Vs: Kuplamittarin käyttö Loppu oikein. En käsitä Leican ajattelua... mutta toimii dialla - ellet ole tottunut esimerkiksi Nikoniin ja valota kuin sillä mitaten. Käytin koerullassa (R3 - F3) automaattivalotusta ja Leica valotti keskimäärin paremmin dian. Voin tehdä vielä mittauskokeen varmentaakseni merkkien eron. Käsillä on pari Nikonia ja Leicaa sekä Minoltan erillinen mittari. Sellaisessa käsityksessä olen tällä hetkellä että Nikon vastaa oikeaa, yleistä standardia.
Vs: Kuplamittarin käyttö Valo vakioitu halogeeni, kohde tasainen vaalea tapetti, kameran paikka vakioitu, etäisyys 2m. ISO 200. Kaikissa kokoalan mittaus valittuna, missä valittavissa on! f 1/sek runko objektiivi 8 60 Leica R8 Summilux 50/1.4 8 90 Leica R3 Summilux 50/1.4 8+1/3 60 (8 80) Nikon F4 Micro-Nikkor 50/2.8 8+1/3 60 (8 80) Nikon F3 Micro-Nikkor 50/2.8 8+1/3 60 (8 80) Nikkormat FT3 Micro-Nikkor 50/2.8 8 60 Nikkormat FT3 Nikkor 50/1.4 Taitavat olla korjanneen Leicalla sitten takavuosien mittariensa asetuksia. En oikein voi olla uskomatta Putusta Leica-asioissa varsinkaan. Hän sanoi että tuo minun R3 toimii nimenomaan kuten Leicalla on tapana ja negalle on korjattava ISO arvoa. Tarkoitti ilmeisesti kuten on ollut tapana. Parempia dioja sillä tosiaan valottuikin automaatilla kuin F3:lla. Mutta varsinaiseen yllätykseen. Minolta Auto Meter IV F, 5 asteen lisäkkeellä. (Ja kyllä: otin useita mittauksia eri kohdista seinää ja vaihtelu oli mitätöntä.) 5.6+1/2 60 (8 45)
Vs: Kuplamittarin käyttö En mä näistä tiä mutta kyllä kaveri sano että Nikon F5 valottaa myös huippuvalojen mukaan (eli kuten dialle). Entä jos muutkin Nikonit? Digihän on lähempänä diaa myös luonteeltaan kuin negaa. Ja kyllä ne nega ja dia ovat luonteeltaan sen verran erilaisia, että riippuen loppukäytöstä niitä on ihan järkevä valottaa eri tavalla. Jos projektoria varten diaa valotellaan ja negaa pimiövedoksia varten, niin varmasti keskimäärin nega vaatii samalla herkkyydellä enempi valoa oikeaan lopputulokseen.
Vs: Kuplamittarin käyttö Niin. Jospa tuo Minoltani pitää kuitenkin kutinsa. Kaikki kinarilla mittaukseni ovat siitä niukempia, R3 eniten eli tasan aukon.
Vs: Kuplamittarin käyttö Jostakin täytyy lähteä, kun määrittää oikean valotuksen. mulle se on 400 asalla ulkona keskipäivällä normaalitaustaa, eli keskiharmaata vasten aika 500, aukko 8. kadulla varjonpuolella 250 ja 5,6 Tämä jo lukee Fujin filmipakkauksessa. Gossenin mittari (seleeni) antaa keskipäivän valotukseksi valoarvon 15. Sekä hasselin linssit että rollein takaseinässä oleva valotuskaavio määrittelee valoarvolla 15 valotukseksi tuon 500/8 sitten siitä harmaitten aivosolujen compuutterilla laskemaan: varjossa kaksi aukkoa pois. pilvisellä taas kaksi aukkoa pois, puun alla tai metsässä pilvipoudan arvosta kolme aukkoa pois. jos on tumma aihe + 1 aukko. jos on lunta tai kromikiiltoa, miinus 1/2 tai 1 aukko, riippuen halutusta vaikutelmasta. ja niin edelleen. Sisällä raflassa tai huoneessa joskus on hyvä ottaa referenssiarvio mittarista, mutta silti pitää pitää silmat auki ja miettiä mikä on aiheen valaistus, minkä vaikutelman haluaa antaa ja niin edelleen. Onneksi on skannerit ja Fotoshopit. Hyvä harjoitus on pitää valotusmittaria taskussa, vaikka kameraa ei olisikaan. mennä johonkin tilaan, mielessään arvioi sen "valofiiliksen", koettaa ottaa perusvalotuksen ja sitten katsoa mittarista, kuinka oikeassa oli. Väitän että yhden aukon tarkkuudella pystyy harjaantuessaan sanomaan oikean valotuksen- Ihan noin referenssiksi EP-kamerassa sisällä Putuksen naaman oikea valotus nykyisissä valoissa on 400 asalla 30/2,8 (senverran ollaan arvuutettu sitä jo !)
