa vaatia elohopeaparistoa jne... Filmillä kuvaa aivan hyvin, jos se tuntuu paremmalta. Jos haluaa vain digitaalista kuvaa helpolla, niin tiedätte valinnan. Ei siinä ole mitään elämää suurempaa - kameran ja jäljen perusteella valitaan. Molemmilla saa kuvaa käytännössä lähes samoissa tilanteissa, digillä ehkä pari aukkoa hämärämmässä.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Nikon D700 tilalle on joutuu luultavasti muutaman kerran ostamaan päivityksen (ja uuden tietokoneen) Leican ja hasselin ym. aseman säilyessä jotakuinkin ennallaan. Digistä on vaikea ennustaa mitään viiden vuoden päähän, ehkä meillä silloin on digitaalinen "filmi"?
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? sit ku alkaa tulee open source cameroita niin pystyykö niihin koodaa sitten erilaisen näköistä raetta esim?Tetris on sitten tietty jo vakiovarusteena
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Osoittaa, ettet tiedä noistakaan mitään. Uusi Ektar 100 ei ole mikään "modifioitu elokuvafilmi", itse asiassa Ektarin kaltaista filmiä ei elokuvavalikoimassa ole saatavilla ollenkaan mikä on sääli. Elokuvafilmeissä on jo alunalkaen eri värikouplerit (CD-3:n kanssa toimivat vs. C-41-prosessin CD-4-kouplerit), eri kontrasti (gamma=0.5 vs. 0.6 about), eli samastakin filmistä C-41- ja ECN-2-versiot täytyisi (jos siis niin tehtäisiin) suunnitella ja valmistaa erikseen. Tämä tarkoittaa sekä kaikkien emulsioiden muokkaamista että päällystyksen tekemistä eri tavoin. Saati sitten, että EKTARin ominaisuudet eivät ole lähelläkään mitään elokuvafilmiä. Ektar100 on voimakaskontrastinen, värikylläinen filmi ja Vision3-elokuvafilmit kontrastiltaan loivempia ja väritoistoltaan neutraalimpia. Mikä niillä sitten ON yhteistä? No tietysti se, että niissä käytetään uusimpia teknologioita. Kun filmistä kerran on kyse, niin TIETYSTI uusissa filmeissä käytetään samoja uusia teknologioita, oli se sitten elo- tai valokuvafilmiä. Portra-sarjassa ja Vision2-filmeissä (jos muistan oikein) uutta oli 2-elektroniherkistys ja Vision3:n uudistus oli DLT (dye layering technology), joka sitten toteutettiin myös EKTAR100-filmiin. [QUOTE> [/QUOTE] Joo, mainosmiesten hömpötyksiä, noi uudet filmit (Ektar 100 135&120, Provia 400X) tossa mun jääkaapissa ja niille otetut kuvat on jotain harhanäkyjä vaan, ei niitä oikeesti oo olemassa... Kumpaa uskoa ennemmin: Jukkaproota vai silmiemme edessä olevia kiistattomia tosiasioita? [QUOTE> [/QUOTE] Jos ostaa epäilyttäviltä itäblokin pikkulafkoilta filmiä tietäen, että ne on ostanut Agfan konkurssieriä, niin kaikki yllättävä on mahdollista. Ei siitä kannata hiiltyä vaan nauttia edullisemmista hinnoista ja kokeilemisesta, se kai niiden pointti on tai näin oon kässännyt? Jos haluaa varmempaa kamaa niin kannattaa ostaa joltain niiltä kolmelta firmalta joilla on oikea laadunvalvonta. Itteäni tosin ei oo pahemmin koskaan kiinnostanut se että joku tekee "kokeiluja" puolestani, niiden siisteyshän on siinä kun saa ite tehdä.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Tämä kysymys on heitetty väärälle puolelle. Pitäisi olla digipuolella, sieltähän ne potentiaaliset uudet filmin valottelijat löytyy.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? tiedän joo..en omista digikameraa joten en uskalla mennä sinne puolelle
