Nonniin, menin sitten ja ostaa pläjäytin 6x6:en Bronican leikkikaluksi. Nyt oikeastaan haussa ois 'hyvin skannautuvaa' filmiä. MV ja värinega, kumpaistakin se 1 malli mitä meinaan ostaa, en yhtään enempää. Tri-X 400 on ollut ajatuksena MV:ksi, mutta löytyykö jotain fiksumpaa vaihtoehtoa ? Negaksi tulee varmaankin Fujia, joko Pro 800Z tai Pro 160S. Ainakin noista tykkäsin RZ:lla kuvatessa. Diaan en meinannut haksahtaa, mutta varmaankin sieltä tuo Provia olisi 1:s vaihtoehtona, jos joskus ostaisin. Tai Velvia, mutta se nyt ei ole edes ajatuksissa. Tuo hyvin skannautuva on sen takia, että jotain muistoja löytyy aiemmista skannailuista ja joistakin filmeistä ei vaan oikein tahtonut saada mitään irti ja toisista tuli vallan sävykkäitä. Kehite-filmi yhdistelmiäkin voipi suositella. Ps... tuleepahan harjoiteltua ennen Mamiya 7:n ostoa ;D
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Mä olen semmoista huomannut erittäin tieteellisissä skannaustesteissäni[sup]TM[/sup], että Provia tuottaa melko purppuraa jälkeä Velviaan verrattuna. Mutta lie noin muutenkin ominaispiirre kyseisessä diassa..
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Mainosmiehet puhuu niistä hyvin skannautuvista filmeistä, mutta en mää keksi mikä niistä tekis hyvin skannautuvia muihin verrattuna. Kyllä ne kaikki toimii yhtä lailla pääosin. Joitakin pointteja vois kuitenkin heittää: Loivat diat voi olla helpompia kun jyrkät. Loivia on esim. Fujin Astia, jyrkkää Velvia. En kyllä sanois että tällä perusteella silti filmiä kannattaa valita. Onhan noissa aika erilainen jälki ja kyllä se Velviakin skannautuu. Yleensä muuten taidetaan sanoa että se on toi Velvia joka tekee magentaa tai purppuraa... Proviat on kontrastissa kai tosta Astian ja Velvian välistä. Värinegapuolella ei pitäis olla juuri mitään väliä skannautuvuuden suhteen, mutta omat makuasiat sitten ratkaisee filmivalinnat. Väittäisin että diasta on yleensä hieman pienempi vääntäminen saada värit kondikseen, kun taas negan kanssa saa hyvää lopputulosta ehkä hieman pitempään vääntää. Mutta se on kans työnkulusta ja makuasioista kiinni. Mustavalkoisissa ei myöskään saman nopeuden filmeissä ihan kauheita eroja oo. Hitaammat filmit on yleensä jyrkempiä ja saattaa olla että sen takia vähän helpommin saa hyvän lähtökohdan herkemmästä. Yks selkeempi ero voi olla T-raefilmit verrattuna perinteisiin. Ei ehkä mee skannautuvuuden piikkiin, mutta ne "perinteiset" on ainakin periaatteessa helpompia, ettei mee liian tiheeks kehityksessä. Sävyt taas T-rakeisissa taitaa olla lähempänä skannerin kennon ominaiskäyrää mutta tuskin sillä on isommin väliä. Eli kyllä samaa mieltä oon Esterhaussin kanssa. Enempi ne on eroja filmeissä itsessään kuin siinä että miten hyvin skannerin kans toimii.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... T-rakeiset skannautuu hitaammin ainakin. Sitten on niitä kirkaspohjaisia värinegafilmejä jotka on mainosmiesten mukaan skannattavaksi erityisesti tehtyjä. Tai kai ne sikäli on skannerifilmejä, että ei kai niistä perinteistä värivedosta saisikaan kun ei ole oranssia pohjaa. Mutta ei tää kirkaspohjaisuuskaan ole mikään skannausta sen kummemmin helpottava homma. Kyllä nykyiset skannerisoftat osaa ottaa sen oranssin pohjan huomioon ihan ilman sen ihmeempiä murheita, ei se skannausta haittaa. Pahin skannauksen ongelma on, etenkin diapuolella, alivalotus tai jyrkät varjot. Liian tummasta kamasta ei skanneri pääse läpi ja tuloksena on kohinaa.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Juu, se kirkaspohjaisuuden tuoma parannus on vähän kyseenalainen juttu, kun ei sillä pitäis olla mitään väliä skannatessa... Mutta jääpähän saamatta ne värivedokset pimiöstä ainakin ;D. Miksi T-rae-filmit skannautuvat hitaammin? Tiheämmillähän niin varmaan ainakin käy, riippuen skannerista, mutta ei luulisi filmityypin muuten vaikuttavan...
