Vs: Ja taas Italiaan -Saavuimme helteiseen, suomalaisella mittapuulla, (paikallinen apteekki kun näytti 30 astetta) Pisaan vain pieni turhautumisin. Firenzen rautatieaseman jostain 16 virekkäisestä lipunmyyntikojusta ei ollut auki mikään, vaikka laput aukioloajoista puhuivat päinvastaista. Asemahallissa oli varmaan kymmenen lipunmyyntiautomattia, joista suurin osa näytti ei-toiminnassa, ei-kytkettynä, tai jopa aina kiitollisia dos-rivejä. Yksi toimiva kutsui jonoon, mutta pian selvisi etä ensimmäisenä oleva musta ei ymmärtänyt laitteesta mitään, ja lultavasti hänelle puhelimella neuvoja antava tuttunsa ei sanut tilantesta paljoa tolkkua. Löysimme tästä hallista yhden Trenitalian lipunmyntipisteen, ja sen 20metrisen jonon. Vieressä oli kaksi toimivan näköistä automaattia vain n. 6metrin jonoin. Jaoimme voimat ja oma Trenitalian jononi ehti lyhetä viitisen metriä, kun Anne pääsi jo pesaamaan vanha herraa, joka vuorostaan sai apuja edellään olleelta nuorelta naiselta. Hutelin Annelle että koitas pummata sinäkin apua tuolta, ja se onnistui hienosti: nainen kliksutteli meille liput käden käänteessä, mutta valitettavasti emme oppineet laitteen käyttöä italiankielisellä käyttöliitymällä. Voinee veikata että englantilainen on selvitettävissä, mutta se jäi nyt tulevaisuuteen. Niin: Pisa. Pisa näytti asemansa ja sen edessä olevan aukion osalta kovasti tunnelmaltaan Bergamolta, mutta etsiessämme 40m päässä olevaa hotelliamme parin korttelin ympäri, totesimme että niin tavallinen italialaisikaupunki kuin olla pääsee... Hotelliin majoituttuame katselimme kartasta ainoan asian jonka kaupungista tiesimme: kalteva torni. Ei hotellin esitekartta juuri muuta kyllä antanutkaan, joten sinne. Kävellessämme kohti jokea, ja joen jälkeenkin vaikutelma vahvistui. Ihmisiä ei ollut oikein missään ja likenne oli mitätöntä. No, sunnuntai ja äitienpäivä, varmaan mamman luona sapuskalla kaikki. Vasta kun saimme tornin näkyviin, näimme ihmisiä. Paljon ihmisiä. Kas, ja turistirihkamaa ja kahviloita ihan kuin missä tahansa turistikaupungissa. Olimme onistuneet välttämään kaiken tämän. Palatessamme "oikea" reittiä takaisin kohti hotellia, oli vanhan kaupungin kaduilla lisäksi peräti markkinat. Liekö moista kirpari- yms myyjäistouhua joka sunnuntai tai ei, mutta moista kirjoa myytävässä emme ole markkinoilla aijemmin nähneet. Oli maisteita, ruokaa eri maista: kojuittain nimettynä Saksa, Unkari jne. sitä kirpparivaatetta, ja vanhoja tauluja, lehtiä jne. Sitten taidepajakoruja- tauluja, käsitöitä jne. Kojuja, joissa pelkästään afrikkalisia puutöitä. Näki että hommaa tyrkytettiin muillekin kuin turisteille.