Vs: Kuplamittarin käyttö Järkevää on valottaa ihan samalla tavalla, mutta eri määrä Vanha opettajani sanoi joskus nyrkkisäänöksi, että kun kameran kaseteissa on 100 ISO dia, 200 ISO värinega ja 400 ISO mustavalkea, niin on helppoa valotella, ei tarvitse muuttaa kameran arvoja filmiä vaihtaessa.
Vs: Kuplamittarin käyttö Nämä JukkaPron ja SakkeM viimeiset neuvothan ovat erinomaisia. Pitää alkaa kunnolla opettelemaan tuota ilman mittaria valotuksen arviointia. T Jukka
Vs: Kuplamittarin käyttö Voin vahvistaa että JukkaPro tietää mistä puhuu. Hän arvioi kerran valoa mun kellarissa (loisteputkivalaistus) - tarkistin mittarilla - täsmälleen samat arvot. Näköjään Gossenmittarini kalibrointi on kunnossa! ;-) Valotusmittari taskussa -menetelmä on tosiaan hyvä neuvo, täytyy ryhtyä treenaamaan!
Vs: Kuplamittarin käyttö Onkohan tuo Jukkapron neuvo mv-filmillel nimenomaan? Sehän on vanhan f16 säännön yli yhden aukon, varmaan siksi näin, että varjoihin tulee sävyä? Vaatiiko se hieman alikehittämistä filmiltä? Värinega mennee ilmeisesti samalla valotuksella? T Jukka
Vs: Kuplamittarin käyttö F5:ssä on kolme erillistä valotusmittaria, matriisi/keskustapainotteinen/piste. Matriisimittarissa on 1005 mittarin ilmaisinta (pikseliä , ja siinä voi olla ohjelmoituna kirkkaimman kohdan huomioon otto. Pistemittarilla sitten valotellaan ihan itse valitun kohdan mukaan.
Vs: Kuplamittarin käyttö Portra onkin tuohon tarkoitukseen kätevästi 160 ISO. Tuo mittari on kyllä sikäli aika turha, jos kuvataan vaikka kinofilmille 36 ruutua, niin että alkurullassa on aamupäivän kuvat ja loppurullassa illan. Tuohon ei paljon kehityksellä vaikuteta. Tuollaisen valon melkeinpä jo arvioikin. Siinä olen Sakken ja Jukan kanssa yhtämieltä, että vaikka olisikin valotusmittari, ei se sitä tarkoita, että ajattelun saa lopettaa, kyllä vaihtelevat olosuhteet pitää huomioida. Siitä tuo filmin valottaminen ja kehittäminen on kivaa, että se ei ole mitään henkimaailman hommaa vaan noudattaa aika tarkasti kemian ja fysiikan lakeja. Kun ymmärtää, miten filmi käyttäytyy saa siihen myös hyvin valotetun kuvan, itsensä ilmaiseminen siinä kuvassa on se hankalampi osa.
