Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Kiinnostaako mustavalkoinen? Jos kiinnostaa, on erittäin helppo päästä mielekkäällä ja antoisalla tavalla alkuun: kinofilmikamera ja mustavalkofilmiä. Työväenopiston peruskurssia voisi katsella, tai jotakin yksinkertaista opasta kuvantekoon. Kurssilla pääset valmiiseen pimiöön. Välineitä ei tarvitse paljoa. Printiksi asti kannattaa heti tehdä itse eikä asia ole yhtään monimutkaisempaa tai vaikeampaa kuin ruuanlaitto. Filminkehitys on perunan keitto, printin tekeminen kastike. Rullafilmikamera vaihtoehtona, ehkä toiseksi vähän myöhemmin. Mustavalkoinen on antoisaa ja suositeltavaa myös oman valokuvauksen kehittymisen kannalta - monilla se on niinkin antoisaa että suurin osa valokuvaamisesta on jatkossakin sitä. Teetettynä, jos ensinnäkään löydät tekijän kuvillesi, et saa sitä mitä tarvitset. Vain sinulla on näkemys siitä miltä kuvasi pitää näyttää enkä muutenkaan oikein pysty kuvittelemaan että teetettynä saisit muuta kuin suoria valotuksia filmeistä jollain keskimääräisillä arvoilla. Tämä pulma tulee eteen myös värillä, eli printtiä valotettaessa pitäisi päästä määrittämään sopiva valomäärä (tummuus, vaaleus) ja hyvin usein myös valottamaan eri alueita eri lailla. Diaprojisoinnissa mitään ei ole filminvalotuksen jälkeen tehtävissäkään ja se on sen heikkous, mutta jos tämä esitystapa kiinnostaa, siinä on yksi perinteinen vaihtoehto. (Kelläpä nykyään kinofilmiä valottavalla ei olisi projektoriakin, enemmän tai vähemmän käytettynä välineenä, myös?) Toisaalta sinulla on kadehdittava tilanne, jos tietokoneella noin vähän joudut istumaan. Tuollaisessa tilanteessa suuntautuisin nimenomaan kuvankäsittelyyn sillä, sillä siinä on väline, jolla pääset vaikuttamaan kuviisi, yksinkertaisesti pääset tekemään ne itse (vs. teetät suorat automaattiprintit). Toki mustavalkoisen tekisin perinteisin menetelmin alusta loppuun, sillä se on niin helppoa ja yksinkertaista, eikä tule näppylöitä takamukseen. Digikamera on luontevin väline kun kuvankäsittely on digitaalista. Toki filmejäkin voi skannata, mutta ei kannata mennä heti aluksi kovin kauas kalaan. Filmi on hyvä tulla tutuksi ensin ja toisaalta digitaalinen kuvankäsittely, ja näihin on luontevinta ja vaivattominta päästä sisään eri välineillä kuvaamalla. Väriprinttejäkin voi tehdä pimiössä, mutta kyllä tuo digimaailma on vaan se juttu nykyään käytännössä. Itselläni se menisi niin, että kun tarvitsen värikuvaa, kamera on joko digi tai värifilmi keskikoossa (tai suurempana). Värinega tai -positiivi skannataan tietokoneelle ja kuvankäsittelyn jälkeen valmis tiedosto toimitetaan kuvanvalmistamoon, jos halutaan printti. Olen itse hyvin alussa digitaalisen kanssa. Olen kuitenkin ehtinyt tuskaantua kuvankäsittelyn kanssa jo aina uudestaan ja uudestaan, melkeinpä mitä tahansa teen. Kuitenkin hyvät vaihtoehdot ovat vähissä ja se vain ON saatava toimimaan. Olisikohan piirtopöydästä apua. (Mustavalkoinen perinteinen prosessi on hyvä vaihtoehto. Huh huh miten vaikeaa ja hidasta on tehdä kuva tietokoneella verraten valottamiseen pimiössä. Sitä paitsi printin kun laittaa mihin tahansa tasoskanneriin, saa oikein hyvän nettikuvan.) Ja tervetuloa vaan ja on turha pahoitella jos tekstiä syntyy ja siinä on asiaa. Ei juttusi ollut edes pitkä. Lisää kiitos. Ja oli edellä jo muitakin kysymyksiä sinulle.