Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Tuollaista ei moni tee. Enään. Ja hyvä niin.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Tätä kutsutaan taiteeksi. Arvostetaanhan jotakin kubismiakin tolkuttomasti, vaikka silti minä ottaisin mieluummin mona lisan killumaan seinälleni... Tai jonkun hyvinkin realistisen maalauksen. Toisiin ilmeisesti kolahtaa tuollainen taiteellisuuden nimissä tehty suttu. Olkoonkin, että kyllä kai tuo igori vähän tuohon hommaan paneutuu kun sävyjäkin löytyy. Valokuvauksesta on moneksi. Vaan ei se tyyli tuo mitenkään uniikkia kuvaa. Igorin kuvat eivät erotu mun silmään massasta yhtään sen enempää kuin sadat Adams-kloonit ja pitkän aikavalotuksen kuvat tolpista samettisessa vedessä ja liike-epäterävistä pilvistä Kennan ja muiden viitoittamalla tiellä. Mutta en kyllä mene väittämään että oma tyylinikään olisi mitenkään ilmaisullisesti erikoinen =)
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Jännä että tuolla tavalla ilmaiset asian. Toivot siis, ettei tuollaisia kuvia tehtäisi, koska et itse pidä niistä... Mä en kyllä mitään Mona Lisaa seinälleni ottais. Alkuperäisin huolisin kyllä vastaan jos joku mulle sitä tarjois rehellisesti. Myisin sitten pois ja käärisin hyvät rahat . Jonkun Ansel Adamssinkaan kuvista en oo koskaan innostunu erityisesti. Onhan ne teknisesti varmaan onnistuneita mutta mitä sitten? Kyllä sitä luontoa voi käydä katteleen paikan päällä ennemmin, kun mitään ihmeempää oivallusta niissä kuvissa ei ainakaan yleensä oo ja ne ajatuksetkin mitä ne herättää, on niin ilmeisiä.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Suomi on kieltämättä käsittämättömän teknillisi-orientoitunut, insinöörismin ja teekkarismin mekka. Täällä halutaan olla maksumiehinä aina kaiken uuden teknologian käyttöönottossa, vaikka pienen kansan kukkaron kannalta se ei olekaan kovin viisasta. Perse edellä puuhun, 'jokin' ojossa teknologian kiiman kiiluessa silmissä. Perinteisestä valokuvauksesta kun puhutaan niin tekniikka, käsityöläistaito on kuitenkin aina hallittava. Siinä missä maalarin pitää osata käyttää sitä sivellintä ja tuntea kuinka värit sekoitetaan, pitää mv-kuvaajankin tuntea filmien ja kehitteiden perusmekanismit ja tietää kuinka hommat pimiössä vedostaessa toimivat. Ainakin jos haluaa pidemmän päälle tehdä jotakin luovaa.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Voisit varmaan kertoa missä näin väitetään, muualla kuin teidän valokuvataidevastustajien leirissä tässä juonteessa. Kohta alan olla samaa mieltä kuin edesmennyt herra G, joka totesi että "joka kerta kun kuulen sanan taide, poistan varmistimen" ;-]
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä - En vastusta valokuvataidetta - Eikö todisteeksi kolahtamisesta riitä se, että tuotakin on tässä ketjussa moni sanonut diggaavansa?
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Väität, että se kolahtaa sen takia, että taiteellisuuden nimissä on tehty suttua... =)
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä ÖÖh, siis jos joku tykkää, on se todiste siitä että kuvaaja on kuvanut taiteellisuuden nimissä? Jess? ;-)
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Me nyt ei Igorista tiedetä, että onko se kuvannut noi taiteen nimissä vai onko vaan vodkapäissään räpsinyt kuvia kavereista ja nyt nauraa krapulan hellitettyä, partaansa kuvien ylistäjiä. Taidettahan noi kuvat varmaan on, koska ne näin väkevän keskustelun saavat aikaan ja jos ne jollekin kickesejä antaa niin hyvä. Niinhän nuo sanovat, että se on taidetta jos tietyn sosiaalisen aseman omaavat ovat sille antaneet aseman mahdollisen arvostamisen kohteena, sen tiettyjen ominaisuuksen muodostaman kokonaisuuden perusteella. Taidetta on niin monta lajia ja kaikesta ei millään voi tykätä. Kysymykseksi nyt sitten jääkin, että onko noi taidetta, valokuvia vai kumpiakin.