Jonkin verran aina kuulee, miten toisten mielestä fotarilla kehitetyt kuvat ei ole oikeita kuvia kun niissä käytetään "kaiken maailman plugeja ja virtuaalisia taikatemppuja", mutta mitäs kaikkea filmin kehityksessä ja vedostuksessa on mahdollista tehdä ja mitkä on vastineet fotarissa näille?
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein No ainakin vedostusvaiheessa käytin ilfordin moniastepaperia ja multigrade suotimia kontrastin säätöön ja varjostamalla vaalensin kuvan tummia kohtia ettei mene ihan mustaksi. Tuo varjostaminen taitaa olla käytännössä kuin "lighten shadows" elementsissä ;D
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Unsharp Mask oli analogiatekniikalla niin työläs operaatio, etten edes tunne ketään, joka olisi sitä käyttänyt. Kirjallisuudesta vaan lukenut. Digiaikana USM kuuluu perustyökaluihin ja on käytössä "aina".
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Periaatteessa osaava pimiötyöskentelijä pystyy tekemään kaiken mitä Fotarissakin voi tehdä. Näin olen kuullut sanottavan. Itse en koskaan ollut niin velho pimiössä, että osaisin ihan varmasti omakohtaiesti sanoa onko asia toisiaan näin. Yllättävän paljon pimiössä joka tapauksessa pystyy tekemään, paljon paljon enemmän kuin moni uskoo.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Yhtä lailla pimiössä voi PERIAATTEESSA piirtää kuvan piste pisteeltä kuin fotarissa, näin äärimmäistapauksessa. Perustoimiin kuuluu valoisuuden (valotusaika) ja kontrastin (jyrkkyysaste) hallinta, sekä tummennukset (burn) ja vaalennukset (dodge). Unsharp mask jo mainittiin. Päällekkäisvalotuksia voi vallan hyvin tehdä ja yhdistellä montaakin kuvaa, samoin "HDR" onnistuu näin (toki myös yhdestäkin kuvasta). (MV-)Kuvia voi sävyttää erisävyisiksi ja jälkeenpäin voi vaalentaa joitan kohtia kuvasta esim. Farmerin heikenteellä, samoin roskia ja muita voi korjailla "prikkaamalla" siveltimellä ja korjausvärillä ja tummat virheet (esim. negan reikä) voi poistaa vedoksesta vaikkapa jodivalkaisuliuoksella ja prikata sitten sopivan tummaksi. Värikuvilla onnistuu karkeasti samat asiat ja väritasapainon hallinta kuuluu aina värinegatiivin (ja diankin) vedostukseen. Ei nyt ihan heti tule mieleen, mitä ei voisi tehdä, mutta taitoahan se vaatii ja harjoittelua, hieman enemmän monissa tapauksissa kuin Photoshoppi.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Vai olisko dodge & burn lähinnä samaa asiaa ajava? Näin ainakin olin jostain lukevinani. Edit: Mutta onko nämä "pimiössä onnistuu samat kuin fotarillakin" kuvaajat niin harvinaisia ettei kannata edes ajatella yleistämistä?
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Hauska yksityiskohta Photoshopissa on Dodge Toolin ja Brun Toolin ikonit. Ne ovat suoraan pimiömaailmasta: mustalla tikkarilla vaalennetaan ja kädellä tummenetaan kuvan osa-alueita.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Ehkä usm:lle on muutenkin pimiössä vähemmän tarvetta kuin digimaailmassa ja varsinkin web-kokoisissa kuvissa? Mutta tuo lienee totta että tosi moni fotarikikka pimiössäkin onnistuu, mutta vaiheiltaan saattavat jotkut niistä olla hyvin työläitä ja materiaalisyöppöjä jos joudutaan tekemään erilaisia välivedoksia ja reprovalotuksia. Perspektiivikorjausta ei ole vielä mainittu, sekinhän on pimiöinnokkaalle tavallaan aika vakiokauraa eikä hyvissä olosuhteissa edes kovin työlästä.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Leitzillä taitaa olla erillinen telinekin valmistettu näitä kallistuksia varten.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Mulla Omegassa saa valopäätä käännettyä sivulle, objektiivia voi siirtää sivusuuntaan ja kallistaa joten palkkihan se siinä.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Mitä tarkoittaa "pimiössä onnistuu samat kuin fotarillakin" -kuvaaja? Kyllähän näitä pimiömanipulaatioita löytyy reilusti, vaikka ei se varmasti nykyään niin kamalan yleistä ole. Se, miten yleistä jokin on, ei tarkoita silti etteikö se onnistuisi. Joissakin suurennuskoneissa voi kallistaa objektiivia ja negan tasoa. Pelkällä paperin kallistuksella ei taida vielä onnistua kovin hyvin, koska syväterävyystasoa pitää myös kääntää, muutenhan kuvasta on tarkkaa vain pieni siivu. Ja sitten näiden kolmen tason jatkeiden pitää leikata samassa pisteessä, jotta tulos on hyvä tai jotain .