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Minäkin voisin suositella alkuun vaikkapa ihan kertakäyttökameralla tai pokkarilla testausta. Pääsee vähän kärryille filmin ominaisuuksista. Itse ainakin aikanaan innostuin nimenomaan siitä hieman erilaisesta jäljestä, jota filmillä saa aikaan (rae ja omanlaisensa sävyt tai värit). Sen jälkeen tietysti saattaa haluta kuvaa muutenkin hallita paremmin ja voi hommata sen kinofilmijärkkärin. Mekaaninen kamera kiinteillä ja valovoimaisilla objektiiveilla avaa kyllä aika erilaisen maailman, kuin mitä nykyään digipuolella valtaosalla harrastajista käytössään on zoomiensa ja monimutkaisella automatiikalla varustetun kamerarungon kanssa. Vähänkin jos innostuu ja aikoo hommaa jatkaa, kannattaa tosiaan vähintään mustavalkopuolella filmien kehitys opetella itse tekemään. Se on varsin simppeliä hommaa pienen harjoittelun jälkeen kuten mirror:kin totesi (vaikka toisaalta mahdollisuuksiakin on loputtomiin) ja maksaa vain murto-osan siitä, mitä kehitys liikkeessä maksaisi. Samalla voi myös käyttää perinteisiä mustavalkofilmejä, jotka varmasti eroavat näistä väriprosessiin suunnitelluista. Kyllä värikuvatkin voi vallan hyvin itse kehitellä. Filmien kehityskin on yllättävän helppoa, vaatii vain hieman korkeampia lämpötiloja (38 astetta, onnistuu lavuaarin vesihauteella vaikkapa). Pimiössä itse tehty värikuva se vasta jotain onkin, tai vaikkapa väripinnakkaiset. Homma ei paljoa mustavalkoista monimutkaisempaa lopulta ole, ei vain voi käyttää apuna "suojavaloa" kuten mustavalkoisessa (se yleensä punainen pimiövalo). Mustavalkopuolelta tietysti on hieman helpompi aloittaa, mutta jos filmille värikuvaa tykkää kuvata, niin kyllä tätä ehdottomasti suosittelen. Jostain syystä yllättävän harva tätä harrastaa... Kyllä skanneriakin toki harkita kannattaa, jos lopulta se tietokone ei aivan niin paljoa inhota. Toisaalta se vie varmasti sitä aikaa ja intoa (mahdolliselta) pimiöpuuhalta. Skannerillakin varmasti saa talteen osan niistä filmin ominaisuuksista, mutta kyllä se hieman eri juttu on. Projisoitu dia näyttää ihan erilaiselta kuin skannattu (ja siinä on paremmat valotusvaratkin projisoituna), samoin käsintehty mustavalko- tai värivedos.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Näinhän se on ja on aina ollut. Itse olen tehnyt vain opiskeluaikana kerran väriprinttejä negasta, kun oli kaikki valmiina. Ei ollut vaikeaa ja jotakuinkin näyttelykelpoisen printin sai valmiiksi käytännössä reilussa tunnissa. Nyt sain suurennuskonekaupan kylkiäisenä paketin Cibachromea ja litkut, niin voisi taas kokeilla väriprinttiä 20 vuoden jälkeen uudestaan. Se vain taitaa tuo mustavalkoinen viedä ajan ja täyttää muutenkin valokuvauksen tehtävaä niin paljon. Värikuvaus on kovin toinen laji jo kuvallisestikin, mutta kuka siinä on ja sitä haluaa, sitä on tietenkin tehtävä, sillä eihän mustavalko väriä siinä tapauksessa korvaa. Varsin huonot väritkin mustavalkoisessa on! (Mutta kuten sanottu, digitaalinen tekeminen värikuvissa on se, mihin katson tällä hetkellä olevan järkevää paneutua. Siis printtien tekemisessä ainakin ja tämä hyvin henkilökohtaisena ajatuksena.)
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? "valokuvaaja", tässä vaiheessa olet varmaan jo aivan pyörrykissä ! Missä päin asut ?
