Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin voishan tähän yrittää analysoida koko Henrin tuotannon muutamalla lauseella, aukeisko se sitten vähemmän oppineelle? Ehkäpä sanat eivät ihan helposti pysty tällaista laajaa tuotantoa avaamaan lukijalle, tai siitä pitäisi kirjoittaa vähintään kirja ;-). Ehkä on kirjotettukin (joku elämänkerta)? Vaan jos on kovat ennakkoasenteet, ei niitä ihan heti internet-väittelyssä pysty muuttamaan. Vaatii varmasti myös taitoa analysoida näitäkin valokuvia niin, että tekee oikeutta kuville. Tuosta matkimisesta sen verran, että on aika montakin "katukuvaajaa", se on kokonainen valokuvauksen alalaji. En minä ainakaan osaa sanoa, milloin matkittaisiin juuri häntä, verrattuna muihin alan mestareihin. Tottakai monia "katukuvia" verrataan "HCB":hen, kirjainlyhenne on varsin tuttu internetin keskustelupalstoilla, jopa kliseinen.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ajatus on loistava! Jos joukossa on joku "HBC" -oppinut, niin olisitko ystävällinen ja avaisit "HBC:n" tuotannon perusteita meille maallikoille?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin vaan kun kuvista voi pitää, vaikka ei osaisi niiden hienoutta sanoiksi pukea. Mutta voihan sitä toki yrittää. Kuten sanoin, eiköhän tohon vähän pidemmin tarvittaisi analyysiä, jotta näiden kuvien koko rikkauden voisi selittää. Muutamalla lauseella tuskin pystyy tekemään oikeutta sille elämäntyölle, varsinkaan sopivien ennakkoasenteiden sattuessa kohdalle. Netistä varmaan linkkejä löytyy, mutta eiköhän niihin sama päde. Henri Cartier-Bresson - Wikipedia Ainakin suomenkielisen Wikipedian esittely on aika naurettava, eikä siinä juuri kuvista puhuta. Vaikka en itse ole mitään elämänkertaa lukenut, enkä tiedä onko vielä kirjoitettu, luulisin että niistä voisi "HCB:n" maailma avartua, tai jostain dokkarista, jos ei sitten kuvista tai internetin sivuilta.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Paavo Nurmi jäisi nykyään voitajalla 10km juoksussa jotain pari kilsaa? Siis onhan HCB:eelä ihan kohtuulisiakin kuvia mutta kun toi antiiki hypetys otetaan pois niin ei niillä tänä päivänä pärjäisi.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kyllä niitä tunnutaan nykyäänkin arvostettavan. En sitten tiedä, missä "kisassa" ne eivät pärjäisi.. Valokuvaus kun ei ole juoksukisa. Veikkaisin että jos Kiasmaan tulisi näyttely, niin kävijöitä riittäisi, mutta kai se on vaan antiiki hypetystä ;-). Vähän niinkuin Mozartin tai Sibeliuksen arvostus.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Pärjäisi missä? Ei varmaan tyhjänpäiväisten kuvatoimistokuvien joukossa. Ne eivät tule jäämään valokuvan historiaan muuna kuin aikakauden tyhjyyden esimerkkeinä. kapa
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jos nyt otetaan huomioon että varhaisimpina aikoina oli hyvin harvalla mahdolisuus puuhastella valokuvien kanssa, lähtökohtaisesti valokuvaukseen aikaansa tuhlaavia suhtessa muuhun väestöön oli miljoona kertaa vähemmän kuin nykyisin. Valokuvaus on myös kirjoita lukemalla tai muuten aikaisemman tiedon sisäistämistä ja pelkästään pari kirjaa lukemmalla on olemassa lähtötiedot mikä aikoinaa vaati vuosien kokeilut yms. Myöskin välineet mahdolistavat aivan toisen tasoisen mahdolisuuden paneutua kuvaamiseen. Siis on vähintäänkin eritäin toden näköistä että nuo "uudisraivaajat" hukuisivat masaan tänäpäivänä. Aikuisten oikeasti en ole nähnyt ainuttakaan järkevää perustetta miksi noiden gurujen kuvat olisivat niin hyviä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Cartier-Bresson ei vaan ollut mikään "uudisraivaaja", kyllä se on sillon kuvannut, kun valokuvauksen kehitys oli jo pitkällä. sain ite joululahjaks faijalta tommosen Great LIFE Photographers-kirjan, jossa siis LIFE-lehteen kuvanneita vuosien varrelta. Kuvia on aina 30-luvulta asti, ja lähes kaikki on teknisesti ja kuvakerronnalisesti huipputasoa. Semmosia kuvia, mitä ei voi paremmaks saada, ei vaikka olis kuinka uusimmat Eoskolmoset ja punaviivaprimet. Ne kuvat saa välillä itkemään, kun miettii että joku nainen on tehny 70 vuotta sitten semmosta jälkeä ja sommittelua, mihin mä en tule ikinä pääsemään.