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Itte olen yrittänyt skannaamista opetella ihan perus tmaxilla Epson V500 kanssa. Epäonnistumisen syyt on varmasti muualla kuin skannerissa tai filmissä... Photo.netissä asiasta paremmin tietävät väittivät, että se olisi parasta filmiä skanniin, sen enempää asiaa perustelematta. Antti on varmaan oikeassa tai ainakin omat havainnot tukee sitä, että 400 tuottaa paremman lähtökohdan kuin satanen. Seuraavaksi olisikin kauppalistalla trix nelisatasta. Ihan alussa kokeilin velviaa mutta siitä ei kyllä epsonilla mun taidoilla saanut oikein mitään irti. Värinegasta on vasta eka rulla ektaria kamerassa, saa nähdä mitä siitä tulee.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Tai ainakin joskus on jonkun t-rakeisen kanssa tuntunut olevan hitaampaa tuo skannaus. Ei ole kyllä kovin laajaa vertailua tosin takana kun yleensä on perinteiset mustavalkofilmit käytössä. Ja voi johtua vaikka miten monesta eri syystä se. Oli kuitenkin minuuttiluokkaa erot per ruutu että joku siinä on ollut. No nyt kun asiaa ajattelee, diafilmit taas on melkein kaikki t-rakeisia ja yleensä suunnilleen samaa vauhtia taas skannautuvat kuin vaikka tavalliset mv:t. Mutta siinä tietysti liikutaan positiivikuvissa contra mustavalkonegatiivit joten vähän huono vertaus.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Luulisin ettei vielä 100 ASAn kohdalla kovin suurta eroa oo ja kyllä noista hitaammistakin hyvää saa, mutta ne tummat sävyt taitaa jyrkentyä aika lailla varsinkin alle satkun herkkyyksissä. Kai se sit on tarkempaa valotusten ja kehitysten suhteen sekin vaan enempi, kuin skannauksen. Mut se on totta että skannaus ei aina oo helppoa, varsinkin jos on vaikeampi ruutu kohdalla. Ite oon vaan pyrkiny siihen että skannaussoftasta selviää sillain ettei kuvaa oo pilattu. Tulos saattaa siinä vaiheessa vielä olla aika päin seiniä, mutta kuvankäsittelyllä sitten korjaan lopulliseks. Ei varmaankaan kaikki jaksais ihan samalla tavalla vääntää, mutta mulle sopii hyvin kun niitä hyviä ruutuja tulee sopivasti, eikä ihan liikaa .
