Vs: Ei ainakaan muotokuva miljöössä Moi! Kerrotko vähän tarkemmin, mitä tarkoitat tuolla? ...Saisit tähän lisää ytyä ku et blurrais suoraan siveltimillä vaan vedät maskin ja 3%noisea ja 11% gausian blurria hide layers. silmät skarpiks joku 3px invert ja brushia päälle ja flatten image ja avot! nyt on liian blurri iskee silmään.[/quote] Käsittely on tehty aika lailla tuolla tavalla. Esikuvana oli yksi kuvaajapariskunta, kenen tyyli on hyvinkin käsitellyn oloista, mutta se ei vesitä tuota mielipidettä, vaan on perustelut tälle käsittelylle. Tosin koitin tehdä vähän hillitymmin tuon käsittelyn. Ehkäpä vieläkin hillitympi olisi ollut parempi.
Vs: Ei ainakaan muotokuva miljöössä Kuva on aika jännitteinen - positiivisella tavalla - ja ottaa katsojaan voimakkaasti kontaktia. Kiehtovinta tuossa jännitteisyydessä on se, että kuva ei päästä sitä purkautumaan vaan jättää jännitteen odottamaan katsojan myöhäisempiä reaktioita. Erinomainen piirre. Kuva ei tule kerralla katsotuksi vaan vaatii palaamista ääreensä. Itselleni kuvissa ja kertomuksissa on sama ykköskriteeri: tärkeintä on se, että ne eivät ole tylsiä. Jos ne ovat tylsiä niin mikään muu ei asiaa pelasta. Tämä ei missään nimessä ole tylsä. Miljöö... Tässä tapauksessa hyvin valittu ja toimiva. Ihon sävyt, vaatteiden sävyt ja tausta sointuvat hyvin yhteen. Sommittelu vahvistaa vaikutelmaa. Miljöö... Mites se tuossa edellä sanottiinkaan... "Nykysuomen Sanakirja: Miljöö: ympäristö, olot (ympäröivä luonto tai sosiaaliset olosuhteet) joissa joku tai jotkut jatkuvasti elävät." Tuossahan tarjotaan kolmea eri vaihtoehtoa... 1) Miljöö = ympäristö 2) Miljöö = luonto, jossa joku jatkuvasti elää 3) Miljöö = sosiaaliset olosuhteet, joissa joku jatkuvasti elää Itse lähden siitä oletuksesta, että ellei asiaa ole erikseen määritelty niin termiä käytetään joko sen laajimmassa tai asiayhteyteen parhaiten sopivassa merkityksessä. Niinpä tämä on mielestäni ehdottomasti miljööpotretti - ja paljon parempi sekä ennen kaikkea mielenkiintoisempi kuin noin 99% studiopotreteistä. (Niistä aivan liian iso osa kuuluu "pönöttäjiä rätin edessä, sekä pönöttäjille että rätille on sama ja yhteinen valonrakennus, koska joko olosuhteet tai mielikuvitus eivät anna edes sen vertaa myöten että rätin ja mallin valaistus mietittäisiin erikseen ja sovitettaisiin sitten yhteen" -kategoriaa. Eli suomeksi - "suurennettua passikukuvaa".) Välillä tuntuu että kuvaamisessa on menossa sukupolvenvaihdos. On nuorempi ja innovatiivisempi sukupolvi, joka tekee juttuja sen mukaan, miltä ne näyttävät, kuinka hyvin ne toimivat tai kuinka mielenkiintoisa ne ovat. Sitten on sellaista "pysähtyneisyyden aika" -poppoota, jolle kategoria, "säännöt" sun muut ovat kaikkein keskeisintä. Jälkimmäiset eivät ehkä koe saavansa sitä arvostusta, jonka "ansaitsisivat" ties mistä syystä. Edelliset taas saavat arvostusta asioista, jotka "breesneviläisten" näkökulmasta ovat "väärin tehtyjä". Noilta "breesneviläisiltä" sataa "klassikkoatyyliä" tai kulahtanutta puhki käytettyjen juttujen