Valokuvauksessa on niin monta muuttujaa, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Missä järjestyksessä olisi loogista niitä opetella? Tarkoitan rajausta, valotusta (aukko ja suljinaika), valkotasapainoa, RAW-kuvat ja niiden käsittely jne. Yritän mahdollisimman paljon välttää kameran automaattiasetuksia. Toivottavasti joku ymmärsi, mitä tarkoitan.
Vs: Mistä liikkeelle Jos on ihan kahvilla valokuvauksen saloista ja kädessä on upouusi digijärkkäri, niin voisit aloittaa vaikka lukemalla tuon digifaqin: http://www.pikseli.fi/digifaq/ . Ja kirjastothan on pullollaan valokuvauksesta kertovia opuksia. Mä pääsin taannoin aika vikkelästi jyvälle perusteista manuaalisen filmijärkkärin avulla.. Ei ollut niin paljon muuttujia Rajaukset sun muut on sitten jo vähän abstraktimpia muuttujia, mutta niistä "oikeaoppisista" rajauksista yms. sommittelujutuista saa ymmärryksen lukemalla alan opuksia ja tutkimalla muiden ottamia kuvia. Sekä tietysti kuvaamalla - jossain vaiheessa sitä huomaa että mikä toimii ja mikä ei. Ja sitten auttaa kun kuvaa lisää...
Vs: Mistä liikkeelle Olen myös itse täysin sormi keskellä kämmentä valokuvauksen kanssa, mutta eniten olen kyllä oppinut kokeilemalla ja erehtymällä. Aluksi kannattaa tutustua kameraan perusteellisesti ja huomata, että kuinka monta "turhaa" toimintoa siinä onkaan. Siitä sitten alkaa hahmottumaan ne tarvittavat toiminnot ja eikun kehittymään. Manuska kannattaa pitää aluksi jatkuvasti mukana, ei ole järkkäri laitteena kaikkein yksiselitteisin ainakaan aloittelijan näkökulmasta.
Vs: Mistä liikkeelle No, tuossa on jo rinnastettu kahta eri asiaa, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Ilmaisua ja tekniikkaa. Kirveen hiominen ja puiden pilkkominen ovat eri juttuja, mutta niissä on järkevä järjestys olemassa. Ehkä tekniset asiat ovat aloittaessa tärkeämpiä, kaluston käytön osaaminen. Samalla voi rinnalla kuitenkin miettiä niitä kuvan sisällön asioita, rajauksia yms.
Vs: Mistä liikkeelle Tekniikkaahan opetellaan lähinnä jotta se voidaan unohtaa. Mun mielestä sisältö on asia johon kannattaa panostaa kaikissa kehityksen vaiheissa. Tällä tarkoitan mm. sitä että pyri etsimään aiheita jotka ovat sellaisia joista oikeasti kannattaa kertoa jotain (tämmöisiä eivät välttämättä ole kukkanen takapihalla, naapurin koira, hieno auto tai kaupunkieläimet). ns. sisältö voi kyllä viitata muuhunkin kuin vain konkreettisiin asioihin, esim. tunnelmiin. Sisältö monesti EI viittaa siihen onko kuva täysin skarppi tai muuta sellaista (toki terävyys/epäterävyys voi vaikuttaa kuvan tunnelmaan). Mutta ylipäänsä olisi aloittelijalle(kin) erittäin arvokasta jos on tavallaan mielessä se mitä haluaa tehdä ja kertoa kuvillaan ja sitten pyrkii sitä tekemään eikä niin että on kamera hankittuna ja sitten mietitään että mitä kaikkea voisikaan kuvata. Ymmrtääköhän tästä nyt kukaan mitään? Tarkoitan, että kuvia kannattaa ottaa jostain "syystä", ja mitä voimakkaampi into maaliin pääsemisen suhteen on, sen paremmat edellytykset on oppia. en väitä, että tämän kaltaisten aiheiden keksiminen olisi helppoa tai vaivatonta. Tosin jos on luonteeltaan ekstrovertti, on melko helppo ehdotella kaikenlaisia ihmisiin ja ihmisten tekemisiini liittyviä kuvausprojekteja. Vähän tajunnanvirtainen viesti, toivottavasti kysyjät saivat tästä jotain irti...
Vs: Mistä liikkeelle Se unohtuminen tuppaa näkymään kuvissa..... No juu. Tottahan se. Ihannetilanteessa tekniikka on itsestään selvyys, jota ei tarvitse erikseen ajatella.
Vs: Mistä liikkeelle Ja ei ihme, että maailma on pullollaan kliinisiä, rakeettomia/kohinattomia, värit prikulleen viilattuja, persoonattomia kuvia (siis kun tekniikka pitää olla niin prikulleen kohdallaan) ps. opettelisin käyttämään ensin sitä kameraa joten kuten sen manuaalin kanssa ja sitten hakisin sen oppikirjan ja sitten menisin kuvaamaan. sanoo se, joka ei lue manuskoita, joka ei lue oppikirjoja....
