Heititpä pahan. Jos ajatellaan että se on teknisesti jo valmis ja hyvä eli sitä ei huomioida niin kai kuvan ainutlaatuisuus voisi olla yksi? Ehkä ilmekkin voisi olla tuohon edelliseen liittyvä seikka myös mutta toisaalta erillinen jos eritellään. Mutta mikä olisi se kolmas? Ehkä muut vastaa fiksummin ja itse pohdin asiaa enemmän.
Valo, ilme ja tilanne 1. Eli valolla tarkoitan sen suuntaa, kovuutta, väriä ja sopivuuttaa kuvaan 2. Ilman katsetta, tai ainakin ajatuksista kertovaa ilmettä jää katsojan suhde malliin monesti tyhjäksi ja kuvan tarkoitus ymmärtämättä. 3. Valitsemalla kuvalle todellinen tilanne tai pystymällä lavastamaan tilanne niin, ettei lavastaminen mitenkään näy (mallikuvat studiossa ei ole minusta valokuvia, vaan reproja. pl. taidekuvat)
Tuossahan nuo jo melkopitkälle tulivatkin, mutta sommittelun kyllä lisäisin noihin tärkeisiin asioihin. Ja mallikuvat studiossa ne vasta valokuvia ovat. Niin ja tässä multa esimerkki, mun mielestä hyvästä dokumentaarisesta lapsikuvasta. Virhe - Kuvatoimisto - Photostock Vastavalo.fi
1. Kai siinä kuvassa tulisi olla lapsi niin omassa elementissään, että vuosien päästä kaikki heti kuvan nähdessään sanoisi hänen tekevän jonkun asian juuri kuten kuvassa näkyy. Oli kyseessä syöminen, leikkiminen tai ilme potalla istuessa. Mielestäni kuvaajan ja lapsen välinen vuorovaikutus saisi olla näkymättä. Jos kuvaaja on samalla lapsen vanhempi/tuttu niin sitten hieman eri asia jos kamera ei muuta lapsen suhtautumista kuvaajaan. 2. Kuvan pitää olla teknisesti loistava otos. 3. Dokumentaarinen Sepe
Sanoisin ilme, tapahtuma ja sen hetken tallentaminen. Valoon kun ei voi aina vaikuttaa eikä sommitteluakaan saa aina mieleisekseen. Nythän kyllä kysyttiin loistavaa kuvaa, mutta.. Ohessa yksi kesän räpsyistäni: http://www.mjkoskinen.net/galleriat/350d/sini/IMG_1667-01_e900.jpg
Ilme, tapahtuma ja tallentaminen myös minun mielestäni. Joitain omia esimerkkejä: http://www.vesanopanen.net/galleries/people/slides/p30.html http://www.vesanopanen.net/galleries/people/slides/p8.html (tuossa on vain vähän poseerausmeininkiä ) http://www.vesanopanen.net/galleries/dysmelia/slides/dys7.html http://www.vesanopanen.net/galleries/dysmelia/slides/dys8.html Vesku
Oho? Taiteesta ja taidekuvista en tiedä mitään, mutta kaikelaista elävää studiossa kuvanneena rohkenen olla hiukan eri mieltä.
Kyllä ne Peet ihan reproja vaan on. Et sinä mitään osaa, ne mallit vaan on niin täynnä kuvattavia kohteita....
Mielestäni esim. maisemakuvaus on enemmän reproamista, siinä et voi vaikuttaa säähän mitenkään (noh..odottamalla) , studiossa voi taas vaikuttaa valon: Suuntaan, pehmeyteen/kovuuteen ja tehoon. Sekä mallia voi ohjata, valita asusteet, meikit, kampaus etc.
Seinallä on taulu. Otat kuvan, jossa näkyy taulu sellaisena, kun maalari on sen halunnut. Oletko tehnyt valokuvataidetta, tuskin. Repron kylläkin.
Minusta aika monet kuvasi ovat kyllä juuri sitä taidetta, vaikka ehkä itse et sitä sellaiseksi koe. Jos olen yhtään ymmärtänyt tuotantoasi, niin tavoite on ottaa visualisesti kiehtovia kuvia, joissa on ilmaisua sisäisistä lähtökohdista tavoiteena saavuttaa yleisö.. siis taidetta. Pääasiassa tarkoitin kuvia, jotka otetaan kun lapsi kävelytetään lähimpään "kuvaamoon" kuvattavaksi ja kuva annetaan anopille joululahjaksi
Juu, ymmärsin kyllä tarkoituksesi, mutta kaikenlaista elävää studiossa kuvanneena voin kertoa, että noissa omissa "taidepläjäyksissä" pääsen huomattavasti helpommalla kuin jos studioon talutetaan lapsi/koira/pariskunta(joista yleensä toinen on huonosti/hyvin huonosti motivoitunut ajatukseen kuvauksesta). Siitä on kyllä reproilut kaukana kun kuvaaja yrittää saada (monesti erittäin huonosti aiheeseen keskittyvästä kohteesta) sitä parasta mahdollista kuvaa lahjaksi sille anopille. Hattua nostan niille, jotka sitä työkseen jaksavat joka päivä vääntää, itse en pystyisi.