toistamista (kuka mitäkin termiä haluaa käyttää) ilman merkittävää kehittymistä tai uudistumista ja "nulikoilta" taas tulee mielenkiintoisia kuvia, jotka ovat usein pullollaan "vääräoppisuutta" noiden "breesneviläisten" näkökulmasta. Itse pyrin kuulumaan enemmän sinne "nulikoiden" kuin "pysähtyneiden" joukkoon. Tämä tietenkin johtuu arvostuksen suuntautumisesta. Sen verran vielä tuosta "nulikat<-->breesneviläiset" -dikotomiasta, että iällä ei ole asian kanssa kovin paljoa tekemistä. Jotkut vanhat kuvaajat kiitävät nulikoiden eturintamassa ja jotkut parikymppiset jysähtävät kaiken lattean ja jo kelatun ihannointiin ja toistamiseen pääsemättä siitä metriäkään eteenpäin. Hatunnosto Valtsulle. Tämä miljööpotretti osuu tunne-elämään. Sen vaikuttavuus on suuri, joten ei ole sen suurempaa syytä lähteä kritisoimaan sen teknistä tai mitään muutakaan onnistumista. Kuva tavoittaa katsojan ja vetäisee aika kovan - mutta ei liian kovaa - matalan kiertopotkun reisilihakseen. se ei päästä otteestaan purkamalla jännitteen liian nopeasti. Jos kuva toimii niin se on ihan sama vaikka se kuuluisi "äitienpäiväkakut" -kategoriaan. Jos kuva ei toimi- tai pahinta kaikista: jos se on tylsä - niin eipä sillä ole mitään arvoa, että valotus, sommittelu, kategoriarajat, aihevalinta, valaistus sun muut menevät jonkin diibadaabaluokituksen mukaan. P.S. Heitin ajatusleikin itselleni ja päätin nähdä tuon taustan vertauskuvana sosiaalisista olosuhteista, joissa joku ihminen elää. Kuva toimi edelleen erinomaisesti ja sai muutaman lisäulottuvuuden. Sen seurauksena itselleni tuli mieleen että ei kai kukaan täällä nyt sentään niin rajoittunut ole, että poissulkisi tuon sinänsä valokuvauksessa tutun, hyväksytyn ja aika yleisen analogioiden, assosiatiivisten elementtien, konnotaatioiden sun muiden symbolisten elementtien käytön mahdollisuuden omin päin - kuvaajalta kysymättä - kuvassa mahdollisesti käytettyjen keinojen valikoimista pois. Koska jos väitetään ettei tämä voi olla miljöökuva niin silloin myös tuo ulottuvuus täytyy kuulua perustellusti poissuljettujen vaihtoehtojen piiriin.
Vs: Ei ainakaan muotokuva miljöössä Täh! Tappoiko tuo mun kilometrin pituinen horinani lupaavan aiheesta miljööseen eksymisen vai hoksasko porukka ihan oma-alotteisesti (siis oma-alotteisesti sen jälkeen kun valtsu oli vihjannut asiasta) että oikeastaan oli kyse kuvasta eikä sanasta?
Vs: Ei ainakaan muotokuva miljöössä Minusta tuo kilometrin pituinen kannanotto oli vähintäänkin riittävän kattava. Omalta osaltaan myös terveistä ajatuksia herättävä. Itse asiaan - onko kuva miljöömuotokuva vai ei - se ei tuonut mielestäni aiempaa enemmän selvyyttä. Kaikessa ystävyydessä olen edelleenkin sitä mieltä, ettei kyseessä ole miljöömuotokuva. Eikä siihen auta nuoret ja "uusia" asioita oivaltavat tai vanhat jäärät. Tämä siis ilman sarvia ja hampaita. Mutta on ihan pakko heittää sellainen huomio, että myös valokuvauksessa keksitään pyörää uudestaan kerta kerran jälkeen. Yleensä vain tekniikka, millä kuvia tehdään, vaihtelee.