Vs: Kumpi mukaan matkalle Provosoin hieman tolla retroilulla enkä kiellä etteikö m6 olisi laadukkaampi kamera. Johtuuko sitten ehkä siitä, että edustan itse nuorenpaa sukupolvea (ei tunnesiteitä filkalla räpeltämiseen) mutta en nää leican tuovan kauheasti etuuksia matkakuvaukseen. Ainakaan jos on tarkoitus ikuistaan vain matkan hetkiä ja tapahtumia (jotka usein tulevat ainakin itselleni täysin kulman takaa, eivätkä anna aina aikaa miettimiselle). Tulin itse juuri parin viikon reissulta prahasta ja täytyy sanoa, että kyllä siinä digin ominaisuuskirjo tuli käytyä läpi aika laidasta laitaaan. Akunkin latasin vain kerran. En myöskään turisteilun yhteydessä tule liikaa miettineeksi valokuvauksen syvää olemusta vaan pyrin elämään parhaat hetket ihan omien linssien takaa.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Eikös ne Leicat nimenomaan toimi niissä hetkissä jotka tulevat "kulman takaa". Ei tartte kameraa käynnistellä ja se kulkee kivemmin mukana kaupungilla... Ehkä pitäisi tietää paremmin, miten toinen kuvaa, ennenkuin kertoo hänelle, mitä ominaisuuksia kameralta tarvitsee. D40:llä voi kuvata samantapaisia kuvia kuin ko. Leicalla jos tykkää ja silloin vertailu on erilainen, kuin jos tarvitaan yleiskamera zoomeilla ja macromoodeilla.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Helpoimmalla pääsee kun napsii valokuvansa lähimmästä matkamuistokojusta, postikorttien muodossa. Ne voi sitten halutessaan vielä skannata kotona digitaaliseen muotoon. Tällä tavoin kuvien onnistumispronttikin on tasan sata.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Jos se 35-millinen on vielä se 2-valovoimanen, niin se M6:n kanssa on kyllä kamerahistorian ehdottomasti laadukkain paketti varsinkin koko/laatusuhteessa, mutta myös muissa. Ehkä Leica/Minolta CL olis vielä "matkakameramaisempi", mutta niitä vähemmän näkyy, eikä ne oo ihan niin luotettavia. Mutta tuskin semmonenkaan ihan koska tahansa laukee.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Kulkuvälineeksi tietenkin höyryveturin vetämä juna. Retroilun nimissä seiväsmatkoille pitisi sitten varmaan ottaa 70-luvun alun hengessä neliskanttisia paperikuvia syöksevä polaroid-loota. Ja virkistykseksi tietenkin kihniön kirkasta, vai mitä se se klassinen lentsikkajuoma nyt olikaan
Vs: Kumpi mukaan matkalle Polaroid-kamera on itseasiassa varsin hauska reissukamera, esim. kesän festareille. Nämä Miniluxit ja Contaxit ovat kyllä aika kaukana retrosta.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Itsekin uskon edustavani nuoremmistoa, enkä omaa tunnesiteitä filkalla räpeltämiseen. Kuitenkin kuvaan pääasiassa filmille ja matkalle otan mukaan mittaetsimen parilla lasilla. Itseasiassa itsestään selvää oli, etten ota digijärkkäriä matkaan mukaan.
Vs: Kumpi mukaan matkalle En itsekään vielä kovin vanha(23) pieru ole mutta nykysellään tulis itsekin otettua varmaan tuo mittaetsinjärkkäri yhdellä optiikalla.. Ja ehkä lisäks mukaan joku pieni folderi (tai sit pelkkä semmonen). Minkään retroilu-fiilistelyn takia en filmille kuvaa, vaan ihan "järkisyistä" mutta siitä on varmaan jokaisella omat mielipiteensä, mikä hyväksytään järkisyyksi .