Vs: Mistä liikkeelle Vanha kansanviisaus tietää: Asioita kannattaa opetella siinä järjestyksessä kun niitä tarvitsee. Ei ole järkevää välttää kameran automaattiasetuksia, jos ei tiedä mistään mitään. Kamera on silloin sinua tietävämpi. RAW-kuvilla et tee aluksi yhtään mitään, etkä välttämättä jälkeenkään päin. Ne ovat isojen poikien juttuja, samoin kuin manuaalisäätöjen hehkuttaminen. Rajauksella sen sijaan teet jotain. Opettele siis nämä: Miksi otat kuvia? Millaisilla periaatteilla syntyy tavoitteidesi mukaisia hyviä kuvia? Millaiselta näyttäviä kuvia ihmiset tykkäävät katsella? Miten kuva kannattaa rajata eli miten asiat kannattaa sommitella kuva-alalle? Laita sitten kamerasi automaatille ja opettele ottamaan sellaisia kuvia.
Vs: Mistä liikkeelle Michael Freeman, Valokuvaamisen taito. Opuksessa käydään läpi sommittelua, rajauksia ja kuinka silmä lukee kuvaa. Suosittelen. Jussi Aalto, Kohteena ihminen. About kaikki mitä peruspotreteista tarvii tietää. Raw-formaatti. Suosittelen, koska kuvien jälkikäsittely on helpompaa kuin jpg:n ja korjausvaraa on myös enemmän. Raw ei ole muuta kuin tiedostoformaatti. Yhtä hyvin tai huonosti saat ne myöhemmin (30v päästä) auki,kuin jpg:t. Tämä kaikki riippuu sinusta. Ei ole mitenkään "isojen poikien juttu" Toki, raw vaatii aina vähän editointia, mutta ei sitä 10mpix jpg:täkään kannata nettiin suorilta tunkea. Automaatti-Manuaali.. Kyllä se manuaali tuppaa viemään voiton, kun kameraan tutustuu. Mutta kb:n kanssa samoilla linjoilla. Aika-iso-aukko.. jossain vaiheessa tekniikka kääntyy eduksesi, kun et ajattele numeroita vaan että mitä haluat tehdä ja millä numeroilla sen saavutat. - Kamerakädessä viemään asioita eteenpäin. Kuvaat raw:lle ja mietit mitä kuvaat ja miten. Yhtä tärkeää kuin on ajatella mitä kuvaa, on mitä jättää kuvan ulkopuolelle. Raw-kääntimellä kuvankäsittelyn perusteet tulee nopeasti tutuksi verraten esim photariin/gimppiin. Katselin juuri jonkun flirckr-staran blogia jossa luki "I set my aparture to 1/80..." Ei näin..
Vs: Mistä liikkeelle Tämä on aivan totta. On aivan sama antaako kameran säätää, vai säätää itse kameran puolesta, siis kameran neuvomana, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Joku opas käteen jossa kerrotaan mikä vaikuttaa mihinkin. Valotukseen ei herkkyydensäädön jälkeen ole kuin kaksi muuttuja -ja niiden keskinäinen rippuvuus ja vaikutukset kannattaa opetella. Kuvia kannattaa katsella ajatuksella: miksi tämä on minusta hyvä, ja millä keinoin se on saavutettu? Kysymyksillä saa vastauksia. Oppaista, omasta jo opitusta ja vaikka netistä, jos on kiire.
Vs: Mistä liikkeelle Joku näistä Magnum-kuvaajista sanoi hauskasti että ainoa koulutus mitä hän kuvaamiseen on tarvinut on kameran manuaali. Ite neuvoisin kuvaamaan ja kattoon paljon omia kuvia. Menin jopa tässä niin pitkälle että aloin keräämään albumia mihin laitoin kaikki epäonnistuneet perustelujen kera. Siitä on tulossa itse asiassa tosi mukava albumi. Mistäpä muusta oppii paremmin kuin omista virheistä?
Vs: Mistä liikkeelle Ei likikään niin täynnä kuin tuhruisia, harmaita, epäteräviä ja värivirheellisiä suttukuvia, joita osaamaton tekijä puolustelee "näkemyksellä" tai "ilmaisulla". Googletapa, mitä "kliininen" tarkoittaa suomeksi...
Vs: Mistä liikkeelle Juu, ei tekniikkaa ja sen tuntemista siihen kannata sekoittaa, että nysvääjäksi rupeisi ("kliinisiä kuvia"). On hyvä tietää mitä asiat vaikuttavat. Saa helpommin itseä miellyttäviä kuvia kuin vain "arpomalla" eli sokkona kokeilemalla. Sitten on helpompi ne onnistumiset toistaakin, kun tietää mitä on tehnyt ja miksi tulos on tietynlainen. Suosittelen ihan jonkun (vanhemmankin?) perusoppaan lainaamista vaikkapa kirjastosta, vaikka tämä neuvo näissä on jo melko kliseinenkin . Varsinkin vanhemmissa oppaissa on tietyn kameran nappien järjestys ja vastaavat asiat vähemmällä ja perusteet pääosassa. Ne perusteet kuitenkin pätevät uusimpaan ja hienoimpaankin kameraan aika hyvin.
