Rolleiflexin etu hasseliin nähden on pienen koon lisäksi sen hiljaisuus. Rollei on jopa Leican M-sarjalaisia hiljaisempi (just testasin). Hasselin peilin jysähdys havahduttaa kaikki lähelläolevat ja peilin esinoston jälkeen sihtailu on vaikeaa. Ja hasseli on hiljainen verrattuna vaikka RB67:aan...
...tuo hiljaisuus on tosiaan hieno ominaisuus, vaan tosiasiassa sitä lienee itseisarvona turha mainostaa, hankkii digi-digin eikä tule pihaustakaan, tarkentaakin jonnin verran vähäeleisemmin... Hasselikin on tämmöisen rinnalla ihan ufo-juttu, digiperän saa kii ja linssin voi vaihtaa mieleisekseen. Kauheissa hinnoissa nämä kyllä tuntuvat olevan, 1500-2000 egeäkin huudellaan ja tuohon hintaan saa kyllä monta muuta komiaa settiä. Leica Shop Home 120 koon filkka kun menee kiven alle vuonna 2011, niin nousee hinnat varmaan vielä enemmän...
Tuohan on taas eri kone käytetystä samasta tyyppimerkinnästä riippumatta. Leica Shopin laite on viimeisiä valmistettuja F:iä, joiden valmistus n. 1960 ja jatkui aina vuoteen 1980. Parinkymmenen vuoden ero iässä ja käytön määrä vaikuttaa kummasti kameran haluttavuuteen ja siten hintaan. Ja mihinkä "kiven alle" se rullafilmi menee 2011 ja miksi juuri silloin? T. K.
No sitten kuvausasento on huomaamattomampi kun ei tarvi olla käsi suorana tai perse pystyssä niin kuin tikitikillä on nykyään kaikki, siis _kaikki_. No offtopiccia tässä tuskin jauhetaan koska kaikki kannanottajat niin puolesta tai vastaan haluaisivat ostaa tuon kaarlen rollikan.. paitsi minä, koska kaarlella on 75mm ja minä haluaisin paremman ,D
ja se nyt vasta potaskaa onkin...tsekkaappas mun uusi pdf hinnasto (Tänks Keni ...) siinä on lueteltuna seitsemää eri 120 puolalla olevaa filmiä, josta viisi on aivan uutta eli pari vuotta markkinoille tullutta, ja nämä on vaan MV filkkoja ja kolmelta valmistajalta. kameroita jotka ovat jatkuvasti tuotannossa ovatmm UUSI Bessa III 6X6/6X7 "pokkari", Hasseli edeleeen päräyttää kasaan 500 sarjan V kameroita Zeiss taikoo niihin uusia linssejä ja silleen. sanoisin että nykyiset, tämän päivän digit on historiaa ennenkuin nämä on edes kunnolla "ajettu sisään" ja sitten on parikytä vuotta tehokasta käyttöaikaa.
Jostakin lukasin, että Fuji olisi myynyt sen uuden folderi/pokkarin suunnitellun valmistuserän jo ennakkotilauksina loppuun niin joutuvat lisäämään tuotantoa tai siis alihankintatilauksia tuosta kamerasta suunnitelmien mukaisista rutkasti. Ei hassumpi suoritus helkkarin kalliin pokkarin kanssa. Kyllä tuota rullafilmiä taitaa vielä joku haluta käyttää tosiaan jatkossakin.
Hmm, niin mikä digi on hiljaisempi? Kyllä ne peilijärkkärit ainakin ihan tarpeeks klonksuttaa. Kyllä Rolleiflexiä saa parillakin sataa, mutta ei näitä malleja. F2.8 -mallista saa sen tonnin-pari pulittaa, mutta 3.5-malleja saa alle kolmensadan ihan toimivia. Tämä on kuitenkin niitä modernimpeja malleja ja arvokin sen mukainen. Hintaohjeita voi katsella täältä: Antique and Classic Cameras Ja joo, kyllä 2100 taitaa olla lähempänä, vaikka voikin insinöörien ihmemaassa digien kehumisen keskellä vaikea uskoa =).
Ai että suunnitellun 50 kappaleen sijaan valmistavatkin 75 kameraa? (Ei, en minäkään tiedä numeroita, mutta koska et kerro niitä, arvelen määrän olevan minimaalinen) Niiden muutaman rikkaan vuoksi, jotka tuollaisia Fujeja ostavat, ei yhtään filmitehdasta pidetä pystyssä.
Jos sinulla olisi yleissivistyksen tasoiset tai vähimmilläänkin edes alkeelliset perustiedot yritystoiminnasta ja liiketaloudesta - tai edes jonkinlainen päättelykyky - olisit kyennyt ymmärtämään, että minkään jälleenmyyntihinnaltaan parin tuhannen dollarin hintaisen kameran valmistaminen ei olisi kannattavaa vain 50 tai edes 75 kappaleen tuotantoerissä. Missä kohtaa olen ylipäänsä millään tavoin väittänyt, että yksinomaan Fujin folderin ostajien filmikulutus kykenisi takaamaan yhdenkään filmitehtaan kannattavan toiminnan?
Jos kuvittelee että rullafilmi loppuu maailmasta 2-3 vuoden päästä niin on kyllä aivan pihalla. Ko. formaattia käyttäviä kameroita kuitenkin ostetaan ja myydään tänäkin päivänä ihmeen vilkkaasti ja tänä päivänä filmiä valmistaa uutena useampi tehdas usealla mantereella. Niin ja viimeisin hieno esimerkki on Kodakin upouuden Ektar 100-filmin tuleminen 120-formaattiin juuri äskettäin. Pitääkin tehdä tilaus kun palkkapäivä oli äsken.
