Tämä on niitä paikkoja, joita ei voi tiivistää muutaman kuvan mittaisiksi aihe-esittelyiksi. Haluan jakaa tämän aution vanhainkodin kokonaisessa karuudessaan, unohdettuna. Kuvia on paljon, siksi ne on jaettu kahdeksi eri osioksi. Toivottavaksi joku jaksaa katsoa kaikki. I II
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Kun katsoi nuo kuvat nopeina välähdyksinä, max 3sek/kuva, niin tunnelma kyllä välittyi hienosti... tai siis niin hienosti, kuin surkeus, ahdistus ja kolkot ihmiskohtalot nyt yleensä voivat välittyä. Aihe on juuri sellainen, jota haluaisi väistellä viimeiseen asti, kunnes löytää itsensä vanhainkodista unohdettuna ja sukulaisten hylkäämänä paskomassa alleen... ja ylityöllistetyn ja väsyneen henkilökunnan armoilla. ...luulen ymmärtäväni
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Katselin myös kuvat nopeasti läpi. Aihe on melko piinallinen eikä nostata mieltä. Toisaalta kuvista on myös se kulma löydettävissä, että myös rakennukset kuolevat jos ne jätetään yksin ja hoitamatta. --# mb
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Mitähän erityisen kohtalollista on vanhainkodissa, jossa ei ole ollut toimintaa lähes kahteen vuosikymmeneen ja joka on siksi rappeutunut? Nykyisen rappion kuvaus vihjaa entisiin onnettomiin kohtaloihin, mutta nykytilan siirtäminen menneen ominaisuudeksi on sitä kuuluisaa indoktrinaatiota pahimmillaan. Valokuvauksen idea on tiettävästi se, että aiheet voi esittää muutamalla kuvalla. Tässä asiassa ei ydinviestin esittämiseen tarvittaisi kuin kuva tai pari.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Autioiden rakennusten kuvaamista joko ymmärtää tai sitten ei. Sinä kuulut nähtävästi siihen joukkioon, joka ei ymmärrä. Menneisyys saa kosketuspinnan nykyisyyteen, aika on pysähtynyt. Unohdetut ihmiset, unohdettu vanhainkoti - valkoinen kivilinna sulautuu luontoon, luonto ottaa omansa takaisin. Se joko koskettaa tai sitten ei. [QUOTE> [/QUOTE] Olen valinnut esitysformaatikseni sarjan. Karu dokumentointi tasapainoilee taiteellisemman näkemyksen kanssa. Tiivistetymmän version voi katsoa esimerkiksi Aukeasta.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Olihan noissa kieltämättä myös toistoa, mutta pidin silti! Varsinkin I- osion hienoista ruskeista sävyistä. Voi olla, että itse olisin laajakulmempaa kuvaakin ottanut. respect, Higg
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Näitä on hauska katsoa. Ikäänkuin kuvaaja tekisi aikahypyn menneisyyteen. Kiitos.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Hienoa matskua lajityypissään. I-sarjan alussa häiritsi mieltä sommittelu mutta kun kuvasarja jatkui poistui se mielestä. Tunnelmat : jäi korpeamaan ihminen. Mulla jäi käsitys ettei luonto ole huolinu tuota takas, nyt se on vaan hylkiöiden vallassa kunnes palaa.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Mä tykkäsin molemmista kokoelmista ja paljon. Erityisesti jäin katsomaan niitä kuvia, joissa oli jotain tekstiä menneiltä vuosilta, ihmisen käsialaa tai sitten jotain etikettejä. Myös rapistuneet maalipinnat ja vanhat kuluneet laitteet teki muhun näissä kuvissa vaikutuksen. Hieno ja vaikuttava setti kuvia!
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Ihmiskohtaloita ei näistä kuvista löydä oikein hakemallakaan - lukuunottamatta niitä, joissa niistä tekstimuodossa kerrotaan. Lähinnä kuvat kertovat rakennuksen rappiosta ja tavallaan myös siitä, mitä pahaa ihminen rakennuksille tekee (jättämällä tekemättä mitään). Ihan kivoja kuvia, mutta jotenkin niistä jäi tarpeettoman rauhaton fiilis. Itse koen kauan tyhjänä olleen rakennuksen rauhalliseksi ja seesteiseksi paikaksi. Kuvista kallistuksineen tuli sellainen fiilis, että kiinteistö olisi juuri kokenut ja ehkä jopa parhaillaan kokemassa jonkinlaista aktiivista hävitystä ja sotkemista. Huoneet näyttävät kuin amerikkalaisen elokuva-kotietsinnän jäljiltä. Eli kuvallinen kerronta ja todellisuus sotivat toisiaan vastaan. Sillä oletuksella, että kuvista tosiaan halutaan välittää jonkinlainen unohdettu fiilis - kuten kuvaaja kertoo haluttavan.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Osu ja uppos! Todella vaikuttavia kuvia ja osa oli jopa pysäyttäviä...jäi katsomaan pidemmäksikin aikaan tai useampaan kertaan. Tykkään todella paljon hylättyjen rakennusten tunnelmasta ja ne saa aikaan jänniä fiiliksiä. Itsekin olen hiukan harrastellut tuota UE:ta ja nyt syttyi taas polte päästä ryynäämään... Tietäis vaan mistä noita löytyis
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Erittäin hyvä sarja. Itsekin pidän hylättyjen paikkojen kuvaamisesta. Lisäkipinää saa sivustolta Untitled Document tai kirjasta Abandoned Places, Van Rensbergen Henk.
Vs: Unohdettu vanhainkoti - kolkkoja kaikuja menneisyydestä Pidin. Surullinen, löysin kyllä ihan ilman tekstejäkin ihmiskohtaloita ja hylkäämisen tuntu oli läsnä.