Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tämmöinen toiminta sopisi paremmin esim, suomi24 keskusteluihin? Jos mitenkään mahdollista, niin olisi ihan kiva ettei tämä muuttuisi samanlaiseksi paskaläjäksi.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Hienoa, sittenhän me voimme jatkaa keskustelua niistä kuvaajista ja niiden kuvien kritiikkiin. Ketkä kuvaajat sinusta vaikuttivat mielenkiintoisimmilta ja miksi? Mikä niistä erityisesti 50-luvun kuvista tekivät sinusta surkeita? Miten aikaisemmat esim. vuosituhannen vaihteen, 30-luvun, 40-luvun kuvat, entäs 60- ja 70-luvut? Onko siellä tai aikaisemmin jokin kuvaksen osa-alue mikä vaikutti erityisen surkealta.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Aivan suoraan viestiketjun ensimmäiseen viestiin kommentoiden en ole havainnut, että kukaan varsinaisesti pyrkisi kieltämään kuvien julkaisemista. Siinä määrin kuin pystyin viestin sanoman jäsentämään. Ongelmaksi tuntuu pikemminkin muodostuvan arvostelun vastaanotto. Omien töiden kritiikki tuntuu useinkin ikävältä, mutta ulkopuolinen arvostelu voi olla (ja hyvä arviointi pääsääntöisesti on) hyödyllistä. Se auttaa ymmärtämään, kuinka muut voivat kokea tuotoksen. Jos kuvaa/tuottaa itselleen, voi jättää kritiikin/kommentit huomiotta ja nauraa partaansa tyhmille, mutta miksi sitten julkaista töitä? Kuten tuossa mainitsin, vastaanotto voi siis muodostua ongelmaksi. Tässä viestiketjussa Peter F on esittänyt erittäin hienoja mielipiteitä ja ohjeita. Ne kannattaa lukea ajatuksella. Myös koulutuksella on arvonsa, vaikka joskus sattuisikin olemaan siten, että opettaja ei - varsinkaan oppilaansa mielestä - pystyisi samaan kuin opettaja. Jos opettajalla on ala ja pedagogia kuitenkin hanskassa, hän pystyy tarjoamaan laajemman näkökulman aiheeseen, esittämään vertauskohtia menneeseen ja nykyiseen. Tällöin opettajan oma kyky tuottaa voi olla varsin irrelevantti. Alan historiankin tuntemus on tärkeää - se voi auttaa jäsentämään nykyisyyttä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Vähintään historian - ja tässä tapauksessa kulttuurihistorian - tuntemus avaa mahdollisuuden ymmärtää, mistä oikein puhutaan. Se avaa kielen, jota käytetään. Ongelma muodostuu siis vastaanottopäässä silloin, jos kuvan/muun hengentuotteen julkaisija ja siten itsensä arvionnille alttiiksi saattaja katsoo olevansa kaiken arvostelun (paitsi positiivisen) ulko- ja yläpuolella. Historia on hanskattu eikä siinä oikeastaan ole mitään opettavaa, joo. Nykyisellään ei vastaavaa löydy keneltäkään, joo. Itse asiassa tällainen sulkeutunut suhtautuminen on sääli. Useissa tapauksissa tällaisilla henkilöillä on oikeasti ideaa, mutta hylkäämällä menneen kokemukset ja opetukset he joutuvat keksimään pyörää koko ajan uudelleen ja menettävät samalla mahdollisuuden keskustella aiheesta samalla tasolla muiden kanssa. Myös muutosehdotusten ohittaminen suoralta kädeltä kyvyttömien paskana tarkoittaa itse asiassa uusien mahdollisuuksien hylkäämistä niitä kokeilematta. Ylimielinen suhtautuminen kostautuu myös keskustelun tasossa: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Viime kädessä itse asia, josta ei lähtökohtaisesti kuitenkaan ollut edes eväitä keskustella, katoaa lopullisesti henkilökohtaisuuksiin menevien heittojen alle. -Topi Kuusinen
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ei kai kukaan oikeasti voi väittää, että kun kuvat tulevat tiettyyn ikään, niin ne muuttuvat surkeiksi? Tai jos ne ovat mustavalkoisia, niin ne ovat automaattisesti surkeita? Peterin studiolla kirjoja katselleena, joissa vanhojen mestareiden ottamia kuvia, niin en kyllä surkeiksi menisi sanomaan. Filmit olivat siihen maailman aikaan mitä olivat, enemmän raetta (kohinaa Jarin mukaan) kuin nykypäivänä. Samoilla argumenteilla voisi Jari haukkua kaikki omat vanhemmat digikuvansa, jos niitä verrataa nykyisilä digikameroilla otettuihin kuviin, nykyisin vähemmän kohinaa. Mutta kyllä kuvakerronnasta saa ja pitää puhua, en jaksanut aivan kaikkea lukea, liikaa sen itsenä jauhantaa.