Filmiskannaaminen

Vs: Filmiskannaaminen

pari asiaa: Antinewton lasit on suoraan: tervetuloa epäterävä jälki, se on kun pieniä prismoja,KOSKAAN ei antinewton lasia laiteta
sille puolelle josta kuva projisoidaan, on sitten skanneri tai suurennuskoje.
kakkosasia: maailmalla/ainakin saksassa, leviää sellainen trendi että kun MV kuvan "realistisuutta" haetaan ollaan sillä kannalla että "hyväksyttäviä" säätöjä MV negasta tehtäville digitiedostoille on VAIN jyrkyyden säätö, terävöittäminen, rajaaminen ja lisävalon tai varjostuksen käyttö. Kaikki kloonaaminen, siirtely, blurraaminen ym. on OUT ! saa nähdä koska trendi tulee tänne.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Pari sanaa skannaamisesta:

mustavalkoisen skannaaminen diapositiivina on järkevää jos nega on kehitetty (pyro)cathecol-pohjaisella värjäävällä kehitteellä. Esim. Pyrocatilla.
ko. Kehitteiden idea kun on siinä, että värjäys toimii vedostaessa maskina poistaen rakeisuutta. Skannaus värillisenä ja vain sinisen kanavan ottaminen mukaan positiivi-negakääntöön ja mustavalkoiseksi muuntamiseen emuloi tätä kohtalaisen hyvin.

toinen tapaus on sitten bugaava softa. Mulla scan-dual IV:n ohjelma tuottaa toisinaan mv-moodissa semmoista Lith-menetelmän näköistä jälkeä. Erityisesti apx-100 tuntuu olevan vaikea pala.

Diojen skannaaminen kalibroidulla systeemillä on juhlaa. Edellinen tasoskannerini oli kalibroitu Faustin targeteilla ja kyllä oli juhlaa. Skannas vaan täysin korjailemattomana ja esim. Fotarissa liitti ko. Dian profiilin kuvaan. Se oli siinä. Skanni vastasi originaalia värintoisto'virheitä' myöten.

Värinega on vaikeampi tapaus kun ei tiedä mitkä olisivat filmin 'oikeat' värit. Joten skannaan automaatilla löysäksi ja sitten rgb-kurveilla koitan saada miellyttävän tuloksen. Kovin vaikeaa toisinaan...

 

Vs: Filmiskannaaminen

Mitä ohjelmaa käytät? esim Vuescanissa on melkoisesti valmiita profiileja. Esim. Ektar 100:n profiili toimii hyvin.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Epson Scan ja Minoltan scan. Vuescanin profiileista en ole koskaan keksinyt kunnon hyötyä, mutta voisivathan ne tuossa tilanteessa toimia.
Vuescan on vaan sellainen hirvitys ohjelmana...

Aivopieru: Pohdin, että semmoiset "oikeat" värit voisi saada jos löytäisi jostakin keskimääräisen värivedostuspaperin ominaiskäyrän.
Sen jälkeen selvittäisi testikiilalla oman skannerin toistokäyrän ja tekisi vaikka photoshoppiin actionin (tai skannaussoftaan profiilin) joka muokkaa curvesilla lopputuloksen sellaiseksi kuin se olisi suunnilleen analogisella puolella paperille vedettynä (eli korjaisi skannerin oman virheen ja samalla muokkaisi sen vastaamaan paperin käyrää).
Sen jälkeen tehtäväksi jäisi (jonka skannausohjelmat osaavat kyllä tehdä) vain oranssin maskin korjaus pois.

Nyt tuloksena olisi kuva jossa lähtökohdat ovat samat kuin analogisessa työssä -> cmy-suotimilla korjataan värit "oikeiksi" kuvakohtaisesti ja kontrastiin yms. ei pahemmin kosketa.

Tällöinhän tuo vastaisi kutakuinkin samaa tulokselta kuin mitä negasta voisi analogisella puolella saada.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Ektar 100:n profiilia en ole koittanut mutta olen koittanut useita muita ja aina tulos on ollut sama: jälki näyttää selvästi hirveämmältä kuin asennossa "GENERIC COLOR NEGATIVE", en tiedä miksi, mutta olen jättänyt ko. profiilit rauhaan suosiolla...

(Joskus aikoinaan tykkäsin kyllä Silverfastin profiileista.)

 

Vs: Filmiskannaaminen

Ei ole mitään oikeita värejä .

Eikä ole järkeä pyrkiä johonkin (muka) "oikeaan" tulokseen, kun on mahdollisuus muokata tuloksesta paras mahdollinen.

