Vs: Kuinka alalle? [/quote] Ka, partiopoikakin nousi pedistä. Ja asialinjalle. Vaikka ymmärrän kyllä halun, että kommentoisin rakentavasti kuvia. [/quote] Ei, jätä kuvat rauhaan! Ethän ole aina myynti- ja ostoilmojakaan kommentoimassa Muita kyllä. Ain partiopoika mä oon, heleijaa, jallan jalajalavei! T Jukka
Vs: Kuinka alalle? Tarkoitat varmaan komentoimassa myynti-ilmojen pilaajien kommenteja? Juu, lupaan kommentoida niitä liikkuvia kuviasi, jahka saat niitä D700:lla aikaiseksi.
Vs: Kuinka alalle? Tulin juuri avajaisista ja hieman olen väsynyt. Saatanpa vielä jotain laittaakin, tarinanpoikasta meinaan, kun tuo Jukka yllytti. Ihan aluksi sellaista, mikä olisi hyvä vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Siteeraan insinööri/kansakoulunopettajavanhempiani ja lähinnä isäni kannustavaa kommenttia valmistuessani Lahden taideteollisesta oppilaitoksesta (nyk. Muotoiluinstituutti): "Onhan se varmaan ihan hienoa, mutta sen verran olet nuori vielä, että voisit vaikka opiskella johonkin oikeaan ammattiin. Harrastaisit sitten tuota valokuvausta." Olin 26, kun valmistuin sieltä. kapa
Vs: Kuinka alalle? Itselleni isä sanoi samaan tapaan: tee joko sitä mitä haluat, tai tee jotain millä rahoitat sen mitä haluat tehdä.
Vs: Kuinka alalle? Ei kannata myöskään unohtaa ystäväni isoäidin kommenttia pojalleen. Siinä lantaa traktorin lavalle luodessaan äiti totesi että "tämä ei olekaan mitään valokuvaamista".
Vs: Kuinka alalle? Kyllä sekin pani ajattelemaan, kun eräs harrastelijakollega sanoi, jotain että "Kun elanto ei riipu näistä niin näitä ei tarvi myöskään kuolettaa. Jos tekee mieli ostaa kalansilmä, niin sitten ostetaan kalansilmä." Eikä toi fotarin ammatti, varsinkaan täyspäiväinen, varsinkaan Suomessa, kovin kummoselta tosiaan vaikuta näinä aikoina, joina ei kuvaa oikein arvosteta. Pitäis olla rutosti talenttia jotta erottuis ja mieluummin vielä valmiutta lähteä ulkomaille.
Vs: Kuinka alalle? Juu ja ei, on täällä niitäkin jotka tekee ihan hyvin ja hyviä duuneja. Hyvät lähtökohdat mulla oli, sitten vaan motivaatio loppui. Onneksi ei mennyt niin pahaksi kuin jollakin englannissa, kamat meni ekaks, sitten vaimo kun ei ollut enää luksusfotarin akka, sitten terveys ja lopuksi henki, kun haki pistoolin ja patin. Osasin katsoa totuutta silmiin ajoissa, onhan ne monet muusikkofrenditkin lähteneet puuboksissa. "Kuoli äkillisesti" kai te tiedätte mitä tämä jargoni uutisessa tarkoittaa...
Vs: Kuinka alalle? Mitens on Teemu näitten jorinoiden copyrightin kanssa ? Printtasin tän säikeen tähän asti ja ihan kiva luku tulis teksteihini kameralaukku.com viitteineen kaikkineen, onks tää "public domainia" kun netistä printtasin??
Vs: Kuinka alalle? Kaikilla jorinoilla on tekijänoikeus, joka kuuluu niiden kirjoittajalle. Niitä eivät siis muut saa julkaista. Periaate on ihan sama kuin esimerkiksi kuvillasi, joita ei kukaan saa ilman lupaasi julkaista kirjassa tai muuallakaan, vaikka olisi printannut ne netistä.
