Vs: Filmikamera on tiensä päässä Toisaalta käytetyt on niin hyviä että mitä niillä uusilla ;-). Kalliita, noh, kaikki on suhteellista. On niissä erojakin, esim. mittaetsimen kanta, suljinääni... Eikä noi Bessatkaan uutena halpoja ole.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Ei minusta kuvaustyyliä voi jakaa tallennusformaatin perusteella. Minä ainakin kuvaan ihan samalla tyylillä kuin filmillekin. Jos tyyli on muuttunut johtuu se jostain muusta kuin formaatista. Työnkulku eri työvaiheissa on muuttunut. Samasta asiasta on edelleen kysymys: valinnoista kuinka haluamansa elementit kuvassa järjestää, jotta kuva olisi sitä mitä on tilattu/haluttu kuvata ja ilmaista (lauseen viimeinen sana tarkoittaa ilmaisua ei hintaa ). Minä en ainakaan koe pimiötä mitenkään maagiseksi. Totta kai se joskus ensimmäisiä kertoja oli ihmeellistä, mutta maagisuus katosi aika pian kun siellä oli aikansa puljannut. Ihan samanlaisia tuntemuksia ensimmäiset Photarikokeilut tuottivat, kun huomasi sen mahdollisuudet. Nykyään sekin on vain työkalu, jolla kuvat viimeistellään. Ei minusta ole väliä millä kuvaa, kunhan kuvaa.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Eri ihmiset arvostavat eri asioita, myös valokuvissa. Faktaa on se, että pimiössä tehdyt kuvat ja digikamerasta paperille saatetut kuvat ovat erilaisia. Toiset huomaavat eron ilmeisesti helpommin ja arvostavat filmin "analogista" jälkeä, toisille ei ole niin väliä. Jotkut ammattilaiset ja tunnetut valokuvaajat sanovat, että yhä joka kerta kuvan ilmestyminen paperille kehitteessä on yhtä ihmeellistä. Kyllä se ainakin mua erilailla palkitsee tehdä itse pimiössä omia kuvia, kun pistää sähköisesti Fotonettiin tiedostot ja odotella, että postista kolahtavat. Jälkikin kun on parempaa itse tehden . Mutta ne on vähän makuasioita ilmeisesti. Se, pitääkö materiaalia tärkeänä, riippuu varmasti kuvista ja kuvaajasta. Kuten joku taisikin sanoa, muissakin taiteenlajeissa yhä arvostetaan erilaisia tekniikoita ja kyllä sopivasti käytettynä sillä on väliä, mitä tekniikkaa käytetään. Käytännössä valokuvauksessa siksi, että digikameran kuvasta on vaikea tai mahdoton saada saman näköistä kuin filmikuvasta. Kuvaaminen ei ehkä yksilön kannalta juuri muutu, kuin korkeintaan volyymien ja työnkulun osalta, mutta suuremmassa mittakaavassa valokuvaus on kyllä muuttunut, sen huomaa jokainen. Hyvään tai huonoon suuntaan, siihen en ota kantaa, mutta kyllä ihan selvä fakta on kameroiden yleistyminen ja kuvien määrän kasvu.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Joo siis tässä onkin varmaan se suurin erö, Itse en koskaan AF filmikalustolla ole kuvannut (no Olympus µ:llä ehkä joskus painanut nappia, mutta siinä se.) joten digipuoli on aina ollut AF:ää ja filmipuoli taas MF:ää. En osaa kuvitellakkaan käyttäväni AF:ää filmipuolella, ja taas Digipuolella MF:n käyttö harrastajatason vermeissä on vähintäänkiin hankalaa, kun kaikki tutut filmipuolen normitukset kuten prismallinen tähsylasi loistaa poissaolollaan. Digipuolella E-400:Ssa on käytössä lähes aina A-ohjelma (joskus myös P) ja sitä sitten avitetaan lähinnä herkkyys säädöllä ja valotuksen kompensaatiolla. OM-1:ssä taas filmin kanssa mennään periaatteessa M-ohjelmalla, eli niin aukko kuin aikakin vaihtaa asentoa, tarkennusta säädetään käsin ja harkitaan pitkään miten kuva asetelmoidaan. Eli itselläni kuvaustyyli vaihtuu paljonkin kun kalusto vaihtuu. Tottakait haluaisin taäysin manuaalisen SLR:n digipuolellekkin, mutta kaikkissa filmikameroissa olen tottunut huonoille tavoille, ts. sekä aika ja aukko ovat mountissa / putken kehillä. (OM-1, Ricoh 500G) Kun taas vasta digipuolella on rulla ruvennut tuntumaan toimivalta. Tämä on toki paljon kiinni ihmisestäkin, mutta minulla näin.