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Jos se tämä Valokuvaaja kyllästyi jo niin tietokoneisiin, ettei lue enää Kameralaukkuakaan. Näytti toisessa ketjussa myyvän lasia joka asui Kajjjaanissa, lieneekö herrakin siellä.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Digiaikaa lienee myös se, että henkilö on kadonnut kun ei ole kirjoittanut 22 tuntiin. Toiseksi kai ihminen, joka osaa kirjoittaa noinkin jäsennellyn viestin ja kysymyksen, osaa myös lukea ja ymmärtää samankaltaisia vastauksia.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Siis mitä!? Eivätkö kaikki olekaan linjalla 24/4? EDIT: Olen näemmä siirtynyt alitajuisesti nelipäiväiseen viikkoon. Ei siinä mitään, tuleepahan viikonloppu useammin.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? On myös 24x36 ja 66 kansaa! Tässä pari aihetta liippaavaa juttua: http://kameralaukku.com/forums/smf/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?t=4 http://kameralaukku.com/forums/smf/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?t=0
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Tervehdys kaikille, ensinnäkin kaikille suuret kiitokset vastauksista. toisekseen, pahoittelen, että en ole ehtinyt vastaamaan teille aikaisemmin. Mutta kyllä, asun Kajaanissa ja tässä on työhommat ja muut, jotka estävät 24h notkumisen kameralaukussa, vaikka tämä kuinka mukavaa hommaa olisikin Minä luulen, että minun ensimäinen juttuni on nyt ottan yhteyttä paikalliseen kameraseuraan. Uskon, että saan tarvitsemani apuni sieltä jos jostakin. Kerran olen paikallisen osaajan töitä nähnyt vieraillessani yhdessä kameraseuran illassa, jossa oli joitakin 645sella otettuja kuvia seinällä. Ne todella hengästyttivät yksityiskohtien määrässä sekä tunnelmaltaan ja kontrastiltaan. Tämän hetkisessä elämässä on vain sellainen taistolaisvaihe menossa, että tuntuisi mukavalta kokeilla mahdollisuuksien sallimissa rajoissa jotakin erilaista kaikesta tästä massahysteriasta. miljoona ihmistä harrastaa valokuvausta tällä hetkellä digitaalisen murroksen jälkeen julistaen harrastuksen helppoutta ihan niin kuin valokuvaus olisi keksitty muutama vuosi sitten? Allekirjoitan sen, että nykyaika on tehnyt harrastamisen helpoksi, mutta ylilyöntejä on alkanut tulla "kasvotunnistuksen" ja megapikselikisan myötä, mutta tästä ei sen enempää. Digilläkin olen yrittänyt haastaa itseäni tilanteen tarkkailuun ja valotuksen opiskeluun. Kuvan käytännössä kaikki kuvani manuaali-tilassa säätäen valotuksen ja aukon tilanteen mukaan tarkkaillen vallitsevaa tilaa. Noh, nikonin digikamppeethan tekevät tämän siinä suhteessa helpoksi, että viisari ilmoittaa etsimessä valotusaikaa säädettäessä että ollaanko sen hetkisen mittausarvon suhteen ali-vai ylivalotuksessa. Tiedän, että tämä omien filkkojen kehitys olisi tärkeä osa filmiharrastamista, ihan samalla tavalla kuin RAW kuvien käsittely on osa luovaa digiharrastamistakin, ja yritän nyt seuraavaksi löytää ratkaisun myös tähän kameraseuraan yhteyttä ottamalla. Ehkä tätä voitanee pitää jonkinlaisena itsetutkistelumatkana valokuvausharrastuksen menneisyyteen, mten asiat ennen tietokoneita tehtiin? Muistan aikanaan vuosia sitten ennen oman läppärini ostoa, kun kuvasin digipokkarilla ja kävin viemässä kymppikuvat paikalliseen. sieltä sai kuvat ja kopiot CDllä. Kuukauden päästä yritin näyttää kuvia CDltä ystäväni luona, mutta ei lukenut. Sitä CDtä ei saatu auki enää koskaan, ja paperikympit jäivät ainoaksi muistoksi niistä ottamistani kuvista. Tunne oli katkera, mutta siitä noustiin ja nyt on tietoneet ja photoshopit ja paljon varmuuskopioita. Katsotaan nyt, mitä jää jälkipolville. Minä kiitän kaikkia apuansa antaneita.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Kajaanin kamerakerholla näyttäisi olevan pimiö jäsenten käytössä. Sinne vaan jäseneksi, yleensä seurojen pimiöstä otetaan vain nimellinen korvaus, joskus ei ollenkaan. T Jukka
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? RAW osa luovaa prosessia: ei tarvitse olla eikä useimmiten ole, uskallan väittää. Toisin sanoen, ei ole pakko käyttää moista, ja sen vaikutus voi olla jopa päinvastainen luovuuteen, kun sitä käytetään turhaan. (Tämä on vain heitto melko tietämättömänä yleisin tausta-ajatuksin, ajatellen yleensä monimutkaisemman tekniikan ja prosessin vaikutuksista tekemisiin ja huomionsa sekä energiansa suuntaamiseen. Sinulla itselläsi on luultavasti enemmän kokemusta tästä aiheesta, kuten monella muullakin, ja asiasta voi tietenkin olla mieluusti ja vapaasti toista mieltä.)
