Vs: RAW -lehti Kaikki alan lehdet kiinnostaa. Vain pieni osa jutuistahan noissa on mikä omaa itseä kiinnostaa, mutta onhan se ostettava ja testattava kun kerran kuun lopussa ilmestyy. Quiquern, älä housuus kaki, mee vaan sinne veskiin
Vs: RAW -lehti Kai se toka vielä täytyy tsekata, mutta odotukset ei oo kovat. Ei mua ainakaan kiinnosta kaikki valokuvaukseen liittyvä, tai kaikki valokuvaus, vaan valikoin aika tarkkaan. Yleensä kyllä nimenomaan kuvajournalismi on kiinnostanut, miksiköhän RAW ei oikein sytyttänyt? . Canonin uuden kameran testi oli varsin miellyttävä ekassa numerossa ;-D.
Vs: RAW -lehti Nysse tuli taas! Täytyypi lukea että voi sitten kommentoida. Ensivaikutelma on kuitenkin, että olipas Lehtikuvaajilla nätti puheenjohtaja ;-)
Vs: RAW -lehti Positiivinen ylläri tämä 1/2008. Ulkonäkö on ihan eri maailmasta ja lehti on paljon paremmin kasassa. Lukemaan ->
Vs: RAW -lehti Saatto se vähän parempi olla, mutta ei vieläkään säväyttäny. Olisivat vaikka Caj Bremeristä puhuneet vähän enempi, kuin että mitä kameralaukusta löytyy. Ihme esittely Holgastakin.. Kuvat ei juuri iskeneet, peruskamaa.
Vs: RAW -lehti Mongolia-kuvat iski meikäläiseen. Ei Lösösen dokkarikaan ollut huonommasta päästä. Tanskasen kuvat taasen olivat jollain tavalla tuoretta, sitä ei meikäläisen näkemystä. Sisäsiittoista hieman. Jotenkin jäi konservatiiviinen kuva käteen. Ei sitä hullua Kuva-lehden (Valokuvan jälkeistä) taittoa kaivata, josta ei kukaan pystynyt lukemaan mitään, vaan elävänpää kaipaisin. Johtuneeko tekstityypistä vai itse tekstien (joittenkin) kökköydestä. Parempi oli kuin ensimmäinnen, mutta kaksihan on vasta tullut. Odotan innolla kolmatta. Lapsilla on tapana kehittyä. kapa
Vs: RAW -lehti Mongolia ja Etiopia -jutut olivat mielestäni oikein mainiota sisältöä kuvajournalismiin panostavalle lehdelle. Ensinmainittu oli tosin vähän tylsähkösti taitettu, mutta kaippa sitäkin pystyy perustelemaan. Tanskasen kuvat eivät oikein aukea mulle, niiden hienous on varmaan jotain alakulttuuria jota en ymmärrä. Kekkoskuvan valintakeskustelu oli kiva välipala. Henrik Malmström on esillä olevista kuvaajista viimeisenä. Siksikin hänen tarinansa ja kuvansa jäävät mieleen. Vähän kaiversi: Objektiiveista on nyt sitten tullut lehdistössä virallisesti linssejä, siksi moneen kertaan tuohon "synonyymiin" törmäsi. Ilmeisesti pakko hyväksyä. Kuva -lehden vaikean luettavuuden perintöä voi retroilla sivun 009 näyttelyluetteloa tihrustellessa. Mutta kaikkiaan olen samoilla linjoilla Kapan kanssa, tästä on jo hyvä mennä eteenpäin. Seuraava numero ilmestyy 30. toukokuuta, johan tässä alkaa jännittämään...
Vs: RAW -lehti Tästä tuli mieleen, kun eilen olin huomaavani uuden lehden mainosjulisteen: Kokaspel. Tarkemmalla katsomisella se paljastuikin Kaksplussaksi. Ensimmäistä Rawia katselin lehtihyllyssä, mutta näytti niin vaikealukuiselta, että jäi hyllyyn. Pitää taas katsella.
Vs: RAW -lehti Sitä se tosiaan on, kun jutussa on aiheena (sen tekohetkellä) lopputyön tekijä ja työn ohjaaja kainalosauvana -- ikäänkuin perinteensä jatkajan ilmoittajana. Ingressin mukaan he keskustelivat nuoruudesta ja kuvaamisesta. Jutussa he eivät _keskustelleet_ sanallakaan, vaan vaikutelmaksi jäi, että kaksi erillistä haastattelua on kömpelösti editoitu mukamas kahden henkilön kohtaamisen kuvaukseksi. Ei kovin esimerkillistä sanajournalismia.
Vs: RAW -lehti Tänään kun oli aikaa prismassa (vaimo sovitti vaatteita) etsin käsiini RAW lehden ja ajatuksena ostaa se. Tein selailun ja totesin että minua ei yksikään juttu kiinostanut tai kohdannut. No laitoin lehden takas ja otin vierestä sitten Kamera+pikseli lehden. Ei sekään vakuuttanut vaikka hiukan kiinostavammalta se kiinosti kun RAW. En taida oikein olla lehtimiesten profiiliin sopiva hyypiö.
Vs: RAW -lehti Jaa-a, mitähän tuosta sanoisi. Lehdessä on sekä hyvää, että huonoa. Kekkos -jutussa ihmetytti se, että pariin kertaan mainittiin alkuperäisessä artikkelissa julkaistu kuva. Itse en ainakaan löytänyt ko. kuvaa jutusta, tai ainakaan sitä ei mitenkään erikseen nostettu esiin. Jäi häiritsemään. Tanskasen kuvista en kai voi sanoa mitään kun en ole alan kouluja käynyt, enkä täten ymmärrä valokuvista mitään.