Vs: Ja taas Italiaan Tännän amusella Pisasta Junalla muutamassa minuutissa junalla Lento-asemalle. Sieltä ulkoa shuttelebussi parin sadan metrin päässä olevan autovuokramohallin ja Hetrsistä Lancia Ypsilon alle. Varmaan ihan sama auto kuin Fiiu Punto, mutta eri kori. Pääasia että on ilmastointi. Ulkona oli jo aamusta 30 astetta. Nokka kohti teoreettista Vespamuseota -oli nimittäin maanantaina kiinni. Tuolloin olikin hyvä hetki käydä tyypillisessä lounasruokalassa maantien varresa jossain kylässä vetäisemässä pikkupastata. Sitten kurvailime Sangiminiaanoon, ja pällistelimme sen seiniä ja torneja, kuin myös muistimme syödä jäätelöt. Kiva paikka, jos ei ole tympääntynyt turistikauppoihin, jotka myyvä samaa kamaa keskenään. Tuli ihan asterix mieleen, jossa joka toinen kyläläinen innostui myymään kilpiä ja joka toinen kalaa. Täällä myytiin keramiikkaa ja jäätelöä. Seuraavaksi keula pystyssä kohti Sienaa, mutta kun oikealla näkyi Monteriggianin muurit, niin vilkku päälle. Täällä nyt kökitään. Hieno pieni linnamainen kaupunki, tai kylä. Huone on majatalossa kuin tv-sarjasta, ja seuravaksi etsimään moisesta pikkupikkukylästä kauppa ja syömäpaikka... kumpikin löytyi, samasta paikasta. Aamusella Sienaan.
Vs: Ja taas Italiaan Hah, löysitte ilmeisesti saman kivikylän niin kuin mekin toissatalvena. Ohi ajeltiin ja kurvattiin samalla tavalla mäen päälle, kun siellä näkyi jotain muureja. Oltiin vain menossa toiseen suuntaan eli Sienasta San Gimignanoon päin. Mukavaa seutua, kyl mie tykkäsin.
Vs: Ja taas Italiaan -Sama kruunupa hyvinkin. -Monteriggianosta heräsimme aika myöhään ja venyttelimme itsemme taas liikkeelle, mutta hauska muurien ympäröimä kaupunki mäellä piti vielä alhalta koittaa muistoksi ikuistaa. Kuten muutkin... Edith: -Otin vielä illansuussa kameran ja kävelin muurin ympäri, -sain vinkin kun huomasin yhden paikallisen vanhuksen siinä polulla. Muuri vierestä löytyi sekä juttua vanhoista taisteluista, että tuoreempaa verta: kaksi tuoretta kuollutta pulua. Ties oliko haukka löytänyt eväät vai mikä oli manan maille puluset vienyt.- No, taas pärtsäystä, edelleen eteläänpäin, kohti Sienaa. Se olikin taasen vähän suurempi kaupunki, ja auto jätettin melko kauas linnan kupeelle. Siitä oli useampi sata metriä vanhaan kaupunkin, joka jo kaukaa näytti mukavalta suurien korkeuserojen vuoksi. Talon kerrostuivat kivasti, muta se tiesi myös tallustajalle sitä samaa ylös-alasuuntailua. Hieno kaupunki. Duomo jäi katsomati, mutta se aukio jossa hepat vetävä Paliota, se kyllä nähtiin. Ja autokin löydettiin vielä palatessa. Lähtiessä Sienasta yhdessä pikkukadun alamäessä oli joku tullut pikkuautolla pihalta kadulle ja katua skootteri kylkeen... Onneksi oli jo skootterikuski viety hoitoon -kadulla oli verta aika tavalla. Vaikka olisi oikeassa, saapi kaksipyöräinen usein kärsiä... Valitsimme Montalginon seuravaksi etapiksi, mutta muutama pysäkki unikoidenkuvauksen ja sapuskeeraamisen takia tehtiin matkan varrella. Montalgino osoittautui myös tunnelmalliseksi paikaksi, ja Anne laapustikin taas klyselemään majan hinta. Täällä sitä siis istutaan, siirrellään kuvia ja katsellaan ikkunasta kaupungin linnaa...
Vs: Ja taas Italiaan Ihan mukava lukea tutuista paikoista, mitä nyt vähän särähtää, kun nimet on vähän sinnepäin. Siis Monteriggioni, Montalcino. Jos Montalcinoon jäitte, niin lähistöllä olisi Bagno Vignoni, jossa kannattaisi piipahtaa. Ei ole mäellä eikä ole linnaa.
