Vs: Rodinal viemäriin? Kyllä minä ainakin kerään kehitteet ja kiinnitteet isoihin tyhjiin kanistereihin. Vien sitten sillon tällön kaatikselle. Keskeytettä (vesi) en ole jaksanut kerätä talteen, vaikka jonkin verran kehitettä sisältääkin.
Vs: Rodinal viemäriin? Olis kiva saada ammattilaisen mielipide asiasta - siis esim. sellaisen asiantuntijan joka niitä jätteitä käsittelee tai niistä oikeasti tietää (eikä vain päättäjän, jonka on tietysti helppo sanoa että kaikki kerätään talteen). Itse kaatelen kiinnitteet ja rodinaalit pääsääntöisesti jäteastioihin, kun kerholla sellaiset on käytössä. Kotona itse tehdessä joutuis kyllä uudelleen harkitseen, jaksaako kerätä talteen. Määrät ovat kuitenkin sen verta pieniä. Xtolit kaatelen viemäriin hyvällä omallatunnolla, vaikka laki tai mikälie sääntö varmasti sanookin, että (kaikki) valokuvauskemikaalit pitäisi kerätä talteen.
Vs: Rodinal viemäriin? Itselläni on sellaisia 10l mehukanistereita muutamia, jotka sain kinuttua helposti Amican ruokalasta. Olivat ihan kiitollisia kun vein pois. Kun ne tulee täyteen, mene ja vien ne Sortti jäteasemalle ja tyhjennän litkut sinne, siis kehitteet ja kiinnitteet.
Vs: Rodinal viemäriin? Hyvä nyrkkisääntö kemikaaleista on se, mitä varoituskilpi sanoo. Jos on kuollut kala ja puu kilvessä, niin kemikaali on silloin ympäristölle vaarallista ja se pitää hävittää asianmukaisin toimenpitein. Nuo merkinnät on kuitenkin lakisääteisiä, eikä niitä todellakaan lätkitä purnukoihin huvin vuoksi.
Vs: Rodinal viemäriin? Onhan se näinkin, mutta ne pitoisuudet ja määrät vaikuttanevat aika paljon. Esimerkiksi seleenihän on ihmisille välttämätön hivenaine pienissä määrin, mutta suuremmissa määrin nautittuna myrkyllinen. Merkeissä on luultavasti jokin lakisääteinen raja ja voi olla vaikkapa niin, että raaka Rodinal-tiiviste ylittää juuri ja juuri tällaisen rajan, mitä taas valmis liuos 1+50 suhteella ei läheskään ylitä (eikä tuota todennäköisesti mene viemäriin kovin paljon viikossa/kuukaudessa/vuodessa). <SIZE size="80"] (Jostain, olikohan SVHY:n kotisivuilta, muistan muuten jopa lukeneeni ohjeen, että yksityishenkilöiden tuottamat määrät valokuvauskemikaaleja saisi kaataa suoraan viemäriin... Tosin hiukan ihmettelin silloin, millä perusteella ja minkä lähteen mukaan.)</SIZE>
Vs: Rodinal viemäriin? Itse kokisin vain hyvää omaatuntoa laittamalla kaikki vaaralliset aineet viemärin sijaan kierrätykseen. Kuka pyytäisi rodinalin maahantuojalta käyttöturvallisuustiedotteen? Siitä pitäisi selvitä miten ja miksi kemikaali on vaarallinen. Maahantuojan pitäisi toimittaa käsittääkseni pyynnöstä kyseinen lappu kenelle tahanta kuluttajalle, jos hän sellaista haluaa.
Vs: Rodinal viemäriin? Niin on myös esimerkiksi natriumkloridi ja vanha kunnon hoo-kaks-oo . Kyllä mä ennemmin luotan asiantuntijoihin niiden merkkien lätkimisen kanssa kuin itseeni. Meillä on yhteiskäyttöpimiöllä Kuusakosken 40-litran pönikät kiinnitteelle ja kehitteelle erikseen. Kotiin hommaisin varmaan jostain jotain tyhjiä pönttöjä, jotka veisin luultavasti kävellen tai pyörällä kierrätyspisteeseen.