En muuta viserrä, kuin että jo pelkästään tuo lomo ja holga villitys + kiinan "perinteisen filmin" markkinat riittäisivät pitämään muutaman koneen käynnissä. En muista valmistajistan faktaa tiedä, muutakuin MACO:n. siellä iloittiin USA:n yliopistojen ja korkeakoulujen hankintatoimiston tilauksesta: 150.000 rullaa ATP 1.1 120 rullafilmiä joka on siis kodakin technical panin klooni.-siis yhden erikoisfilmin yhden tyypin. Sitten katsokaa vaikka kameralehdetä miten Ilford satsaa uudelleen mv filmi markkinoihin. Juu on se katoamassa...
Vs: 120 filmin saatavuus Mä en muuta vingu kun että tota... Tsaarin kuriiri vihjas eilen (kuiskimalla) mulle unessa että lasinegat tekee kovaa vauhtia paluuta "kehiin" niinsanotusti... Ja että varsinkin hiekkaisessa (mutakin tekee kutaa) joessa huuhdottu lopputulos on sellainen toivottu - paljon parempi kuin mikään "digi" tai muu naisellinen pelleily. Asiahan on niin että mitä rumempaa, rakeisempaa ja kaikintavoin huonompaa sen "parempi". Uskokoot kuka uskaltaa, tai jotenkin sinnepäin...
Vs: 120 filmin saatavuus Kaikenlaisia urbaanilegendoja liikkuu kaiken aikaa ja niitä on turha toistella. Filmin loppuminen kuuluu niihin. On paljon kuvauskohteita, joissa digillä ei ole vielä sanomista. Kohteet, jossa kuvan originaalin säilyminen vuosikymmeniä on vaatimuksena, johtaa menetelmän auttamattomasti filmipuolelle. On myös kuvaustilanteita, joissa digikalusto ei käytännössä tule kysymykseen : jos halutaan ottaa kuva noin satamillisellä laajakulmalla, niin LF on oltava käytössä. Croppikalustolla halutulla kuvakulmalla polttoväli lähestyy nollaa ja syvätarkkuutta ei saa pois vaikka kuinka uhmaa fysiikan lakeja Tuoreena esimerkkinä filmityöskentelystä : vastikään eräässä suomalaisessa valokuvausalan opinahjossa skannaustehtävä ei mennyt läpi kinonegasta tehtynä (Canon F1 ja L-lasi ja hyvä nega), yrittämälläkään. Kevättalvella otettiin vartavasten Adoxille 3,5-Planarirollikalla oikeinvalotettu originaali keskikeltaisella suodattimella, kehitettiin normaalisti. Skannaus nolla-asetuksilla, tarkistus levelssillä ja curvesilla. Lopputulos oli huippulaatua, jota ei saa digikalustolla B&W etc.-puolella lähellekään. Filmiä tarvitaan ja kyllä sitä saa. Koska kuvaan digikalustolla jonkunkymmentätuhatta ruutua vuodessa, käytän laatutöihin ehdottomasti joko kuuskutosta tai LF:ää filmiperillä.
Vs: 120 filmin saatavuus Tuskin se filmi tosiaan mihinkään katoaa. Kun jopa uutuuksia tulee markkinoille. Jossain heitin kieli poskessa että 20 vuoden päästä ehkä kaikki tekevät itse lasinegoja kun filmiä ei saa - vaan aika epätodennäköiseltä kuulostaisi. Kyllähän paljon harvinaisempiakin materiaaleja kuvataidepuolella on saatavilla kuin filmi. Filmille ei yksinkertaisesti ole mitään vastiketta olemassa. Digin suuri ongelma muutenkin tulee juuri säilyvyydessä. Teoriassa kopioita voi ottaa miljoonia ja laatu ei kärsi, vaan kuinhan käytännössä? Voin tuosta vain selata iso-isoisäni valokuva-albumeita tai vanhempiakin. Mites digikuvaajien tulevat polvet katsovat kuvia? Mediat ja formaatit muuttuvat, enkä jaksa uskoa että jokainen pokkarikuvaaja todellakaan tekee kattavaa varmistusta ja uusii varmisteet aina, saatikka että hänen kuoltua lapset, lapsenlapset jne tekisivät! Digistä saa säilyvää vain hyvillä printtereillä (hiilipigmentit säilyvät) ja kohtuusäilyvää perinteiselle värivalokuvapaperille tehtävillä printeillä (säilyy sen pari sukupolvea). Niin kauan kuin kuva ei ole kuin bittimuodossa, sitä ei voi pitää millään tavalla säilyvänä tai konkreettisesti olemassaolevana. Mielenkiintoista muuten että digipuolella on jonkinlainen muotivillitys nyt digitaalinen negatiivi; eli tuotetaan digikameran tiedostosta photarissa mahdollisimman hyvin optimoitu nega, tulostetaan se läpivalaistavalle materiaalille ja vedostetaan hopeagelatiinipaperille pimiössä... Onhan tuossa jotain järkeäkin, voi negaa tehdessä tosiaan huomioida kaikki paperin ominaisuudet ja säästää työläitäkin käsityövaiheita ja tehdä jopa asioita jotka ovat lähes mahdottomia perinteisin keinoin. Että näin se vanha valokuva aina nostaa päätään joka puolelta, sanokoon digi-advokaatit mitä sanovat