Kuvaajille saataa tulla vaihe perhoset, ötökät ja veden maito kuvat on kuvattu. Tuolloin kehittyäseen kyseinen kuvaaja menee kuvakeronnan puolelle, sitten löytyy näitä jotka väittävät että ei selaisia kuvia saa julkaista, ymärtämättä että itse saataa olla kehityessään samoissa kuvioissa kun on kehiyttynyt?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Mitä ihmettä tuo ensimmäinen "lause" tarkoittaa? En taas tajua..Ehkä olen liian väsynyt.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [/QUOTE] Olen erittäin varma että ei mene sinulla jakeluun, sillä olet sinä ötökkä makro vaiheessa, muutama vuosi lisää niin tajuut?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Äläs nyt noin helposti kiihdy. Muuten joudut vielä ennenaikaisesti nitrokuurille. Sun teksti vaan sattuu joskus olemaan sellasta, mitä ei yksinkertaisesti ymmärrä ennen kun lukee 5 - 10 kertaa. Olet itsekin maininnut lukihäiriöstäsi, joten pitäisi myös tiedostaa se, että silloin voi jollain oikeasti olla ongelmia ymmärtää sun pointtis. Ja tuo teksti ei kyllä oikeen aukea kyllä mullekaan. Varsinkaan tuon otsikon kontekstissa. Tai oikeastaan nyt vihdoin 10:nnen kerran lukeneena tuon alan vähän ymmärtää mitä tuossa lukee, mutta pointtia en oikein siitä parhaalla tahdollakaan löydä. Ja henkilökohtaisuudetkin voi jättää väliin.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [/QUOTE] Minusta veden maito -vaihe tulee useimmiten ennen ötökkämakroja Mutta muuten en tajunnut hölkäsen pöläystä, että mistä on tarkoitus keskustella.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Syntihän se on jos ei sovi genreen. Luulenpa niin, että useille tulee se vaihe, jolloin pelkkä kuva ei riitä tai suunnitteluksi pelkkä aukon, valon ja sulkimen tai edes sommittelun/dynamiikan tmsh. ajattelu. Kun kuvasta tulee puhetta, niin löytyy toki niitä, jotka sitä eivät ymmärrä tai halua kuulla, moni heistä sellaisia, että julistavat halujaan silloinkin kun asia ei heille oikeastaan kuulu. Tässähän se suuri tärviön alku on. Vaaleniko lainkaan?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jari haluaisi keskustelle siitä, kuinka sen jälkeen kun on näppäillyt perusjuttuja (ei tarkoita/rajoitu Jarin esimerkkeihin), käyttänyt kameraa jos suotte, alkaa tekemään omaa juttuaan käyttäen valokuvausta asiansa kertomiseen. Toisilla voi tarkoitus olla ennen kameraa, joillain syntyä tekemisen mukana, osalla ei koskaan. Tekemisen yhteydessä tarkoituksen löytäneillä pelkkä välinekiinnostus katoaa ja se mitä välineiden avulla voi tehdä on tärkeämpää. Väline, sen avulla voi välittää itseään, mutta väline itsessään ei tee mitään. Kenenkään ei ole pakko pitää sinun jutustasi, mutta kenenkään ei myöskään pitäisi sanella saatko julkaista tekemistäsi vai et, vain sen perusteella ettei itse pidä siitä. Ps. Jari, muistanko aivan väärin, voi olla että muistan, mutta kommentoitko joskus Aukeassa kuvistani, että ne olivat liian käsiteltyjä?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Aukeasta on lähes kolme vuotta ja mielipiteen on voinut muutua?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Se liittyikin tähän keskusteluun, on minunkin monet mielipiteet muuttuneet.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Niin no itsensä ilmaisu on makeeta ja vastakaiku kruunaa sen, onko kyse taiteesta? Paskat voi olla että tunen tekeväni tai en tunne tekeväni taidetta, mutta tunnen siis tekeväni jotain ja saan aivan armottomia kiksejä jos joku hifaa mitä haen, mutta onko kyse taiteesta? Paskan väliä kunhan muo ymmärretään ja jeesus mitä kiksejä siitä saa. Edit korjattu kirjoitus virheitä.
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Jokainen tosiaan käy harrastuksessaan eri vaiheita. Jossain vaiheessa pyritään opettelemaan näppylätekniikkaa, jossain tulee kukkamakroja, jossain photorunkkaamaan kuvaa mahdollisimman paljon yms. Eri vaiheissa ajatukset eri asioista muuttuvat kuvastamaan omaa sen hetkistä vaihettaan. Kun tyypilliset oppimisvaiheet on käyty läpi, alkaa mahdollisesti oma yksilöllinen tyyli esittää asioita kehittyä. Jos jollain on voimakas näkemys kuvasta ja rautainen tekniikan hallinta, alkaa kuvaustyyli olemaan jo muista poikkeava, ja joskus jopa tunnistettavissa kyseisen kuvaajan kuvaksi. Mutta useilla kehitys johtaa taantumukseen, ja mielikuvituksen loppumiseen. Jossain vaiheessa kuvauksen elinkaarta voi kuvaajalla olla voimakkaita tuntemuksia esimerkiksi kamera-automatiikan ja digitaalitekniikan ehdottomaan ylivoimaisuuteen. Silti pitäisi yrittää ymmärtää, että toisilla elinkaari voi olla jo mennyt kaiken tekniseroottisen näppylärunkkauksen yli, ja on pyritty pelkistämään tekniikka kahteen perusasiaan: Aukkoon ja Aikaan. Tietenkin joillain toisilla tie autuuteen vie taas toista kautta. Pelkistetystä automatisoidumpaan. Kumpikin tie vie eteenpäin, joka lienee pääasia. Toisaalta jotkut kuvaajat hyppäävät kukkamakrovaiheen pikapikaa yli, ja siirtyvät taiteen tekemiseen. Mutta toiset taas pyrkivät makroilun avulla tuottamaan jotain uutta ja erilaista. Taas jälleen löytyy ihmisiä, jotka toteavat makrojen olevan täyttä paskaa, vaikka makroilemallakin on mahdollista tehdä hyviä ja omaperäisiä kuvia. Esimerkkinä täälläkin löytynyt Aatami ja Eeva kuva. (linkkiä en jaksa etsiä)
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Formaati keskutelu ei aikusten oikeasti tuo mulle mitään ja mitä tulee ns taiteeseen niin vapautan itseni sen tekemisestä ja vaan teen, se että onko jonkun mielestä kyse taiteesta on helvetin subjektiivinen juttu ja jokainen voi kokea sen tahollaan. Siis minusta loppu tulos on merkityksellinen ja jos se kolisee jolkin niin se on siinä. Jokainen saa puolestani asettaa niin paljon reuna ehtoja kun huvitaa, ei se ole minulta pois!