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... heh, mulla kyllä Velvia on tähän mennessä ainoa filmi, jolla on tullut mukavaa kuvaa suoraan tosta v500:sta. Siis käymättä Gimpin kautta tai mitn lisätään nyt viel, et keskikoon.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Mun käyttämistä ylivoimaisesti parasta skannattavaa on ollut tri-x. Syy: Se on erittäin tasainen kuivuttuaan. Ilfordin filmit aina käpristyivät ja niitä sai taiteilla tasaiseksi skannatessa. Myös tmax 100 on ollut hyvä, kodakin fimit kai kauttaaltaan eivät mene niin käppyrälle. T Jukka
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Noh, mä nyt päädyin sitten tri-x:ään MV-puolella ja väripuolella Fujin ProS:ään. Minkäslaisia kokemuksia porukalla on noista C-41 prosessin MV-filmeistä ? Tarjollahan ois Kodakilta BW400CN ja Ilfordilta XP2 Super 400 Mikäs tää 'punaherkistetty' sitten on, lintu vai kala ? Ilford SFX200 Nää... kai se on vaan itse testattava noi, niin ei jää nettiturinoiden varaan
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... C41 värinega on halvempaa kai ja siitähän saa mustavalkoset . Kodakin C41-mv on keltasella pohjalla ja Ilfordin harmaalla, eli Ilford soveltuu pimiöön paremmin, Kodak kymppikuvalabraan. SFX200 tuottaa punafiltterillä aika tummat taivaat, vähän infrapunakuvien tyyppistä muttei ihan yhtä voimakkaasti ehkä. Ite kannattaa tosiaan kokeilla ja Flickr on tietysti hyvä paikka kattella millasta muut on saanu aikaan. Sanoisin että pullonkaula on joka tapauksessa nykyään se skannaus ja kuvankäsittely.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... kuullu noista mustavalko-C41:stä, et niissä on aika venyvä toi valotus, siis saa kaivettua yli- ja alivalottuneista, eikä näytä niin irstaalta ku värinegan varjoista kaivelis. kyl mä tykkäsin ainaki sitä Kodakista, minkä rullan ammuin. Kameran toiminnoissa oli vaan toivomisen varaa
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Juu, eihän se rae varjoissa niin pahalta näytä jos se on mustavalkosta. Ja mustavalkofilmiin verrattuna on varmasti ainakin sitä ylivalotusvaraa reilusti... Mutta superia ku kääntää mustavalkoseks niin varmaan toimii hyvin kans ja saa eri herkkyyksiä ja on halpaa.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Portraa saa suht halvalla: Itse ostin saksasta pro packin (20 rullaa) 120:stä portra 160nc:tä 65 eurolla + pk (olisko ollu 6e).
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Mä kyllä sanoisin että mv-filmeissä nopeiden "loivuus" ja siten helpompi skannattavuus on etupäässä näitä ikuisesti leviäviä ja eläviä myyttejä. Jos viitsii kehittää kunnolla niin ihan yhtä loivaa tai jyrkkää jälkeä sekä hitaat että nopeat tuottavat ja yleensä ominaiskäyrän muotokin on kaikilla saman suuntainen, poikkeuksena jotkut suht lineaarisen vasteen omaavat filkat. Etenkin TMaxit. Ja skannereiden vaste taas on niin epälineaarinen että oksat poies, siihen ei auta tmaxit eikä mitkään. Jos vain skannaa niin se paras ohje on kehittää suosiolla loivaksi, lohkaisee sen 20% pois siitä ajasta joka tuottaa helposti normijyrkkyydelle printattavaa negaa niin silloin skanneri hymyilee ja tiheydetkin pysyvät niissä lukemissa että ollaan vielä kutakuinkin skannereiden lineaarisella alueella. Tämä on tyypillinen ongelma provialla ja myös velvia 100f:llä jos vaaleat tai puhtaan valkoiset sävyt ovat alivalottuneet. Näkyy se originaali-diassakin, mutta skannautuessa magenta korostuu selvästi. Jouduin hiljan perehtymään tähän aika lailla kun nää nikonin mahti-TTL:t totesin ihan testaamalla täysiksi susiksi. Ei niistä sen enempää irtoa, kaivoi miten kaivoi. Lähinnä värinegan (jota mv-C41 on) rae on helpompaa kuin hopearae skannerin kannalta jolloin rae ei moninkertaistu. Jos vain skannaisin mv-puolta enkä kuvaisi rullaa suuremmalla, luultavasti Ilfordin XP2 olisi mun valinta filmiksi. On sopivan loivaa skannattavaksi ja hopearakeen tapaista järkkyä grain aliasing -efektiä ei synny ihan niin pahasti. Tälle