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Filmin ja digin erosta: Suurin ero uusimpien digijärkkärien hyväksi on noin kaksi aukkoa suurempi herkkyys. Tämä pätee aika hyvin läpi koko skaalan: Hitaimmat filmit ovat tänäpäivänä ISO 50; hitain oikea ISO-asetus digeissä taas ISO 200. Hyvä perusfilmiherkkyys jolla saa vielä oikein hyvää jälkeä on ISO 400; vastaavasti uusimmissa digeissä se on ISO 1600. Herkimmät "off-the-shelf" filmit joilla saa vielä ihan kelvollista jälkeä ovat about ISO 1600; vastaavasti uusimmissa digeissä ISO 6400 on suurin käyttökelpoinen arvo. Ja, uusimmissa digeissä kyllä saa arvoa vielä 6400:stäkin ylöspäin mutta joko luku on enemmän tai vähemmän kusetusta (kamera oikeasti valottaa eri arvolla, tai varjot ovat niin tukossa ettei kyse ole oikeasta nopeudesta). Vastaavaa kusetusta on harrastettu (joskaan ei tällaisella metelillä) myös filmipuolella, hehkuttaen kuinka 50 000 ISO menee vielä pushaten. Eli: filmillä herkkyysalue on käytännössä 50-1600, digillä 200-6400. Tollanen digi tosin maksaa aivan saakelisti enemmän, mutta unohdetaan se nyt. Eli, kyllä digi on ylivoimainen, jos päätetään katsoa pelkkää herkkyyttä kriteerinä. Mutta entä jos ei tarvitse kaikkea sitä herkkyyttä, kuten yleensä on asianlaita? Entäs resoluutio? Kinossa ruvetaan olemaan jokseenkin tasoissa, mutta filmillä on helposti saatavilla isompia formaatteja. Entäs dynamiikka? Filmi hakkaa yhä ylivoimaisesti riippumatta koosta. Herkkyys-resoluutio-dynamiikka-peli siis menee näin: 1. matsin voittaa digi, toinen jää tasapeliksi (ja tulee jäämään myös tulevaisuudessa, btw), kolmas erä filmille. Jos otetaan vielä huomioon se, että digistä saa nopeammin ja kivuttomammin digitiedoston ja filmistä saa nopeammin ja kivuttomammin fyysisen kappaleen, niin lopputulos: tasapeli. Mutta se, minkä uskoisin saavan ihmiset kiinnostumaan filmistä ennemmin kuin näistä kolmesta teknisestä suureesta, on päinvastoin se, että filmiä voidaan mitata muillakin kuin näillä kolmella teknisellä suureella. Digikuvauksessa on vain fotari. Filmikuvauksessa voit vaihtaa filmiä, voit vaihtaa kokonaan filmiTYYPPIÄ (nega, dia, mv-nega), vaikuttaa kehitykseen, ja vielä sen jälkeen valita päädytkö SITTEN sinne Fotariin vaiko jatkatko analogisesti. Tässä on mielestäni rutkasti enemmän mielenkiintoa. Tämän mielenkiinnon on yhä useampi ja useampi ruvennut huomaamaan, koska kiinnostus filmikuvaamiseen on hieman noussut. En tiedä, voiko sitä renessanssiksi sentään sanoa -- mutta kyllä se on noussut ja on tullut jäädäkseen.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? AAh, tästä olikin tänään päivällä puhetta irkin puolella. Tuli ostettua pari vuotta sitten Kodakin BW400CN filkkaa neljä rullallista (2 rullan erissä kuukauden välein) ja toisesta setistä tulikin yllättäen värinegat ja kuvat. Nooh, sattuuhan noita vahinkoja ja toisaalta noi kuvat oli sellasia että värikuvat ei haitannut. Olishan tosta voinut tietty reklamoida, mutta ei ollut kuittia / pakkauksia / filmikasetteja tallella, joten ei olis ollut mitään mahdollisuuksia selvittää mistä erästä nuo pari rullaa olivat.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Tein tänään pyörähdyksen Helsingin keskustassa, ihan vaan kuvaamassa kun vaimo kävi jossain taidenäyttelyssä. Leica M6 mukana, eilen messinkiselle M-kasetille ladattulla bulkkifilkalla (Tri-X 400 totta kai). Toinen M-kasetti taskussa. Tuntui mukavalta kuvata, sää oli sopivan harmaa. Myöhemmin tänään kehitän filmin. Oikein odotan että pimenee niin että voin vetätyä pimiöön, laittaa radion päälle, korkata pullo Karhu Korpisavua (voiko suomalaisella oluella olla parempi nimi?) ja nauttia filmin tuomasta hyvästä fiiliksestä. Ja jos joku kuvista onnistuu hyvin, voin jatkaa fiilistelyä myöhemmin vedostamalla kuvan pimiössä. Olisin tietysti tänään voinut ottaa mukaan työvälineeni Canon 5D mark II, muttei huvittanut. Oikeastaan en kuvaa siilä ikinä vapaa-aikanani. Digillä kun en saavuta yllämainiuttuja fiiliksiä, joita harrastukselta kuitenkin vaadin. Toisaalta duunijuttuja en halua filmillä enää ikinä tehdä. Kuten aina, kyse on valinnoista. Eläköön siis sekä digi että filmi!