Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Oikeastaan Osku kyllästyin sinuun ja täläiseen vänkäämiseen mistä ja miten saa kirjoittaa, joten non saleeraan sinut kunnes keksit jotain tolkulista sanottavaa Ihan yleisen luettavuuden takia sori.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? ? Onks tää ihan oikeesti tällaista? Quiquern (Osku??) vaan kommentoi sun viestiä. Olet kuvien perusteella iso mies, koita kestää, kohta on taas kevät .
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? En minä sitä alkaisi rajamaan, enkä koe edes järkeväksi. Kehottaisin vain miettimään, että mitä laittaa esille, minkä takia ja mitä ajatuksia sillä tavaralla haluaa ihmisissä herättää. Useasti tuntuu, että tätä asiaa ei ole mietitty kovinkaan pitkälle, jos ollenkaan. Lyökää vaan kaikki kuvalliset huiput, keskinkertaisuudet ja pohjat tiskiin, mitä kovalevyiltä löytyy, niin hukutaan näihin kuviin vielä enemmän. Sen taustakohinan tuottaminen on vain aika älytöntä, siitä kun ei vain oikein opi juuri mitään. Silloin ei kannata odottaakkaan, että se mahdollisesti tuleva palaute olisi jotenkin sen hetkistä harrastuksen tilaa tutisuttavaa. Silloin ei myöskään kannata alkaa murjottamaan ja ärripurreilemaan, jos se esille laitettu materiaali ei tuotaakkaan valtavaa suksea eli edes jonkinlaista menestystä tai positiivista palautetta. Siperia kyllä opettaa ja karsii kuivat oksat pois, siihen vain pitää suhtautua rauhassa ja pitkäjänteisesti, niin kyllä sitä kehitystäkin tapahtuu. Näin uskon ainakin omalla kohdalla. Siis jos siihen hommaan tuhlaa niitä omia ajatuksia edes jonkin verran ja huolella, niin uskon, että lopputulos paranee. Jostakin syystä oleten myös, että tällöin harrastuskin antaa enemmän. Ja tämä on minusta juuri niiden ihmisten aliarviointia. Sinulla on mahdollisuus tehdä tämä(kin) asia hyvin ja pieteetillä, jopa sivistää niiitä 95:ttä prosenttia, niin siitä huolimatta valitset sen tavan, jossa voit olla laiska ja saamaton? Ja tähän kohtaan Waltava Harvahampainen ja Maailman Isoin Hymiö. Minun mielestä esille pitää laittaa niitä Valokuvia, ajatuksella, ja sen jälkeen olla välittämättä, mitä koirat haukkuu. Pitää vaan kerätä seasta itselle mansikat talteen ja jatkaa mieleisen harrastuksen parissa.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Sanoo mies jolla on "muutamat" toisten kuvien ja kokonaisten valokuvauksen suuntausten vähättelyt listallaan.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Onhan tämä hyvää viihdettä, mutta valokuvauskin kiinnostaa aidosti. Harvoin täällä vaan siitä puhutaan kovinkaan ketterässä hengessä :O)
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Siis enhän nyt ihan tosissani ole tuosta, taidan hieman kärjistää? Siis yleisetiottaen minusta olisi kiva nähdä kokeiluita katsokaa minä otin hienon kuvan siasta, jos nyt haluaa vain nauttia hienoista kuvista niin niille on omat paikansa?