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jos valokuvaus on kuvataidetta (?), niin lienee aika mahdotonta mullistaa sen perusteita 50 vuodessa. Tekniikka ja tyylit kyllä vaihtuvat, mutta sehän on eri asia. Yksi asia mitä digikuvissa epäilen, on kuvan vanheneminen. Digikuvahan ei vanhene periaatteessa mitenkään. Se ei kellastu, haalistu, kulu... Digikuva vaan on tai ei ole. Vuonna 2075 voimme (toivottavasti) printata uutuuttaan kiiltävän kuvan tänään otetusta räpsystä. Miltäköhän tuo tuntuu? Kököltä vai hienolta?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Sillä se lähtee millä se tuleekin? En laittanut hymiötä siihenkohtaan kun moitin HBC kuvissa olevaa kohinaa ja valittelin värin puutumista, oletin että siihen ei tarvi hymiötä, että jo kolmevuotias tajuaisi sen vitsiksi? Ok no tässä hymiö jälkikäteen
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet No älähän nyt. Onhan toi ihmisten ja asioiden nostaminen jalustalle kornia... mutta ihmiset tarvitsevat sitä. Siksi on olemassa kriitikoita.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Onkos ne perusteet itsensä ilmaisun kieltämiselle jo löytyneet?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet ja puhutaanko itseilmaisun kieltämisestä vai itse ilmaisunkieltämisestä..
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jos itsensä ilmaiseminen on luonteeltaan paljastamista, rikoslain 17 luvun 21 § saattaa tulla kyseeseen: "Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen Joka tekee julkisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon siten, että se aiheuttaa pahennusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet ;--D [QUOTE> [/QUOTE] Magnum on tosiaan aivan naurettava kuvatoimisto, lähinnä tuntuvat ratsastavan tuollaisilla kliseisillä aiheilla kuten sodat ja muu kärsimys. Ihme muotihömppää. Mitähän tarkoitat matkimisella? PeterF kirjoitti hyvin valokuvan historiaan perehtymisestä. Taidehistoriaa ei turhaan opeteta alan oppilaitoksissa.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Mikäs tässä on uutta? Arkistosta voi kaivaa 67 vuotta vanhan negan, vaikkapa Adamsin Moonrisen ( se on just vuodelta -41) ja sen kun vedostelee uuden uutuuttaan kiiltelevän printin. Kökköä vai hienoa? Minusta hienoa. Tosin just Moonrisen negaa ei taida saada käsiinsä ihan vähin puhein, mutta vastaavan ikäisiä negoja perheen arkistosta.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Tarkoitatko nyky-nettifoorumi-normien? Onhan täälä puhuttu, että jokainen aloittelija digipokkarilla ottaa nykyään paremmat kuvat kuin entiset mestarit ;-). Olis kiva nähdä ihan esimerkiksi joku sellainen aloitteleva maisemakuvaaja, joka pojattaisi ohimennen vaikkapa Adamsin kuvat, tai katukuvaaja, joka kyykyttäisi esim. juuri Henri Cartier-Bressonin tuotannon mennen tullen.. Tietysti tämäkin on mielipideasia.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Hm. Jos viittasit minun lausumaani, niin luepa uudestaan ennen hymyilyä... " Nykyiset perustutkinnon opiskelijat tekevät kuvia, joista vanhat filmiaikakauden reliikit eivät osanneet nähdä untakaan." Perustutkinnon opiskelija <-> aloittelija digipokkarilla... Filmiaikakauden reliikki <-> entiset mestarit..... Bresson ja Adams ehkä ovat hiukan eri juttuja..... kuten pari muutakin. Jos lainaat, niin auttavasti sinnepäin, kiitos
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Nojaa, en ainakaan suoraan lainannut. Mikä sitten on filmikauden reliikki? Ainakin ko. keskustelussa kävi ilmi filmikuvaajien väheksyminen ja siinä ketjussa tuosta tuli hyvinkin mieleen juuri nämä vanhat mestarit (joista taisin sinnekin kirjoittaa). Ei liene ihme, että löytyy "taitamattomampiakin" filmikuvaajia, samoin kuin digipuolella, jos reliikki tarkoitti tällaista. Mestareihin verrattuna perustutkinnon suorittajat ovat aloittelijoita ;-).