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Juu ei saa digikameroita mekaanisina, ilman pattereita toimivina, eikä manuaalitarkennus meinaa ihan niin hyvin toimia, kuin sitä varten suunnitelluilla filmikameroilla. Digipuolen peilijärkkärien etsimet ovat yhä suhteellisen pieniä verrattuna kunnon filmijärkkäreihin. Toisaalta digi-Leica tai Epson ovat pikkukennoisia ja maksavat silti enemmän kuin filmiveljensä. Mutta nämähän ovat niitä mielipideasioita, kyllähän sitä filmille saa AF-kalustoa, jos siitä tykkää. Jonkun mielestä manuaalitarkennus voi olla turhaa nostalgiaa, mutta ei minusta. (Ainakin melkein) samankaltaisia kuvia toki voi ottaa tekniikasta riippumatta, joten sikäli yksilön valokuvaaminen ei ehkä muutu välttämättä. Toinen asia on kennokoot/filmikoot, zoomit (näitä toki oli jo filmiaikana) ja valovoimat. Jos puhutaan yleisellä tasolla niin aloittelijat taitavat nykyään yleensä hommata aika erilaisia välineitä harrastuksen alkuvaiheessa, kuin ihan "filmiaikana". Harrastaja ei välttämättä ihan helposti edes harkitse digipuolella keskikoon kameraa ja filmikameralla kuvaaminen on monelle lähes mahdoton ajatus, koska se koetaan työlääksi "retroiluksi" =). Ymmärrän kyllä hyvin, että monissakin työtehtävissä tällä alalla digikamera on välttämätön tai lähes välttämätön, mutta harrastaja voi hyvin vaikka filmillä kuvatakin - muutenkin kuin nostalgiasyistä. Digi tosin mahdollistaa "laiskempaakin" harrastamista ;-).
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Suuri kansa arvaa kumpi on sinulle hauskempaa, mutta päätellen kehittysharrastuksen laajuudesta suuri kansa on jo vuosikymmeniä keskimäärin _tiennyt_, että sitä hauskempaa on mm. television katselu. Ihme kyllä, muistikortin tyhjentäminen ei ole mikään erityinen askare, josta olisi sen kummemmin hankaluutta kuin iloakaan. Kukaan ei ole tähän asti ajatellut, että se olisi millään tavalla luova osa digitaalista prosessia.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Kyllä tuo pitää paikkansa, että valitulla tekniikalla on suora suhde siihen mitä halutaan ilmaista. Valitaan tekniikka, mikä tukee ilmasua. Minusta kuitenkaan se tekniikka ei ole itseisarvo, vaan se lopputulos. Toisin sanoen se miltä kuva näyttää on tärkeää. Tekotapa voi luonnollisesti kiinnostaa mikäli siinä on jotain erityistä tai erikoista. Esim. kuitenkin filmivalinta on harvoin mitään erikoista, puhumattakaan kamerasta. Ongelmana erikoisissa tekotavoissa on äkkiä se, että se vie huomiota pois itse asiasta. Valitettavasti näin on usein asianlaita huonolaatuisilla kameroilla kuvatessa. (sekä filmi, että digi näin täsmennyksenä ettei synny turhaa kähinää). Samoin naarmuiset printit voivat olla ongelma, ihan samalla tavalla kuin överiksi photoshopattu kuva.. No taisi mennä jo off-topic....
