Viitisen vuotta tulee kuluneeksi siitä, kun viimeksi kuvasin filmillä. Tässä muutama kuva siitä sessiosta. Enää en pimiössä silloinkaan lutrannut, skannattu on. kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Silti kuvissa hehkuu filmin päättymätön, vahvistuva voittokulku... Hallitun yksinkertaisia, tasapainoisia, mutta sopivan dynaamisia. Jos kuvat olisi ottanut kameran juuri ostanut aloittelija, häneltä tiedusteltaisiin vakavalla sävyllä syytä kuvattavan monotoniseen ilmeeseen ja edellytettäisiin parempaa henkilöohjausta ja nopeasti varjoja kasvoihin. Ja sanottaisiin, että samanlaisista ilmeistä johtuen kuvasarjaa lyhentämällä viesti tiivistyisi. Toisaalta: mikä toisto ei tapa, se vahvistaa. Klassis-saksalaiseen kaupalliseen "konserttipianismiin" tyyli vakava lakonisuus jossain määrin sopii ja toisaalta ihmistä tuntematta on paha sanoa ilmeiden variaatioista mitään. Muotokuvat ovat aina tässä suhteessa hankalia. Flyygeli3:n heijastukset ovat mainiot, tuovat sisällöllistäkin reflektiota pianistiin ja antavat odottaa monimuotoista, tarpeen mukaan kompleksisempaakin repertuaaria.
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Itse pidä kovasti kolmosesta ja nelosesta,ensimmäisen tarkennus on jollakin tavalla omituinen,mallin naama on jotenkin "päällekäyvän"terävä kokonaisuuteen nähden.
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Juu, vähän on hämmentynyt olo, katsoja kokee olevansa humalassa. Ihan uteliaisuudesta täytyy kysyä onko kuvat otettu heti soittosession jälkeen, jotenkin sellainen toisessa maailmassa olemisen tunne näistä välittyy?
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi kyllä pianistin muotokuvassa odottaisin näkeväni sormetkin, ei yhdessäkään kuvassa näy. Onko hän pianisti vai talon rouva joka vaan poseeraa lapsille ostetun pianon ääressä, koska se on arvokas paikka? Muutoin hyviä kuvia tunnelmaltaan, no problem at all. P.S. Kun katsoin kuvat uudelleen niin eipä noista selviä onko kyseessä rouva, vai neiti. -tarpeeton ylipyyhitään siis- P.P.S. Tarkemmin ajateltuna eihän näistä kuvista selviä kuvattavasta oikeastaan mitään. Kasvot on (yleensä on), ja pianossakin löytyy. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on (en kuulu mihinkään puolueeseen, joten mulla saa olla omakin mielipide), että muotokuvaus onkin vaikeaa juuri sen vuoksi, että sen kuvan pitäisi kertoa katsojalle "kuka" ja mitä tässä on. Edes jotakin. Nämä kuvat yhdessäkin jättävät kaikki optiot avoimeksi. Mielipide vaan, joten ota se sellaisena. Ei faktana.
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Hyvä! Aletaan jo päästä asiaan. Harvoin muuten kuvattavasta selviää mitään, ellei hän esiinny jossain viitekehyksessä. Siitäkään ei selviä "kuka". Miten kuva voi kertoa "kuka"? Se tarvitsee rinnalleen tekstin. Hienoa, että löytyy pohdintaa, tulkintaa ja kritiikkiä. Sellaistahan me kaipaamme. Tuo flyygelikuva, kansi auki (ei pianon), niitähän on maailma pullollaan . Kaikki kuitenkin erilaisia. Sellainen helppo ratkaisu. Täälläkin aikaisemmin nähty toisen kuvaamana. Mielenkiintoista on huomata, että jotkut ahkerat kuvien kommentoijat puuttuvat. Olisin odottanut jotain esimerkiksi oikean käden amputaatiovaikutelmasta eräässä noista kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi ole hyvä vaan . Siinä näet mun sivistymättömyyden, flyygeli tosiaan kyseessä. Laitoin tuon "kuka" sitaatteihin ihan tarkoituksella, kuva ei todellakaan kerro henkilön nimeä ja sotua. Mutta ei siihen voinut laittaa "mikä" kun kuitenkin ihmisestä kysymys. Amputoinnin huomasin mutta pieteettisyistä en siitä maininnut, kävi nimittäin mielessä että ehkä jostain syystä olit nuo sormet tahallaan jättänyt pois. Kuvina nuo ovat hyviä, oikeinkin hyviä. Mutta mulle otsikkosi "muotokuva" merkkaa enemmän kuin kasvokuva. Muotokuvassa viitekehys, kuten taisit mainitakin, on hyvä keino kertoa henkilöstä jotakin. Silloin sen pitää olla oikea viitekehys ja kun on kyseessä pia.....flyygeli niin silloin katsoja olettaaa, että kyseessä on muusikko. Jos on flyygelisti niin valinta oli oikea, jos ei niin viitekehys vie harhaan. Tuli mieleen artikkeli menneiltä vuosilta, kauan kauan sitten. Churchill istuskeli jossain nummella selin kameraan, paksu päällystakki päällä, kuvassa ei kasvoja näy. Mutta, kuulemma, jokainen englantilainen tunnistaa heti kuka henkilö on kyseessä,, pelkkä möykkymäinen vaatekasa riittää siihen. Ei se toki virallinen muotokuva ollut mutta silloin sitä näkyi lehdissä usein. Tutkimattomat ovat muotokuvan salat. En muuttaisi sinun kuvasarjassasi muuta kuin nuo sormet, olipa muusikko tai ei. Tyylikäs atmosfääri ja arvokas olemus, se on jo paljon. Hyvä. Ahkerat kommentoijat puuttuvat? No ehkä. Pitää olla niin pirun varovainen, jos jotain negatiivista pohdiskelua kritiikkiin sisällyttää. Sulle uskalsin kirjoitella ilman sensuuria ja asenteesihan on oikea. Kritiikki on ilmaista konsultointia. Kun sen sellaisena osaa ottaa. Muotokuvaus on taitolaji, se on henkilökuvausta ja siihen voi sisältyä paljon tai hyvän lopputuloksen voi saada aikaan minimalistisella lähestymistavalla. Kuvaajan pitää saada jokaisesta henkilöstä irti sen sielu. Wau! P.S. Nämä kuvat sai kyllä aikaseksi sen, että aion hakea taas parit kirjat, joita lueskelin aikoinaan. Cecil Beaton ja Yousuf Karsh tulevat ekana mieleen, sun kuvissa on tuota Beatonin tyyliä. Sattuiko olemaan kyseinen kuvaaja mielessä jopa? Vive la nostalgie!