Vs: Kuinka alalle? Hieman nyt pukkoilee, mikä on hyvä asia. Näin sen keskustelun pitääkin mennä. Jatketaan "kuinka alalle"-aiheesta "kuinka alalla": Ollaan valmistuttu, siis Helsinkiin. Flemarilta sain 19-neliön kämpän, yhteinen vessa käytävällä. Lämmin vesi sentään tuli. Muutama Lahden aikainen opiskelututtu oli vakikuvaajana aikakauslehtipuolella, ja sieltä kautta sain joitakin keikkoja aluksi. Akkojen lehtiin julkkispaskaa. Jaana, Me Naiset etc... Keikoista maksettiin julkaistujen kuvien pohjalta, joten ne näyttävät haastattelut kokosivun kuvineen eivät rahallisesti olleet sen parempia, kuin kokkarikeikat, jossa toimittaja näytti sormella, että tuo, tuo, saatko noista yhdessä jne... Sitäpaitsi sellainen kummajainen oli vallalla, että väristä maksettiin enemmän kuin mustavalkoisesta. Ja jos mustavalkoista haluttiin, niin sitten kuvattiin mustavalkofilmille ja tehtiin vedokset. Työtä oli moninkerroin enemmän, kuin dialle kuvatessa, joten nuo mustavalkokeikat tietysti vitutti. Ja missä ne kuvat sitten vedostettiin? Tietysti siinä 19-neliön kämpässä. Mustaa muovia maalarinteipillä ikkunaan ja litkut pöydälle. Hyvin toimi yhdistetty makuuhuone/keittiö/valokuvalabbis. Iso ongelma oli tietenkin se, ettei minulla ollut silloin ajokorttia, eikä tietenkään autoa. Valokuvaajahan on työnsä ohella aina ollut toimittajien autokuski. Siis mentiin taksilla lehden piikkiin. Joskus olisi toimittaja halunnut tulla hakemaan kuvat "studioltani". Ymmärrettävästi olin aina silloin juuri sattumalta tulossa toimituksen suuntaan ja voisin heittää ne kuvat siinä ohimennen. kapa
Vs: Kuinka alalle? Täällä ei vissiin vielä olla oikein ehdotettu sitä ilmeisintä, eli opiskele alaa hyvässä koulussa. Nykyisin alan opiskelijoita on niin paljon, että ilman asianmukaista koulutusta on hyvin paljon vaikeampi päästä alalle, mutta ei toki mahdotonta. Alan opiskelijoidenkin kesken on myös kova kilpailu työpaikoista ja veikkaisin, että vain noin 15% heistäkin pääsee alalle töihin. Aikamoisen "tasoituksen" eteen antaa se, joka ei edes opiskele alaa. Jos lomautuksien uhka on suurin syy, miksi miettii alasta uraa, ni ei voi suositella kellekkään. Ihan joka päivä lamasta, lomasta tai taloustilanteesta riippumatta on suurin osa valokuvaajista lomautusuhan alla. Ainoa ero, ettei siitä heille edes kerrota, vaan tilaukset loppuvat vips-vops eikä valtio tai lait paljoa myötätuntoa yrittäjille anna, mutta verottavat kyllä kolmeen kertaan. Pidän todella paljon työstäni, mutta monesta siihen väkisin liittyvästä lieveilmiöstä en ollenkaan. Olen nyt kuvannut täysipäiväisesti ammatikseni noin 4 vuotta ja satunnaista keikkaa pitempään. Oma tarina on ehkä ilmeisempi eikä ole niin värikäs, eli päättäisyydellä, opiskelulla ja kovalla työllä. Aluksi tosin olin päättänyt alkaa tekemään liikkuvaa kuvaa ja jonkin aika teinkin, valmistuttua tv-kuvaajaksi amk:sta. Nykyisin videot on noin 5% töistäni ja loput fotaamista. Kävi niin, että tajusin kesken tv-kuvaajan urani olevani enemmän kiinnostunut kuvasta kun siitä muusta ja rupesin jo opiskeluvaiheessa opiskelemaan omatoimisesti valokuvaamista, lukemalla ja harjoittelemalla. Jossain vaiheessa minulta sitten ruvettiin kyselemään valokuvauspalveluita ja homman paisuessa päätin käydä vielä työn oheessa ihan valokuvauskoulun, oppisopimuksella. Pirun hyvä koulu olikin ja homma nousi ihan uudelle tasolle. Vuosi hommia välissä ja taas jatkuu opiskelu työn oheella. Koen jatkuvan oppimisen oleva elinehto tällä alalla. Vaikka olis kuinka hyvä, niin aina löytyy vähintään 1000 parempaa. Nykyyisten kurssikavereiden kesken (alalla olevia fotaajia kaikki) on taso ihan perkeleen kova ja vaikea uskoa, että kilpailu yhtään helpottuisi lähiaikoina. Tämäkin ryhmä on vain yksi monien joukossa. Kun täällä ollaan myös kerrottu, mitä vanhemmat ovat sanoneet, niin kyllä minunkin kouluvalintojani ihmeteeltiin. Pakko myöntää, että saattaisin itse toimia samoin oman jälkikasvun kohdalla, eli en olisi kyllä ainakaan suosittelemassa alaa omille lapsille, siitäkin huolimatta, että en vaihtaisi työtäni toiseen.
