Noniin, nyt on vihdoin eka sessio otettu studiokuvia. Meni räpsimiseksi ja kokeilemiseksi. Mutta kertokaapas kokeneemmat valaistuksenkontrollointivälienistä (niistä, mitä pistetään välähdyspään eteen/ympärille, sekä niistä mitä muuten vaan pistetään seisoskelemaan studiotilaan), että mitkä ovat suosikkeja ja miksi (eli mihin käytätte niitä)? Entä olisiko mitään hyviä filosofisia tai käytännön ohjeita miten stuidossa työskentelyä (lähinnä valaitsukseen liittyvät asiat ovat näin ensialkuun mielessä) kannattaa lähteä (itse)opiskelemaan? Olen itse ajatellut että hakisin ensialkuun "reseptejä" valaistukselle ja testaisin niitä, oppisin jotain varmaan niistä ja motivaatio pysyisi korkealla kun tulee ainakin toivottavasti perushyviä kuvia (kun on joku kokeneempi miettinyt että miten kannattaa valaistus asetella).
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä No siihen eteen voi laittaa softboxin tai sateenvarjon, niin saa pehmeämpää valoa tai sitten vaan tavallisen kuvun, niin saa kovempaa valoa. Sitten voi heijastaa heijastavan sateenvarjon kautta tai valkoisesta levystä niin saat jotain tuosta väliltä. Perusjuttu taitaa olla Irving Penn tyylinen valaisu, eli taustaan laitetaan valoa, jota sitten estetään ladonovilla tai jollakin seinällä, ettei se vuoda muualle ja sitten kohdetta päin laitetaan 45 astetta sivulta ja 45 ylhäältä valo ja toiselta puolelta joko heijastetaan valkoisella levyllä hieman täytettä tai sitten laitetaan yksi valo vähän pienemmällä teholla antamaan sitä. Kohde mielellään aika hyvin irti siitä taustasta, mielellään ainakin pari metriä. Sinne taustaan menevän valon määrällä sitten voidaan määrittää luonnollisesti sen tummuusaste ja käytettävä aukkohan määritetään kohteeseen menevän päävalon mukaan. Tai sitten Avedon käytti paljon valaisua, jossa valaistiin tausta ja päävalo tuli suoraan edestä yläviistosta softboxilla ja sivuille laitetaan valkoiset heijastinseinät. Tuohon voi sittten laittaa heijastimen myös alhaaltapäin, ettei nenän alle tule liian hallitsevaa perhosvarjoa. Mun suosikki on kahdesta styrox-levystä koottu heijastinlevy joita mulla on parikin kappaletta. Niissä on toinen puoli maalattu mattamustaksi. Niillä voi estää valon pääsyä vääriin paikkoihin tai heijastella sitä takaisin. Vaaleissa kuvissa tuo musta seinä siinä vieressä piirtää hyvin ääriviivat esiin. Netissä on aika hyvin kaikkia opetussivustoja, mutta en jaksa nyt kaivaa linkkejä niihin, ehkäpä jollain on jo valmiina noita kirjanmerkeissään. Henkilökuvauksesta ainakin Joe Zeldsman tai jotain on tehnyt aika kattavan ohjeen. Nää nyt oli vaan mun mietteitä jutuista, muilla on varmaan toisenlaisia.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Kiitos. Tuossa yhdessä opuksessaä käytetään sellaista termiä kuin "bookend", eli jotain levyä joka on saranoitu/taitettu, ja pysyy sitten pystyssä samaan tapaan kuin keskeltä taitettu A4 kyljellään. Tuommosia oon miettiny, kunhan vaan keksin että mistä materiaalista niitä tekisi ja mistä sitä saa. Lisäksi ongelmana on että kun studiotila on monikäyttötila johon kokoan studion aina tarvittaessa, niin pitää ottaa sekin huomioon, eikä vielä ole tiedossa miten saan varastoida kamoja sillä (ne remontoi jne), eli toistaiseksi kaiken pitää kulkea mukana kodin ja studon väliä (eikä ole henkilöautoa). Ehkä sitten tulee ostettua pari isoa kokoontaitettavaa heijastinta ja niille pidike-jalusta-yhdistelmät. Joo, linkit erityisen hyviin kelpaavat. Tarkoittaen, että osaan tietysti googlea käyttää, mutta se ei kerro hirveästi sisällön laajuudesta tai hyvyydestä. Täälläkin jossain oli kyllä kokoelma linkkejä, ja mm. tämä youtube-sarja jaksoi olla viihdyttävä:
