Vs: Katukuvauksesta Heh, käyppäs japanissa Siellä ei voi edes kuvata bussia jos sen kyydissä on lapsia! Mulle tultiin sanomaan siitä kun yritin kuvata hienon näköistä koulubussia... Joo kyllä toi kameran kanssa lasten lähellä = pedofiili - ajatus on todella omituinen. Kyllä ne namisedät kuvaavat varmasti piilotetusti. Onhan suomessakin jo ongelmia jos sattuu kuvaamaan lastentarhan lähellä. No lapsikuvat eivät ole ainoita. Olen törmännyt myös tilanteisiin joissa esim. kameran kädessä roikottaminen katsotaan pervouden osoitukseksi, koska sillä kamerallahan ilmiselvästi yritetään kurkata jonkun hameen alle! Ei se muuten voi roikkua kädessä. Senhän kuuluu olla laukussa tai kaulassa. Palataas taas japaniin: Siellä ei junissa kannata kameraa pitää kauhean esillä, sillä siellä on noita pervoja jotka kulkevat kamera piilotettuna laukkuun tms. ja napsivat sitten low-angler -kuvia kaukolaukaisimella. Sen johdosta yleinen mielipide on alkanut pitää kaikkia kameran kanssa liikkuvia enemmän tai vähemmän otakuina. Tosin tilannetta helpottaa jos on todella turistimainen mutta silloin ei saa kyllä paikallisiin ihmisiin mitään kontaktia. Ranskassa taas taisi olla toisten talojen kuvaaminen kiellettyä ilman lupaa.
Vs: Katukuvauksesta Johtunee ko. maan liian tiikasta "porno" sensuurista, kun kerran tuhveroa ei saa elokuvassa tai telkun pjornokanavalla näyttää, niin kvataan sitten salaa
Vs: Katukuvauksesta Tässä teille "porno" sensuuria eli innostuin pitkästä aikaa kipaisemaan mutkan kaupungilla. Katukuvaus ja kaupunkikuvaus taitavat olla eri asioita, nämä lienevät niitä kaupunkikuvia?
Vs: Katukuvauksesta Jaa? Japani on erittäin merkittävä pornon tuottajamaa ja lapsipornon tuottajista suurin. Erikoisesti nuorten koulutyttöjen erotisointi niin valokuvissa kuin elokuvissa ja sarjakuvissakin on nimenomaan perijapanilainen ilmijö ja ilmenee paikallisesa fetissikulttuurissa. En epäile etteikö sielläkin olisi asiaan liittyviä saadöksiä eli joissakin tilanteissa varmasti systemaattisesti sensuroidaan, mutta se ei kumoa sanomaani.
Vs: Katukuvauksesta Jeps, mukava että tänne tuli vastauksia. Tuo termi "varastaminen", nappasin sen jostain jenkki haastattelusta, olisiko jopa ollut tuon gilbertin haastattelu. Tiedän että minulla on oikeus napata kuva kaupungilla ja niin olen tähän asti tehnytkin. Tosin lähinnä tullut sivuprofiilia / selkäkuvia. Gilbertin tyyli raa´asti eteen hyppääminen ei ainakaan henkilökohtaisesti sytytä, toki kuvan ottaminen asialliselta etäisyydeltä on ihan ok ilman sen ihmeellisimpiä höpöttämättä mutta iholle en kyllä mene ilman lupaa. Suomalaisilla on kuitenkin henkilökohtainen reviiri isompi kuin monessa muussa maassa --> tutkittu juttu (mitä mielestäni kuuluu kunnioittaa, niin sanoen maassa maan tavalla). Eilen jo kerran rohkaistuin koklaamaan luvan kysymistä, antoi luvan, ilmoitin että astun askeleen lähemmäksi otin kuvan ja kiitin. Ensimmäinen kysymys oli että MIKSI. Tuumasin että harrastelen valokuvaamista, ilmeisesti oli ihan riittävä syy. Tosin kuva oli hieman hätäinen Pitäis varmaan saada aikaiseksi hommata itselleni jonkinmoiset nettisivut. Käyntikortit vois vaikka tulostaa itse jollekkin paremmalle ohuelle pahville. Olen tässä jopa tietoisesti hieman tehnyt huvittavia eleitä, kuten pyllähtänyt keskelle katua istumaan ja napannut ihmisestä kuvan, tämä tekniikka ei ole vielä muutaman kokeilukerran jälkeen ainakaan paheksuntaa aiheuttanut, huvittuneita katseita kylläkin...
