Vs: Luomukuvaaminen? Luontokuvauksessa käytetään joskus omituisia keinoja. Yleisin esimerkki lienee haaskan käyttö petokuvauksessa. Toinen on perhosten tai hyönteisten pyydystäminen, jäähdyttäminen jääkaapissa ja kylmyydestä kankeiden itikoiden käyttö mallina. Karkaavat kuulemma hitaammin. Minä pidän itseäni luomukuvaajana. Minä varon katkomasta heinääkään, kun kuvaan kukkia tai mehiläisiä. Jotkut repivät häiritsevät heinät tai oksat pois kohteen edestä, jos ne häiritsevät. Minun ottamani kuvat eivät ole niin tärkeitä, että niiden vuoksi tarvitsisi katkoa edes kuivaa heinää. Jos kameran ja perhosen välissä on ruoho, kameraa joko siirretään sivuun tai sitten sen ruohon annetaan olla. Luomukuvauksen idis on siis luonnollinen, luonnon mukainen kuvaus. Tulokset eivät välttämättä ole ihan niin näyttäviä kuin muuten kuvatuissa kuvissa, mutta luontoa häiritään mahdollisimman vähän.
Vs: Luomukuvaaminen? Luomukuvauksessa ei ole idistä, koska se on mahdottomuus. Ei ole olemassa luomukuvausta. Jeesuksia sen sijaan on. Valokuvaus on poisjättämistä, rajaamista ja tarkoitushaluista toimintaa muutenkin. Sitä ei voi sanoa rehelliseksi millään tavalla, koska se on perusteiltaan valhetta. Jos joku väittää kuvaavansa rehellisesti, niin siinäpä oiva valehtelija ;-}
Vs: Luomukuvaaminen? Olettekos kuulleet politikon sanovan mielipiteitään vaatimattomiksi? Kylä ne ovat nimenomaan rehellisiä.