Vs: Ja taas Italiaan Enhän mä edes muista paikkoja joissa oon päivän aikana käynyt, saatika miten nää kaiki montet kirjoitetaan ;-) -Aamulla päästiin matkaan jo kymmeneltä Montalcinosta. Ja nyt oli suuntana Pienza. Sinne savuttiin kätevästi, ja parkkipaikka löytyi laakista pikkutorilta. Tämäkin kukkulakaupunki omasi mahtavat näkymät ympäristöön, ja kivoja kapeita katuja. Tuotteista juustot olivat nyt se pop -erityisesti isot, mustat, jopa homeiset Pecorinot panivat makurauhatset liikkeelle. Emme kuitenkaan hommanneet moista autonraikastinta. Löytyi myös kiva posliininen neliskantinen öljykannu, jonka kohdalla myös tuli säästöä, kun ei ostettu. Taas auto alamäkeen ja suuntana Montepulciano. Kaupunki käytti jo kaukaa oikein hyvältä Toskanan kaupunkikuvalta. Ja täältäkin yhden kierroksen parkkipaikalla tehtyämme löytyi kännälle ilmanen koti. Ja hieman asiaa arvellen, lähdimme varovasti laapustamaan ylämäkeen. Tämä on se meille huono suunta. Tomerasti 50metriä käveltyämme tuli eteen bussipysäkki ja sinä hollantilaisia vaahtoavia vanhuksia, jotka nousivat pikkubussiin. Me myös, eihän tätä voi jättää käyttämättä! Bussi kiipesi vartin kapeita katuja, usein jopa vaaksan päästä esteistä, ja päätyi ylhäällä valoisalle kirkkoaukiolle. Kirkko oli niin vaatimattoman näköinen luonnonkivi-julkisivuineen, että siihen oli pakko tutustua, hieman on nimittäin jo kirkkoannos ollut tiukassa. Kirkko oli viileä ja hämärä, ja huokui kyllä rauhaa jota normi blingblin-katolinen tivoli ei usein tee. Aukiolta oli kiva lampsia alaspäin, ja pysähdyksiä oli pakolliset Fiat-500:n kuvaminen ja lounas, joksi kelpasi spaghetti bolognese. Joka tosiaan oli myös sillä nimellä. Taisi olla ensimmäinen. Anne söi paistinpotui ja paistettuja kesäkurpitsoja. Kaupungista jäi mukava kuva, kuten Pienzastakin. Nyt Lancia ulvahti taasen ja musta jälkeä tehden painuimme alamäen serpentiineihin. Tässä välissä voinee mainita että korkeanpaikankammoisena kurvinopeuteni on "maisema"kurveissä mielenkiintoinen, ja normitieosuuksillakin joka mummo painaa pakullaan ohi. Seuraavaksi kartasta valikoitui Cortona, joka vaati vielä enemmän kaasua ylös päästäksemme, -se taisi ola kyllä Montepulcianon ohella jyrkimmin saavutettava paikka. Tuonne saavuttuamme kävi taasen hyvä mäihä, parkipaikkaa löytyi helposti, ja puiden alta varjosta peräti. Nyt oli kävelyä jo takana sen verran että oppaassa mainostettuja korkeuseroja ei tullut paljon hyödynnettyä, vaan tepsuttelin pääkadun päästä päähän ja takaisin, pienin poikkeamin. Tulipa käytyä maisemavalokuvanäyttelyssäkin. Oli noita "postikortti" Toskanoita vedoksina. Osa ihan kivoja, mutta hieman makea vaikutelma jäi. En toki muista kuvaajaa, mutta kuvista sen näki: Roberto Masserelli. Miltei kaikki kuvat illalla otettuja, ja osa toki aamusumukuvia, ja 75% oli syksyisiä ruskakuvia. Nyt oli päivä jo aika hyvin pulkassa ja tuumimme että Arezzoon, hotelli ja kevyttä