Onko kukaan harrastanut taideteosten, lähinnä maalausten, reproilua? Lähinnä kuvaisin analogisesti, luultavasti dialle, mutta mille sellaiselle? Negakin on tietty mahdollinen. Väline-, valo- ja järjestelyvinkit ym. otetaan kiitollisuudella vastaan.
Vs: Taideteosten reprointi? Ainakin värikiilat kannattaa laittaa mukaan. Helpottaa huomattavasti scannausta ja miksei digikuvan säätämistä.
Vs: Taideteosten reprointi? Juu, jonkinverran kuvatailijoiden töitä on tullut reprottua. Kuvissa on hyvä olla mukana ainakin harmaakortti, jotta saa värit edes liki kohilleen. Valoina on ollut studiosalamit kahdesta suunnasta noin 45 asteen kulmassa itse työhön nähden, ja kuvaus usein pelkillä ohjausvaloilla. Niiden kuvien teko itse 'taiteilijalle' onkin sit toinen juttu... Ja selvittelyt, miksi tulostettu / vedostettu kuva ei näytä samalta kuin originaali työ vaatii aikaa. Pelkkien värien oikein näkyminen kun ei ole koko juttu.
Vs: Taideteosten reprointi? Mites se kortti vaikuttaa dian väreihin? OK no ehkä ne joka tapauksessa olis tarkotus skannata, mutta varmaan se filmivalinta vaikuttaa myös..
Vs: Taideteosten reprointi? Aiheesta on kirjoitettu kirjojakin, joita kannattaa lueskella. Esim. Kuvia kuvista : taideteosten valokuvaamisesta. Tekijät Vihanta, Ulla; Garner, Michael; Kudel, Silja. Valtion taidemuseo, kuvataiteen keskusarkisto, 1995 (Gladius) Muistaakseni myös joskus viime vuonna julkaistiin aiheesta joku opus, mutta en muista sen tietoja.
Vs: Taideteosten reprointi? Ei varmaan mitenkään, mutta saattaa helpottaa painolaitosta tai skannaajaa. Öljyväritöissä on kiillot ongelma, varsinkin voimakkaasti vernissatuissa. Valot molemmille puolille 45 asteen kulmaan, polarisaatiosuotimet eteen (samansuuntaisesti) ja kameran polasuodin ristiin. Tämä on perusvalaisu. Monesti halutaan teoksen pintarakenne - paksut värikerrokset, joissa näkyy siveltimen jälki- esiin ja sitten on rakenneltava valaisu tilanteen mukaan. Sivulta pyyhkivä valo tuo pintaa esiin. Ongelmana sitten valon tasaisuus. Digillä helppo kyllä jälkikäteen korjata. Värien toistuminen saattaa joskus tuottaa ongelmia, ainakin jotkut väripigmentit käyttäytyvät filmillä/kennolla lievästi sanottuna omituisesti. Jos printtaat kuvat itse, kannattaa pitää originaalit vierellä. Muistiin, eikä siihen harmaakorttiin/harmaakiilaan/väriläpyskään kannata luottaa kovinkaan sokeasti. Sellaiset kiillottomat, mattapintaiset, grafiikan vedokset, hiilipiirrokset etc. voi hyvinkin valaista tasaisemmalla valolla (sateenvarjot). Tuo polakkasysteemi kun tahtoo korostaa värejä ja kontrastia liiankin kanssa. Tässä vain muutama vinkki, tuhansia töitä olen kuvannut, en kylläkään harrastuksena, vaikka lompakkooni kurkkiessa siltä joskus tuntuu. Tahtovat nuo kuvataiteilijat olla enemmänkin köyhänpuoleista sorttia. Kapa
Vs: Taideteosten reprointi? Kuulostaapa aika hyvältä (ja jännältä) tuo polarisaatiosuodinten asettelu salamoiden eteen. Kiinnostais jopa kokeilla, vaan kun ei juuri salamoilla tuu kuvattua, enkä oikeastaan semmosia omista, enkä tarpeeksi montaa polasuodinta
Vs: Taideteosten reprointi? Nii juu, mut ei oo sitäkään. Eikä oikeen tällä hetkellä tommosta kuvattavaa, mutta täytyypi painaa mieleen, kikka.
Vs: Taideteosten reprointi? Niin riittää, mutta toimivat pelkästään harmaasuotimina. Sinne optiikan eteen täytyy myös laittaa, muuten ei kiillot poistu. Ja muuten, suodin se on kalvokin, joskin isompi, mitä yleensä siinä optiikan edessä. Kapa
Vs: Taideteosten reprointi? Tarkoitin että salamien edessä ei tarvitse olla kallista monikalvopäällystettyä "suodinta", toki kuvausoptiikan nokalla tarvitaan (optisesti laadukas) suodin. Tuota kalvoa voi leikata ja "työstää" helposti niin että sopii käytettävissä olevan salaman eteen.
Vs: Taideteosten reprointi? Itse oon kuvannut joskus diaprojektoreilla valaisten. Projektoreihin käy normaalit kameran eteen tarkoitetut polarisaatiosuotimet.