Vs: Filmikamera on tiensä päässä pinnoitteet? Niin, Kodakill tai näillä jotka elokuvafilmejä tekevät... Entä sitten?
Vs: Filmikamera on tiensä päässä 1960-70 luvun taitteessa mustavalkopuolella käytetty Kodakin 35mm elokuvafilkka oli kyllä eri tavaraa kuin valokuvapuolelle myyty. YLE lopetti tuolloin sen käytön, ja suhteen kautta saimme hankittua sitä. Plus-X: ää vastaavaa 21-Dinistä tuli kuvattua varmaan pari-kolmesataa rullaa, ennenkuin lopetimme jatkuvan taistelun rakeisuutta ja kehnohkoa sävyasteikkoa vastaan. Tiedä sitten oliko vika taidoissa, mutta siihen aikaan sitä oli niin aktiivinen etten oikein uskoisi. Kaupan Plus-X:llä tuli aivan erilaista jälkeä.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Huomasin muuten, että Ilford ei nettisivuillaan puhu enää filmeistä mitään. Ennen sieltä löytyi pdf-tiedostoina hyvin tarkat ohjeet ja ominisuudet, 30 sivua per filkka. Tietääkö joku, onko ne siirretty jonnekin, vai vain lakanneet olemasta? Ilfordin filmiähän myydään vaikka kuinka - kuka sen valmistaa nykyisin? Mistä löytyy tuotetietoja?
Vs: Filmikamera on tiensä päässä http://www.ilfordphoto.com/products/producttype.asp?n=3&t=Consumer+%26+Professional+Films
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Ilford tekee nykyään pääasiassa mustesuihkupapruja, sekä omalla merkillä ja käsittääkseni myös Epsonin paperit tekee Ilford. Oikeastaan valmistaja on Oji Paper. Ymmärtääkseni Ilford on nykyään, vuodesta 2005 siis, tuotemerkki ei yritys. Harman Technologies taasen osti Ilfordin fillkapuolen ja tekee edelleen niitä Ilfordin brändillä. Ne ovat siis nykyään eri firmaa.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tässä ketjussa kaiketi alunperin yritettiin pohtia, olivatko kirjoituksen johtopäätökset oikeita siitä, onko filmikamera tiensä päässä vai ei. Vastoin parempaa tietoahan sitä siinä yritetään väittää. Luulisin itse asiassa, että filmikameroita on hyvin hankala ellei mahdoton kokonaan hävittää. Markkinamekanismihan toimii siten, että kun enemmistö on sokean kiinnostunut vain uusista digivehkeistä, verrattoman laadukkaidenkin filmi kameroiden kysyntä putoaa ja hinnat laskevat. Näillä alennetuilla hinnoilla varmasti joku aina ostaa niitä. Eivätkä kehityksetkään kokonaan maailmasta lopu; lähetetäänhän nytkin Kodachromea ja Scalaa (?) kehitettäväksi ulkomaille. Jos Suomeen jää yksikin labbis maailman loppuun asti, niin homma pysyy jopa kohtuu nopeana. Ja pimiöhommathan ovat hyvinkin helppoa kemiaa laatuun nähden. Ja mitä vinyylilevyihin tulee, nehän ovat tehneet suurta nousuaan, jolle ei näy loppua. Nykyään monet artistit, jotka eivät CD:n tulon jälkeen ole julkaisseet vinyylejä, julkaisevat niitä nyt. Jotkut (esimerkiksi Ismo Alanko Teholla) julkaisevat vinyylejä, joissa on koodi, jolla voi käydä netistä lataamassa levyn myös hyvälaatuisena mp3:na kannettavaa soitinta ja tietokonetta varten. Vinyylihän on täysin pakkaamaton tallennusmedia. Jokusen viikon takaisessa Nyt-liitteessä musiikkikolumnisti otaksui ennemmin nimenomaan CD:n olevan kuoleva formaatti, ei suinkaan vinyylin. Puhumattakaan ammatti-dj:stä, jotka valtaosin soittavat pelkkiä vinyylejä, etenkin hip hopin ja muunkin mustan musiikin. Edes CD ei ole missään vaiheessa kyennyt korvaamaan vinyyliä niissä hommissa.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Jaa täällä jo yritetään laittaa vinyyliäkin tiensä päähän! Heh hee! http://www.hifiharrastajat.org/forum/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?t=0