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Saa saa -ihan saat kirjoittaa, ilman itsekritiikkiä siitä mikä sinua muiden toiminnassa huolestuttaa, on se sitten filmikuvauksen suosittelu tai toisten kuvaaminen jota et ymmärrä -mikä tietänkään ei sinänsä ihmetytä, eikä ketään yllätä. Mutta kuten joku nämä asiat hyvin sisäisesti ja syvällisesti tunteva tänään sanoi, se on vaan niin turhaa.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Sinun pitää varmaan itse tietää, milloin olet tosissasi, ja toimia sen mukaan. Netissä on niin helppo ymmärtää väärin. No, kyllä minä tuon tulkitksin kärjistykseksi, on näitä saitteja tullut sen verran seurattua :O) Mutta mitä tulee noihin "aidosti hienoihin kokeiluihin", niin kyllähän niitä näkee näillä saiteilla, ainakin kokeiluja, jonnin verran. Kokeilujen tuottajat ja niiden katsojat vain tuntuvat olevan monesti aivan eri asemilla. Sikäli kun nyt ymmärsin tämän sanan "kokeilu" oikein, ilman mitään sarvia ja hampaita. Voisin yrittää väitää, että harrastajan ottaman kuvan "julkaisukynnys" on jossain määrin noussut tämän nykyajan kuvatulvan ja julkaisumahdollisuuksien myötä. Näillä saiteillakin pyörii monenlaista "visuaalistasekatyöläistä", jotka siis julkaisevat täällä kuviaan, mutta tekevät pääasiassa jotain muuta kuin valokuvaamista työkseen, mutta ovat aika taitavia tuossa harrastuksessaan. Sitten on vasta-alkajia ja esim. naapurikanavalla(täälläkin??) joskus pyöriviä raudanlujia ammatti-ihmisiä valokuvauksen alalta. Harrastajan näkökulmasta ajatellen tämä on aika hienoa, huolimatta siitä, että ison osan ajasta nenän eteen ilmestyy tavaraa, johon olisi saanut käyttää enemmänkin niitä ajatuksia. Mutta ei se ole väärin. Aina voi painaa takaisin-nappia, ja jatkaa sen helmen kalastelua. Toivottavasti tämä johtaa myös paremman itsekritiikin tielle. Mutta kun alkaa kokeilemaan, niin kannattaisi käyttää sitä "itsekritiikkiä" ja miettiä muutaman iteraatiokierroksen verran, mihin suuntaan sitä omaa juttuaan vie, ennen kuin lämää sitä matskua esille. Kyllä niitä hienoja kuvia ja kokeiluja näillä suomalaisilla saiteillakin näkee, täältä ei vain löydy takaa sellaista massaa käyttäjiä kuin esim. Photosigistä tai Flikcr.comista, eikä niitä arvostelusuodattimia... Tämänkin saitin ihmiset ottaa mainioita kuvia, keskustelun puolesta eletään omasta mielestä vain välillä hieman ahtaita aikoja, mutta kyllä se siitä, itse ainakin uskon niin.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Onko se itsekritiikkiä ettei laita kuin n. 5 kuvaa vuodessa tänne, kun muut ovat julkaisukelvotonta kuraa ja nekin jotka päätyy lopulta tänne olisi sittenkin pitänyt jätää julkaisematta? Ja nyt puhun vain ja ainoastaan itsestäni, ettei kenellekkään tule väärää mielikuvaa kirjoituksestani.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Itsekritiikki on peikko joka latistaa teidän luovuuden, samaan rakoon kun julkaistaa teknisesti onistuneita kuvia mitä en olisi edes tarkistanut etsimellä kurkannut, kysellää toisten itse kritiikistä. Luodaan epävarmoille ehkä jopa luoville kuvaajille kynystä, julkaistaan varma päälle tyssistä tylsimpiä perus otoksia. Vapauttakaa mielenne ja kokeilkaa ja antakaa kokeilla ja kertokaa mielipiteenn kokeilusta ja oppikaa yhdessä kuvaamaan. Väitäisin lonkalta että 40% foorumien kuvista on ennakoituja yllätyksettömia perus suorituksia, hei otin kuva eikä se edes pahasti tärähtänyt, Jos aihe on joku skeitti roskiren vieressä niin asian harrastajat kehuvat kilpaa tuota epävalokuvaa, kylläpä ranella on gräppi hyvin unohtaen että arvioidaan valokuvaa eikä gräppiä? Selaisille hei katso osasin valottaa tai tarkentaa oikein ei jaksa oikein vaivautua? Seuraavaksi kun tulee mieleen kysyä muilta itsekritiikistä voi pysätyä ja ravistaa hieman päätään, jospa on vain paha olo?