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Onhan ne kuitenkin harkittuja ja hyvin tehtyjä kuvia. Jostain syystä moista ei vieläkään tahdo nähdä kovin usein. Kuvailemiesi mahdollisuuksien valossa, meistä jokainen tuottaa valokuvauksen klassikkoteoksia milloin vain?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin, no jos nykypäivän tiedonhankinta ja koulutus- sekä kokeilumahdollisuudet yhdistetään Guruaikakauden aiheisiin vaatimuksiin ja tekniikkaan, eli mitä nykyharrastajan taidoilla olisi saavuttanut Bressonin aikaan, niin voi olla, että meistäkin niitä haastajia olisi löytynyt. Näin ainakin, jos olettaa valokuvauksen olevan pelkkää tekniikkaa ja teoriaa ja sulkeistaa sen luovan ihmisen pois. Lienee niin, että toisilla on se valokuvaajan silmä ja ajatus, toisilla ei, siinä ei nouhout ja muu huippuosaaminen paljon paina. Nykyäänhän kaikki ovat huippuosaajia, toisin kuin ennen, jolloin oli vain varmakätisiä ammattimiehiä ja hanslankareita.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Minusta osaajia on ihan yhtä vähän nyt kuin oli aikanaan, mikään ei ole muuttunut. Tarjontaa on enemmän ja jopa roska menee läpi, mutta sellainen, joka ihan tasan tarkkaan iskee on ihan yhtä harvinaista kuin ennenkin, mikään ei ole muuttunut jos tekniikkaan ei takerruta, eikä tekniikka yksinään ole onnistunut ilmaisu. (ja päin vastoin) Ei idea ole kuva, vaan idea. Ilman täysin onnistunutta toteutusta ei ole kuvaa, vaan idea.. Kuva ilman ideaa on vaan kuva ilman ideaa.........
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Kuka mahtaa olla tämä Bresson? Onko hän jotain sukua mainitulle Cartier-Bressonille?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Minä en ole mikään HCB-oppinut, mutta näen asian tiivistetysti näin: HCB hallitsi erilaisia estetiikkoja: * Ihmisten kohtaamisen estetiikka * Luonteva arjen kohtaamisen estetiikka * Eksistentiaalisen hetken mystiikan estetiikka Taidot, joita hän hyödynsi olivat mm: * Tyylin ja tekniikan suvereeni hallinta mainittujen estetiikkojen puitteissa * Puhuttelevan kuvaamisen taito * Tarvittava arkisen rosoisuuden taito * Filosofian ja älyllisyyden taito "Metataitoja" olivat älyllisyyden ja filosofian ja itsereflektoinnin taito, joiden avulla syntyi paikalliseen kulttuuriin soveltuva "tatsi", jolla noustiin lehtikuvaajien yli uudenlaiselle kokonaisuuden tasolle. Tottakai kyseisen ajan keskeinen käytännöllinen asia oli kyky formuloida yksi uusi kuvaamisen paradigma "decisive moment", joka sopi ajankohdan kulttuuriseen ja filosofisiin ilmastoon (mm. eksistentialismiin). Kaikki mainituista asioista ovat edelleen relevantteja ja kaikissa hän on edelleen suvereeni. Mainittu historian tuottama kirjaviisaus ei ole koskaan tuottanut neroja - he ovat aina viimekädessä miettineet asiat itse. HCB tunnetusti oli perustamassa Magnumia. Siren voisi kuriositeettina kysyä kontakteiltaan Magnumissa, josko HCB voisi saada nykyään heiltä työtä, vaikkapa Porvoon-kuvaajana.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Väite että kuvat ei selittelemällä parane ei näköjään pidä paikkansa... jopa ilman uusinta katsomista kuvat parani entisestään.