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Mites sitä huumoria nyt sitten saakin olla? Aijemmin se oli tuomittavaa, ei tosin sinun vaan tietysti muiden huumori. Tosin taidat tuomita tuomitsematta -koska olet omien sanojesi mukaan kaikenlaista muiden tuomitsemista vastaan. Se tarkittane että sinä saat tuomita muut, mutta muut eivä mitään mitä sinä et halua. Sinänsä loogista avarakatseisuutta; kieltämisen kieltämistä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [/QUOTE] Jonkin asteisella matkimisella, siis. Hyvä kysymys, varmaankin ajattelin sitä, että kun taiteilija vaikuttuu jonkin toisen taiteilijan töistä (yleensä aloittelija vakiintuneen), niin tämä vaikutus pyrkii tahattomastikin välittymään hänen töihinsä. Tietoista jäljittelyä en ehkä niinkään. Joka ei tunne historiaansa ei tunne itseään.... Varmaan taiteilijan olisi hyvä tuntea historiaa, aate- ja oppihistoriaa, kulttuurihistoriaa, semantiikkaa, semiotiikkaa ja ehkä ennen kaikkea filosofiaa, filosofia antaa aiheita, kysymyksiä ja vastauksia. Toisaalta voisi olla hyvä tuntea myös aivan toisenlaisia asioita. Kukin tekee taidetta itsestään ja ajatuksistaan lähtien. Oppineet sitten jaarittelevat mitä taiteilija mahtoi ajatella. Siten lopulta lienee aika merkityksetöntä mitä tuntee, mutta hyvä olisi tuntea jotakin. Tuo Cartier-Bressoniin tehty viittaus ja osa sitä seurannutta keskustelua henkii mielestäni tiettyä oppineille - ja ehkä myös sivistyneille - tyypillistä asennetta. Kohdatessaan vaikuttavaa kritiikkiä he vastaavat oman oppineisuutensa suojista ja edellyttävät vastapuolen omaksuvan saman oppineisuuden, ja ellei hän omaksu, hänet voi hyvällä omalla tunnolla mitätöidä. Siis sen sijaan, että oppinut pyrkisi tulemaan samalle tasolle vähemmän oppineen kriitikkonsa kanssa ja käymään tasa-arvoista keskustelua, hän usein alkaa vetää peliä nimiä, käsitteitä ja teorioita, joita vastapuoli ei tunne. Koska vastapuolella ei ole edellytystä ymmärtää vasta-argumenttia, ei hänen kritiikkinsä ole vakavasti otettavaa. Tällähän Jariakin yritettiin/yritetään pommittaa, vaikka luulen, että merkittävä osa hänen kritiikistään oli kohdistettu juuri tällaista asennetta vastaan. Näille oppineille onkin tyypillistä sokeus muuta kuin omaa oppiansa ja oppineisuuttaan kohtaan. Vaikka taitaapa sama ominaisuus olla tyypillistä myös meille muille.