Vs: Rodinal viemäriin? Juuri niin. Ensinnäkin kaikille vähänkin vaarallisille yksittäisille kemikaaleille on määrätty riskiluokitus. Kemikaaliseokset, joillaisia valokuvauskemikaalit yleensä ovat, luokitellaan sitten asetuksen mukaan riskiluokkiin sen mukaan mitä kemikaaleja ja kuinka paljon ne sisältävät. Kun tietyt rajat ylittyvät, on pakkaukset merkittävä vaarasymboleilla (niillä pääkallon kuvilla kuolleilla kaloilla) ja ns R- ja S-lausekkeilla, joista edelliset kertovat vaaran laadun ja jälkimmäiset tarvittavat suojatoimenpiteet. Nämä määräytyvät siis myyntipakkauksen sisällön mukaan, joka usein on liuostiiviste. Käyttöä varten se yleensä laimennetaan, jotkut enemmän - jotkut vähemmän. Monesti on niin, että jos laimennetut käyttöliuokset luotiteltaisiin samojen perusteiden mukaan, niihin tulisi huomattavasti lievemmät merkinnät tai usein ei merkintöjä lainkaan. En nyt ole tarkistanut tilannetta Rodinalin osalta, mutta voi olla, ettei siinä olisi vaaramerkkejä lainkaan. Jos vaarallinen liuos myytäisiinkin käyttöliuoksena eikä konsentraattina, käyttäjä ei periaatteessa edes tietäisi käsittelevänsä "myrkkyä" eikä ymmärtäisi ryhtyä erikoistoimiin sen hävittämiseksi. Rodinalin käyttöturvallisuustiedote muuten löytyy täältä: http://www.maco-photo.de/files/images/Agfa_Rodinal_eng.pdf Macon sivuilta löytyy myös muita Agfan ja Rollein jne käyttiksiä: HANS O. MAHN & CO. KG Edellisen kerran keskustelu tällä palstalla kemikaalien hävittämisestä sai minut oikein ottamaan selvää asiasta. Se ei ollutkaan lainkaan yksinkertaista ja siinä vaiheessa, kun olin saanut jotain (ei paljon) selville, keskustelu oli jo laantunut. Määräykset eri laeissa ja asetuksissa ovat jonkin verran ristiriitaisia tai hämäriä ja viranomaitahojen vastaukset epätäsmällisiä. Periaatteesa prosessista tulevan jäteliuoksen kemiallinen koostumus ja pitoisuudet määräävät edellä mainitun luokitusperusteen mukaan jätteen haittaominaisuudet. Kuitenkin toisessa asetuksessa valokuvauskemikaalit on määritelty ongelmajätteiksi. Tämä on tapahtunut mielestäni "varmuuden vuoksi". Tällä perusteella mm jotkut vesilaitokset ovat kategorisesti kieltäneet valokuvauskemikaalien kaatamisen viemäriin. Vastuu ja näyttövelvollisuus kemikaalin haitattomuudesta on siirretty käyttäjälle. On aivan selvää, että kaikki valokuvauskemikaalit eivät ole ongelmajätteita tai edes mitenkään haitallisia. Säännöt on laadittu lähinnä teolliselle ja ammattimaiselle toiminalle, harrastajien tuottamat jätteet ovat sittenkin hyvin vähäinen osa ongelmasta. En missän tapauksessa yllytä ketään välinpitämättömyyteen enkä leväperäiseen toimintaan asiassa, mutta järjen käyttö ja suhteellisuudentaju ovat kuitenkin sallittuja. Toisaalta, kun kerran kotitalouksien ongelmajätteet otetaan useimmilla paikkakunnilla maksutta vastaan, niin miksipä emme niitä keräisi ja sinne toimittaisi. Kenekään ei kuitenkaan tarvinne potea huonoa omaatuntoa, jos joskus pieni määrä laimeaa Rodinaalia menisikin viemäriin. Kaikkein tarkin pitää mielestäni olla käytetyn kiinnitteen kanssa, hopea on luonnon kannalta raskasmetalli eikä häviä mihinkään toisin kuin kehiteaineet, jotka usein reagoivat ja hajoavat ennen vesitöihin päätymistään.
Vs: Rodinal viemäriin? Niinpä, kehiteaine säilyy jotenkuten omassa liuoksessaan jonkin aikaa. Laimennettu Rodinal pari päivää. Viemärissä pari minuuttia. Sitten pitäisikin tutkia Rodinalin turvaselosteen asemasta sen hapettumistuotteiden selosteita....