Vs: Katukuvauksesta En jaksanu kaikkea lukea, mutta ite oon tosi harvoin kysyny lupaa kuvaamiseen kun kadulla pyörin. Lähinnä ehkä siks ettei aika vaan riitä siihen että kysyisin jokaselta erikseen lupaa koska lähes aina oon kuvatessa liikkellä ja kuvaustyyli on suht nopea ja spontaani, enkä yleensä jää paikalleen hengailemaan senkään jälkeen kun kuvan oon ottanu. Kuvaustyylistä vielä senverran että pyrin välttämään sekä hermostunutta hiipimistä että telellä stalkkaamista kuitenkaan ottamatta liikaa kontaktia ihmisiin. Liikun ihan normaalisti muiden joukossa avoimesti kameran kanssa näppäillen. Jos joku jotain kysyy niin vastaan mutten ite rupee juttelemaan, jos juttelu kiinostais niin jättäisin kameran kotiin ja kiertelisin puhumassa jengille. Uteluita tapahtuu joskus mutta nekin on, yhtä turpaanveto uhkausta lukuunottamatta, ollu ihan lepposaa rupattelua joissa todetaan et mulla on ihan vitun outo harrastus.
Vs: Katukuvauksesta Minua kaupunkikuvauksessa kiinnostaa itse kaupunki eli katujen, talojen, ihmisten ja toiminnan yhdistelmä. Tekniikkani on melko yksioikoinen, menen ja kuvaan. Siis saatan vaikka pystyttää jalustan jonkin sopivan taustan eteen ja jäädä odottamaan tilannetta. Käsivaralta kuvaan itsevarmasti ja empimättä, mutta aivan suoraa "iholle" menemistä tavallisesti vältän. Eikä minulla ole siihen varsinaista tarvettakaan, koska ihmis- tai muotokuvaus on minusta asia erikseen. Perusajatukseni lienee kuten luontokuvaajalla, eli kohde täytyy totuttaa ja kesyttää kuvaajaan, mikäli mahdollista.
Vs: Katukuvauksesta Mielestäni se miten iholle kadulla kuvatessa voi mennä, riippuu mielestäni siitä miten väljä tai tiukka tunnelma kaupungissa on. Jossain pieksämäellä 50m on läheltä kuvaamista. Suurkaupungin ruuhkassa voi kuvata 1m päästä ilman että se olisi tungettelua. Kaungissa kuvatessani haluan kuvata ihmisiä edestä päin. Kaupunkikuvissa selät ovat yliedustettuina... :-/ Vieraiden lasten ja huono-osaisten ihmisten kuvaamisessa pitää mielestäni olla erityisen hienovarainen. Mutta ei kai katukuvaamisessa mitään muita ehdottomia kieltoja ole kuin, että ihmisten koteihin ei saisi kurkkia. Katu on julkista tilaa ja kuvaajan omatunto määrää sen, miten pitkälle kadun vapautta haluaa käyttää hyväkseen.
Vs: Katukuvauksesta Siellähän on todella tiukat säännökset. Mutta kun tuotanto menee ulkomaille ja sitä kautta sitten kulkeutuu sopivasti takaisin paikallisten pervojen käyttöön... Japanissa muuten suoja-ikäraja taitaa yhä olla vain 13 tai 14v, eli aika alhainen. Mutta toisaalta jos ikäero on suuri niin kohu tulee. Jopa vanhempien pariskuntien kesken. Täkäläinen normitilanne, 50-60v ukko menee naimisiin 20-25v naisen kanssa on siellä aina iso kohu ja keskustelun aihe. Ja pornoteollisuushan käyttää nuoria surutta hyväkseen. Shibyjassa etenkin pyörii noita rekrytöijiä ihan avoimesti. Yleensä tyrkyttelevät korkeakorkoisissa kengissä käveleville teineille kutsua ilmaiseksi hienolle klubille... Sitä kautta sitten vihjataan että rahaa tulee paljonkin jos suostut vähän... Moni teinityttö sitten suostuu koska paine ostaa aina uusimmat muotiminihameet ja muut jutut on niin suuri kaveripiirin osalta. Ja muoti on kallista. Lopulta kuitenkin totuus on se, että tavallinen japanilainen ei tiedä yhtään mitään muiden maiden mielikuvasta japanista kaiken pervouden ja lonkeropornon yms. fetissien suurmaana. Heille porno ei näy kuin nörttikauppojen takahuoneissa tai videovuokraamoiden ylä/alakerrassa. Mutta eihän kukaan tavallinen nörttikauppaan muutenkaan uskalla mennä leimautumisen pelossa ja videovuokraamossa on helppo olla huomaamatta sitä toista kerrosta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta kertoohan se jotain, että yleisimmät ulkomaalaisten tuntemat japaninkieliset sanat ovat "kawaii", "hentai" jne. Ja tietysti "bukkake", termi