kyllä ei löydy mitään perusteita. T-rakeisissa on ihan samat mustumat kuin perinteisissäkin ja lisäksi skanneri ei mistään tiedä mitä sen edessä on. Mikä skanneri tämmöisen tuntuman on antanut? PS. Ja se vaikein skannattava mun mielestä on ehdottomasti värinega, mutta kuten Frank totesi, riippuu varmaan siitä millaiseen työnkulkuun on tottunut. Ehkä digipuolella jos on tottunut säätämään aina RAW:sta kaiken kohdalleen, tuo värinega on varsin helppo. Paatuneelle diakuvaajalle kuten mä, se on vaikea kun joka kerta pitää ihmetellä että miten näitä värejä säätäisi. Dian skannaus taas on helppoa jos valotus vain on osunut kohdalleen.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Ihan samaan hommaan olen uskoakseni pääni lyönyt. Itselläni on v500, joka lupaa speksien mukaan ihan mukavat Dmax arvot. Mutta kun olen testaillut kotikonstein harmaakiilan kanssa asiaa, niin todellisuus ei olekaan näin yksinkertainen. Skannerin vastekäyrä ei ole laisinkaan lineaarinen. Aluksi vaste on hyvin jyrkkä - ts. toistokyky on hyvä. Mutta aika pian tiheyden 1 jälkeen alkaa skannerin vastekäyrä loiventua hurjasti. Eli tiheyden 1 jälkeen tarvitaan aika iso muutos tiheydessä, että skanneri 'havaitsee' muutoksen sävyssä. Johtopäätökseni on ollut se, että sopiva zone VIII tiheys v500:lla toimiessa löytyy jostain ykkösen tienoilta. Muutoin sävyt menevät tukkoon. Perinteisessä pimiössä tämä taitaisi olla aivan liian ohutta kamaa... Olen mielestäni saanut parhaita tuloksia kehittämällä aika lailla matalakontrastisia ja ohuita negoja. Vai näenkö vain sen mitä uskon näkeväni? Pistän liitteeksi hätäisesti väsätyn vastekäyrän (käytössä kalibroimaton stouffer 21, skannerista kaikki valotuskorjailut pois). Heittäkääs kommenttia olenko tulkinnut/ymmärtänyt asian aivan persiilleen! Onko vika vain siinä, että en osaa käyttää skanneriani
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Olen jotakuinkin saman huomannut omasta vanhasta skannerista (Artixscan 1800f). Jos skannerin omalla softalla skannaa negat käyttäen negafilmi-asentoa, jolloin softa kääntää kuvan automaattisesti ja tekee mitkälie korjailut, on vaste juuri tuon kuvaamasi kaltainen vaikka mitä tahansa asetuksia rukkaa. Ainoastaan hyvin ohuet negat tuntuvat toimivan hyvin. Vähänkään tiheämmät negat (D > 1.0) tuottavat todella huonot yläpään sävyt kaikkien jälkeenpäin korjailujenkin jälkeen. Kuitenkin positiivi-filmi-asennolla kun skannaa kyseisellä laitteella, on vaste paljon lineaarisempi ihan sinne luvattuun Dmax tiheyteen asti. Ei se ihan lineaarinen ole, mutta kuitenkin paljon käyttökelpoisempi. Eli itsellä ainakin tilanne korjautui, kun skannaa kaiken tuolla dia-asennolla.
Vs: 120 filkkaa skannerin kautta... Ihan oikein olet tulkinnut. En nyt löytänyt stoufferia mistään niin en saa vakiomuotoista verrokkikäyrää näytille. Viimeksi IT8-diakalibrointeja tehdessä näki nuo vasteet ja on ne aika karmeet, sekä v700 että minolta scan dual IV:llä. v700 on parempi tuossa suhteessa. Wanhan Epson 3200:n vastekäyrä on tämmöinen (eka liite). Todellinen tiheys juoksee X-akselilla, Y-akselilla on vuescan-softan näyttämä "tiheyslukema". Ihan vastaavaan tulokseen pääsi mm. epsonscanilla ilman mitään korjailuja ja katsomalla vaikka pipetillä rgb-arvoja tai L-arvoa. Ulkonäkö on tietysti vähän erilainen kun tämän käyrän tein jotta voin käyttää skanneria densitometrina. Siis korjauskäyrä. Mutta näkee siitä samalla kuinka toisto latistuu, tosin vasta selvästi tiheyden 2.00 jälkeen. Alusta lähtien toisto on loivempaa kuin originaali. Muut liitteet ovat: V700 ja Scan Dual IV:n vastekäyrät IT8-diatargetin perusteella katsottuna. Tuossa näkyy että Scan Dual IV tuppaa heittämään eri väreillä selvästi Epsonia enemmän. Asteikkojen puuttuessa muita tulkintoja tuosta on paha tehdä. Kovasti samanlaista muotoa kuitenkin kun v500 -käyräsi. PS. Kalibroimaton stouffer on käytännössä todella tarkka. Densitometrillakaan niistä ei yleensä löydy kuin merkityksettömiä heittoja.