kävelyä olusille/viineille. Arezzo oli näiden satupaikojen jälkeen aika pudotus normaaliin kaupunkiin, ja kaikki tuntui ikävältä. Liikenne, parkkaus, kaupungin turistiosien isot remontit ja jopa hajuakin tuntui olevat epämieluisaa. Heh. No, joka tapauksessa päätimme hakea auton pois parkkihallista ja ajaa vain pohjoiseenpän onneamme etsimään. Seuraava paikakunta oli Bibiena, mutta jo ennen sitä näimme tien sivussa Hotel -tekstin ja se riitti vingauttamaan renkaita. Löytyi siis tien varresta, joensillan vierestä Hotelli nimeltä La Gravenna. Sinne. Otimme huoneen ja laskeuduimme alas aulan ja suuren ravintolasalin käsittämään ensimmäiseen krerrokseen, koskapa piti sada sitä olutta ja viiniä. Tämä ei liene hirveän vanha hotelli, mutta huokuu kummallista yhdistelmää: kotoista alppityylistä majataloa, ja Hohdon hotellia. Tässä siis istutaan kahvilapuolen pöydässä ja naputella viestejä, katsellaan karttaa ja natustetaan kokin tuomia Foccaccia-leipiä ja kastellaan sitä maukkaaseen tomaatikastikkeeseen, jota on kuulemma huomattava kattilallinen. Anne kävi keittiössä tutkimassa, ja kuuli että menua ei ole, van syödään mitä kokki on tehnyt. Täällä on kuulemma juuri ollut paljon helsinkiläisä Arezzossa jollain konferenssimatkalla tms. Näin kehui respa. Jos pääsisi aamusella ylös ajoissa niin voisi kohnata tuon joen ylittävän viereisen rautatiesillan tienoon, seinässä olevan ilmakuvan mukan se voisi olla kuvattava.
Vs: Ja taas Italiaan Hienoja kuvia - taas ! Italia kuume nousi - taas ! Vaikka matka sinne (muiden reissujen ym. syiden vuoks') onkin myöhästynyt... Pitää sinne päästä. Siellä asuupi jopa sukua. Ja jo vuosia sitten luvattu vaikka järjestää kämppä vanhasta keskiaikaisesta rakennuksesta. Mutta ei siitä, toistaiseksi sen enempää... Kiitos kuvista, ja kuumeen nostattamisesta ! - Eros
Vs: Ja taas Italiaan Mikähän se kaupunki oli, jossa Talo Toscanassa leffa olikaan tehty... Kävitteköhän tai käytteköhän siellä?
Vs: Ja taas Italiaan Toskanan auringon alla? Toscanan auringon alla (2003) - Filming Locations - IMDb -Jos toi lista pätee, niin monessa käyty on. Täsä Siena:
Vs: Ja taas Italiaan Ah, kuka noita leffojen nimiä oikein muistaisi... Mutta entä Arezzo? Hmm.. ihan kuin olisin sen lukenu tästäkin ketjusta, pitää selata taakse... Tää Oskun matka"päiväkirja" on laukun parhaita säikeitä kyllä!
Vs: Ja taas Italiaan Kyllä. Tämä on hyväntuulinen ja kiva ketju. Vaihtelua tappelulle... Stetson nousahtaa tuuman. Kiitos Osku (onko hän Osku?) vain. - Erska
Vs: Ja taas Italiaan Juu, on ollut mukavaa luettavaa. Olen seurannut alusta asti, mutta nyt täytyy jo vastata, kun alkoi ns. polttaa. Siellähän se talo Cortonassa meitä jo odottaa, kuukauden päästä sinne. On oltu ennenkin, mutta nyt taas muutaman vuoden jälkeen uudestaan. Siinä on lähistöllä Pienzat, Montalcinot, Montepulcianot ja muut, ovat listoillamme. Oikein hyviä alkupaloja, tunnelman nostattajia, kiitos! Olli