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Juu skeittikuvia on tääläkin hirveet määrät ja paljon alan harrastajia niitä kehumassa. Tämäkään ei varmaan ollut provo? Pitää varmaan kuvata jotain erilaista kuten vaikkapa maisemia, kukkia, koiria ja peruspotretteja. Ehkä niihin sitten saa jotain uutta kun vaan mokaa teknisesti.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Se oli esimerkki, tosin olisin voinut käyttää vaikka auto kuvia, tosin silloin joku muu ahdasmielinen tosikko olisi kai sitten itkenyt siitä? Esimerkein on vain helpompaa ilmaista sanottavansa. Mitä tulee tuohon anselan heitoo/viitaukseen, niin pointini tällä ketjulla on avata ihmisten silmiä ahdasmielysyydeltä ja parantaa suvaisevaisuutta kokeelisia kuvia kohtaan, itse 25 vuotta pääsääntöisesti luovista aloista elantoni tienanneena tiedän että luovuus pitää lähteä estottomasti jos halutaa jotain uutta. Toki ymmärrän ns. pedantin insinöörikuvaajan näkökulman jossa mittaillaa täydelistä histogammia, tarkuutta ja oikeaa wb, tummien alueiden tukoisuutta pipetillä ja unohdetaan kuvan sisältö. Voisitte kuitenkin antaa tilaa myös luvuuteen pyrkiville ja ymmärtää että valokuvausta voi tehdä ihan itse ilmaisun pohjalta. Toki jos tämä on fundamentalistinen filmi foorumi, jossa formaatti on tärkeämpää kuin lopputulos ja tarkoitus on ryhmänä valvoa että kukaan ei lipeä linjasta vaan kaikki tuotaa niitä samoja iänikuisin aiheita samalla tavalla toteutettuna, niin pyydän anteeksi. Minä olen alusta asti kuvannut omalla tyylilläni ja herättänyt raivoa, muistan tältäkin foorumilta selaisen tapauksen kun minulle sanottii että, etkö sä tajuu kun kaikki sinulle sanoo että ei noin voi kuvata Nyt on hyvää kuvatoimisto myyntiä ja minulta tilaillaan aiheisiin kuvia, keikkojakin olisi tarjolla vaikka kuinka mutta, minä tykkään tehdä itseäni kiinnostavista aiheita omaan tahtiin kuvatoimisto kuvaa. Jotta siis näin voi kuvata. Toki voisi olla esimerkki kuvia mitä tasoa vähintään pitää olla?
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? En minä nyt minään hirveän ahdasmielisinä tätä porukkaa pitäisi. Meitä on moneen junaan ja mielestäni aika hyvin on kuitenkin kokeellistakin kuvaa katseltu, siinä on vain se ongelma joskus, ettei se aina aukea katselijalle. Et usko tuota itsekkään, tai ainakaan mielestäni ei voi yhden väittelyn takia leimata foorumia tuollaiseksi. Täällä on varmaan yli 90% porukasta sekä että (filmi/digi) tai plkkiä digikuvaajia. Uskallan väittää, että vähemmistö on ns. filmiänkyröitä kuten minä. Jokainen kuvaa kuten haluaa, niin teen minäkin. Jos haluaa kuvata kuvatoimistolle, niin siitä vaan, ei se ainakaan minulta ole pois, itseäni ei se puoli kiinnosta. Totesin jossain vaiheessa, ettei ole minua varten.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? On tutkittu, että valtaosa jenkeistä uskoo kuuluvansa ylempään keskiluokkaan. Tämä ei tietenkään tilastollisesti ole mahdollista. Uskoisin, että vastaava ilmö toistuu alan tai lajin keskuudessa, myös valokuvauksen. Jos näin on, niin sehän luonnollisesti asettaa koko itsekritiikin ihan naurettavaan asemaan. Valokuvan arviointi on aina subjektiivinen omasta viitekehyksestä ja siksi mitään todellista tutkimusta ei tästä voida tehdä tyylin kuinka moni "alempaan keskiluokkaan kuuluva" uskoo kuuluvansa "ylempään keskiluokkaan", mutta prosentuaalisesti tutkimus olisi todella helppo tehdä ja se kertoisi jo sen tilastollisen mahdottomuuden. Toisinsanoen uskoisin monen kuvaajan uskovan olevan parempi kuin todellisuudessa on tai/ja eteenkin muita parempi. Toisia vähättelemällä siis nostetaan omaa asemaa. Itsekritiikin tulisi mielesttäni ilmetä jokaisen oman viitekehyksen mukaan. Foorumeilla peräänkuuluttaisin ennemmin itsekritiikkiä kuvien arviointeihin kun kuvien postauksiin. Onhan se totta, että ei elokuvakriitikon tarvitse osata tehdä elokuvaa, mutta onhan se helppo kritisoida ilman minkäänlaista käsitystä, mitä moisen tekeminen vaatii. Kaksipiippuinen juttu siis, koska toisaalta kuva on kuva ja kaikki, mikä näkyy on siinä ja jokainen, kellä on normaali näkökyky pystyy sanomaan pitääkö siitä vai ei. Sitten taas kuvien parissa pörräävät katsovat kuvia toisenlaisesta viitekehyksestä, koska heillä on jonkunlainen käsitys kuvan vaativuustasosta. Toisaalta kuvan vaativuustaso ei vaikuta millään tavalla siihen, miten hieno kuva on kyseessä, mutta vaativampaa suoritusta on minusta helpompi arvostaa, mikäli se on onnistunut. Ja tässä aasinsiltana sinulle Jari, vastaus myös toiseen kysymykseesi: Saan motivaatiota haasteista ja haastavista toimeksiannoista. p.s. En käsitä miten kaikesta saadan filmi vs digi-keskustelu
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Kiitos Valtsu. Todistit juuri älykkäällä ja kypsällä puheevuorollasi, että näillä foorumeilla on mahdolista syntyä hedelmällistä keskustelua, vihaisen teini kohinan siasta!