Vs: Kuplamittarin käyttö Juuri tätä myös ajattelin edellä ja siksi valitsin kaikissa samankaltaisen mittaustavan. Luultavasti tasaista kohdetta testatessa kuitenkin olisi ollut sama, mutta koerullan osalta ei. F4:ssä ja R8:ssa on valittavissa myös matriisi ja piste, R3:ssa piste. Ja kyllä: esimerkiksi R8 kuvatessa usein valottaa hieman eri lailla verraten matriisia tavalliseen kokoalan mittaukseen kohteesta riippuen. Usein, ei tietenkään aina. Eilinen kokeeni toi esiin valotusmittarien erilaiset kalibroinnit, mutta myös objektiivien vaihtelut (mikä minua tässä hämmentää). Kokeillut Nikonin rungot näyttivät olevan kaikki samanlaisia. Runkojen pistemittaus on toki useimmin "pistemittaus". Pisteeksi melko laaja-alainen, mikä ei toki tarkoita että se olisi huono - yleisimmin päinvastoin. R kasin pisteeseen liittyy valotuksen lukitus laukaisinta puoleenväliin painaen, mikä on eräs toisinaan erinomainen automaattivalotuksen käyttötapa. Vanhana käsisäätömiehenä kuitenkin usein hämmästelen suorien 'tähtää ja lauo' -tekniikkojen ihmeen hyvää jälkeä niin että manuaalisäätöisen kameran pragmaattinen valinta ja käyttö tuntuisi nykyään lähes oudolta. Toki automaatilla on usein korjattava, mutta samoin sen tarpeen näkee kuin kävelevät valotusmittarimme. Tässä tullaan sitten valotuksen korjauksen vaivattomuuteen ja ergonomiaan ja siinäkin on pakko kehaista R kahdeksaa. On siirrytty otsikon aiheesta melko suuri askel. Toisaalta siitä taisi tulla kaikki perusteet jo selvitettyä? Taisin käyttää sanaa pragmaattinen oudosti! Se sopisi mielestäni paremmin omiin käsisäätöisestä laajennettuihin valintoihini ainakin tämän sanakirjan mukaan: pragmaattinen – Wikisanakirja
Vs: Kuplamittarin käyttö Oon tänään kokeillut tuota valotuksen arviointia ja sitten tarkastanut mittarin kanssa. Vaikka on varmaan monille jo perinteinen ja tuttu asia, niin mulle tavallaan uutta. Ihan helvetin mielenkiintoista. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että oikein syyhyttää oppia uutta ja alkaa kuvaamaan. T Jukka
Vs: Kuplamittarin käyttö Jukkis: Lisää tulee kun päästään tohon klubiasiaan mistä puhuttiin, nimimerkillä : "ja eikä siinä vielä kaikki". Esimerkiksi aihe jonka tulen ottamaan esiin on: Musikalisuuden ja valokuvaustaidon synty samassa aivolohkossa. Ralph Gibsonia lainatakseni: " Playing Jazz music and creating photographs that have content, are the product of same brain cells, The creation of harmony out of chaos, are the same process in both mediums, only other is vibrations of tones, the other is vibrations of visible imaginery"
Vs: Kuplamittarin käyttö Kyllähän tähän liittyy sekin, että objektiivit ovat kalibroimattomia. Sen huomaa selvästi studiossa, kun vaihtaa objektiivia muuttamatta valoja. Esim, itse kuvaan usein kasvokuvia 85 millisellä, sitten siirrytään koko mittaan ja pitää vaihtaa lyhyempi optiikka. Himmennintä saa siirtää joskus aukon verran, ennenkuin valotus on sama. Yhden optiikan f:8 onkin toisella f:5.6.
Vs: Kuplamittarin käyttö On oikeastaan kaksi tietä, kalibroida koko ketju: Runkojen sulkimet, niiden valotusmittarit, linssien korjauarvot niiden kylkeen ja sitten nuo käsimittarit. tai sitten se toinen tie: korjata vasta skannatessa/photoshopissa, sillä sinnehän 90% kaikista käytetyistä kuvista päätyy, Olen itse valinnut sen jälkimmäisen tien: valotus hatusta ja korjaukset näytöltä- yksinkertaista !
