Olen kehitellyt tässä muutamia rullia (kino-)mv-negaa kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Ainoa ongelma tällä hetkellä on, että negat eivät ole juurikaan optimoituja skannaamiselle, ja digitaalinen kuva on kuitenkin tällä hetkellä kuvausketjuni lopputuote (tarkoituksena on kyllä siirtyä oikeaan mv-vedostamiseen, kunhan saan liityttyä kameraseuraan ja saan pimiön käyttöön). Olen huomannut, että negatiivien helppoa skannaamista edesauttavat: 1. Matala rakeisuus (rakeinen negatiivi + skannerin digitaalinen kohina ei ole omaan silmään kovin miellyttävä kombo) 2. Loiva kontrasti (käytössäni ei ole 20 k€ maksavaa rumpuskanneria, joten korkeakontrastisista kuvista on hyvin vaikea saa sävyjä irti) (3. Ohuehko negatiivi, mahd. kirkas "film base".) Tähän tähtääväksi filmiksi olen ajatellut Ilfordin Delta 100 -filmiä, jonka pitäisi olla tarkoitukseen vallan mainio. Ainoa kysymysmerkki projektissani on kehitys, jossa pyrkimyksenä on matalaan rakeeseen ja loivaan kontrastiin. Ilford Perceptol lienee yksi vaihtoehto, joskin kallis sellainen. Mitä raati ehdottaa kehitteeksi? Myös muut ideat ja kommentit ovat tervetulleita. =) PS. Tässä ehkäpä tähän mennessä parasta jälkeä, jota olen skannerilla saanut irti:
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Itse olen tässä hieman skannaillut vanhoja negoja, ja yllättääen parhaat skannit sain HP5+:lla joka oli 800:ksi prässätty Rodinaalilla. Raetta niistä löytyy, mutta sävyt ovat erinomaiset. Pyrocatilla kehitetyistä negoista tuli mielestäni erittäin loivia ja harmaita. Mutta täytynee jatkaa skannailua ja katsella mikä filmi-kehite yhdistelmä omista negoista on paras.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Milläs laitteella ja millä softalla skannaat ja millainen on työnkulku? Tämän lisäksi jos vertaa muiden kuviin, voi olla että jälkikäsittelytaidot eroavat suurestikin, joten myös sitä puolta eli "digitaalivedostamista" kannattaa harjoitella. Skannaus"tyyli" ja varsinkin se kuvankäsittely vaikuttaa enemmän kuin filmin tai kehitteen valinta. Rolleilla on kyllä tämä joku filmi joka on suunniteltu skannaamista vartenkin, mutta en ihan heti sanois että kannattaa alkaa vain sitä kuvaamaan. Hyviä tuloksia saa muillakin. On totta että loivat (ohuemmat) negat, siis ainakin kontrastiltaan ovat parempia skannerilla ainakin johonkin rajaan asti. En ole ainakaan itse kuitenkaan huomannut eroa siinä, onko filmipohja "tosi kirkas" vai hieman harmaakin. Olen itse skannannut taso-Canonilla ja filmiskanneri-Minoltalla, jälkimmäisellä laatu paranee kinofilmistä aivan hurjasti. Keskikoosta saa tasoskannerilla kohtuullista jälkeä. Rakeesta en sano mitään - se ei mua häiritte. Itse oon tykänny skannata erityisesti Tri-x 400 filmiä. Jos nega on kovin tiheä ja skannaan tasoskannerilla, summautuu tulokseen pahimmassa tapauksessa aivan liikaa kohinaa ja pimiössä hyvinkin vedostuvat värinegat saattavat olla skannitouhuihin lähes käyttökelvottomia. Filmiskannerit yleensä selviävät tällaisistakin hyvin, niillä alkaa tehdä tiukkaa vasta tummien diojen kanssa.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Pyrocat HD on hyvä kehite tasaamaan kontrasteja, pimiössäkin kertavalotuksella taivaalla sävyt menettämättä tummia varjoalueita tai polttamatta valkoisia sävyttömiksi. Helpompi myös skannata. Omalla Epsonin 4780:lla Pyrocatilla kehitetyt toimii hyvin.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Pyrocat-HD:n tasaava vaikutus pohjautuu paljon maskaus-efektiin (värjäytyvyys), ja sen toimintaan yhdessä mv-paperin kanssa. Siksi moniastepaperille juuri Pyrocat-HD ja muut pyrocatechin-pohjaiset kehitteet ovat hyviä. Niiden taustasävy on lähellä ko. papereiden suojavaloa. Sensijaan kiinteäjyrkkyisille sopii hyvin perinteinen pyro - joka taas tuottamansa negavärisävyn vuoksi sopii huonosti moniastepapereille, koska pyron väri sattuu olemaan saman sävyistä kuin moniastepaperin loivan emulsion väriherkkyys (vaaleat menevät loiviksi, harmaiksi). Skannerilla en ole saanut maskaus-efektistä mitään etua. Teoriassa jos pyrocat-hd -negan skannaisi vain sinisellä kanavalla, pitäisi maskauksen toimia ja pienentää rakeisuusefektiä. Käytännössä.... nohjoo.