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Älä suotta kainostele, keskustelunhan kuuluu rönsyillä jotta se vastaa tarkoitustaan tällaisilla harrastepalstoilla.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tekniikka ei toki ole itseisarvo, vaan se on itsestäänselvyys, tai pitäisi olla. Sillä tavalla, ettei siihen tarvitsisi erityisesti keskittyä, ainakaan niin että se häiritsisi. Tekotapa, jos sillä tarkoitetaan mm. valokuvan tai maalauksen pintarakennetta tai siveltimen vetoja, filmissä rakeita, voi olla tärkeä osa kuvaa, vaikka sen ei aina tarvitsekaan olla. [Esim. joissakin Heikuran kuvissa näkyvät jpeg-artifaktit ja kohinat eivät mielestäni tue ilmaisua. ;-D Ei, ihan totta..]
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Älähän nyt, digikameroiden alkuaikojen kohinat ja jpg-skröböt voivat olla kova juttu parinkymmenen vuoden päästä. Kirottiinhan rae tietyissä piireissä alinpaan helvettiin entisinä parempina aikoina. ;-}
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Niin, näin eräskin netissä vaikuttava valokuvaaja sanoi, että olemme vain oppineet pitämään filmin rakeesta enemmän kuin vaikkapa pikseleistä... (Samalla tavalla kuin olemme oppineet että kunnon pihvi maistuu paremmalta kuin koirankakka? ;-D). Kohinaa ja jpg-skröböö on jo jonkin aikaa ollut, vaikka digijärkkärit ovatkin "vasta viime aikoina" lyöneet itsensä läpi suuremmassa mittakaavassa. Rakeen kiroajat ovat varmaan muutenkin aina olleet vain osa joukosta. On aika paha ottaa kuvaa filmille ilman rakeita. Jpeg-artifaktit taas eivät liity kuvan muodostumiseen millään tavalla. Ei digikuvakaan kohinasta muodostu, vaan pikseleistä.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Vuosikymmeniä kehiteltiin filkkoja, jossa rae olisi mahdollisimman pieni ja huomaamaton. Haluttiin mahdollisimman kliiniä ja siistiä jälkeä. Kodakilla oli yksi värinega, joka oli uskomatoman kliiniä, oliko se Ektar? (Semmosessa mustassa laatikossa). Nyt vedellään ilmaisun nimissä filmille mahdollisimman suttua ja rakeista. Digille kuvattuun lisätään noisea... Justiinsa tuli vastaan yksi valokuvataiteilija, jonka kuvat on ylipakattuja jpg:jä. Siis niin että koko kuvasta katoaa yksityiskohdat ja jpg-pakkauksesta johtuvat "neliöt" ovat näkyvissä. Taiteilijan nimeä en valitettavasti muista. Sekin on vain "opittu" käsitys siitä miltä valokuvan tulee näyttää ja digi mielletään erilaiseksi eli ei-hyväksi. Kärjistetysti voidaan sanoa siis, että muutosta vastustetaan.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tulihan se sieltä taas, kun vähän potki..tekniikalla ei väliä, kunhan se on filmipohjainen ;-]
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Nojaa, esim. kultainen leikkaus nyt vaan on ihan aidosti silmää miellyttävämpi, koska sitä on luonnossa joka paikassa. Samaan tapaan filmin rae epäsäännöllisenä ja "orgaanisena" miellyttää helpommin silmää suurennettuna, kuin neliön muotoiset pikselit. Onko se sitten opittua vai miksi sitä sanoo... Ei tämä vielä tee filmistä mitenkään absoluuttisesti parempaa, en minä sitä ole väittänyt. Niin, rakeetonta filmiä tai pikselitöntä valokuvaa ei kai olekaan ja uskokaa tai älkää, kyllä sen eron huomaa, vaikka kuvaisi pienirakeisella filmillä ja katseli kuvaa kauempaakin. En ole väittänyt että rakeen pitäisi olla erityisen isoa tai näkyvää. Tässä kyllä tulevat kuvioihin jo muutkin ominaisuudet kuin se rae vs. pikseli/kohina/jpeg. Lisäksi insinöörit, jotka filmejä ja kameroita kehittävät, eivät välttämättä itse ole innokkaimpia valokuvaajia tai tiedä, mitä jotkut taiteilijat haluavat, sillä firma ajattelee markkinoitaan ja kuluttajia.