Vs: Kuinka alalle? Suomi on siitä kummallinen maa, että täällä koulutusta pidetään jossaain asioistta käsittämättömässä arvossa. Kun mä opiskelin, tuntui, ettei paskallakaan voi käydä eikä osaa pyyhkiä persettään, ennen kuin sitä varten käy jonkin kurssin. Sama jatkuu työpaikoilla - ennen kuin voi opettaa maahanmuuttajia, pitää käydä kurssi, muuten heitä ei voi kohdata. Mulla on ollut oppilaana romaneja, ei-suomenkielisiä jne. Ovat olleet hyviä ja mukavia oppilaita. Eivät aristele laulaa, kommunikoivat rohkeasti, on hyvä meininki, ovat kohteliaita, ahkeria jne. No se siitä. Onneksi pärjää, jos uskaltaa. Täällä on kaksi tuttua, jotka eivät ole käyneet kuin peruskoulun. Toisella on perheyritys elintarkivealalla, toisella musiikissa. Elintarvikealalla oleva on hyvä kuvaaja, rahoittaa kuvauskalustonsa päätyöllään. Laiteluettelo aika vakuuttava: Sinar P kolmella optiikalla, Leica m6 90/2, 50/1.4, 35/2, RB67 obtiikkoineen, Leitz focotarilla, beseler 23 väripäällä jne. Rakentaa parhaillaan asuntoa, johon tulee kiinteä studio ja pimiö. On arkistointihuuhtelulaite ja kaikki mahdollinen. Toinen tyyppi on musiiikin alalta. Hän rakensi oman studion järven rannalle ja sillä menee kohtuullisen hyvin kilpaillulla alalla. Lisäksi hän kiertää erään tunnetun tangokuninkaallisen kanssa keikoilla. Pääsoitin on harmonikka, mutta soittaa kitaraa siinä bändissä, on soittanut pianoa Savonlinnan kaupunginteatterissa musikaalissa jne. Käynyt vain peruskoulun ja musiikkiopistoa nuorena. Pointti on siis se, että jos on uskoa omiin kykyihinsä ja positiivista hulluutta, voi yrittämälläkin pärjätä hyvin, ilman alan koulutusta. Silla lailla käytännön kautta. Itsellä on tosiaan tunne, ihan sama olinko koulussa vai nykyään työelämässä, että kaikkeen yksinkertaiseenkin tarvitaan kurssi ennen kuin voi tehdä mitään. Parhaiten sitä kuitenkin oppii tekemällä. T Jukka
Vs: Kuinka alalle? jees, jukka mutta tähtäin tarttee olla, ei riitä että "olis kiva olla fotari ja kivoja duuneja"...
Vs: Kuinka alalle? Kurssit on tie siihen muodolliseen pätevyyteen. Osaamisestahan se ei kerro yhtään mitään. Kurssien suorittaminen kertoo lähinnä jonkin asteisesta pitkäjänteisyydestä.
Vs: Kuinka alalle? Kyllä minun mielestä koulutus luo vankan pohjan elämässä oppimiselle. En tiedä, että mitä tuo autokuski tuossa pitkässä ramariikissaan kirjoitti, kun oli kaikki taas yhdessä kasassa, eikä sitä jaksanut lukea. Koulutuksestaan varmaan jotain ja kavereistaan. Mutta... Toinen Jukka on asian ytimessä, että omiin kykyihin pitää uskoa ja olla kiinnostunut asiasta, niin varmasti pärjää. Se koulutus on vaan siitä kiva, että se tuo ulkopuolisen näkemyksen asiaan ja osaa sitten itse alkaa ottamaan selvää asioista, joista ei muuten tietäisi. Tuo kaveri ei varmaankaan kuvaa ansaintaperiaatteella, laiteluettelosta päätellen. Tosiasiahan onkin, että työkseen kuvaavalla on yleensä huomattavasti huonompi kalusto kun harrastajalla, joka harrastuksensa ohella harrastaa myös kameran vaihtoa.
Vs: Kuinka alalle? Enhän minä niin väitäkään. Tähtäimenä tietysti elannon hankinta ja mun pointti on vain se, että on muutakin tietä kuin 5 vuoden koulutus, mm. mainitsemasi oppisopimus tai assistenttityöskentely. T Jukka