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Kiitos vaan kaikille vastauksista. Lisää vinkkejä vielä varmasti riittää. =) Plustek OpticFilm 7300 + VueScan, jolla yritän saada mahdollisimman paljon negasta irti (skannaan täydellä resoluutiolla ja tallennan 16bit-TIFFinä, lähinnä leikin VS:ssä valotuksella ja värinegoissa säädän film basen värin). Loppumuokkailun teen sitten Lightroomilla. Toki koko ajan harjoittelen tuota skannaustakin ja kokeilen kaikkea mahdollista. Tarkemmin lähdin kyselemään, kun huomasin että toiset negat skannautuivat paremmin kuin toiset ja tuli idea, että paremman jäljen takaisi se, että alkuperäinen negatiivi olisi mahdollisimman skanneri-ystävällinen ja tähän kaipailen nimenomaan vinkkejä. =)
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Vuescanissa on muuten sielä jossakin välissä ne filmiprofiilit ja ne vaikuttaa aikas paljon mm. rakeisuuteen (se gamma-valinta ainakin). Itse oon käyttäny sitä vain "RAW"-skannaukseen. Plustekista en tiiä . Ei vissiin oo ihan paras mahdollinen mutta kai se tasovehkeet pieksee.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Minusta Ilfordin HP5 (oheinen nega 70-luvulta), HP5 plus ja TRI-X ovat olleet ihan siedettävästi skannattavia. XP2/XP2 plussan olen skannannut kertoen laitteelle kyseessä olevan väridian. Hyvin on toiminut.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Deltasta ei kokemuksia minkään litkun kanssa, mutta hitaampien filmien kanssa (100 - 400 ASAan asti) Rotinaali on toiminut tuohon tarkoitukseen hyvin, nopeampien (ASA 400 ja ylöspäin) kanssa ja prässäykseen taas DD-X. (Microphen lienee aika vastaava kuin DD-X, jos DD-X:n hinta kauhistuttaa eikä jauheen kanssa pelaaminen haittaa) Rotinaali tosiaan ei varmaan pienirakeisinta jälkeä tee kuten jo tuossa ylempänä todettiin, mutta rae tulee nätisti esiin ja sävyala on ainakin omaa silmää miellyttävä. DD-X on taasen sitten omiaan nopeampien filmien kanssa ja prässäykseen, pieni rae ja hyvin sävyjä suhteessa filmin nopeuteen.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Rodinalia olen pariin filmiin käyttänyt ja rae oli ainakin omalla skannerilla vähän liikaa. Filmin "gritty"-tyyppinen rae + skannerin kohina ei omaan silmään ollut sitä estetiikkaa, mitä olin välttämässä hakemassa. Oikeassa mv-vedostuksessa tilanne voi olla toki toinen. Toinen ongelma oli liian kova kontrasti, joten negoista oli aika vaikea kaivaa välisävyjä, kun niitä ei siellä ollut. Olen netistä vähän lueskellut nyt aiheesta ja nyrkkisääntönä on, että loivan negatiivin saa lyhentämällä kehitysaikaa. Pitää kokeilla seuraavilla kerroilla 24°C ja vähän jytympiä mömmöjä, niin sais kehitysajan johonkin 5-6 minuutin pintaan. Ja ehkä kehitellä suositusajan alle. T-raefilmejä näytetään usein sanottavan kaikkein parhaiten skannautuvaksi, joten tuo D100 ei näytä olevan laisinkaan huono filmi. Täytyy tilata sitä, kunhan saan nykyiset filmit kuvattua ja aloittaa kunnon testaaminen. ID-11, Perceptol ja Ilfotec HC:tä ainakin eri ajoilla ja lämpötiloilla.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Jos tosiaan pelkkä skannaus on päämääränä, niin kokeile ihmeessä Ilfordin XP+ -filmiä. Toki sillä varoituksella, että kun kehityttää negoja niin niiden käsittely on usein hämmentävän huolimatonta. Dian kun kehityttää, niin se sentään yleensä tulee naarmuttomana käsiin, mutta kun kehityttää värinegan niin niistä löytyy aina naarmua ja roskaa...