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Ja kuten sanottu, ei vaadi ihmeempiä varusteluja, että negatiivit voi kotonaan kehittää. Ei toki silti huono idea ole niitä kerhon pimiöllä tehdä, mutta tämä siis vaatii kotiokin vain jonkin pimeäksi saatavan tilan, jossa filmin saa purkkiin, sekä tietysti sen purkin. Sen lisäksi kehitteen ja kiinnitteen kemikaalipuolelta, ei muuta. Jos tykkää filmikuvista, kannattaa filmiä kuvata. Ei se niin hankalaa ole kuitenkaan ole. Filmikuvauksen ei tarvitse olla vain "retroilua" tai historiallista fiilistelyä, sille on yhä paikkansa valokuvauksessa. Digitaalinen työnkulku on varmasti tietyllä tavalla helpompaa, mutta tuloksetkin ovat erilaisia.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Toisena uutena tulokkaana tungen lusikkaani soppaan... Itse en 70 luvulla syntyneenä ole ihan puhdas digiajan kasvatti, mutta viime vuodet on räpsitty pelkästään diginä. Suoritin tässä joku aika sitten onnistuneen (?) analogiaikaan siirtymisen. Siirtyminen ei ollut mitenkään suunniteltu, vaan kipinä syttyi siitä, kun löysin roskiksesta toimivat Nikon N4004, Chinon CM-4 kamerat ja muutaman putken. Heti kävi selväksi, että ilman mitään automatiikkaa oleva Chinon istui paremmin käteen (kai Pentax K1000 kopio). Lähinnä tuota rautapuolta opiskelin armottomalla googletuksella ja totesin, että Chinoniin käyttää Pentaxin K -bajonettia, joka tuntui olevan käytössä monissa kiinnostavissa (ja halvoissa) kameroissa, joten tilailin saksan ja brittien eBaysta parit objektiivit lisää (10-20€/kpl postikuluineen). Filmeinä olen käyttänyt mitä nyt milloinkin on käteen osunut ja filmit kehityttänyt ja kuvat teettänyt siellä liikkeessä, mikä on kohdalle osunut. Sillä puolella en ole hirveästi vielä päätäni vaivannut, kun itse valokuvaus ilmaisunmuotona on vielä niin vahvasti hakusessa. Kiinnostus ja yritys on kuitenkin kova. Varsinainen kliimaksi tässä omassa analogisuuteen siirtymisessä saavutettiin nyt, kun ostin Pentax Super ME:n Brittien ebaysta. Ei siitäkään montaa kymppiä joutunut maksamaan. Osittain filmille kuvaamisessa kiehtoo juurikin tuo "vanha", käytetty ja halpakin kalusto. Nyt sitten tekisi mieli tutustua neukku- ja keskikoon kameroihin. Kun alkuperäinen kysymys tiivistettynä oli: "ja selventää mitä minä tarvitsen, jos haluaisin kokeilla filmille kuvausta?" Siihen vastaisin näin aloittelijan näkökulmasta ,että pari kymppiä rahaa. Et mitään muuta. Hanki joku käytetty kamera, millä pääsee kokeilemaan ja hankkimaan tuntumaa. Jos filmille kuvaaminen tuntuu "omalta" hankkii sitten sen paremmin omaan käteen istuvan kameran, kun ne omat mieltymykset ehkä ovat vähän selvinneet ja investoi mahdolliseen muuhun kalustoon.