Värivedostuksessakin korjataan halutuissa rajoissa värivirheitä, joita esim. keinovalosta syntyy. Muutenkin suodatuksilla vaikutetaan värisävyihin. Paperipaketeissa kyllä annetaan ohje lähtöarvolle, mutta se ei useinkaan tuota edes hyväksyttävää tulosta suoraan. Koepaloilla (tai ehkä jollakin analysaattorilla) etsitään sopivat suodatuksen arvot...

 

Vs: Filmiskannaaminen

Joo, tarkoitus ei ole saada negasta diaa. Mutta analogiapuolella ei kuitenkaan voi vaikuttaa kauheasti jyrkkyyteen, ylä/alasävyjen kontrastiin eikä värikylläisyyteen.

Joten olisi mukava jos skannaamalla pääsisi samaan tilanteeseen; pystyisi kunnolla vaikuttamaan vain "valotukseen" ja värikorjailuihin. Tämä olisi kiva pelivara siinäkin mielessä, että jos joskus pääsee kunnolla tai innostuu vedostamaan värinegoja niin ei huomaa kuvanneensa kaikkea vanhaa sellaiselle negalle josta ei saa vedostettua haluamaansa kuvaa.

Esimerkiksi on tullut otettua liian jyrkälle negalle.. Tai liian värikylläiselle tai päinvastoin, on halunnut kuvata hienoa kevään vehreyttä ja huomaakin vedostaessa että negasta ei irtoa "velvia-värejä".

Myönnän, että aika teoreettisia vaihtoehtoja mutta kuitenkin... Enhän mv-skanneillekkaan tee mitään mikä pimiössä ei onnistuisi helposti, paitsi toki silloin kun nega on ryssitty vedostuskelvottomaksi.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Värikylläisyyteen ja kontrastiin voi pimiöhommissa vaikuttaa ainakin paperia vaihtamalla. Kodakilla oli kolmea eri jyrkkyyttä, nykyään kai tarjolla on vain kahta jyrkintä niistä. Fujin ja muiden paperit sitten lisäksi...

En tajua miksi skannatessa pitäisi olla samoja tai vielä tiukempia rajoituksia. Päinvastoin olisi mukavempaa jos näihin asioihin voisi pimiössäkin vaikuttaa monipuolisemmin. Jonkin verran varmaan voisikin sopivilla maskeilla tai kemiallisilla ratkaisuilla, jos asiaa tutkisi.

Se on lähinnä opettelusta kiinni, mitä pimiössä pystyy tekemään. Suurin osa nykyisistä menetelmistä on periaatteessa mahdollisia, mutta moni on vaikea toteuttaa käytännössä. Paperikuva ei myöskään oikein koskaan vastaa näytöltä katsottua kuvaa ihan käytännön erojen takia ja vaikka ei vastaakaan, kyllä silti samasta kuvasta saa yleensä pimiössäkin "hyvän", jos filmiskannistakin saa ilman ihan älytöntä vääntöä.

Voihan niitä rajoituksia itselleen asettaa siihen mitä "saa" tehdä filmiä skannatessa, mutta ei siinä mitään järkeä ole. Parempi on tehdä kuvasta niin hyvä kuin mahdollista, oli keinot sitten mitä tahansa.

Värinegan etuna on nimenomaan laajat valotusvarat ja dynamiikka sekä korjailu jälkeenpäin esim. valkotasapainon suhteen. On ihan mukava, että sitä pystyy skannauksen jälkeen hyödyntämään uusin tavoin. Ketään ei kuitenkaan pakoteta niitä skanneja sen enempää vääntelemään.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Ei tossa oo mitään järkeä. Ei sit mitään. Eikö se ole nyt vain etu, että paskastakin saa konvehtia? Ei haittaa pienet värivirheet kehityksissä yms. Sun kandee lopettaa toi kuvien digitointi tai sit ostaa hyvä digikamera -- ei toi sun taistelu skannaamisen kanssa tunnu loppuvan ikinä.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Jotenkin tulen väärinymmärretyksi tai jotain...

Onhan se etu, että tarvittaessa voi valkotasapainoa korjailla, tehdä paikallisia kontrastimuutoksia jne.. Jopa dialla vaikka olisi IT-8 targeteista kalibroitu systeemi.

Mutta skannaamisessani päämääränä ei ole digituote, vaan haluan että saan diasta tai negasta mahdollisimman "oikean" printin vaikka albumiin, seinälle, ...