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Mä olen kanssa ajatellut tuollaisia, mutta kun ei ole oikein tullut mitään järkevän hintaista materiaalia vastaan. Aallon Jussilla oli studiossaan tuollaiset, tehtynä kahdesta isosta kapalevystä. Ne oli kätevät, mutta sopivat oikeastaan ainoastaan samassa tilassa pidettäväksi, ei oikein portable malli ja toisena miinuksena oli, että toi paksumpi kapalevy maksaa aika turkasesti, eikä sitä saa oikein helposti hankittua tänne periferiaan. Toi studiokuvaaminen on oikastaan aika simppeliä hommaa, kunhan tekee kaikki jutut järjestelmällisesti ja ajatuksella. Tuollaisella Pennin tai Avedonin tyylisellä perusjutulla pääsee aika pitkälle ja sitten noihin voi alkaa lisäilemään valoja eri suunnista ja paikoista. Esim. Hiusvalo ylhäältä tekee usein aika kivan vaikutuksen ja mustalla taustalla voikin valaista kohteen takaapäin niin se piirtää kivat ääriviivat. Samoin voi takaviistosta laittaa poskelle tai ohimolle pyyhkäisemään valon, niin se antaa joskus aika hienon efektin. Yousuf Karsh käytti muistaakseni paljon tuollaisia. Noissa pitää vaan olla tarkkana, ettei sitä valoa joudu väärään paikkaan. Hunajakennot valon edessä suuntaa sitä tiheydestään riippuen ja loput sitten niillä ladonovilla tms.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Joo, oon hiljaa ittekseni ajatellu, että sen 80% saa tehtyä helposti, mutta viimeisen 20% oppimiseen menee sitten vuosia. Ja tietenkin se olisi se 20% joka on merkityksellinen. Mulla on vielä riippakivinä se, että en varsinaisesti ole ekstrovertti tai sellainen ihminen joka saisi ilman asiaan panostamista ujommankin mallin avautumaan, ja sitten se, että olen luonteelta vähän kärsimätön, eli teen tosi tyhmiä virheitä kun pitää "rakentaa" valot ja se itse kuva (jos vastakohtana on intuition perusteella hetken taltioiminen). Niin, studiotila sattuu sijaitsemaan samassa rakennuksessa kuin Tanssisali Lutakko, eli sinne olisi tarkoitus houkutella muuten bäkkärillä tylsistyviä rock-muusikoita, voisi tehdä jonkinlaisen sarjan ehkä .
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Toi studiohomma on juuri sellaista, että tieto luo tuskaa. Alussa menee hyvin ja lähes joka kerralla oivaltaa jotain uutta. Sitten kun alkaa hallitsemaan perusjutut hyvin ja tietää, että tietynlaisen valon voisi tehdä, mutta ei vaan millään saa niitä valoja sellaisiin paikkoihin, missä niiden pitäisi olla niin se alkaa harmittamaan. Mä olen ainakin itse huomannut, että alussa kannattaa niiden valojen lukumäärä pitää mahdollisimman pienenä, kun valojen määrän lisääminen kasvattaa ongelmia exponentiaalisesti. Nykyään taitaa noissa ei niin peruskuvissa olla aikatavalla muotia käyttää rengassalamaa ja etukulmasta wokkipannunkantta.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Tuossa on hyvin oivallettu se juttu. Perusasiat ovat varsin selkeitä ja yksinkertaisia, kunhan vaan viitsii niihin paneutua. Mutta siten on se loppu eli mausteet ja koristelu, joista se muotokuva syntyy. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään valosta vaan myös kontaktista malliin. Siinä myös pätee samat asiat, perusjuttu on useinmiten aika helppoa, mutta sitten se viimeinen karisman kaivaminen mallista ulos on se juttu. JRabbitillä oli hyviä neuvoja perusvalaisuun. En kuitenkaan suosittelisi laittamaan toista eli tasoitusvaloa eri puolelle kameraa kuin päävalo. Tasoitusvalo kannattaa laittaa suoraan kameran suunnasta. Muotoilevuus ja kolmiulotteisuus tulee paremmin esiin. Heijastimen toiselle puolelle voi laittaa. Toinen neuvo, jota ei voi korostaa koskaan liikaa on aloittaminen mahdollisimman yksinkertaisella valaisulla ja yhdellä kahdella valolla. Aallon Jussin vetämät muotokuvauskurssit ovat erinomainen tapa oppia muotokuvausta.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Pitikin kirjoittaa, että se tasoittava edestäpäin, mutta jäi näemmä pois. Ihmisten kuvaamisessa pätee kyllä toi kontakti juttu. Kun kuvaa sellaisia, jotka on tottuneet olemaan kameran edessä, niin homma sujuu hienosti. Sitten kun alkaa ottamaan noita pönötyskuvia (lue: hää-,rippi- ja yo-kuvat) niin huomaakin, että kaikki ihmiset ei olekaan niin luontevia ja niiden kanssa pitää tehdä oikein töitä, että saa kuvan. Mä voin kanssa suositella noita Jussin kursseja. Jussi opettaa jotenkin erikoisesti, mä olin aikoinaan yhdellä noista kursseista ja tuntui, etten oppinut mitään. Mutta vieläkin kun teen jotain valolla huomaankin, että Aallon Jussihan kertoi sen toimivan noin. Eli sieltä saa valtavan hyvät eväät ja homma kirkastuu sitten tekemisen kautta.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Ei tasoitusvaloa tosiaankaan toiselle puolelle, vaan kameran yläpuolelta. Taustavalo sitten varjopuolelle enemmän. Ei muutenkaan kannata hankkia heti useita välineitä, vaan opetella käyttämään niitä mitä on. Pitkälle pääsee jo sofboxilla, sateenvarjolla ja hunajakennolla. Sekin vaikuttaa hirvittävän paljon valon luonteeseen, mistä kulmasta softboxin valo tulee, onko suoraan kohti vai pyyhkäiseekö siten, että taustan puolella oleva reuna on lähempänä kohdetta, jolloin siitä ei vuoda valoa taustaan ollenkaan, vai halutaanko sillä osittain valaista taustaa jne. Kuinka ylhäältä se tulee, paljonko sillä halutaan hiuksiin valoa jne. Kohdistamalla valoa mistä tahansa lähteestä valo muuttuu hyvinkin paljon ilman erillisiä lisäosia. Itse olen yrittänyt opetella perusvalaisua tällä tavoin. Täältä palstalta on saanut kanssa hyviä neuvoja, juuri herroilta, jotka tähänkin kysymykseesi ovat vastanneet. T Jukka
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Kaikki alkaa tietysti siitä, mitä haluat saada aikaiseksi. Kokenut kettu tsekkaa luupilla studiokuvissa esim silmien heijastuksista missä ja miten valot on asennettu. Olen käyttänyt seuraavaa metoodia. Jos studio on kohtuullisen pieni. päsäytän kuvaajan takaa kattoon perusvaloa tiputtamaan kontrastia. Sitten melko skarppia valoa kohteeseen joko suoralla kuvulla tai hopeoidulla varjolla. Jos sulla on varaa, hanki kohtuullisen iso softboksi ja siihen eteen hunajakenno gridi. Nene sen kanssa LÄHELLE niin saat valaistukseen luonnetta. Kaikkein typerin (ja usemmin nähty) valaisu on sateenvarjot 45 asteen kulmassa ja ristivarjot taustassa. Jäbät tienaa fyrkkaa käyttäen tota valoratkaisua... ja kun valoina on noi sateenvarjot, on valo kontrastitonta, mutta silti katoaa taustaan tullessaan.
Vs: Studiovalaistuskysymyksiä Näinhän se missä tahansavalokuvauskoulutuksessa menee, että kouluttaja antaa ne eväät, joiden pohjaltane asiat sitten itse tekemällä oivaltaa ja oppii.