Vs: Digistä -> filmiin, jos fiilis ratkaisee.. Ilfordin xp2 ja Nikon F3 Tässä jo kehuttua ilfordin xp2 monokromi eli värimustavalkofilmiä. siitä voi teettää kuvat labbiksessa kuten värifilkastakin mutta negat on myös erittäin vedostuskelpoisia (sitten myöhemmin itsensä tai muun toimesta) Nikon F3 kameraksi niin tunneside kuvaamiseen vahvistuu. Varmaan joku opikka digijärjestelmästä on ei G ja sopii näin F3 seenkin. Eipä muuta.
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? mulla olis kinoa 4 rullaa illfordin XP2:sta..pistä yv:tä jos kiinnostaa!telefotossa näköjään 6.40 hintana eli 6e kpl?
Vs: Digistä -> filmiin, jos fiilis ratkaisee.. Tuskin ;-D Vähän sama kuin ehdottaisi Sonyä telkkariksi jotta suhde uutisiin lämpenisi ;-]
Vs: Digistä -> filmiin, uskallanko edes kokeilla ja miten? Jep, keskaria vaan, kalustoa saa nykyään huomattavan halvalla. 645 on pienin keskikoko ja silläkin saa jo ihan omannäköistä jälkeä aikaan, kuten vissiin huomasit. Uudemmat 645-kamerat voivat aika samanlaisia kuin 35mm järkkärit eivätkä edes älyttömän isoja mutta jos haluaa vanhempaa fiilistä (ja halvempaa hintaa...) niin jotain muuta sitten. 6x6 koolle löytyy mukavasti tavaraa tlr-osastolta, eli niitä sympaattisia kaksilinssisiä kavereita joihin kurkistellaan päältä sisään. Jos tykkäät kuvata ihmisiä niin reaktiot ovat varmasti mukavampia kuin jos osoittelet jotain avaruusaluksen ja roskakorin risteytyksen näköistä kahden kilon painoista sinkoa. Lasitavara ei välttämättä ole niin analyyttisen tarkkaa kuin uudemmissa slr-vehkeissä mutta jos olet enemmän kiinnostunut fiiliksestä ja sävyistä kuin testikartan kuvaamisesta niin en usko että petyt isommankaan printin kanssa. 6x6 on myös siitä hauska että ei tarvitse käännellä kameraa pysty/vaakakuvaa varten, voi kroppailla miten lystää tai sitten jättää ihan neliöksi - toimii joihinkin juttuihin todella hyvin. Joidenkin mielestä filmin haaskausta (ellei vedosta neliötä), joidenkin mielestä miellyttävän erilaista ja kuvaustilanteessa vapauttavaa. Sain kesällä pimiön (mv) pystyyn ja vaikka itse skannaaminen tai liikkeessä suoraan teettäminen antaa ihan jees laatua niin ekan 6x6 vedossatsin jälkeen oli aika "ai niin, tältähän sen pitikin näyttää" -fiilis. Ero on tietysti prosessissa ja materiaaleissa itsessään mutta myös siinä että fotarin kanssa tulee joskus nyplättyä liikaa ja hukattua originaali jonnekin matkalle kaikkien "parannuksien" alle. On myös rentouttavaa että 6x6 koon ja edes ok-tason lasin kanssa ei tavan ihmisen tarvitse pahemmin miettiä sitä kuuluisaa tarkkuutta. Kävin teettämässä ekasta diasatsista 50x50cm printin ja siihen voi tunkea nenänsä kiinni, normaalilta katseluetäisyydeltä ei silmä edes erota kaikkea detailia mitenkään eli isompaakin voi teettää huoletta. Tuon jälkeen on aika yhdentekevää jos minulle kerrotaan että käyttämäni obiska on oikeastaan keskinkertainen ja kamera hirveä pommi. :> Jos haluat tietokoneen äärestä pois niin älä missään nimessä ala skannaamaan itse. Kunnon skanneri maksaa enemmän rahaa kuin mitä kamerakalusto ja homma on silti ihan hanurista. Siinä vasta fotari laulaakin ja aikaa menee opetellessa. Filmiskannaus harvemmin toimii "painan nappia ja odotan hetken" tyylillä.