Diasta tämä tarkoittaa sitä että haluaisin sen toistuvan kuten alkuperäinen dia - ellei diassa ole labbiksen sössinnöistä johtuen jotain pahaa värivirhettä.

Ja värinegassa yksinkertaisesti sitä, että lopullinen printti toisi niitä eroja eri filmien välille.

Otetaan nyt vielä esimerkki: Ostan halvinta fuji superia 400:sta ja kuvaan sillä rullan maisemia, kukkia ja luontoa. Sitten ostan Fuji pro 160c:tä jossa pitäisi oleman huomattava värikylläisyys.
Nyt kun skannaan ja teetän näistä printit niin odottaisin näkeväni filmien väliset erot.
Vaan nykyisellä skannausmenetelmälläni filmien väliset erot tasaantuvat huomattavasti. Sitä en halua.
Kuitenkin jossain aivojen taustalla on vielä ajatus siitä että saisi vedostettua myös väriä sitten kun on kunnon oma pimiö. Pimiössä filmien erot sitten näkyvät (jos eivät näkyisi, miksi erilaisia värinegoja olisi niin monta mallia).

Tilannetta voisi verrata siihen, että kuvaisin diaa vain skannattavaksi. Silloin ei oikein ole väliä mitä filmiä käyttää, loivinta mahdollista niin on helpointa. Siitä saa sitten photoshopattua vaikka velvia-kloonia.
Vaan entäs jos myöhemmin haluankin katsoa ko. dioja myös projisoituina tai tehdä niistä cibachromeja? Velvia-klooniksi photoshopatusta kuvasta katoaakin kaikki briljanssi...

Kun myös omalta kohdaltani koko värinega on uusi media, vasta ensimmäinen värinegavuosi tulee täyteen niin haluaisin oppia jotain ko. materiaalista ja eri filmien värintoistosta. Toistaiseksi en ole oppinut mitään - vain sen että Agfan Vista -filmeissä on järkyttävä rae skannattuna, samoin joissain pienirakeisissa filmeissä (Fuji Reala, Fuji Pro 160) on yllättävän suuri skannausrae, kun taas vaikkapa kinokoossa edesmennyt Fuji Pro 800z (ex. NPZ) on skannattuna hämmästyttävän rakeeton.
Nämä eivät kuitenkaan ole oppia jota haen.

Jos tavoite olisi vain negan kautta digitaalisella työkululla saada ultimaattinen paperikuva, silloin kaikki olisi ok. Voisin etsiä parhaiten nykyisellä skannerillani skannautuvan negan ja tyytyä siihen. Sitten kun skanneri vaihtuu niin toivoisin että myös se skanneri jättää korostamatta raetta.

Vaan kun tuo ei kuitenkaan ole tavoite, vaan tahdon saada simuloitua edes jollain tarkkuudella skannista tehdyllä printillä sitä, mitä voisin saada ulos printtaamalla itse pimiössä.

Todetaan nyt jälkihuomiona vielä, että vaikka kaupallisesti ei värinegalle ole saatavilla IT-8 -targetteja niin sellaisen voi tehdä ja se toimii, mutta target pitää käsittääkseni silloin kuvata jokaiselle filmille erikseen ja muodostaa aina uusi profiili.

Negaskannauksen helpottamiseksi olen usein kuvannut johonkin kohti rullaa alkeellisen väritargetin, kun sen perusteella säätää skannaussoftassa valotuksen ja värintoiston kohdalleen niin saa ainakin kohtalaisen hyvää tulosta "automaattisesti" ilman kuvakohtaista säätelyntarvetta...

 

Vs: Filmiskannaaminen

Sun pitää lukita ne asetukset skannisoftassa niin kyllä niihin eroja tulee. Luet sen filmipohjan ja suodatat fidduhun sen (vuescan - film base color systeemit) ja otat skannerista kaikki säädöt pois. Tai vaihtoehtoisesti lukitset värisäädöt tiettyyn säädettyyn kohtaan ja pidät ne siinä ikuisesti. Sit 16-bittisenä (per kanava) koneelle ja teet koneella kuville just samat säädöt kaikille kuville niin eiköhän noissa silloin näy erot eri filmien välillä. Pakko näkyä jos et mene koskemaan asetuksiin skannatessa.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Kummallista ajatella että diaoriginaalista tehty vedos pitäisi olla juuri sellainen kuin dia on valopöydällä tai projisoituna (tai vaikka sitten silmällä sitä valoa vasten katsottuna). Jäädään siis täysin filmivalinnan ja kehittämön armoille, vaikka itsekin voitaisiin vielä kuvaan vaikuttaa. Tietysti halutessaan voi näin tehdä ja rajoittua, mutta kyllä mä ainakin kallista Ilfochromea tehdessäni korjaan pois vaikkapa keinovalon värivirhettä sopivissa määrin tai vaikkapa lisään hieman vinjettiä tai annan lisävalotusta kasvoille, jos sillä saa kuvasta paremman. Monikohan tämän foorumin jäsen muuten on viimeisen vaikkapa kolmen vuoden aikana tehnyt tai teettänyt kuvistaan Ilfochromeja?