Vs: Kumpi mukaan matkalle Ketjun aloittaja ounasteli alkuun josko rohkenisi kokeilla katukuvausta. Itse en ole niin sosiaalinen ihminen ettäkö pystyisin täysin sujuvasti "tunkeutumaan" vieraan ihmisen intimiteettialueelle, varsinkaan länsimaisen ihmisen. Pari vuotta sitten Kiinan maaseuduilla kuvatessani huomasin tuon olevan helpompaa. Päivänselvät kulttuuri- ja ulkonäköerot itseni ja sikäläisten välillä olivat jo niin suuret, että monasti tunnelma tuntui erikoisuudessaan antavan anteeksi kameran kanssa tunkeutumisen toisen ihmisen läheisyyteen. Ja jos sanomista tuli, oli helppo vedota muka ymmärtämättömyyteen ja siten säästyä nolouden tunteelta. Jossain Hesassa tuo ei taitaisi onnistua.. Ihmisen intimiteettialueen laajuus vaihtelee muutenkin kulttuureittain; Suomessa kaduntallaaja on miltei pakokauhun vallassa jos häntä kuvataan lähietäisyydeltä, joku keski/etelä-eurooppalainen ei ehkä niinkään. Leican kaltainen hiljainen kamera lisää turvallisuuden tunnetta, (minusta) on pidemmän päälle hyvin stressaavaa kuvata tuntemattomia ihmisiä kadulla kun äänekkäästi loksuttava peilikoneisto muistuttaa jatkuvasti olemassaolostani. Polttoväleistä 50 millinen on mielestäni paras sikäli, että sen kanssa voi pitää suuremman etäisyyden kuvattavaan - kuitenkin ilman televaikutelmaa. En tunne sillä kuvatessani itseäni niin tungettelevaksi. 35 millisellä täytyy jo mennä ratkaisevasti lähemmäksi, usein intimiteettialueen sisälle. Toisaalta kuvaan on tällöin helpompi tavoittaa intiimi tunnelma, ikään kuin katsoja olisi enemmän mukana itse tapahtumassa. Vieläkin laajakulmaisempaan siirryttäessä voi käydä niinkin että tuntuu vähemmän kiusalliselta asettautua sopivalle kuvausetäisyydelle, jopa kättelyetäisyydelle. Tällöin kuvaajan ja kuvattavan välille tuntuu syntyvän hetkeksi jonkinlainen keinotekoinen tuttavuussuhde. Johtuuko se sitten siitä että tilanne huijaa hetkellisesti psyykettä vanhasta tottumuksesta kuvittelemaan ihmisen olevan todellista tutumpi ja turvallisempi, kun kerta se noin lähelle tulee. Tiedä sitä. Ehkä olen yksin tämän tuntemukseni kanssa..? Zoomilla varustettu kamera voisi olla hyvä tapa selvittää itselleen missä omat rajat menevät noissa asioissa. Siirtyy sitten vasta kiinteään polttoväliin kun tietää mikä on käytännössä itselle sopiva.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Toisaalta järjestelmäkamera etäännyttää ihmisiä huomattavasti enemmän kuin harrasteluvehkeeltä näyttävä mitaetsin. Järjestelmäkamerankantajilta kysellään milloin ilmestyy ja ei mua saa kuvata -tyyppisiä, kun taas noilla muilla ei tämmöiseen törmää.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Ei minua ihmisten reaktio kuvatuksi tulemisesta kiusaa muualla paitsi Pohjanmaalla. Kokkolassa olen joskus melkein turpiini saanut kun olen kuvan räpsäissyt - Harlemissa lienee turvallisempaa. Ja pieni katsekontakti, tai kiitos hyvästä kuvasta, jättää mallillekin paremman fiiliksen. Kadullakin ehtii olemaan ystävällinen Ultralaajis on siitä hyvä, että sillä kuvatessa voi tähdätä "ohi". Telellä kun kohti osoittaa, niin ihminen hämmentyy vaikka etäisyyttä olisi enemmänkin. [QUOTE> [/QUOTE] Jäämme odottelemaan sen järkevän hintaisen (ja muutenkin järkevän) digi-mittaetsin-järkkärin markkinoille tulemista.
Vs: Kumpi mukaan matkalle Mittaetsimellä joutuu sojottaan kohti, jos haluaa sillä tarkentaa. Kaveritkin ihmetteli miks ensin tähtään kohti (naamaa) ja sit käännän alaspäin.. Että mitä oikeen kuvaan. Tosilaajoilla taas ei taida useinkaan olla se mittaetsintarkennus mahdollista..
Vs: Kumpi mukaan matkalle Mietin parhaillaan, jos ei ottaisi kameraa mukaan ollenkaan seuraavalle matkalle. Varmaan (ehkä) harmittaisi jälkikäteen, mutta toisaalta voisi saada ihan toisenlaisia kokemuksia matkasta kun ei tarvis olla "dokumentoimassa" kaikkkea, vaan mielummin kokisi ilmapiirin. Veikkaisin, että matkasta saisi enemmän irti Leica-setillä ja ei tarvisi mietti koko aikaa, että pitäiskö tostakin ottaa varmuuden vuoksi kuva vai ei kun kerran kuvaaminen on ilmaista.