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Totta kai myös gurujen tuotantoon täytyy suhtautua kriittisesti. Ei heidänkään koko tuotantonsa ole pelkkää säihkyvää kuvaa. Heidän vaikutuksensa nykyaikaan on siti kiistaton. He ovat syystä tai toisesta jääneet elämään valokuvauksen historiaan. Usein heidän kuvansa ovat nousseet muiden yläpuolelle upeina valokuvina, mutta monet muistetaan myös siitä keitä he ovat kuvanneet. Otetaan vaikka esimerkiksi tässäkin ketjussa mainittu HCB. Minusta hänen muotokuviksi luokiteltavat kuvansa eivät nouse lähellekään samalle tasolle kuin ne ratkaisevan hetken kuvat. Silti niiden muotokuvien arvo on suuri, koska kohteina on usein olleet sen ajan merkkihenkilöitä ja kuvaajana ollut HCB. Eivät ne silti minusta huonoja valokuvia ole. Osa Yosuf Karshin värille ottamista muotokuvista taasen ovat minusta suorastaan huonoja. Se mikä toimi mustavalkoisena ei toiminutkaan värillä. On siis hyvä muistaa, että he ovat jääneet valokuvauksen historiaan syystä tai toisesta ja ovat siksi merkityksellisiä. Magnumin merkitys on kiistaton ei siitä pääse mihinkään. Jo sen perustamisen syy on riittävä jättämään se historiaan. Kun katselee Magnumin juhlakirjaa ymmärtää myös miksi ne kuvat ovat jääneet elämään. Minusta on oikeastaan aika turha verrata menneitä kuvaajia nykyisiin. Aivan varmasti meidän ajalta jää historiaan useita loistavia kuvia ja valokuvaajia. Olemme hirveän usein sokeita omalle ajalle ja ihannoimme vanhaa. Osittain syystä ja osittain syyttä. En kuitenkaan tarkoita, etteikö vanhaa ja sen traditiota tulisi tuntea. ihan yhtä hyvin voisi kysyä, että löytyykö järkeviä perusteita miksi ne ovat huonoja? Yksitttäisiä varmaan löytyy, mutta laajemmin? aavistuksen off-topic: Jari taisi mainita Paavo Nurmen ja hänen pärjäämättömyyden nykyaikana. Toisaalta Suomessa juostiin 70-luvulla paljon kovempia aikoja kuin nykyään. Myös muissa lajeissa tehtiin kovenpia tuloksia. Kuinka moni nykyurheilijoista pärjäisi Tapio Kantaselle, Markku Kukkuaholle, Raimo Vilenille, Lasse Virenille, Kuukasjärvelle tai Rainer Steniukselle.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Siis myönän kärjistäväni toiseen suuntaan, kun toiset on totaalisen sokeita kuville ja miettivät enemmän niiden ottajia. Se miten joku jää historiaan on useimiten silkaa sattumaa, oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja räps siinä on historiallisesti tärkeä kuva, tuoloin unohdetaan valokuvaukselliset asiat ja kohde/kuvaaja nousevat pintaan. No puhutaan viellä vaikka sitten HCB:eestä, vaika kuinka katsoo hänen kuviaan kokonaisuutena, niin ei sieltä löydy kuin normaalia lahjakkaampi kuvaaja, se että hän on jäänyt historiiaan on enempi kuvauksen ympärillä olevista asioista kiinni. Onko esim. Hannes Heikura huonompi kuvaaja? Hänestä tuskin tehdään englannin kielisiä dokkareita? Historia on joka tapauksessa käytössä jokaisella joka lukee oppaita tai käy kursilla, ihan samalla tavalla kuin auton kehityksessä ym. niin uudet tekijät ottavat vanhojen tekijöiden osaamisen sopivaksi katsomallaan tavalla hyväkseen ja kehittävät uutta. Onko Henry Ford mailman paras autosuunittelija, selaista kukaan täysipäinen tosisaan väittää? Oma mielipiteeni luovasta kuvauksesta on selainen että selaiseksi synnytään ja oppimalla olevasta saadaan aikaan omia juttuja, mutta taas jos ei ole luova, niin tuole tasolle ei ikinä pääse vaikka kuinka opettelisi, saman näköistä jälkeä voi syntyä mutta kopioiden.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Mitä sitten tulee valokuvan historian tuntemisen vaikutamiseen kuvaajan kuviin, niin ei mitään todelista merkitystä. Ollaan taas näiden "reunaehtojen" alueella, ok olet parempi ottamaan valokuvia mutta minäpä tiedän koska HCB äiti syntyi ja missä. Ajatellaan vaikka huippu muuraria, hänellä on tieto kaikista holvaus menetelmistä ja hän tietää mikä tehdas laasti mihinkin olosuhteisiin, tiedolla milloin on ensimäiset tiilit tehty ja mitä silloisissa laasteissa oli on yhtä merkityksellinen, kuin tuntea tämän päivän salarakkaat. Jos jotai kovasti kiinostaa valokuvauksen historia, niin ei siitä kyllä mitään haitaakaan ole, itse olen siis lukenut jonkun verran, muuta olisin yhtä hyvin voinut jättää lukemattakin. Alvar Aalto oli lahjakas heppu ja uskoisin että suurin osa arkkitehtuurin opiskelijoista osaa piirtää Aalto maisia rakenuksia, luulisi että hänen metodinsa on analysoitu ihan puhki?