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Juuri näin (pieni aukko tarvitaan) ja myös syväterävyyden kaventaminen laittamalla paperi kuperalle tai kaarevalle alustalle ja vaikuttamalla aukolla, saadaan eri osiin kuvasta eri terävyys. Läpiterävä ei olekaan sitä enää
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Täytyy myöntää että kiinnostava tekniikka! Eipä ole käynyt mielessäkään moinen "temppuilu"
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Filmikuvaamisessa syntyy usein ihan sivutuotteena ne efektit mitä photarissa väännetään innolla. usm maskinegoilla tehtynä vaatinee osaamista (en ole kokeillut). Mutta samantapainen efekti syntyy filmiin kehittäessä aina. Laimealla kehitteellä ja vähäisellä liikuttelulla saa runsaamman tuloksen. Neopan 400 @ D-76 1+3 sekoitettu kerran minuutissa: <IMG src="http://users.utu.fi/jemaku/Turun/teboil730.jpg"]</IMG> Halo pyöräilijän ympärillä ei ole tietokoneusmia. Jos teen digeistä mustavalkoisia niin laitan aika usein usmia sekä isolla (~30pix) että pienemmällä (~0,8pix) säteellä. Filmillä ei tartte tehdä mitään erikseen. Ja jollain kaverilla tais olla kuva jonka vanhentamisefektiä on monet ihailleet. Se nega oli kengällä päälle astuttu, ehkä vähän kiertävällä liikkeellä vielä pyöräytetty.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein mä tykkään kans, että pimiössä vedostusvaiheessa - esim. taivasta lisävalotettaessa - normaali- ja lisävalotetun osion siirtymä on luonnollisempi ja miellyttävämpi, ku digillä. Tai sit en vaan osaa sohia Photarissa tarpeeks säännöllisen epäsäännölisesti niillä brusheilla.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Töissäni vuosia sitten (reprokuvaajana) käytin kuvankäsittelyssä "kameran juksaamista" eli syötin densiteettiarvot muutettuina jos kuva oli esim. kovin lattea saadakseni lisää kontrastia ja sävyjä ja samoin mattakuvissa varsinkin tummanpään pisteen sai tulemaan paremmin esiin D-max arvoa muuttamalla. Ne olivat oikeastaan ainoat toimenpitet kun kuitenkin kehityskoneessa kehitys ym. ajat ja lämpötilat olivat vakiot. Nämä oli siis rasterointijuttuja, mutta filkalle, esim 30x 40cm ja suuremmillekin.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein photarin lisävalotus ja varjostus (burn ja dodge) ovat vain käsittämättömän aivokuolleita verrattuna oikeaan pimiöön, jossa ko. Operaation vaikutus kohdistuu koko sävyalaan. Photarissa voi valita vain alasävyt, keskisävyt tai yläsävyt kohteeksi. Jotkut asiat photarissa ovat vaikeampia kuin oikeassa pimiössä, esim. Taivaan tummentaminen portaatomasti tai huomaamaton reunatummennus (edge burn). Jotkut taas toki huomattavasti helpompia, kuten usm, varjostus/valotus-maskit... Mutta usm:stä vielä, filmipuolella käsittääkseni ko. Tekniikkaa voi käyttää myös kontrastinhallintamaskin tekoon (ainakin on muistikuva, että Thorntonin kirjassa Edge of darkness, olisi kappale Mask Of Sorrow omistettu tuolle tekniikalle) Sitten 'sukkahousu-softi' - kuinkas onnistuu photarissa?
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Tuossahan sen nerokkuus nimenomaan piilee, sen Photarin. Voi, kun olisikin voinut pimiöaikana tehdä tuota. Hyvin onnistuu sukkahoususoftikin. kapa