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Hyvin suomalaista keskustelua. Heti kun joku yrittää keskustella asiasta mennään henkilökohtaisuuksiin, eikä tahallaankaan haluta ymmärtää, mistä ollaan keskustelemassa. Avainsanahan on juuri Jarin mainitsema kuvakerronta. Kuvallisessa kerronnassa kun ei ole kyse tekniikoista tai kuvaajalle kehittyvistä omanlaisista tyyleistään. Tyyli sinänsä ei kerro muuta kuin sen, että kuvaajalla on oma tyyli. Tyyli ja tietty tekniikkahan ei välttämättä palvele kaikkien viestien kertomista, vaan tyylit tulee hallita ja niitä soveltaa siihen, mitä halutaan kertoa, koska erilaisilla ns. klassisilla tyyleilläkin on omat konnotaationsa ja niillä jälleen voidaan hallita merkityssuhteiden rakentumista. Nyt kuuluu älähdyksiä, mutta kuulukoon. Kuvallisesta kerronnasta yhtenä vahvana esimerkkinä voidaan pitää mainontaa. Teen sitä ammatikseni. Nyt kuulen vastaväitteitä siitä, etteiväthän mainokset minuun vaikuta. Sorry vaan, ne vaikuttavat ja ne vaikuttavat minuunkin. Mainonnan suunnittelussa joutuu päivittäin keskittymään Jarin mainitsemaan kuvakerrontaan ja kuvakerronnan suhteeseen tekstiin. Pelkistetysti keinoja ovat erilaisten merkityssuhteiden luonti, konnotaatiot (tehokkaampia enemmän piilossa alitajunnassamme kuin uskommekaan, sillä olemme sisäistäneet niin voimakkaasti tietyt kulttuuriset lähtökohdat), kuvaelementtien keskinäisillä suhteilla ja jännitteillä, poisjättäminen, rajaaminen jne... Mainonta on yksi ideologisen propagandan muodoista, jossa visuaalisella kerronnalla on merkittävä rooli (ja valokuvalla visuaalisessa kerronnassa). Tässä mielessä esim mainonta ei juurikaan eroa kansallissosialismismin tai kommunismin käyttämistä keinoista - ideologia vain on eri. En tarkoita, että kuvakerronta olisi sinänsä kieli puhutun ja kirjoitetun kielen tyyppisenä koodijärjestelmänä. Päin vastoin, sille ei ole sovittu yhtenäistä koodijärjestelmää, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kuvan avulla voisi suoraan kertoa, viestiä sekä vaikuttaa. Koodin puuttuminen vain vaikeuttaa sen ymmärtämistä, siitä keskustelemista ja sitä ennen kaikkea suomalaisessa insinööriyhteiskunnassa, jossa kaikki täytyy pystyä purkamaan binäärijärjestelmään (myös merkitykset). Tästä johtuu usein suomalaisen kuvan merkityksettömyys tai oikeammin sanottuna merkityssisällön puuttuminen. Hienoa Jari, että haluat liikkua tähän suuntaan. Keskustelun otsikko on hieno. Viittaat siinä siihen ryhmäsensuuriin, jonka kohteeksi joudut pyrkiessäsi etsimään väylää ilmaista visuaalisesti haasteellisia asioita. Tämän johdosta otan osaa. Ja tähän vielä ihan yksi peruslinkki: http://www.uta.fi/viesverk/kuvanluku/index.php
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet Ryhmäsensuuri on ruma sana, eikä mielestäni edes pidä paikkaansa. Eihän täällä voi kukaan muu sensuroida kun moderaattorit. Ja enpäs ole montaa sensuroitua kuvaa nähnyt muutaman vuoden aikana, jota täällä olen viettänyt. Mutta AnselA lienee oikeassa. Eipä tämän threadin keskustelu pahemmin aihetta ole liipannut... Ja Jari: ei tuo ollut mitenkään sinua kohtaan tarkoitettu. Toin vain esille muutaman esimerkin siitä, miten eri ihmiset eri lähtökohdista miettivät eri asioita. Ihmisten mielipiteet kun tuppaavat elämään oman elämäntilanteen mukaan... Itse käsitin tekstisi niin, että kuvallinen kerronta on kirous, jota ensin haukutaan ja myöhemmin pakkomakrojen jälkeen siihen sorrutaan / siirrytään itse. Vai käsitinkö väärin?
Vs: Itsensä ilmaisun kieltämisen perusteet [QUOTE> [/QUOTE] Näin puhuu kaikkien valokuvaajien isä, alkoholisoitunut porvoolainen elämäänsä katkeroitunut lukihäiriöinen mies?? vittuile jollekulle muulle..