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Toi kolmas kuva pysäytti, mainiota leikittelyä heijastuksella.
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Samoin. Muut ei niinkään kolahda. Heijastus tuo kuvaan mainion elementin ja nainen on kuvassa koska se on keskeinen osa miesten ajatusmaailmaa tässä maailmankaikkeudessa.
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Kolmen ensimmäisen vinous ei mun mielestä näihin sovi ollenkaan, miksi lie moinen? Viimeinen on oikein mukava potretti. Heijastus kannessa on kyllä hieno!
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Beaton oli hyvä veto. Nyt vasta huomasin yhtäläisyyden. Valaisu? Nainen on kuvassa siksi, että minua pyydettiin kuvaamaan hänet esitteeseen. Muusikko on, ja hyväkin. Ei keskeinen miehisessä ajatusmaailmassani Siis hän, täsmennän. Kuvissa on paljonkin korjaamisen varaa. Nyt sen huomaan palattuani noihin. Järjestelin työhuoneella hyllyä ja putkahti esiin CD ja ja tajusin olevan viimeisin keikka, jonka tein filmille. Siitä tuo innostukseni ja kuvapostailuni. Ei tässä kaikki olleet, parempiakin löytyi (mielestäni), mutta hienoa, että jää saatiin murrettua ja mielipiteitäkin löytyi. Minähän en mikään ihmiskuvaaja ole, joskus löydän itseni sellaisessa tehtävässä, ja ei se helppoa ole. kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Johtuu tilasta, jossa kuvasin. Taustan seinä linjoineen. Etsin visuaalista mielenkiintoa, mitä se sitten onkaan? Suorana olivat tosi tylsiä. Nämähän on kuvattu ennen lehdissä muoti-ilmiönä tullutta vinokuvausta Hienoa, että vanha pieru joutuu puolustuskannalle. Täst mie piän. Huomenna sitten kuvataan paremmin. kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi ansel adamsilta kysyttiin,miksi kuvissasi ole ihmisiä,adams vastasi ,ompas ...kuvaaja ja katsoja..kapalle tuttua tekstiä...menikö se näin?
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Jotenkin se näin meni. Minä kuvaan enemmän ihmistä hänen jättämiensä jälkien kautta. Viimeisimmän suuren projektini (Murtuva maisema, Hämeenkyrön kulttuurimaisema) - no, suuren, vasta kaksi ja puoli vuotta kuvattu, jouduin rajaamaan aikani pähkäiltyä. Jätin ihmiset pois. Keskityin maisemaan, maiseman muuttumiseen, murrokseen ja ihmisten jälkiin. Ihminenhän tuon kulttuurimaiseman teki/tekee/tulee tekemään, kaikkihan sen tiedämme. Ihmisiä ollaan nähty, mutta ei välttämättä niitä jätettyjä jälkiä. Saattaa olla, että ihminenkin konkreettisena vielä tulee mukaan. Ei ole pois suljettu asia. Riippuu siitä, miten hyvä on kirjailijan tuleva savusauna kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Pidän siitä paljon, että kuvit ovat tyyliltää yhteneväisiä ja niissä näkyy ottajansa jälki. Harmittavasti mallin ilme on joka kuvassa hieman samankaltainen, hyvä vai huono, makuasia. T Jukka
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Tässähän se pointti on. En ole lörpöttelijätyyppiä vieraitten ihmisten kanssa. Smooltookinkia ei synny. Tuo tilanteeseen jännitteen, varsinkin, jos malli on samaa rotua. Rakennukset ovat paikallaan, eivät vaadi pölinää, siksi ajauduinkin niitä kuvaamaan Monesta ihmiskuvauksesta olen kieltäytynyt, yhdestä tosi rahakkaastakin; korostan sanaa tosi. Tiedän mihin pystyn, mihin en. Harvinaista varmaan tälläinen? kapa
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Niin, mitä tavoitellaan, riippuu siitäkin. Mua ärsyttää ne iänikuiset kommentit:'Malli näyttää jännittyneeltä, voisi puhua kun ottaa kuvaa jne.' Itse asiassa parhaat muotokuvanäyttelyt joissa olen käynyt, ovat olleet sellaisia, että kaikilla kuvattavilla, vaikkapa 50 eri henkilöllä on samanlainen tuijottava tyhjä katse. Kun sellaisia isoja vedoksia käyt katsomassa, tulee jotenkin jännä tunne, sitä on vaikea kuvailla, mutta se on positiivinen tunne. T Jukka
Vs: Muutama muotokuva juhlan kunniaksi Eikö se yksi takavuosien kuvaajasankari kuvannut raatoja? Vaikea kuvitella mitä siinä on lörpöttely auttanut, paitsi jos on kuvaajaa pelottanut. Hyvin puhuttelevia muotokuvia ne silti olivat, jäykkyydestä huolimatta.....