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Niinpä.. [QUOTE> [/QUOTE] Ja riippuen volyymeista ja välineistä, pysyy homma itse tehden, jos ei ihan yhtä nopeana kuin tunnin kuvat, niin ainakin lähes yhtä nopeana. C-41 ja E-6 ovat ihan sopivia prosesseja itsekin tehtäväksi, varsinkin jos hommaa prosessorin kuten Jobon CPP-2 (eivät maksa paljoa nykyään). Onnistuu toki ilmankin.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tämä ketjuhan pysyy hengissä yhtä sitkeästi kuin filkka. Ei kai kukaan varsinaisesti ole väittänyt, että filkkavehkeet kokonaan katoavat. Niistä tulee ja osittain ovat jo marginaalisessa käytössä. Suuret massat ja lähes kaikki ammattikuvaajat kuvaavat digille ja siellä pyörii raha kameranvalmistajille. Se ei toki estä sitä, etteikö jollekin yksittäiselle firmalle filkan myyminen voisi olla bisnes. Aika myllerrys siellä on ollut viime vuosina. Agfaa ei käytännössä ole, Ilford paloiteltu ja myyty, Kodak vaikeuksissa ym. Vähän sama on menossa täälläkin mainitussa äänilevybisneksessä. Suuret massat ostavat ja kuuntelevat CD:ltä musaa. Tosin uskon, että CD on osittain hiipumassa, kun MP3:set ladataan verkosta. Silti LP-levyjä tehdään ja kuunnellaan.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Haluaisinpa tietää sen prosentin Suomesta ja kansainvälisesti, millä valokuvataiteilijat kuvaavat digikameroilla. Suomessakin aika monet tunnetuimmista taitavat käyttää filmiä, jos ei pelkästään niin ainakin digin lisäksi.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Suomi on aina kökkökehityksen eturintamassa, joten on helpo veiakata että suomalainen prosentti on ainakin 5x globali.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Valokuvataiteilijat ja taitelijat, jotka käytävät valokuvaa ilmaisunaan, taitavat suurimmaksi osaksi kuvata filkalle, ainakin Suomessa. Kansainvälisesti en tiedä kyseisen asian tilaa.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Valokuvataiteilija ei vaan ole sama asia kuin ammattilaiskuvaaja joka paukuttaa kuvitusta taukoamatta nettijulkaisuihin ja muihin. Niissä piireissä pyörii raha, taiteilijoilla ei niinkään. tosin myydänhän muitakin taidetarvikkeita edelleen Suomalaisessa tai Akateemisessa. Vaikka muinaisia tussiteriä ja tussia niihin (on muuten kiva peli). Miksei siis tulevaisuudessakin valokuvataidetarvikkeita ;D
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Jaa, kyllä mun käsittääkseni Brotheruksella esim. ihan hyvin menee.. Ja rahakin liikkuu jos kuvien hinnoista asiaa päättelee. En väitäkään toki, että kaikki ammattilaiset olisivat valokuvataiteilijoita, mutta ammattilaisia kai hekin. Niin, ei se maalaustaiteestakaan se paperi ja sivellin ole mihinkään hävinnyt vaikka lienee vähän vanhempi tekniikka.. En nyt kyllä sanoisi että on kovinkaan suoraan verrannollinen filmihommiin.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä kyllä noi terät, erilaiset maalaus- ja piirustuspaperit ja musteet, värit, liidut, ym. aika isot tuotantolinjat vaatii kanssa. se jenkkien (?) latoon rakentama filmitehdas oli sen sijaan yllättävän pienikokoinen, koitin ettiä sitä taas Flickristä, mutta kadotin ;[ pointti vaan, että vaikka tuotanto vaikeutuu ja kallistuukin varmasti, ei se mihinkään katoa. Sitten on ehkä varaa ottaa vaan puolen tusinaa rullaa kuvia vuodessa, mutta ainakin tulee harkittua jokainen ruutu
