Isovanhempieni vihkikuva. Löytyi erään sukulaisen jäämistöstä postikorttikokoisena. Muutama tunti tuossa meni, mutta itse olen kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen. Ainakin tulostettuna kuva näyttää hyvältä
Vs: Muisto vuodelta -48 Olet ollut aika nuori ottaessasi kuvan... Kasvot ovat niin kalpea kummallakin, että poskien puna näyttää kovasti meikatulta. Ja poskipuna karun sotilaan kasvoilla ei tunnu luontevalta. Voisi olla, että moneen makuun mustavalkoiseksi muuttaminen tuottaisi luontevimman tuloksen (ainakin siis kasvojen osalta). Siltikin pieni varjojen vahvistus tekisi terää. Itse asiassa repeymät saattaisivat ainakin mustavalkoisessa versiossa sopia kuvaan mainiosti ja jopa parantaa kuvaa, koska ne samalla selittävät kuvan "teknistä olemusta".
Vs: Muisto vuodelta -48 Tarkoitus oli tehdä korttikokoisesta isälleni lahjaksi isompi, 18x24cm kehyksiin sopiva kuva. Mustavalkoinenkin versio tuli tehtyä ja nyt olen kahden vaiheilla, kumpi olisi parempi. Isäukon toivomus oli nimenomaan saada naarmut ja repeytymät piiloon, jolloin kuva näyttäisi samalta kuin hän sen poikavuosiltaan muistaa. Ja juuei, tämä nyt ei todellakaan ole itse otettu kuva, mutta pakenen sujuvasti sukurasitteen taakse ja veikkaan, ettei minua tämän takia pahasti ristiinnaulita. En edes tiedä, oliko -48 jo olemassa jonkunlainen tekijänoikeussuoja valokuville?
Vs: Muisto vuodelta -48 Haluaisitko yrittää värittää kuvaa,aikaa menee jonkin verran, ja tulos voi olla huono tai vähemmän huono,tässä yksi mun yritykseni,kuva 30-luvun alkupuolelta.Tässäkin hirsiseinä ei ole aivan nappi ja paljon muutakin,kyllähän sen joku kohta kertoo. ps,poistan kuvan jos ei sovi sinusta tähän ketjuun t jari k
Vs: Muisto vuodelta -48 Anna olla vaan. Mietin itsekkin tuota värittämistä, mutta mun kuvankäsittelytaidot ei siihen riitä, vaikka tuon pitäisi onnistua hyvin ihan elementsilläkin. Alkuperäisen kuvan laatu taitaa myös asettaa aika paljon rajoituksia värittämiselle.
Vs: Muisto vuodelta -48 Minusta tuo alkuperäisen alla oleva kuva on paras, tuo sepiainen. Jos vanhoja kuvia aletaan värittää, niistä kadotetaan niin paljon väärillä ja liian kirkkailla värivalinnoilla. Toisaalta, makuasioita nuokin.
Vs: Muisto vuodelta -48 Seepiasta tykkäsin itsekkin ensin enemmän, mutta tulosteena tuo mv toimii paremmin. Tiedä sitten, pitäiskö mun jossain vaiheessa hommata ihan kunnollinen kalibroitu näyttö tämän läppärin kaveriksi
Vs: Muisto vuodelta -48 Sepiaisesta vois kyllä vähentää saturaatiota, ettei olis ihan noin ruskea. Lempeemmän "haileamman" ruskeaksi.
Vs: Muisto vuodelta -48 Samaa mieltä olen. Värivalinnat taittuvat yleensä sinne pumppernikkelilandiaan, eli kuvista tulee kovin pastellivoittoisia ja epäluonnollisen näköisiä ja ainakin omalla kohdalla aiheuttavat lähinnä masentuneita ajatuksia pilatusta kuvasta. Viilt. Mutta näistä ylläolevista taasen olen sitä mieltä, että tuo mustavalkoversio on parempi. Mitä poskipunaan tulee, niin sotilan henkisestä karuudesta en tiedä - mutta fyysinen karuus on ainakin kuvassa olevalla siloposkella kadoksissa; siihen nähden poskipuna (ajan hengessä) tuntuu sopivan vallan mainiosti. "Taistoihin tiemme kun toi Missä luotien laulu vain soi Emme tienneet kun läksimme silloin Kuka joskus palata voi..."
Vs: Muisto vuodelta -48 Anteeksi Paspalo, että kävin käsiksi kuvaasi ilman lupaa. Tässä kuitenkin oma tulkintani vihkikuvasta mustavalkoisen suuntaan käännettynä. Oliko alkuperäinen kuvasi seepian sävyissä vai harmaan?
Vs: Muisto vuodelta -48 Värityksestä puheenollen,katselin vanhempani hääkuvaa jota oli sen aikaisilla konsteilla väritetty osittain,huulet ,silmät ja kukka.Tässä osittain väritetty,naisen huulet,kukka,miehen asepuku,tausta.Värimaailma ei ollut kyllä niissä vanhoissa värityksissäkään kovin nykyaikaa vastaava,kertoisiko joku menetelmän,miten ne filmiaikaan värjättiin?
Vs: Muisto vuodelta -48 Nyt kun olen nukkunut yön yli niin olen sitä mieltä, että toi eka versio on paras. Ilman naarmuja, kun niin kuvan saaja toivoo. Yllättävän hyviä noista kuvista saa. Minäkin äidilleni käsittelin naarmuisen ja lohkeillun kuvan hänestä, äidistään ja siskostaan ja vitsit, että siitä tuli hyvä. Alkuperäinen oli sellainen 5x7 cm noin suunnilleen ja teetin uudesta A4-kokoisen. Iloa niistä on varsinkin kuvan kohteille. Itse tykkään just niistä vanhoista.
Vs: Muisto vuodelta -48 Tuo on hyvin lähellä alkuperäistä, joskin ilman naarmuja ja ruttuja. Alkuperäisen kuvan sävyt on selkeästi mv, joskin aika hailakkaa sellaista.