Vs: Paula. Tähdellinen kuva rock-tähteydestä. Tummahko estetiikka täydellisesti hallussa. PMMP ei ole koskaan kuulunut musiikillisiin suosikkeihini. Olen ymmärtänyt, että ne solistineidot ovat enemmän rock-kavereita kuin rock-tähtiä, vaikka rock-laulajan onkin aina jossain määrin pakko olla rock-tähti, muuten ei mistään tule mitään. Oikeastaan tuo kylmä vihreys meditoikin rock-tähteyden kääntöpuolta, keskitysleirimäistö tunnelmaa torneine ja valoineen ja sitä miten tähteys tappaa tähdet.
Vs: Paula. Olen käynyt katsomassa tätä useasti ja paranee koko ajan, omassa lajissaan lähes täydellinen.
Vs: Paula. Tuplakomppaus, helv...skatin hieno! Paulan asento, yleisö, valot, kaikki toimii niin kuin pitääkin.
Vs: Paula. Ei viitsisi kompata mutta pakko on! Minullakin, vanhalla äijällä iskee kuvaa katsellessa kaipuu kokea tällaista, sanoisinko rock-yhteisyyttä, pitkästä aikaa Higg
Vs: Paula. On tullut mietittyä joskus tuota että mikä tekee ihmisestä (Suomessa) rock-tähden. Siis sikäli kun on nähnyt muusikoita ns. normaaliolosuhteissa, ja suuri osa ei ole ollut järin kummallisia ihmisiä, muusikoita vain (kuten ehkä voi olettaakin silloin kun kyse ei ole ns. suuren maailman meiningistä). Rock-tähdeksi mielletään kaiketi ihminen, joka: - soittaa "sopivaa" musikkia (rockia tms), ja on bändissään saavuttanut tietyn asteisen - pukeutuu kenties hiukan erikoisesti - omaa omituiset maneerit (joskus johtuen huumeiden käytöstä) - käyttäytyy arkielämän(kin) tilanteissa erikoisesti Näiden asioiden varjossa PMMPläiset eivät taida rocktähteyden asteelle kohota. Sen sijaan jos vaikkapa live-esiintymstä ja sen intensiteettiä katsotaan, niin bändi - tai ainakin sen solistit - ovat melko "kovassa" maineessa. Tässä muutama oma suosikki ko. yhtyeestä, mahdollisesti avaavat yhteen live-esiintymistä sellaisille jotka eivät keikalle ole päätyneet: huumakuva.net - This website is for sale! - huumakuva Resources and Information. Best Party Planning Tips - Best Party Planning Tips - Niin, tämä esillä oleva kuva on siitä syystä esillä, että se näyttelyssäni sai huomiota, eli useampi ihminen sen nosti esiin kun juttelin näyttleyssä kävijöiden kanssa. Eräs valokuvaaja olisi kuulemma ostanut työn jos olisi ollut seinillä tilaa. Itse taas pidin kuvaa lähes täytteenä, siinä mielessä, että se ei ihan kuulu "tyyliini", koska valokuvauksellisesti kuvassa ei ole hirveästi omaperäistä, epätavallista sommittelua tai muuta vastaavaa (itse pidän kuvan yleistunnelmasta ja mielestäni laulajan asento on onnistunut - eli kohtuullisen oikea hetki valikoitunut). Halusin siis vähän laajemmin ja irroitettuna näyttelyn kontekstista katsoa herättäkö kuva keskustelua. Kiitos kommenteista, mukava huomata että vielä ties kuinka monen konserttikuvapostauksen jälkeen saan palautetta täältä.
Vs: Paula. Kuvasta tekee hyvän syvyysvaikutelma sekä voimakas tuntu vuorovaikutuksesta yleisön sekä artistin välillä. Elementit ovat niin sanotusti kohdallaan. Valokuvauksessa onkin hauskaa se, että makuja on monia ja kuva, joka valokuvaajan mielestä on parasta antia, ei sitä katsojan mielestä välttämättä ole ja toisin päin.