Vs: Käsi pystyyn! Kai ne pitää vaan koittaa pitää aina ehjällä kiintolevyllä. Minulla on ulkoisella koviksella, joka ei paljoa ole virta kytkettynä verraten tietokoneeseen. On filmissä ja printeissä se jujunsa, että saa konkreettisempaa materiaalia ja vähemmän näppyjä takapuoleen. Lisäksi kun se tekniikka on tuttua vanhastaan, on se helpompaa. Myös hyvä laatu on useimmiten taattua. Pakko kuitenkin yrittää oppia digitaalista myös. http://kameralaukku.com/forums/smf/index.php?topic=29269.20 Odotan myös digitaalisen kehittymistä. Se on kovin nuorta vielä. Nikoniltakin tuli vasta hiljattain ensimmäinen täyskenno, mihin voisi parhaiten laittaa vanhat kunnon Nikkorit. Tietokoneitten ja ohjelmien kehittymistä myös lisää odotellen. Mutta onhan digi luullakseni ohittanut jo filmin herkkyyden suhteen, vähässä valossa. Lisää lienee tiedossa, vaikka mitä sitä todella kaivattaisiin, valmiiseen keksintöön. Vaan eipä ollut valmista kun se aikoinaan maailmalle juhlallisesti lahjoitettiin. Tarve oli vain niin suuri. Elämme toista kierrosta ja oma tarpeensa olisi syytä kunkin kyseenalaistaa. Koskee kaikkea järjetöntä nopeaa kulutusta.
Vs: Käsi pystyyn! Uusin tässä koko Digikalustoni, linssejä myöten. Nyt vasta tajusin että eihän digi oikeastaan ole enää kamera, joka tallentaa todellisuutta vaan tietokone tai sen komponentti/jatke. Mulla on nyt Nikon D2H ja D2Xs plus liuta Sigma ja nikkor objektiiveja. kaikki on täytynyt käyttä huollossa ja kalibroida kohdalleen, niin rungot, niiden skarppaustasot, valkotasapainot, ohjelmien päivitykset. Myös linssit on kalibroitu, sama skarppaustaso säätö, sama aukko rungoissa. Oli aika järkytys todeta että kamat kiinni tietsikaan ja referenssiarvot sisään,niin kaikkea voidaan säätää, ja kaikki tarvitsee tsekkauksen. Nyt vasta, kun valitsee valikosta jonkun ominaisuuden, tulee se sandiskin läpykälle niin kuin sen haluaa. Sitten alkaa tuo toinen taistelu ensin läppärin kanssa. Mulla on tuo WLAN lähetin pohjassa, joten kuvat (pitäisi) poksahtaa samantien läppärin näytölle. Siitä sitten tsekkailemaan ja editoimaan, sitten kuvauksen jälkeen siirtää ison koneen kovalevylle ja varastoon ulkoiselle kovalevylle. Siten kun aikaa löytyy niin nypläämään Photoshopissa. Järkyttävää ajatella että koko tämä ruljanssi kenties viimeistään viiden vuoden kuluttua uudelleen. Sitten katson tuota 1965 hankittua Nikonia ja 1970 Leicaa ja ajattelen: Voi Pee, tosta mun pojat saa aika kamat, jos ymmärtävät noiden päälle. Digikamat on silloi jo ajat olleet ongelmajätettä.
Vs: Käsi pystyyn! Vanha Pentax on mukavamman tuntuinen kädessä, se on jotenkin mukavampi ja siinä on kauniimpi äänikin. Mutta silti kallistun digin puoleen. Ehkä siksi, että olen liian laiska kehittämään kuvia itse ja liian kärsimätön teetättämään niitä. Digin kanssa tuloksen näkee heti ja saa surutta räiskiä sen miljoona kuvaa. Huonot perustelut mutta ei voi minkään. Fiilispohjalta mennään.
Vs: Käsi pystyyn! Olen kohtapuoliin muuttamassa takaisin Tampereelle ja aivan tosissani harkitsen, että heitänkö n. 1000 diaa kaatopaikan syleilyyn. Että se siitä vanhan hävittämisestä - joskus se on puhdistavaa. [QUOTE> [/QUOTE] Hehee... Kivaa, että joku jaksoi lukea läpi.
Vs: Käsi pystyyn! [/QUOTE] Ennenkuin heität ne mäkeen, niin otan vaimoa varten vastaan sopivia dioja eri vuodenajoista, hän on lastentarhanopettaja ja tarvitsee aina joskus niitä opetuksessaan.
Vs: Käsi pystyyn! Tosielämästä: Roskiksesta voivat kulkeutua minne tahansa. joku voi tehdä rahaa shoteillasi, jo sei muuta niin näe vaivaa leikata ne silpuksi tai polta . Olen löytänyt divareista aikanaan omia kuviani joita olin laittanut roskikseen, hylkyprinttejä ja muita. Karsein oli kun löysin kameralehden kilpailuun lähettämäni kuvat divarista !