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Eli ei oo mahdollista että ne olis järkevästi harkittuna tuolla tekniikalla toteutettu? Teidän mielestä ne siis on joko "tekotaidetta" tai sitten pelleilyä . [QUOTE> [/QUOTE] Aika jännä taiteen määritelmä. Jotenkin mulle tulee tosta mieleen, että joku mersu, bemari, Leica, Coca-Cola jne. ovat taidetta (varmaan faniensa mielestä onkin, eli kai ne sitten onkin siinä mielessä ). Vaikeahan se taide on tietysti määritellä, mutta sentään jonkun verran järkevämpänä pidän Wikipediankin antamia määritelmiä, joissa puhutaan mm. estetiikasta: Taide – Wikipedia Art - Wikipedia Kyllä kai se riittää, että joku sitä pitää taiteena, eikä tarvitse herrojen tulla kertomaan että tämä sitä nyt on. Se taas ei ole mun mielestä kovinkaan tärkeää, onko joku valokuvateos taidetta, vaan se että onko sitä kiva katsella ja herättääkö se ajatuksia. Tuo taiteeksi "nimittely" on kyllä ihan hauskaa sinänsä =)
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Mitä väliä tekniikalla tässä on? Taide tai valokuvaus, miten vaan, vaikuttaa tai ei vaikuta. Tämä vaikuttaa. TJukka
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Vilkaiskaapa välillä ketjun otsikkoa. Eiköhän nyt olla jo aika kaukana aiheesta. Ottaakseni pari askelta taapäin, totean vain, että tekniikan ja käsityön hallinta ei itsessään johda tylsään ja kaavamaiseen lopputulokseen. Pikemminkin se antaa paremmat mahdollisuudet ilmaista näkemyksiään siten, että lopputulos on sitä mitä tarkoittaakin eikä vain mitä sattuu tulemaan. Ei teknistä osaamista tarvitse käyttää aina vain yhdellä, tylsällä tavalla. Ei välineen hallinta rajoita "taiteelista ilmaisua" vaan pikemminkin antaa sille paremmat edellytykset, IMHO. Olli
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Huonoa runoustaidetta, ei edes loppusointuja.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Kyllä se hyvä on tietää materiaaliensa rajat, siis osata tehdä myös hyvälaatuista kuvaa. Toisaalta kiva kokeilla siellä toisessa päässäkin niitä rajoja.. Ja joihinkin projekteihin tuollainen rankempi jälki on omiaan. Tekniikka on hyvä valita niin, että se tukee "ilmaisua", olkoon se sitten äärimmäisen hienolaatuinen, rakeeton ja sävykäs maisemakuva tai suttuinen, tärähtänyt, rakeinen ja ylijyrkkä kuva synkemmistä aiheista. Tai ristiin =). Tekniikkaan tulisi kai kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun se ei toimi valitussa kuvassa.. Mutta ei sitä itseisarvona tulisi pitää. Vielä kuitenkin Posnerista, koska on ihan mielenkiintoinen keskustelu (voishan tälle omankin ketjun tehdä tietysti, mutta): Veikkaan että valokuvauksen harrastajista suuri osa ainakin Suomessa (luultavasti muuallakin) harmistuu noiden kuvien laadusta, koska tää harrastus ja varsinkin keskustelu usein on niin tekniikkapainotteista. Jos noita kuvia näyttäis vaikka maalareille tai muille taiteilijoille, niin ne luultavasti paljon paremmalla prosentilla pystyis ohittaan pelkät tekniset asiat, tai että ne ei häiritsis ja pystyisivät arvioimaan kuvia kokonaisuuksina.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Olen ihan eri mieltä! Parhaita kuvia mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Pistinpä linkin talteen. Kari
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Eli kyllä tekniikka on se mikä ratkaisee... ;-) Muutenhan tuo tuollainen "rankempi jälki" on vain sattuman tulosta. Pitää tietää kuinka se tehdään. Kritiikki kai syntyykin siitä, jos tuo syntyy kohkaamisen tuloksena ja syntynyttä "rankempaa jälkeä" sitten selitellään daideeksi. Daideiijan osuus sellaisessa on "havaita" ne syntyneet kuvat daideeksi, ei sen enempää. Siihen pystyisi sellainen ulkopuolinenkin joka ei ole tuon daideen tekemiseen millään lailla osallistunut. Eli siinä on daideilijan panos melkoisen vähäinen. Pitäisi nähdä ao. tekijältä töitä laidasta laitaan nähdäkseen tuleeko tuollaista vain vahingossa kun riittävän paljon söheltää vai onko ne harkitusti, tarkoituksella sellaisiksi tehtyjä kuin ovat. pystyykö hän saamaan ao. jäljen ja tunnelman tarkoituksella, vai roiskimalla syntyneestä jätekasasta tonkimalla. Jälkimmäinen tilanne on vain wannabe daideilijan sohellusta, ensimmäinen on tekijämiehen/naisen taidetta. Nimim. 70-luvulla tarpeeksi maalin seinään heittoa taiteena nähnyt...