Vs: Mistä liikkeelle Tai toisinpäin: huonossa tilanteessa tekniikan kanssa räpeltäminen ja turhanpäiväinen fiilailu vie huomion pois varsinaisesta kuvasta ja etäännyttää kuvaajan kohteesta (ja kohteen kuvaajasta jos kohde on ihminen).
Vs: Mistä liikkeelle Lähtisin liikkeelle Tästä aukko - aika ajatuksesta lähtisin liikkeelle. Aukon valinta käsin, loput automaatilla ja jne. Ainakin Canon nättyy etsimessä valotus-ajan jne. käytettäessä aukonvalintaa Rajaus on yksi tekijä, mutta kuvan käsittelyllä kuvasta saa rajattua pois vaikka mitä, jos "pohja"kuvassa riittää tilaa mistä rajata -> ei ole valmiiksi niin ahdas ettei jää leikkuuvaraa. Kyseessä ei välttämättä ole osaamaton tekijä, vaan kyseessä voi olla kuvaajan oma "tyylisuunta" jota hän käyttää (ei aina, mutta välillä) Mutta mutta, käsittelyn hallinnassa on myös paljon opeteltavaa. Tästä johtuen (vaikka käytettävää runkoa ei ole ilmoitettu), kuvaa sekä että lähes kaikki järjestelmät tukevat saman aikaista RAW ja JPEG kuvausta, näistä voi sitten valita kumman ottaa käyttöön. Itse arkistoin RAW-kuvat raakoina ja JPEG-kuvat "käsittelen", ja jos JPEG-kuvasta ei saa sitä mitä haluan, kaivan vastaavan RAW-kuvan esille ja käsittelen sen. (vaikka kuvan käsittelyä inhoan/vihaan) Sinne vaan jos tilaa riittää, vaikka 180mt tiff:ejä Mielestäni tässä on "peruspointti". Ei näitä voi opetella, niitä pitää miettiä Sama Suomeksi: Opettele miellyttämään muita, älä itseäsi ;D
Vs: Mistä liikkeelle Tämä kirja löytyi paikallisesta Citymarketista hintaan 14,95. Ostin pois. Kaikille kiitos vastauksista. Ne antoi paljon pohdittavaa. En muuten vierastaisi kameran automatiikkaa, mutta silloin lopputulos on japanilaisen insinöörin näkemys asiasta, eikä välttämättä sitä, mitä minä haluan. Ei sillä, että vielä joka laukauksella pääsisinkään toivottuun tulokseen. Jonkun verran olen tutustunut aukko-aika -teoriaan, ja koitan innokkaasti sitä paremmin sisäistää. Tämä vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Täytyy kokeilla.
Vs: Mistä liikkeelle Jos kamera säätää valotuksen, tai antaa sinulle mittarin käyttön, jolla itse säädät valotuksen, niin kuvan valotus on identtinen. Js haluat poiketa valotuksesta, niin säätämällä "pieleen" ja korjaamalla automatiikan arvoja, päästään taas identtiseen valotukseen. Itse käytän aukon esivalintaa, eli minä valitsen aukon, jolla pääseen haluamaani syväterävyteen -tai aikaan, koskapa sekin näkyy etsimestä. Korjailun teen useimiten valotuksenlukituksella. Ihan samaa voi tehdä myös P:llä, eli täysautomatiikalla. Kamera se kun näyttää arvot ja itse pääsee valotuspareja vaihtamaan ihan oman mielensä mukaan rullalla. A(v), eli himmentimen esivalinta sopii itselleni siksikin, että näin kamerani tukee objektiivin himmenninkierää, mitä P(rogram) -asetuksella se ei tee. Vähässä valossa ja katukuvauksessa pidän objektiivia usein täydellä aukolla -tällöin kamera valitsee aina nopeimman ajan jolla tulee oikea valotus. En pitäisi itseäni yhtään enää tätä nerokkaampana jos käyttäisin täysmanuaalitilaa ;-P
Vs: Mistä liikkeelle A-mode on itselläkin käytössä ja sitä korjailen (paitsi strobaillessa, jolloin M on ainoa vaihtoehto.) Mutta alkuun, vaikka vain viikko ahkeraa kuvausta, M-mode on paikallaan. Se pakottaa hieman miettimään (säätämisen hitauden vuoksi.) Kuvaaminen ei ole vain räps .. toivottavasti. Kameran scenery-portrait-sport-yms automatiikat ovat turhia.