Vs: Kuplamittarin käyttö Paitsi, että sitten sielläkin tulee vastaan se sama noidankehä, pitää kalibroida näyttö, skanneri ja jos tekee printtejä, niin tulostin tai huolehtia kuvien olevan valokuvavalmistajan profiilissa. Sitten pitää olla vielä tieto siitä originaalista, että millainen sen kuvan pitää olla. On se vaikeaa kaikki kuvaaminen.
Vs: Kuplamittarin käyttö Mä oon ratkaissut ton compuuteripuolen tällä tavalla: hain fimekosta Adoben testikuvan (jonka saa myös netistä). Skannasin sen mun EPSON 3200 Photo pintaskannerilla ja kuvasin Nikon D2H digilläni täyden spektrin päivänvalo putkivalaistuksessa "Auto White balance" asetuksella. Kuvan siirsin photoshoppiin ja säädin näytön niin että se tässä samassa valossa näytti samalta kuin tuo Adoben printti. sitten vertasin skannerista tullutta kuvaa näytöllä. Kohtuullisen lähellä toisiaan ... Sitten printtasin Epson 2100 printterillä nuo skannatut/kuvatut kuvat ja säädin tulosteen mahdollisimman lähelle tuota Adoben originaalia. Syntynyttä "väriprofiilia" seivasin koneeseen nimellä "Jukka epson väri" sitten printtasin ton harmaaskaalan printterillä, joka mulla on tolla Prolab aloitus sivulla. Kun jälki oli kohdallaan, seivasin sen nimellä" Jukka MV skaala". Ainoa huoli on että Mv printit semimatalla ja epson väreillä on hiukan kosteina vielä hiukan magentat, mutta tämä häipyy kun printti on päivän vanha, eli vastaa näytön harmaasävyjä. Aika yksinkertaista, eikä kukaan ole valittanut. ( Sensijaan useilla asiakkailla on näytöt aivan mitä sattuu, varsinkin kun sanon että katsokaa mun prolabin sivun harmaakiilaa, siinä on referenssi)
Vs: Kuplamittarin käyttö Näistä mittari-eroista puheenollen. Onhan noissa kamerakohtaisia eroja ja aina vähintään pieniä valmistajakohtaisia erojakin erillismittareiden kanssa. Nikonilla muuten tuppaa vuodesta toiseen aina vaan sopivan vihreä pelto antamaan ylivalotusta. Se pitää vai oppia tietämään... Olisikin mielenkiintoista heittää tässä nyt muutaman eri rungon mittaustestit Mutta nyt tärkeimpänä mielessä kummittelee kahden eri salamamittarin ero. Mittaustapana oli heijastuva, kohteena 2 studiosalamalla valaistu seinä ja mittarin ja seinän välissä vielä hajoitin tekemässä valosta mahdollisimman tasaista (tarkoitukseni on kehityksen kalibrointinegat valottaa tuolla tavalla). Hämmästykseni oli suuri, kun Gossen Spotmaster II antoi tuolla tavalla mitattuna melko tasan -1EV pienempiä lukuja kuin Gossen digiflashmeter. Ensimmäinen diagnoosi, ennen kuin alan syyttämään toista rikkinäiseksi on tietysti se, että ehkä Spotmaster II reagoi nopeammin väläykseen ja mittaa lyhyemmän ajan, jolloin orjan päässä oleva toinen salama ei ehdi kunnolla mukaan? Ja Digiflashmeter taas kun perustuu vain väläykseen, mittaisi sitten pidemmän aikaa? Toisaalta, molemmille oli kerrottu valotusajaksi 1/60s, joten eiköhän ne sen aikaa mittaa? Spotmaster II sisältää pc-liittimen, joten salama laukeaa sen kautta ja orja sitten toisen salaman kautta. Digiflashmeterissä on olisiko 20s ajastin, jolloin kun painetaan mittausnappia, on 20s aikaa väläyttää salama. Salaman väläytyksen tein ruuvimeisselillä oikosulkien. erittäin mielenkiintoinen havainto!