Hyvää päivää herrasväelle! Filmiä voi tehdä myös ITSE! Tein tuossa kaverin kanssa omaa filkkaa. Täysin herkistämätön SRAD-tyyppinen emulsio aloittaen hopeasta, typpihaposta, natriumbromidista, kaliumjodidista ym. aineista. Kypsytelty ammoniakin kanssa ja nuudelipesu. Toistaiseksi vielä ilman herkistyksiä, joten ISO 10, pelkästään siniherkkä. Rikki+kulta-herkistyksellä pitäisi päästä jopa ISO100 asti ja kokeilemme erytrosiinia ja kasveista erotettua klorofylliä spektraaliseen herkistämiseen, jotta saisimme vielä pankromaattisen emulsion. Lisäksi filmissämme on uusi SUPER HYPER DIGITAL ZOOM INTERPOLATION -toiminto: kinoruutu turpoaa kehityksessä melkein 645-ruuduksi ---- jos emulsio ei repeä. Pitää olla varovainen. Toisin sanoen vielä on vähän ongelmia emulsion kiinnipysymisessä filmipohjassa . Ohessa kuva. Valotus: ISO 10 (2 sek f/2 sisällä). Kentmeren monikontrastipaperille vedostettu. Vedostuu nätisti normaalikontrastilla. Skannaus on aika paska kun skanneri on ikivanha roskista löydetty romu joka tekee suttua. Rae näyttää aika hienolta 24x18 cm printissä kinosta! Hienompaa ku esim. APX400:ssa. Täyspitkät jupinani löytyvät APUGista: http://www.apug.org/forums/forum205/66414-making-my-first-emulsion-now.html
Vs: Omatekemää filmiä Hyvä ! Viikonloppuna otan polveni päälle, varmuuden vuoksi, sanakirjan ja luen linkistä löytyvän tekstisi uudestaan. Kiitettävää harrastukselle omistautumista, moitteetonta reipashenkisyyttä ja iloista asialleen antautumista !! Mä diggaan !!! - Erska
Vs: Omatekemää filmiä Hyvähyvä! Lisää kuvia! Punkarin Pekka voisi ottaa aiheesta jutun Kamera-lehteen. T. Kerkko.
Vs: Omatekemää filmiä Kunnianhimoinen projekti, jolla oli vieläpä melkoisen onnellinen loppu. Hienoa, sillä todellista asiantuntemusta kehittyy usein ainoastaan sillä, että ihan oikeasti tekee. Jokin rautalankaversio, kuvauksen tarkkuudesta kuitenkaan hirveästi tinkimättä, olisi kiva. Tuossa APUGin viestiketjussa ei meikäläisen kaltainen kemiasta kovin vähän ymmärtävä aivan joka käänteessä pysynyt kärryillä.
Vs: Omatekemää filmiä Onneksi olkoon! Lueskelen apugin jutut tarkemmin viikonloppuna. Minkälaista gelatiinia käytitte?
Vs: Omatekemää filmiä Tässä tulee lyhyt suomenkielinen rautalankaversio: Tyypilliset filmiemulsiot ovat bromi-jodi-emulsioita. Eli toisin sanoen ne mystiset "hopeahalidit" ovat sekoitus hopeabromidia ja hopeajodidia. Hopeabromidi ja -jodidi muodostuvat hopeanitraatin reagoidessa bromidin ja jodidin kanssa. Hopeanitraattia taas voi valmistaa liuottamalla hopeaa typpihappoon, tulee halvemmaksi kun tekee itse senkin. Filmin rakeet muodostuvat sen mukaisesti, miten nopeasti aineet yhdistetään. Hopeanitraattiliuos ajetaan n. 10 minuutin aikana vähitellen lämmitettyyn bromi-jodi-gelatiiniliuokseen. Gelatiinin määrä tässä myös vaikuttaa syntyvien kiteiden kokoon ja siten filmin nopeuteen. Homma on tehtävä punavalossa siitä lähtien, kun aineita aletaan yhdistää. Tämän jälkeen kiteiden (eli niiden rakeiden) kasvatus vie aikaa lämpötilasta riippuen useita tunteja. Ammoniakki on mukana auttamassa kiteiden tasaista kasvamista. Kiteiden kasvatuksen jälkeen gelatiinipitoisuus nostetaan sellaiselle tasolle, että emulsio hyytyy kunnolla kun sen lämpötila lasketaan alle 20 asteen. Sen jälkeen emulsio puristetaan sopivaksi katsottujen keittiövälineiden avustuksella nuudeleiksi, joita pestään kylmällä vedellä n. tunnin verran. Tässä poistuu ylimääräiset suolat, ammoniakki jne. emulsiosta. Tämä on siis vähän niin kuin filmiä pesisi. Ne oikeat kamathan siellä pysyvät emulsiossa, muutenhan filmi ei toimisi. Nuudelipesun jälkeen emulsio sulatetaan uudestaan ja gelatiinitaso säädetään sellaiseksi, että se levittyy hyvin. Tässä vaiheessa voidaan lisätä herkistysaineet (tyypillisesti rikki+kulta; rikki saadaan natriumtiosulfaatista (kyllä, se kiinnitteen ainesosa) ja kulta kultakloridista (jota taas saa liuottamalla kultaa typpihappoon+suolahappoon)) ja tehdä lämpökäsittely, n. tunti 60 asteessa. Tällä pitäisi saada jotain viitisen aukkoa lisää nopeutta (ja lisää kontrastia) rakeen oleellisesti kasvamatta. Ruokagelatiini saattaa sisältää jo valmiiksi rikkiä mikä hieman vaikeuttaa hommaa. Tässä vaiheessa sitten voidaan myös lisäillä herkistinvärit, jos halutaan muutakin kuin sini- ja UV-herkkyyttä. Ja tämän jälkeen emulsioon lisätään kovetin (esim. formaliini) ja se levitetään muovipohjalle/lasilevyille/paperille/mihin ikinä levitetäänkään. Chillaillaan vähän kylmässä niin että emulsio asettuu ja pistetään kuivumaan. Meiltä puuttui toistaiseksi kovetin ja herkistyksen lämpökäsittely jäi tekemättä. Että tällaista! Kylhän siinä tovi jos toinenkin vierähtää mutta se on sen arvoista... Erityisen mielenkiintoista on se, että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten tästä ei ihan niin vaan tehdäkään eksaktia tiedettä (kuten jotkut saavat filmin kehityksestä tehtyä käyrineen), vaan homma muistuttaa enemmän tai vähemmän ruoanlaittoa. Käytimme Siwassa myytäviä tavallisia liivatelehtiä. Valmistettu sian nahasta. Oikeissa filmeissä käytetään lehmän luugelatiinia josta on poistettu mm. kaikki rikki. Mutta emulsiomme on oikein vahva ja hyvä. Kun vain saisi pysymään muovissa kiinni ;->. Eiköhän se siitä.
Vs: Omatekemää filmiä Täällähän on ihan HC-kuvaajia! Monihan on itse kameran rakentanut, mutta harvoin törmää filmin tekijöihin (poislukien lasilevylle kuvaavat). Koskas kaupallinen tuotanto alkaa? ;-)