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Juu ei olekaan, eikä tule. Tallennusmetodi voi olla sitten jokin kokonaan muu tekniikka.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Noh, pistin meneen.. Saapa nähdä, julkaistaanko: <SIZE size="80"] Filmikö tiensä päässä? Aamulehti kirjoitti 3.3. filmikameroiden ja mustavalkofilmin olevan tiensä päässä. Ihmettelen jutun aihetta ja sitä, miten yhden valokuvausliikkeen näkemyksen perusteella kerrotaan filmikameroiden olevan tiensä päässä. On varmasti totta, että valtaosa markkinoista suuntautuu digitaalisiin kameroihin, mutta tietääkseni filmikameroiden kehitys ei ole vielä loppunut. Ei ole kuin vähän yli kuukausi aikaa siitä, kun Fuji julkaisi prototyypin uudesta tulevasta filmikamerastaan. Fuji ei ole tässä suhteessa ainoa valmistaja. Vaikka uusia filmikameroita kehittäviä yrityksiä ei montaa ole, ei kehitys täysin ole loppunut. Mitä tulee diafilmin ja mustavalkofilmin tien päättymiseen Tampereella, olisi varmaan asiaa kannattanut kysäistä muistakin lähteistä. Ei olisi tarvinnut mennä kuin kadun yli toiseen valokuvakauppaan ja olisi kuullut, että asiakkaat saavat yhä diafilminsä ja mustavalkofilminsä kehitettynä muutamassa arkipäivässä. Mustavalkovalokuvauksessa idea on muutenkin aina ollut itse tekeminen ja se, että prosessiin voi vaikuttaa jokaisessa sen vaiheessa valotuksesta lopullisen kuvan viimeistelyyn. Tämä ei ole mahdotonta värifilmeilläkään ja esimerkiksi itse kehitin Tampereella diafilmiä kerhomme pimiössä viimeksi sunnuntaina. Peruskuluttajat eivät ehkä filmille suurissa määrin kuvaa, mutta harrastajien, opiskelijoiden ja ammattilaistenkin piirissä filmikuva ja filmikamerat ovat yhä kunniassaan ja filmikuvausta opetetaan monissa valokuvausalan oppilaitoksissa tärkeänä osana koulutusta. Filmikuvaus siis ei ole pelkästään nostalgista retroilua, vaan aivan varteenotettava vaihtoehto harrastajalle tai sopiviin työtehtäviin. Katsokaa vaikkapa tämän vuoden World Press Photon voittajia. ----- -------- </SIZE>
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Hyvä! Tosiaan itse kun en levikkialueella enää asu niin parempi näin että palautteen kirjoittaa henkilö joka on oikeasti lukenutkin lehteä. Tamperelaiset voisivat yrittää bongailla että julkaistaanko? Olisi ehkä outoa sekin jos tuota ei näytettäisi.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Ennustan että käy kuten vinyylilevyille: notkahtaa mutta nousee taas V-M Nyt ostelemaan hienoja kameroita...
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Oikein hyvä lukijapalaute. Mun puolesta sä voisit olla KL:n virallinen lehdistöpalautekirjoittaja ;-)
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Digin paras puolihan on nimenomaan se, että se on käytännössä mahdollistanut koko ketjun säilymisen valokuvaajalla. Suurin osa ammattikuvista, muoto- ja lehtikuvausta lukuunottamatta, kuvattiin dialle. Kehityksen teki labbis ja repro hoiti kuvan painokelpoiseksi. Originaalien hallinta on käytännössä myös palautunut valokuvaajalle. Nyt voi tiedosta laittaa "kopion" menemän asiakkaalle ja "nega" ja lopullinen kuva jäävät kuvaajalle. Yleensä diat eivät syystä tai toisesta löytäneet takaisin kuvaajalle vaan katosivat jonnekin asiakkaan arkistoihin. Toki digi ja etenkin nettijulkaiseminen on tuonut mukanaan muita hallintaan liittyviä haasteita. Ihan vaan huomatuksena sinänsä asialliseen palautteeseen.