Vs: Rodinal viemäriin? Multa kehitteet ja kiinnitteet menee kaikki ongelmajätekeräykseen, selkeämpää niin. Rodinalia tulee käytettyä vähemmän...
Vs: Rodinal viemäriin? Meillä on tapana toimittaa kimppapimiön jätteet jätekonttiin. Muista en tiedä. Helpompaahan tietenkin olisi olla mistään mitään välittämättä - sehän on kuulemma maan tapa.
Vs: Rodinal viemäriin? Hyviä pointteja Ollilla. On tosiaan hyvä pitää mielessä, että dokumentit on tehty teollisuutta varten. Siellä näitä aineita voi olla tonneittain käsittelyssä. Hyvä esimerkki voisi olla natriumkloridi ("ruokasuola"). Muistaakseni labran purkissa oli varoitusmerkinnät ja käyttiksen mukaan tavanomaiset ohjeet: huuhtelu runsaalla vedellä jos roiskuu päälle, runsas huuhtelu ja lääkäriin jos roiskeita silmiin, nieltynä hakeutuminen lääkäriin jos oireita ilmenee (oksennuttaminen kielletty). Suojavälineinä tietty suositeltiin hanskoja jne. Käyttöturvallisuustiedotetta lukiessa tulisi varmasti mieleen, ettei natriumhydroksidikaan sovi viemäriin. Katsokaapa huviksenne seuraavalla kauppareissulla mitä ainetta vaikkapa Kodin Putkimies on Koostumuksena taisi olla joku "saippua" (tensidi) väriaineen ja tuon tarkoittamani aineen lisäksi Muistaakseni EU-aika toi tullessaan uudet kriteerit käyttöturvallisuustiedotteille, joiden pohjalta pakkausmerkinnätkin kaiketi tehdään. Esim. Rodinalin ongelmana on mm. p-aminofenoli (4,1% Ollin viitteessä, 1-5% Agfan 1996 versiossa). Jos tämä laimennetaan esim. 1:10, laskee pitoisuus 0,41% tasolle. Tätä ei käyttöturvallisuustiedotteessa tarvitsisi muistaakseni enää mainita, koska pitoisuus alittaa 1% rajan. Samasta syystähän näitä epäiltyjä fenidonin kaltaisia aineitakaan ei esiinny dokumentissa (alle 1% tiivisteessä). Näiden olemassaololle on kuitenkin selviä viitteitä ihan "maalaisjärjen" pohjalta. Ennen EU-aikaa luokittelun perustana oli haitallisuus: käyttöturvallisuustiedotteessa piti olla mainittuna kaikki aineet, joista voi pitoisuus huomioiden olla haitan vaara. Silloin toisaalta puuttuivat nämä "epäilty karsinogeeni" maininnat, mitä nykyisin toisaalta vaaditaan. (Esimerkkinä vaikka kiinnitte) Vähäisistä pitoisuuksista viemärissä en itse menettäisi yöuniani. Näppituntumalta arvioisin kuitenkin, että p-aminofenoli ja sen hajoamistuotteet ovat melko huonosti puhdistusprosessissa. Yleensä tuon tyyppiset aineet eivät hajoa kovin helposti, mutta hajoavat lopulta kyllä. Viitteitähän saa jo vaikka siitä, ettei se hajoa pullossakaan kovin hanakasti. Huomattavaa on myös se, että ko. aine on huomattavasti myrkyllisempää meren eliöille kuin käyttöturvallisuustiedotteiden yleisimmälle koe-eläimelle, rotalle. Hopean raskasmetallisia ominaisuuksia ei tosiaan yleensä tunneta. Harvoinpa kukaan arvokasta hopeaa hävittää. Hopeasta pääsee halutessaan suurelta osin eroon vaikka laittamalla teräsvillatupon kiinniteastiaan joksikin aikaa ennen hävittämistä. Se rautatuppohan hopeoituu noin ja hopea tietysti poistuu samalla liuoksesta. Teollisella puolella hopea otetaan tietysti elektrolyyttisesti talteen arvokkuutensa vuoksi. Hopean määrä kiinnitteessä voi olla filmipuolella max. 8-10g/l ja kuitupaperien kanssa max 2g/l. Edellä mainitut pitoisuudet ovat Ilfordin Hypam -kiinnitteen ohjeen suositellut ylärajat. Käytännössä harvempi käyttää litkun näin tarkasti loppuun? Aiemmin oli kysymyksiä myös vaikutuksista putkistoihin. Valokuvauskemioiden osalta tässä merkittävintä on ettei happoja (esim. keskeyte) tai emäksiä (kehitteet) jää makaamaan metallisten putkien mutkiin. Käytännössä on siis syytä käyttää myös vettä hävittämisen yhteydessä, jos putkilinja on muuten vähällä käytöllä. Huuhtelu syntyy yleensä luontaisesti, koska prosessin viimeisinä vaiheina on aina pesu muutenkin. Jonnekinhan se pesuvesikin on hävitettävä.