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Pitää osittain paikkansa. Historiaan on jäänyt monia kuaajia yhden kuvan perusteella. Ollan oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Bob Beamonin ennätyshypystä on vain yksi kuva. Harrastajakuvaaja, jonka nimeä en nyt saa päähäni, oli ainoa joka vielä oli paikalla kun hyppy oli. sattui vielä olemaan oikeaasa paikassa ja kykynevä ottamaan sen kuvan. Kuvan tuloillaan hän perusti menestyvän kansainvälisen kuvatoimiston. Nimi siltäkin osin pätkii, täytyy kaivaa esiin se kirja, jossa kyseinen kuva tarina on. Kyseinen kuvaaja ei kuitenkaan ole guru. Tunnetuimmat maailman gurut ovat usein tehneet pitkän uran ja kuvilla on usein yhteinen teema, ilmaisullisesti tai aihepiiriin liittyen. HCB:n meriitteihin kuuluu kokonaisen käsityksen luominen, ratkaiseva hetki. The Minds Eye-kirjaan on kerätty hänen kirjoituksiaan aiheesta. Hän loi kokonaan uuden tradition yhdistettynä loistavaan kykyyn hallita väline ja sen suomat mahdollisuudet. Myöskään ei pidä unohtaa Magnumia. Hannes Heikura on omalla sektorillaan, joka on muuten eri kuin HCB:llä, loistava kuvaaja ja hänestä voisi aivan hyvin tehdä englanninkielisen dokkarin. Harmi vain on, että aika harva käyttää hyväkseen sitä historiallista traditiota. Henry Ford oli omana aikanaan se paras ja jäänyt historiaan. Hän loi tietyn tradition autoteollisuudessa, eikä se muuten ollut niinkään autosuunnittelu, vaan tuotantotapa. Aika pitkälle se noin meneekin. Kopioinnista tai plagioinnista on Arno Rafael Minkkisellä mielenkiintoinen näkökulma. Lyhyesti sanottuna se meneen näin: plagiointia ei sinänsä kannatta pelätä, koska aina löytyy joku kuvaaja joka on omaksi luulun jutun jo tehnyt. Kannattaa kuitenkin jatkaa omalla linjallaan ja kun tarpeeksi sitkeästi ja kauan näin tekee, muuttuukin se juttu omaksi. Kuvauksen historista löytyy lukemattomia esimerkkejä Ansel Adamsista lähtien.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Lisätään vielä soppaan ohjeistuksen arvo ilman silmää, on tullut sellainen fiilis että ne joilla ei ole silmään, pitävät valokuvausta minimaalisten muutujien juttuna, näkemättä metsää puilta. Henkilö alaviistosta kuvattuna tulee uhkaava ja samaan aikaan valaisten suunasta x tasoitaen suunasta x tulee jonku tunnelma, unohtaen tai omaatta kyvyn tulkita mallin ilmeitä. Kun katsoo kuvaa ja jos siis osaa katsoa kuvaa niin sen tunelma on juuri se mikä siitä näkyy, onko kuvakulma sitten vastainen sille tai ei niin tuo tunelma ei muutu. Toki määrätyt ratkaisut tukee ilmaisua, muuta tärkeintä on se miltä etsimessä näyttää ja laukaista oikealla hetkellä. Kaupallinen muotokuva on pääosiltaan stadardoitu ja selaista ostavat olettavat saavansa sitä mitä ikkunassa on, tämä ja muut ns. standartoidut kuvat voi ottaa vaikka opetettu simpanssi. Tästä massata erottuu osaavan katsojan silmin ne kuvaajat jotka omaavat lisä kykyjä, kuten ihmissuhdetaidot lisättynä ohjaus/manipulointi kyvyt ja jos vielä on ymmärrystä elementeille millä halumaansa viestiä voi vahvistaa niin hyvä tulee, näitä ei voi opettaa jos ei ole alttiutta moiseen. Jokainen harastaja haluaisi olla hyvä kuvaaja ja arvostelulajin ollessa kyseessä kukin voi itse luoda itseleen nuo reunaehdot millä tuo hyvä ilmenee, uskoisin että tästä syystä luodaan noita reunaehtoja mitkä sopii itseensä, olkoo se vaikka aukko sarjojen ulkoa muistaminen. Kuvia voidaan kommentoida listä päässä 1. tarkista horisontti 2. onko tarkenus silmässä 3. nenän varjo jne.... On hyvin suuri riski noin tehdessä että sitä kuvaa ei huomaa ollenkaan, vaan yritetään todistella että MINÄ kyllä säänöt tunnen ja esillä oleva kuva on paska kun siinä on nennän varjo hanurissa. Jos näin olisi niin tehdään softa joka esitarkistaa kuvat noiden osalta ja automaattisesti deletoi missä nuo ei täyty ja sitten voi loput kuvat laitaa suoraan nettilään kehuttavaksi?