Vs: Uskonnollista menoa No huhhuh. Oli tosiaan vaikuttavaa settiä. En uskalla sanoa mitään tämän filosofisempaa...
Vs: Uskonnollista menoa Meitsi tutustui just Cristina García Rodero -nimiseen valokuvaajaan. Hänellä on kirja, otsikoltaan España oculta, jossa on kuvattuna mm. noita piippalakkeja. Jos ei oo tuttu niin kandee tutustua hetimiten! p.s. Sun kuvathan on tosi kivoja, hyvin pidät muukalaisfiiliksen koko setin läpi. Kuvien toisto ja pateettisten puitteiden toistaminen överipateettisina ei oikein istu mun makuun. Meikäläinen typistäis max 5 kuvaan ja duunaisin samalla tatsilla isomman setin eri aiheista, sitoipa niitä sitten uskonnollisuus, kulttuuri tai mikä hyvänsä.
Vs: Uskonnollista menoa On kun elokuvaa kattois, juoni vaan meni vähän väärinpäin. kauheesti tuli assosiaatioita, päällimmäisinä noi Klu Klux klaani assosiaatiot: Miten voi jotkut ottaa joistakin asioista vaan pinnan eli noi piippalakit ja yhdistää esim rotuvihaan ? Tässä yhteydessä aistii se olevan uskonnollis pohjainen kuvaelma asoista jotka eivät ole "tämänpuolisia" vaan "tuonpuoleisia". Meille skandinaaveille tuo elämän värittyminen uskonnoillispohjaiseksi on aika kaukainen käsite. Kun katsoo esim noitten starbojen ilmeitä, arkkua kantaessaan, ovat aika tosissaan. Vähän kuin hevirokkarit omassa touhussaan. Sille joka on jo sinut oman henkisen perintönsä kanssa, koko touhu näyttää enempi katuteatterilta, jossa on mielenkiintoinen pohjavire, mutta tietää ja näkee sen taitavaksi manipuloinniksi. Vähän kuin Hitlerin joukkokokous showt. karmeaa teatteria, jolla on voimakas vaikutus omassa kulttuuriympäristössään. Onneksi meille, olemme nähneet tarpeeksi ja pitäneet oman identiteettimme. Voimme todeta rauhallisesti: Ihan jännää, mutta ei koske meitä. Meitä ohjaa ihan toiset voimat !
Vs: Uskonnollista menoa Katsoin vain aloituskuvan, ja siihen nähden hyvinkin "Uskonnollista menoa", jos olen jotain seurakunnan viestinnästä ymmärtänyt.
Vs: Uskonnollista menoa Nämä piti tulla nyt aamulla katsomaan vielä uudestaan läpi. Todella hieno ja vaikuttava sarja.
Vs: Uskonnollista menoa Olen käynyt jokusen kerran katsomassa: Ehdottomasti vuoden 2009 vaikuttavimpia settejä, Higg
Vs: Uskonnollista menoa Mielenkiintoinen setti, jossa mun mielestä parhaat otokset ovat ne, joissa näkyy sivuosien esittäjät: kantajat, huppumiehet, suitsukkeen löyhyttelijälapset jne. Jos esimerkiksi vertaa kuvia 6 ja 7, on mun silmään alempi huomattavasti vaikuttavampi, juuri noiden "statistien" näkymisen takia. Ylempi vaikuttaa vähän - anteeksi sanavalinta - räpsyltä turisteille tehdystä kulkueesta. Samasta syystä sarjan viimeinen kuva latistaa sarjaa teatteriesitykseksi, mitkä lie laput tuolien selkänojilla näyttävät vielä paikkanumeroilta. Parhaat kuvat (8, 9, 11, 12, 14, 16) ovat suorastaan maagisia.
Vs: Uskonnollista menoa Nythän lienee siis niin, että sarja ei ole teatteriesitys, vaan sarja kuvaa teatteriesitystä. Valokuva kuun valokuvasta ei ole kuun valokuva... Joskus valokuvaajat kuvaavat teatteria totena ja sitten heitä onnitellaan toisen todellisuuden löytämisestä. Jossain määrin on siis ajateltavissa hyväksi se, että esitetään asioiden tila ja erilaiset näkyvät substanssin tilat. Teatterin ajatuksen huipentuma on se, että on kyse teatterista (ja rituaalin idea on olla rituaalia ja päättyä joskus ihmisten menemiseen kotiinsa); teatterikuvien huipentuma on se, että näytetään teatterin luonne teatterina. Spektaakkelin, seremonian ja teatterin tervein piirre on sen päättyminen, jotta se voi taas vuoden päästä alkaa. Juuri siksi se on hyvä kuvata.
Vs: Uskonnollista menoa Sekä kuvissa että sen kommenteissa- teksteissä. tuo tuolirivin mukana olo vähentää paljon koko setin tehoa ja myös arveluttaa näkemyksen aitoutta mietittäessä. jos sallitaan ,laittaisin koko "käsikirjoituksen" uusiksi näin: ruutu 19 eli vimeinen kokonaan pois, alkuentreenä menee kyllä, sarjan ulkopuolella. kolmas kuva pois, kuudes kuva pois, kolmannen tilalle kahdeksas ja sen jälkeen lopusta jeesuksen kasvot eli 18. ja sen jälkeen sen potretti eli 10. kuva. sit vois ikäänkuin etäännytävänä tulla noi huppupäät eli klux piipalakit. sitten savut ja kakarat. koko satsi päättyis tohon pojan naamaan joka ottaa kynttilästä steariinitipan eli perinteisen orgasmisymboliikkaan. se on mun mielestä yksi tärkeimpiä kuvia koko satsissa.Jos olis jotakin voinut toivoa, niin rajumpaa jeesuksen kärsivää kuvaa naamasta. se on se katolisen jutun olennainen sanoma: jeesuksen kärsimys ja veri puhdistaa oikeaoppisen katolisen. Lutherin Mara meille tolkutti, eläkää nuhteessa, lopussa sitten tuomitaan. Sentakia katolisilla on välillä niin kivaa, välillä vähän kadutaan ja tirautetaan kyynel. Sit on tilit tasan ja mennään täysillä. Meillä mietitään lopullista tuomiota, ollaanko debet vai kredit taivasosuudessa...