Vs: RAW -lehti Mun mielestä Mongoliakuvat oli suht tylsiä: Mongolialainen lapsi ainoana ihmisena maisemassa, kultaisessa leikkauksessa... ainakin kolmessa kuvassa, jos en väärin muista. Väyrysen juttu oli ainoa jonka innostuin lukemaan kokonaan ja säväyttävin kuva oli postimerkin kokoinen esimerkki Benazir Bhutton murhapommi-iskusta. AIDS-kuvat vaikutti niin "isojen poikien" matkimiselta: mennään Afrikkaan kuvaamaan jotain "rankkaa" juttua ja pistetään kuvat mustavalkoiseksi. Tanskasen/Lehtolan "haastattelussa" oli kuvia vissiin jotain 3-5, ei oikeen saa "hyvää kuvaa" tyylistä vielä tommosesta määrästä. Tekisivät nyt sitä mitä lupasivat, eli kuvalehteä, eikä jotain sieltä täältä rääpivää sisäpiirin hehkutuslehteä. Siis kunnon kuvareportaaseja ja ainakin itselle kyllä kelpaisivat myös kunnolliset haastattelut mielenkiintoisista kuvaajista. Taitossa on todellakin kuvien osalta parantamisen varaan; kuvia on nakeltu sinne tänne erikokoisina sikin sokin pitkin sivuja. Tämän kai ei pitänyt olla kuin Kamera-lehti, mutta välineasiaa tuntuisi olevan liiankin kanssa. <SIZE size="70"]Ihmettelen tuota Holgankin esittelyä: * Holgassa sanotaan olevan n. 6x4,5 kuvakoko, * Väitetään, että filminopeus pitää olla vähintään 800 (ehkä "huumoria"?) * Esitellään tietty Holgan malli, kuin muita ei olisi, mikä ei ole totta, koska Holgaa on salamalla ja ilman, sekä värifiltterisalamalla, lisäksi on malli lasilinssillä muovilinssisen lisäksi. Ja kyllä, linssi eikä objektiivi ;-) * Naureskellaan, että takakansi aukeisi, jos ei sitä teippaa ja että valoa vuotaisi joka puolelta Itse tiedän, että Holgan kuvakoko voidaan valita joko 6x6 tai 6x4,5 kokoon valinnaisella maskilla. Ainakin omat kuvat ovat onnistuneet ihan hyvin 160 ASA diafilmille. Koskaan ei ole takakansi auennut yllättävästi, vaikka en sitä yleensä ole teipannut.</SIZE>
Vs: RAW -lehti Koko kritiikkisi perustuu väärinkäsitykseen. He eivät ole luvanneet tehdä "kuvalehteä", vaan lehteä, jonka aiheena on kuvajournalismi. Rautalangasta vääntäen: Idena ei siis ole esitellä kiehtovia kuvia, vaan nykyajan kuvajournalismia, karvoineen kaikkineen, hyvässä ja pahassa. Omasta mielestäsi (sama koskee meitä kaikkia) "huonot" kuvat eivät siis ole lehden vika. Ei kukaan moiti uutislehteäkään siitä, että "taas oli huonoja uutisia!"
Vs: RAW -lehti Jostain syystä kuvittelin, että ainakin ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä ja ehkä vielä sen jälkeen oli lehden ilmoitettu tarkoitus "nostaa suomalainen kuvajournalismi uudelle tasolle" tai jotain vastaavaa ja voi kyllä olla, että muistin/käsitin väärin, mutta kuvittelin kyllä että nimenomaan että reportaaseja lehdessä piti olla. Ainakin lehti olisi paljon mielenkiintoisempi jos siinä niitä kunnolla olisi, eikä vain pari kuvaa per kuvaaja, aivan kuin mainoksena antamatta kuitenkaan kuvaa kokonaisuudesta. En minä toimittajalehteäkään ostaisi, jos siinä vertailtaisiin kyniä ja läppäreitä, esiteltäisiin toimittajia jutunpätkien perusteella ja kerrottaisiin hieman toimittamisesta yleensä. Uutislehtiä ennemmin. Noh aivan sama, toka numero tuli vielä ostettua kun piti olla parempi, mutta enää ei ehkä tarvitse rahoja tällaiseen haaskata.
Vs: RAW -lehti Minusta lehti käsittelee kuvajournalismia juuri sillä tavalla kuin se lehdissä tänään esitetään. Ainahan asiat voidaan nähdä muullakin tavalla, mutta kyllä lehti paikkansa löytää, jos tekijäkaarti jaksaa panostaa sisältöön. Onhan lehden kokonaiskuvalle hyväksi, että juttujen taso ja kirjo on vaihteleva, koska näiden summana jää käsitys koko paketista. Näyttelyissäkin on opettavaista käydä, niissä vähemmän kiinnostavissakin, koska omasta mielestä huonosti tehtyjen kuvien katselusta oppii ainakin sen, että kuinka olisin tehnyt toisin. Ostan seuraavankin lehden numeron!!!!
Vs: RAW -lehti Niin, onhan se hienoa että joku uusi valokuvaukseen liittyvä lehti menestyy... Vai? Tosin mua ei niinkään kiinnosta se, menestyykö joku pyhään valokuvaukseen liittyvä lehti, jos lehti itse ei minua kiinnosta. Olen siinä suhteessa kyllä aika itsekäs ;-).