joka tavis-japanilaiselle kertoo lähinnä parista erilaisesta ruoasta. Samanlainen tietämättömyys koskee myös animea. Japanilaiselle anime on jotakin ihan muuta kuin ulkomaalaisille. Japanilainen ei tiedä näitä täällä muodikkaita Naruto ym. sarjoja lainkaan ja ihmettelee että miksei kaupoissa ole ollenkaan kuuluisia japanilaisia anime-sarjoja. On vain nörteille tarkoitettuja lautassilmäisiä hahmoja sisältäviä "arveluttavia" sarjoja. Vähän kaksinaismoraalista touhua. Ulkomaille kyllä tuotetaan mitä materiaalia vaan, jos ulkomaailanen on valmis maksamaan siitä. Mutta samaan aikaan ko. tuotteista ollaan täysin tietämättömiä oman maan piirissä eikä niistä edes puhuta. Ja jos joku ulkomaalaisille suunnattuja perversiota ryhtyy käyttämään, hän on heti leimattu loppuiäksi. Niin, katukuvauksestahan piti tosin puhua :-X Todetaan siihen sitten, että japanissa muotialueilla monet kaupat kieltävät kuvaamisen, jopa ulkoa. Mulle on tultu sanomaan Harajukussa kaupasta, että älä ota tästä kuvia. Ja mä kun kuvasin vain ihmisiä jotka sattuivat kulkemaan ko. putiikin ohi. Toisaalta onnistuu noissa nörtti/pornokaupoissa kuvaaminenkin salaa, jos vaan lonkalta kuvaa sopivasti Toisaalta sitten maaseudulla kaupan tai myyntikojun myyjät ovat onnellisia ja poseeraavat mielellään jos heitä lähestyy. Niin, vielä sana noista kaupoista ja omituisista säännöseroista. Suomessa on täysin ok ottaa kuvaa vaikkapa kauppatorin rannassa risteily-lippuja myyvästä tyttösestä. Vaan japanissapa ei. Yleensä työn puolesta jotakin tekevä on suojattu kuvaamiselta. Joten edes noista anime-tyyliin pukeutuneista flaijerin jakajista tai nörttikaupan houkuttimina esiintyvistä ei saa ottaa kuvaa. Poikkeuksena tapahtumat joissa tehdään selväksi, että nyt kaikki kuvaamaan. Noille houkutuslinnuille tyypillinen reaktio on piilottaa kasvonsa heti kun näkevät jonkun kameran kanssa. Esimerkkinä tämä kuva.
Vs: Katukuvauksesta Mielenkiintoinen pätkä. Moriyama-san harjoittaa kirjaimellisesti "snapshot"-katukuvausta. Jopa kuvaa sommittelematta tai katsomatta edes etsimeen ja hurjalla tahdilla. Pitäisköhän samaa kokeilla XA:lla
Vs: Katukuvauksesta Toinen pätkä http://www.youtube.com/watch?v=JO_H1U_x2Tk&feature=related http://www.youtube.com/watch?v=Y2KPiAaazKs&feature=related
Vs: Katukuvauksesta quote] (salaa tallennettu keskustelu... taitaa Suomessa olla laiton tai ainakin lainvoimaton) [/quote] Keskustelun saa tallentaa ja ja sitä voi käyttää vaikkapa todisteena; kunhan on itse osallistunut siihen. Silloin katsotaan että on tallennettu tietyn porukan keskustelu johon kaikki ovat jotenkin halustaan osallistuneet. Jos tallennat muiden keskustelun vaikkapa avoimesta ikunasta tai aidan takaa syyllistyt itse salakuunteluun. v-MS
Vs: Katukuvauksesta Vähän kaksipiippuinen juttu. Itse satuin muutama vuosi sitten olemaan paikalla, kun joku huumeveikko ajoi poliisien takaa-ajamana Hkin rautatieasemalla siihen Holiday innin seinään. Yritin ottaa kuvia, mutta pelotti niin hemmetisti ja tilannekin meni nopeasti ohi, ettei tullut oikein onnistuneita kuvia. Manuaalifimikamerakin oli. Kerran taas satuin olemaan paikalla kun kaksi henkilöä kuoli tapaturmassa. Silloin poliisi kyseli, jos olisi vaikka sattunut olemaan kuvia ennen ja/tai jälkeen tapaturmaa. Olisi saattanut helpottaa tutkimusta. Eihän niitä kuvia kukaan, jos ei itse itseään, pakota keltaiselle lehdistölle myymään.
Vs: Katukuvauksesta Minulla on periaate, että jos kuvaaminen ei itsestä tunnu pahalta tai säädyttömältä, niin silloin kuvaan, muulloin en. Luulisin, että tämä on normaalille ihmiselle riittävä ohjenuora. Yleispätevien moraalisääntöjen laatiminen ja noudattaminen taas johtaa lähinnä moraalisiin ristiriitoihin, autoritääriseen tulkintaan ja moraalittomaan kuvien räpsimiseen (sopisivatkohan ne papparazzit ja muut haaskat tähän kohtaan?).