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Välillä nää ketjut rönsyilee, mutta eipä taida tälläkään forumilla niin paljoa keskustelua olla, että kauheasti häiritsisi. Tuosta arvioinnista ja hyvyydestä en taas tiedä. Tuo sama ilmiö on ihan kaikessa muussakin tekemisessä, mikä tuohon sitten on se oikea ajatus. Jos assyillä demokisassa katsellaan demoja, niin tavan tallaajalle on hienoa grafiikkaa ja oivalluksia, mutta koodaaja saattaa valittaa, kun on tehty liian löysää ja tehojasyövää koodia. Autoissa voi joku laittaa volkkarin rungon päälle lasikuituisen ac-copran korin ja pyöräilijälle se näyttää tyylikkäältä, mutta autoharrastaja nimittää sitä saippualaatikoksi. En siis oikein tiedä, että pitääkö ne tekniset asiat ohittaa kuvia arvioitaessa. Jos kuvaajalle tulee kuvanäyttelyssä tunne, että sarjan kuvat on yhdessä illassa räpsäisty yhtään edes ajattelematta koko kuvaamisprosessia, niin alkaahan sitä pohtimaan, että tässä pannaan kuvaajaa aika halvalla. Itse ainakin jotenkin vanhakantaisesti odotan, että taiteessa pitää joko näkyä sellainen vaivannäkö, paneutuminen ja asian pohdinta tai sitten teoksen pitää olla niin puhutteleva, että sitä jää miettimään. Jos on jotain äkkiä huitaistua, jolla on sama iskevyys kun seinätapetilla, niin eipä sellaiseen viitisi paljon aikaansa kuluttaa. Toisaaltansa moni kuvaharrastaja varmasti pitää kyseisiä kuvia kauhean hyvinä ja mullistavina, koska pystyy itsekin ottamaan tuollaisia ja näin ollen on melkein taiteilijan veroinen. Vieläpä pienellä vaivalla.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Uskoakseni Dektolin käyttö filmikehitteenä on ainakin tarkoituksella tehty . Mutta ei mun mielestä kuvan hyvyyttä ratkaise se, onko se saatu sattumalta vai ei. Kyllä sekin riittää, että tunnistaa tuurilla saadun tuloksen olevan jotenkin mielenkiintoista tai hyvää. Ei kuitenkaan paras lähestymistapa pitemmän päälle, odotella että josko säkä kävis... Juuri sen takia se kokeilu ja materiaaleihin tutustuminen eli tekniikan hallinta on hyväksi. Sitten kun uskaltaa kokeilla molempia ääripäitä ja siltä väliltä, voi valita aina tarpeen mukaan sen oikean tavan tehdä asiat. Jos "tavis" menee katsomaan valokuvanäyttelyä ja siellä on selitelty että kuva on joku vanhalla tekniikalla väännetty daguerrotypia, niin ei se paljon sitä rekkamiestä kiinnosta, jos kuvan aiheessa ei oo mitään järkeä ja kuvanlaatu hieman heikohko. Tai jos kuvaaja kertoo kuvanneensa jotain pirun kuusta kuukauden ajan ja nysvänneensä pimiössä kolme päivää sitä viimeistä printtiä, niin ei sekään auta jos tulos (kuva muuten) ei oo vaivan mukainen ja arvoinen. Esim. mä pidän muutamaa Ansel Adamsin kuvaa ihan komeana sinänsä, mutta en osaa hänen valokuviaan kauheasti arvostaa laajemmassa mittakaavassa. Kuuluisahan hän on, mutta onko sitten niistä tekniikkakirjoista ja muista jutuista tullut aika iso osa siitä arvostuksesta..? En tiedä, mutta muutamia mielenkiintoisempiakin "fine art maisemakuvaajia" oon nähny. Ei sen puoleen, en mä Cartier-Bressoniakaan pidä mitenkään jumalaisena. Hänhän ei tainnut valotusten ja kehitysten suhteen kovin tarkka olla, vaikka ei vielä ihan Posnerin veroista se jälki ollutkaan. Siitä on samaan tapaan lausuntojensa ja maineensa takia tullut semmonen ikoni, mutta ei ne kuvat oo mun mielestä niin jumalaisia - ainakaan läheskään kaikki.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Mä heitän tähän väliin tälläsen one-linerin. Kaikki kuvat ovat käyttökuvia, mutta taidetta niistä tulee, jos rupeamme käyttämään niitä väärin. Esimerkiksi tunnustettu valokuvataiteilija Kapa on kuvannut paljon käyttökuvaa arkkitehtuurin parissa. Vasta kun irrotamme tuon käyttökuvan kontekstistaan esim. kuvituskuvana ja diggaamme sen Finlandia-talon reproa muista syistä, kuin laadukkaana reprona, katsomme taidekuvaa.