Vs: pukumies hyväksyy Yksinään keskellä tyhjyyden puristusta käsiään läpsyttävä heppu ei herä kyl mitään mielikuvia
Vs: pukumies hyväksyy okei... mä ajattelen niin että pukumies hyväksyy ja katsoja saa päättää mitä, missä ja miksi se hyväksyy. eikö tyhjyys anna enemmän tilaa mielikuville?
Vs: pukumies hyväksyy Jos tyhjyys on hyvästä, sitten voisi poistaa vielä pukumiehenkin. Kyse on siitä, miten kuva herättää mielikuvia. Mikä tahansa ei herätä mielikuvia. Kyky herättää mielikuvia on yksi kuvan hyvyyden mittari. Kuva herättää mielikuvia esimerkiksi, jos: * Se visualisoi jotain tuttuja ihmisyyden suuria tarinoita (työläisten globaali kohtalo) * Se nostaa esille merkityksiä sisältäviä fragmentteja katsojan maailmasta (äitiys, isyys, kuolema) * Se on osa jotain tuttua kertomusta (rituaali rock-konsertissa) * Kuva yhdistää elementtejä uudella tavalla ja katalysoi uusia ajatuskulkuja (surrealismi) * Jne... (Kaikkien kuvien ei ole tarkoituskaan herättää mielikuvia. Luontokuvat eivät herätä mielikuvia, vaan mielentiloja.) Lisäksi tarvitaan jokin merkki tapahtumien intentiosta. Nyt kuvassa on pukumies, mutta ilman sisältöä. Pukumiehet assosioituvat aina bisnekseen. Tässä kuussa pukumiehet assosioituvat erityisesti lamaan, mutta sieltä puolelta ei löydy pukumiehelle mitään taputtamisen aihetta.
Vs: pukumies hyväksyy http://puusa.blogspot.com/2009/02/vaikeaa-on.html Tää liittyy tähän kuvaan niin hyvin
Vs: pukumies hyväksyy no onhan noitakin nähty häh? Usagi: linkkiin liittyen, eihän muotikuvissa yleensäkään näy vaatteita, mitä se siellä hilluu? eihän se ole muotikuvien tarkoitus. pimeydessä leijuvasta päästä oon jokseenkin samaa mieltä. mun ukkeli näkyy sentään kaulasta alaspäin. ja ihan hyvillä mielin mäkin täällä kirjoittelen... kuvassa on muuten Mikael Jakobsson The Five Corners Quintetin keikalla tavastialla joulukuussa.