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? tai sitten valtsu osaa vain suomen kieltä ja kieli oppia siinä määrin että tekstinsä on selkeää luettavaa ja sisältö ymmärrettävissä niin kuin hän on sen tarkoittanut. eli rautalangasta väännettynä: tekstin sisältö on mietitty ja muotoiltu, eikä vaan rykäisty näppikselle ensimmäisiä asioita mitä tulee mieleen. tätä voi muuten soveltaa valokuvaukseenkin..
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Omasta mielestä itsekritiikki ei ole mikään peikko latistamassa tai rajoittamassa luovuutta, ennemminkin sitä kriittisyyttä käytetään työkaluna sen luovan tuotoskasan tarkastelussa. Jos alkaa tarkastelemaan kriittisesti esim. omaa kuvaamista silloin kun kuvaa, niin varmasti latistetaan sitä luovaa puolta. Siis kun yrittää keksiä ja luoda jotakin aivan tosissaan, niin se kritiikki pitää kyllä jättää jonnekkin toviksi odottamaan. Aivan kuten tuossa jossain vietissä toteatkin, että kannattaa tehdä asioita estottomasti. Mutta sitä luovaa ja estotonta lopputulosta kyllä kannattaa tarkastella itsekritiikin kanssa, ja miettiä mitää hyvää ja huonoa siitä löytää. Mikä on uniikkia, mikä taas on kenties nähty jo moneen kertaan? Esimerkiksi kokeellisuuden suhteen kannattaa kyllä yrittää olla selvillä, että kuinka mones saman "kokeen" tekevä kuvausharrastaja ks. asiassa onkaan ja mille tasolle se laadullisesti asettuu moisella skaalalla. Itseltä kannattaa kysyä muitakin kysymyksiä, kuin että onko se kiva. Mitä tulee epävarmuuteen kuvaajana, niin oman kokemuksen mukaan ihminen on tarpeeksi valmis tuohon muiden antamaan kritiikkiin, kun se osaa jollakin lailla katsella niitä omia kuviaan myös "vain" kuvina. Se, että joku sanoo jotakin hieman poikkipuolista sinun tuotoksistasi, ei saisi murtaa sitä itsetuntoa aivan osiksi, vaan se pitäisi pystyä käsittelemään myös järjellä ja kriittisesti.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Oletatko että minua oikeasti haittaa jos joku ei pitä kuvistani? Jos viittaa dc-nettiin niin se on ollut vitsi missä olen ollut loukaantuvinani jonkun 15v. sanomisiin Mutta pysytään mielellään aiheessa eli itsekritiikissä, ei minussa tai minun kuvissa? Näkisin mielelläni teidän kuvia jotta voin pohtia että onko teillä mitään kompetenssia puhua itsekritiikistä ja miten se ilmenee teidä julkaisu politiikassa.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Jepjep... tämähän on sitä itsekritiikkiä valokuvauksessa parhaimmillaan. Sivuutetaan kaikki itseen kohdistuva ja keskitytään muiden kritisointiin