Kyllä skannaus varmasti tasottaakin niitä eri värinegafilmien eroja, jos täysautomaatilla skannaa sellaisella softalla joka tykkää vähän kaikkea säädellä itsekseen. Enpä ole niillä asiaa selvitellyt eikä paljoa kiinnosta, mutta kyllä ainakin mun työnkulussa erojakin näkyviin jää eri filmien välillä. Vaan eipä niitä helpolla selvästi esiin saa jos kuvaa aivan eri juttuja erilaisissa olosuhteissa ja koittaa vertailua tehdä. Kuitenkin enemmän kiinnostaa se, että saa miellyttävän lopputuloksen ja sitten voikin lyödä filkkavalinnan suunnilleen lukkoon ja kuvata testailun ja nysväämisen sijaan. Kyllä niistä on sitten hyvää jälkeä saanut pimiössäkin.

Paperikuva ei kuitenkaan koskaan ole sama kuin tietokoneen näytöltä katsottu, ihan jo painoprosessin takia (mm. väriavaruudet), eikä värinegasta näe miltä kuvan "pitäisi" näyttää, joten en ainakaan itse jaksa nähdä paljoa vaivaa siihen että kaikki näyttäisivät jotenkin "juuri samalta, oikealta". Kunhan kuvat näyttää hyvältä, se riittää mulle. Viimeistelty skanni on tietysti hyvä lähtökohta tavoitteelle pimiöhommiinkin.

Jos ei koskaan ole pimiössä värinegaa printannut, on myös vaikea arvailla miltä kuvat näyttäis pimiössä vedostettuna ja sen mukaan säädellä skannausprosessiaan. Normaalisti värinegan vedostuksessakaan ei väripään suodatusarvoja pidetä koko rullan läpi samassa, vaan niitä säädetään joka kuvan kohdalla jos tarvis. Samassa valossa kuvatut ehkä menevät samoilla arvoilla jos saadaan haluttu tulos. Eri valoissa kuvattujen kuvien välillä luultavasti on pakkokin säätää, ellei sitten väkisin halua hullunkurisia värejä kuviinsa sillä perusteella että on jonkun värikohteen rullan alkuun kuvannu jossakin valossa.

Ei välttämättä siis kannata stressata kalibroinneista ja painia sen kanssa miten saisi jotain "oikeata" (yhdellä napinpainalluksella), kun voisi vain keskittyä siihen että saa kuvistaan hyviä.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Minä oon tehnyt ilfocromeja ja tietenkin korjaillut väriä haluamakseni, enkä todellakaan aina sen kaltaiseksi kuin tilanne oli.
T Jukka

 

Vs: Filmiskannaaminen

No, tuohon korjailemattomuuteen ei pidä liian ehdottomasti tarttua. Silti kyllä dia on sellainen että kaikki pyritään tekemään ensin - värikäännöt, mahdolliset lämminsävysuotimet ja muut jutut.

Mutta jos kuva on hyvä mutta värit pielessä niin toki se kannattaa korjata - jopa duplikoimalla uudestaan diaksi ja korjaamalla tässä vaiheessa.

Diaa kun on kuvannut yli 20 vuotta syynä nimenomaan se, että saa tasan sellaista jälkeä kuin filmi tuottaa - ei semmoista kuin aikanaan labbisten automaagit vedosti, niin on tottunut ajatukseen että dia syntyy kuvaushetkellä... Ja jos kerran näin saa aikaiseksi hyvän dian niin miksi sitä ei haluaisi paperille juuri samanlaisena?

Vähän menee ohiraiteelle, mutta kuinkas lehdissä nuo reprojutut. Kun laatulehteen painetaan dia, niin pyrkiikö tulos olemaan uskollinen originaalille vai vetääkö siinä välissä joku kuvankäsittelijä oman näkemyksensä väreistä?

Entäpä jos lehteen painetaan mv-kuva?