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Njaa, kyllä mä oon nähny itsetehdyn filmitehtaan mutta on aika pitkä aika vielä siihen, että joutuu itse omat filmit tekemään (jos ikinä). Hinnoista en tiedä, enkä mistään teristä. Piirustuspapereita luulisi tehtävän ihan hyvät määrät ja veikkaisin että liituja, värejä, musteita ja niitä menee ainakin suunnilleen yhtä paljon kuin filmi valokuvaajille nykyään. En tiedä, mutta ei se nyt tähän ihan liitykään. Eikä toi filmi ainakaan tänä päivänä kovin kallista oo, joten vaikka hinta tuplaantuis niin ei mulla ainakaan olis hätää.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Mitä tuolla on merkitystä? Graafikot kai käyttävät pääsääntöisesti mäkkiä, taidegraafikot enemmänkin prässiä. Prässinkäyttäjät käyttävät monesti myös sitä mäkkiä elättääkseen itsensä. Lähellä oleva graafikko käyttää peeceetä eikä mäkkiä, mutta myös metrin leveillä teloilla olevaa prässiä. Yksi tuntemani kansainvälisestikin arvostettu suomalaiskuvaaja kuvaa filmille, mutta skannaa ne ja printtaa mustesuihkarilla, välillä sitten vielä muutenkin. Italialainen kaverini tekee valokuvataidetta ja mainostyötä kuvaamalla 9x12 värinegalle. Ne skannataan ja vedostetaan Lambdalla (taide) tai sitten annetaan tiedostot mainostoimistolle (se vähemmän taide). Hyvin monet tuntemani valokuvataiteilijat työskentelevät nykyisin digikameroilla. Jotkut haluaisivat siirtyä, mutta ovat kaupallisen ison vedoskoon koukussa, joten 9x12/4x5 kokoja värinega ja niistä kunnon skannaukset tuottavat riittävän laadukkaan (moni)metrivedoksen. Maisemaihmisethän ovat saaneet jo esim. PTGui:n (ja muitakin ohjelmia) tekeleisiinsä. Helppo on tehdä iso kuva/tiedosto palsista, kun kohde ei liiku. Varmaan monetkin valokuvataiteilijat kuvaisivat isot vedoksensa mieluummin digillä, mutta harvemmilla vain on varaa noihin PhaseOneihin ynnä muihin sellaisiin. Valokuvataiteilijoitten koulutus myös sisältää tuon käsityötaidon ylläpitämisen, vedostuksessa lähinnä mustavalkopuolelle. Väriprintit ajetaan koneen läpi, työ tehdään (vedostaessa) tietenkin se tärkei suurennuskojeen alla. Vedostuksen käsityö kuitenkin ja pääsääntöisesti tehdään nykyään tietokoneen näppäimistöllä, hiirellä ja piirtokynällä. Vanhoista tekniikoista voisin mainita kumipainon, Carbon/Carbro (hiilipaino)-vedostuksen, platina-/palladiumvedostuksen, syanotypian, fotogravyyrin mukaanluettuna polymeerigrafiikan, suola-, Van Dyke Brown jne... Miksi mainitsin nämä? Kaikkia olen tehnyt. Kaikissa on lähtökohtana iso negatiivi (gravyyrissa tietenkin positiivi). Kirjapainoteollisuuden siirtyessä digikauteen jää filmivaihe pois, koska materiaalia ei enää ole saatavilla. Isoille graafisille filmeille ei enää ole käyttöä, eikä niitten valmistaminen ole kannattavaa. Siksi vanhojen käsityöperustaisien valokuvan toisintoprosessien taitajat ovat joutuneet kehittelemään uusia tapoja tehdä tuo originaalifilmi. Nyt se tehdään mustesuihkarilla, ja se toimii, jos materiaali, musteet ja säädöt ovat kohdallaan. Muutama, ehkä pari kolme oikean filmin valmistajaa (noitten isojen laakojen) jää eloon, aina on käyttöä ja tekijöitä, verrataanpa vaikka taidegrafiikkaan. Litoja ja etsauksia tehdään ja niille sopivia papereita on pilvin pimein, ihan vain muutamana esimerkkinä. Sama on valokuvauksessakin. Ei filmi mihinkään vielä kuole, ellei sitä sitten kielletä ympäristösyistä. Ekologisin tapahan tuo ei ole tuottaa kuvaa. Mistä muuten saa tai kuka yleensä enää tekee tarpeeksi jyrkkää isoa pinnakkaisfilmiä esim suolapaperille tai Van Dyke Brownille käypäseksi? Taisi mennä tosi offiksi, mutta päivän keikalta tulleena piti ottaa unilääkettä ja eihän siitä kuin virkistyi. Minä muuten kuvaan pelkästään digille. Jonkinlainen valokuvataiteilija olen. kapa