Vs: Rodinal viemäriin? Hyvin asiallinen kirjoitus, tosiaan. Tuohon kohtaan pieni täydennys; jos vaikka joku lukija ei ymmärtäisikään, että hopeasta ei sentään 'pääse eroon' tuolla konstilla, se vain vaihtaa paikkaa raudan kanssa: rauta siirtyy liuokseen, jonka voi sitten kaataa viemäriin. Hopea jää mustana metallina teräsvillaan kiinni. Se on sitten aikanaan vietävä kierrätykseen, kun astia täyttyy - siihen tosin menee aikaa. No, kaikki peruskoulun käyneet taisivat tuon sisäistää, mutta varmuuden vuoksi... Hopeaahan ei enää valmisteta - valmistus itse asiassa loppui jo muutama vuosimiljardi sitten. Kaikki käyttämämme on ollut luonnossa. Sitä ei voi myöskään hävittää - edes siellä ongelmajätelaitoksessa siitä ei 'päästä eroon.' Käyttöön ja kierrätykseen sen saa tietysti palautettua. Hopea on kuitenkin aine, jota on luonnossa luonnostaan, merivedessäkin jokin pitoisuus; jos sitä kiinnitettä sattuu lipsahtamaan viemäriin, ei kannata hirveän kauan potea huonoa omatuntoa. Mummolta perityn hopealusikan hukkaamienn on kyllä suurempi vahinko. Muistatte tietysti viedä rätit ongelmajätteisiin aina hopealusikoiden kiillottamisen jälkeen?
Vs: Rodinal viemäriin? Kiitos hyvistä ja perustelluista vastauksista. Kemia on erittäin ruosteessa minulla, mutta tuli vaan mieleen tuosta kehitteiden "hajoamisesta", että eikö ole oleellista myös se miksi (siis millaisiksi aineiksi) se hajoaa? Se, että se muuttaa koostumustaan siten, ettei ole enää kelvollista kehitteeksi, ei kai välttämättä tarkoita samaa kuin että se olisi juomakelpoista tai ympäristölle täysin haitatonta? Siis ihan riippuen siitä, että mitä ainetta se sitten "hajoamisen" tai reagoimisen jälkeen on?
Vs: Rodinal viemäriin? Juuri näin. Kehiteaineiden hajoamistuotteet voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, minkälaisessa liuoksessa hapettuminen tapahtuu. Happamuusaste, muiden hapettuvien aineiden läsnäolo, hapettavan aineen laatu - n.s. pirukaan ei ota selvää, mitä jossain viemärissä tapahtuisi. Luultavasti syntyisi myös niukkaliukoisia kompleksiyhdisteitä, ja tavara sakkaantuisi joko viemäriin tai puhdistamolle. Mutta, 'your guess is as good as mine'. Oikeastaan tarkoitinkin juuri tätä edellä, kun sanoin, ettei kehiteaineen käyttöturvallisuustiedotteella on kovin montaa minuuttia arvoa sen jälkeen, kun aine on joutunut viemäriin.
Vs: Rodinal viemäriin? Ja omasta elämästä on kokemuksia, miten puhdistamon bakteerikanta kuolee, kun sinne menee vahingossa liian hapanta / emäksistä tavaraa.
Vs: Rodinal viemäriin? Minä en tiedä kemiallisista yhdisteistä mitään, enkä jaksa vaivata niillä päätäni - joten vien varmuuden vuoksi kaikki pimiölitkuni ongelmajätekeräykseen. Voipi olla että jonkun aineista voisi kaataa suoraan viemäriin, mutta kun nyt kuitenkin on vietävää, menee kaikki samalla vaivalla.