Vs: Luontokosketus Kyllä minä pidän tätä enemmän hätähuutona biodiversiteetin säilyttämisen puolesta. Kumikäärme sormessa on absurdi esimerkki oikeasta luonnosta vieraantumiseen. Kun maassa on ainakin kaksi sukupolvea, joiden mielestä tasaisin välein alhaalta kaljua mäntyä kasvava metsikkö on luonnontilainen ja maa on puolillaan kotieläinpuistoja niin plastikkainen kannanotto on paikallaan.
Vs: Luontokosketus Kukin ymmärtää kuvat ihan niinkuin tahtoo. Halusin vaan korjata tuon kumikäärme osan. Ehkä lähinnä siksi, että oikealla käärmeellä tuon kuvan ottaminen oli huomattavasti pisteliäämpi juttu. (Kuulin juuri jutun naapurin pikkutytöstä, joka oli tullut kertomaan vanhemmilleen, että hän oli yrittänyt ottaa kiinni "kuminauhaa", mutta se meni "kiven alle piiloon".)
Vs: Luontokosketus Keskisormi väistelee hyvin kippurahäntää. Luontokokemus vie mielialat verikokeeseen. Onnea tuottavana otuksena tuo käärmes esiintyy tässä kuvassa kovin petollisena. Suomi-filmin fiiliksiä. Positiivisemmalla lähestymistavalla tätä vois tietty lukea myös leuan alta kutkutuksena. Mutta käden ja käärmeen mittakaavasuhde on selvästi käden puolella.
Vs: Luontokosketus Upea toteutus. Kärmes ilmeisesti lasin päällä? Teknisesti mielestäni nappi suoritus. Nyt kun näitä analyyseja ruvettiin veistämään niin itse näen tuon kärmeksen lähinnä hellyyttävänä ja kuvana luonnon nykyisestä hauraudesta ihmisen käsittelyssä. Toisaalta sitten myös tämä luonnon haureus voi (pienikin käärme voi purra) koitua ihmisen kohtaloksi.