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Nyrkkisääntönä negan jyrkkyys määräytyy kehitysajan, litkun vahvuuden, lämpötilan ja sekoituksen mukaan. Suurentamalla mitä tahansa näistä, jyrkkyys kasvaa. Vähentämällä noita nega loivenee. Sekoituksen merkitys vähäisin, jollei mennä äärimäisyyksiin. Jos nostat lämpöä ja lyhennät aikaa, kompensoivat nuo toisiaan pois eikä nega loivenekaan toivotulla tavalla. Sama ilmiö syntyy muuttamalla em. tekijöitä eri suuntiin muillakin yhdistelmillä.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Kannattaa opetella kehittämään filmi sävykkääksi. Helpottaa skannausta. Joka filmi on skannattavissa. Ei kai filmin skannaamisen tavoitteena ole saada siitä digin kaltaista kohinatonta paskaa? T Jukka
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Jeah, huomasin että ainakin Kodak BW400CN skannautu hyvin. Nuo ovat hyviä vaihtoehtoja. No voe mahoton. =/ Ei auta, kun kokeilla sitten testailla mikä kombinaatio toimis parhaiten. Noh, paskaahan noi kuvat on joka tapauksessa. =P
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Ei tarvi testata kombinaatioita välttämättä. Lyhennät aikaa ja pidät muut "muuttujat vakioina". Eli et lisää lämpötilaa, lyhennät vain kehitysaikaa. Enpä oo itse huomannu että Tmaxit sen paremmin skannautuis, mutta pienempi rae niissä varmasti on. C-41 mv-filmit ovat siitäkin hyviä skannauksen suhteen, että niillä toimii roskanpoisto. Kohina ja filmin rae ovat täysin eri asioita, eikä filmin rakeisuus vaikuta siihen, kuinka paljon skannerin kohinaa kuvaan tulee. Kohina tulee esiin eniten "liian" tiheitä tai tosi ohuita negoja skannatessa, kun joudutaan korjaamaan kontrastia ja valoisuutta jälkeenpäin.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Ei kai sen filminkään aina tartte rakeista olla? Ei se silti ole kovin äkkiä digin kaltaista, vaikka oliskin... Eikä rakeeton tarkoita että olis paskaa Joka filmi on skannattavissa, mutta miten hyvin... Se vaihtelee hyvinkin paljon. Skannata voi vaikka tyhjää filmiä tietenkin. Filmiä ei kannata välttämättä opetella kehittämään skannitulosten perusteella ellei ole varma, että se on se ainoa mihin filmejä tulee käyttämään... Eikä varsinkaan kannata muuttaa kehitysprosessia skannaustulosten mukaan, jos ei tiedä skannerinsa, softansa ja omia kykyjä ja ominaisuuksia.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys En hirveästi tiedä kun etupäässä väännän 24x30 printtiä joita sitten skannaan, mutta näyttää siltä että loiva ja ohut olisi haluttu tie. Jos on valo kauhesti levinnyt filmipohjassa ja vielä ylikehitetty, niin skannaaminen suoraan negasta ei ole hyvä tie. Tee ensin sävykäs printti jonka sitten skannaat vaikka parilla eri skannaustasolla, saaden kummatkin päät hyvin haltuun ja sitten yhdistät leijereinä lopulliseksi kuvaksi ja prikkaat fotoshopissa. Nopeata ja kätevää.
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Skannaus printistä on hyvä - jos vain jaksaa printtejä tehdä sitä varten tai muuten tulee tehtyä sopivan kokoisia. Voi olla että siinäkin olisi apua himpun loivemmasta, tai sitten tekee tosiaan ne kaksi skannauskertaa ja yhdistää... Aiheeseen viitaten, kylläkin ehkä hieman eri tavalla, mutta joskus tuli tehtyä tämmönen testi (TASOskannerilla): http://www.students.tut.fi/~hannine7/skannijuttu.html
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Hyvä idea. Tätä vois koittaa itekki joskus soveltaa, kun vaan sais taas aikaseks mennä pimiöön. Toisaalta, mieli niin halajaa toisenlaisten metodien pariin, kiitos Mäkkärin
Vs: Skannautuvia mv-negatiiveja - filmin valinta ja kehitys Väittäisin että mikä tahansa filmiskanneri näkee koko negatiivin dynamiikan, ovathan ne paljon loivempia kuin diat. Raw skanni vaan kehiin ja siitä rypistelee miten haluaa. Kaikki negatiivin sävyt ovat tallella. Näin väittäisin, todistakaa että olen väärässä.