 

Vs: Filmiskannaaminen

Tottakai dia syntyy kuvaushetkellä. Se kun on positiivi ja originaaleja katsotaan suoraa valopöydältä tai projisoidaan kankaalle. Sen sijaan diasta vedostettu kuva on vain yksi vedos siitä. Vedostus antaa uudet mahdollisuudet kontrolloida tulosta ja kun väkisinkin muutoksia tulee suuntaan jos toiseenkin, niin ei ole mikään pakko (tai välttämättä edes järkevää) olettaa, että vedostus tehdään "reproten".

Ilfochrome-prosessissa mm. jyrkkyys nousee entisestään joten vaikkapa hieman varjossa olevat kasvot saattavat "vaatia" lisävalotusta (positiiviprosessissa siis vaalennusta). Samoin on muutenkin ihan järkevä käyttää niitä vedostuksen antamia mahdollisuuksia.

Se, miten paino vaikuttaa diaoriginaalista painettuun kuvaan riippuu varmaan hyvinkin paljon lehdestä, kuvaajasta, siitä mitä on sovittu, jne.. Tiedän että lehtiin on kuvaajat lähetelleet negojakin skannattavaks, tosin en oo varma onko lehti (tai labbis) sitten todella hoitanut lopullisen kuvankäsittelyn vai kuka.

Voisi kuvitella että monikin itsensä vakavasti ottava valokuvaaja ainakin "taidepuolella" haluaa että jälki vastaa tarkkaan sitä mitä painoon on lähetetty. Vaan eivätpä he ehkä diafilmille kuvaakaan. Kai se diapositiivista painoon vienti on enemmän mainos- ja tuotekuvapuolen hommia. Tai sitten "taiteilijat" vedostavat itse esim. pienemmät työvedokset malliksi jos vaikka niitä Ilfochromeja tilaavat, elleivät jopa tee itse vedoksia loppuun asti.

Mainoskuvissa tms. on varmasti kuvaajalta vaadittu valmista jälkeä, jolloin reproaja pyrkii vain toistamaan dian lehteen sopivasti, eli valkoisen valkoisena ja punaisen sopivan punaisena jne.. Näissä tapauksissa on tietysti valaisu ja mahdollisesti värisuodattimien käyttö erityisen tarkkaa ja tärkeää, toisin kuin esimerkiksi maisemakuvauksessa noin yleensä (vaikka jotain lämminsävysuodinta käyttäisikin). Taitaa olla nykyään aika vähissä ne, jotka 4x5 diaoriginaaleja painolle toimittavat...

Mustavalkokuvissa ainoa järkeväntuntuinen vaihtoehto on toimittaa vedos skannattavaksi tai skannata se itse.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Onhan vedostuksen/skannaamisen tuomia etuja toki hyvä käyttää, mutta toisinaan haluaa tuloksen mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena.

mitenkäs vain värinegaa isollakin koolla kuvaavat ovat filmivalintoihinsa päätyneet? Miksi myös negan kanssa maisemia kuvatessa käytetään suotimia?
Täytyyhän filmien välillä olla selkeitä erojakin jotka näkyvät lopputuloksessa.

mv-puolellakin jo filmin perusominaisuudet vaikuttavat lopputulokseen samansuuntaisesti kehitteestä/kehitystavasta riippumatta. Esim. Paikalliskontrasti keskisävyissä, mahdolliset latistumat varjoissa ja/tai huippuvaloissa.
Skannatessa näillä ei tosin ole väliä koska eri sävyalueiden kontrasti on helppo muokata kuvankäsittelyssä.
Siksi jopa mv-negaa skannatessa pitäisi olla käytettävän vedostuspaperin+kehitteen toistokäyrää vastaava korjausprofiili (tai asian tekevä makro kuvankäsittelyohjelmassa).

erityisesti tämä on minusta tärkeää jotta voisi skannilla esikatsella sitä millainen vedos negasta tulee kun kärsin pimiön puutteesta. Nyt kun lopulta löysin pimiötilan niin tulee muutto toiselle paikkakunnalle - eli vedostamaan ei pääse liian usein.

Ehkä monien on vaikea ymmärtää vaikuttimiani, kaikkia kun sensitometria ei kiinnosta.

Näitä materiaalien yhteisiä sävyntoistoja voi toki paperilla kuvaajia piirrellen arvioida hyvin, mutta simuloiva skannaus tuo sen edun, että näkee suoraan millainen kuva on tulossa ja mihin vedostaessa pitää varautua.

 

Vs: Filmiskannaaminen

Skannaus näyttää sujuvan ja kuvaaminen myös. Viimeisestä kuvasta saattaisin ehkä hieman yrittää hillitä tuota kirkasta päätä.