Vanhanliitonvanhaliitto.

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Oikea pönötyksien äiti!
Sopii kyllä toisaalta tällaiseen kuvaan.
Mukavat tumman pään sävyt.
Ihmettelen vain, miksi miehen käsi leikkautuu pois ja miksi hänen meistä katsoen oikean poskeensa tulee tuollainen ihmeellisen kova valo? Häiritsee paljon.
Jotenkin kuvan pönötystä tukisi neliömäimpi rajaus, ylhäällä on turhaa tilaa.
T Jukka

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Selvästikin on vanhan liiton muotokuva eli arvokkuutta ja jäykät asennot. Valokuvassa käyminen on ainutlaatuinen asia, kuten 1800 -luvun lopulla usein tapasi olla.

Rajaus on sivuilta hämmentävän ahdas ja pään päällä on sitten tilaa yllin kyllin. Aivan kuin olisivat tippuneet kaivon pohjalle istumaan.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Miksi ihmeessä postitat, kun vastaat jokaisen palautteeseen, että näin oli tarkoituskin. En ymmärrä, minäkö tyhmä?
Eikä ne leikkaukset todellakaan lisää mystisyyttä tms.
T Jukka
EDIT: ei tullut mieleen siirtää malleja, jotta kankaan linjat menisivät siten kuin haluaisit?
Mahtuisi käsi kokonaan kuvaan.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Ei ehkä kaikkea palautetta arvaakkaan, mutta jotkut palautteet ovat kovin ilmeisiä kirjoittajiltaan.

Kuvassa on mukavaa jähmeyttä, jos haluaa vanhuksensa sellaisena muistaa.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Niin, ja joidenkin vastaukset palautteeseen arvaa aina.
No, olin mäkin joskus nuorena kaikkitietävä räkänokka.
Keski-iässä sitä on hiukan nöyrempi ja avoimempi.
T Jukka

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Minusta juhana on osoittanut melkoista avoimuutta kuvaa kohtaan. Ei ole jumahtanut tiettyyn tyyliin tai oppikirjaan vaan hakee hanakkaasti uusia virikkeitä, ideoita ja omaa tyyliään. Ikinä ei tiedä mitä juhanan kuvalinkin takaa ilmestyy.

Ja kaippa se tekee "kaikkitietäväksi räkänokaksi", jos arvaa jotain ja kertoo sen.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Sormileikkauksista:

Jos ajatellaan teeman mukaisesti tällaisten kuvien traditiota ja niihin liittyviä merkityksiä, tiedostetaan kuvien rooli liittoa, perhettä, sukua ja yhteisöä lujittavina talismaaneina, joissa on tärkeää esiintyä kokonaisina: sen ideaalin kuvana, johon on ryhdytty ja samalla ideaalina itsestä ja toisesta, mikä toimii tukena kovina aikoina.

Kadonneiden sormisen mysteeri ei sovi vanhan liiton meininkiin, vaan kertoo siitä, että henkilö on sormensa menettänyt tehdastyöläinen tai vasikka.

(Mekanistisilla oppikirjoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.)

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Kovin herkkää tuntuu olevan nuoriso nykyään. No, aina ei voi onnistua, ja varmaan
joskus sitten opitaan ottamaan pyytämänsä kommentit avoimin mielin ja ajatuksella vastaan.

Vaan ei sen puoleen, nuorissa on tulevaisuus ja muutoksen vaatimus on aina paikallaan. Mutta joku tolkku siinäkin pitää olla. Kuvakielen perussäännöt pitävät kyllä paikkansa, vaikka kuinka vastaan taistelisi. On hyvä opetella ensin tekemään "oikein", jotta sitten voi tehdä "väärin". Väärihän voi tehdä vain tietämällä/osaamalla sen oikean.

kapa

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Eikö olisi hienompaa olla sitten vastarannan kiiski, kun näyttää ensin,että osaa.
Sen jälkeen ei viisastelijat hypi silmille.
Valaisu on helvetin lattea tässä kuvassa, helvetin lattea.
T Jukka

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Hieno kuva !

Mainio pönötys !!

Mukava valo !!!

Suurin osa karun Taigan soiden maalaisista istuu juuri noin: Pönöttäen ja hieman jännittyneessä kenossa (ainakin kuvaustilanteissa).

Kyynärpäät leikattu pois; Nämä ihmiset eivät töni !

Kansakunnan tukiranka, omatunto ja saltti.

Sympaattinen, jännitteellinen sekä oivaltava kunnianosoitus arvokkaille ikäihmisillemme.

Oikein hyvä suoritus!

- Eero

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Pikkusormen jättäminen vintagetyyliseen pönotyskuvaan ei ehkä osoita, että asianomainen "ei uskalla kokeilla mitään uutta" - pikemminkin, että asianomainen on  osapuilleen tolkuissaan.

"Näkemystä"  voi toki olla yhden sormen silpominenkin, mutta ihan skidi vinkkinä voidaan todeta, että jonkin verran enemmän vaaditaan, ennen kuin suurempi yleisö ( >1 hlö) alkaa varsinaisena "näkijänä" arvostaa.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Ainakin tää toka versio sormineen on parempi

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Ei ole lattea, ihan kiva valo. Pönötys taasen kyllä. Toisaalta tulee mieleen kuva vuodelta 1906, jolloin oli elämän kohokohtia päästä kuvaan( taisi maksaakkin silloin parin viikon palkan) ja kyllähän silloin piti arvokkaana ja suorassa istua, Higg

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Mun mielestä tällä rajauksella on saavutettu mielenkiintoinen klaustrofobinen tunnelma ja liikkeen vaikutelmaa kuvan vasemmasta reunasta ulos. Lisäksi taustan kankaiden poimut ja rouvan käsien luomat linjat antavat liikkelle suuntaa. Kuvassa olevien henkilöjen välillä on näkymätön muuri -kumpikin ottavat oman tilansa kuvien reunojen molemmin puolin. Henkilöiden välisen etäisyyden kuitenkin rikkoo rouvashenkilön ote miehen kädestä, joka luo kuvaan jännitteen.

Tämä kuva olisi ihan toimiva esim. merkkiteoriaa ja kuva-analyysia käsittävän tehtävän kuvavalintana, 2000 euron taidevalokuvana näyttelyn seinällä ja ehkäpä kuvassa olevien henkilöiden kotialbumissa.

Rajauksella on tässä kuvassa ihan oleellinen tehtävä. Haluaisin kuulla Jukan perustelut sille miksei näin ole.

 

Vs: Vanhanliitonvanhaliitto.

Tiedä siitä vakavamielisestä analyysista, mutta kuvassa on kyllä paljon oheisviestintää, mikä varmaan aika pitkälle selittää Juhana ensimmäisen rajausratkaisunkin.

Mieshän kurkottaa kuvasta pois, mikä luo jo mainittua klaustrofobiaa. Kenties hän ei ole tottunut olemaan kuvattavana.

Toinen vaihtoehto on ikävämpi, nimittäin, että hän kurkottaa pois naisesta. Nyt on huomattava, että naisen oikea käsi peittää miehen vasemman. Siten nainen sekä sitoo miestä aloilleen että peittää hänen kätensä. Nainen siis näyttää oikeassa nimettömässään olevan kihla/vihkisormuksen, mutta peittää miehen oikean käden nimettömän, onko siinä siis sormusta lainkaan? Ellei sormusta ole, niin mistä on kyse. Ovatko kuvassa sisarukset, ystävykset, salarakkaat..? Nainen kuitenkin istuu kuvassa levollisena ja varmana asiansa oikeutuksesta.