se sininen uni

...kohtapuoliin ehkä tuloillaan, jahka tuo tyyppi nyt ensin tuosta häipyy häiritsemästä noine typerine  putkiloineen...

 

Vs: se sininen uni

jo vain Teemu hyvä, eiköhän tuo jo ala kirkastua että tämän tyyppisiä kokeellisluontoisia tekosia ei kannata kokeellisluontoisestikaan esille tällätä. eli tuolta osin osaltani jatkossa ne hanurit voitaneen nyt piilotella, pyyhkiä nenät ja tunkea paidanhelmatkin herrasmiesmäisesti takaisin sinne housuihin.
eikä mitään, kai nuo tuhrukuvani ovat ihan ansionsa mukaan saaneet oman annoksensa tuikitarpeellista antiarvostusta osakseen. tietysti joku huomattavasti kädellisempi shoppailija olisi nuokin moskat katseltavimmiksi väännellyt, mutta minä nyt tein sen vaan tällä ikiomalla tavallani, eikä siitä enää sen enempiä.

osittain näiden piloille väännettyjen esittelyssä on ollutkin myös luotailu siitä, että onko tässä sakissa muita sellaisia puolisokeita sukulaissieluja, joita myös moiset...ehh..taidepläjäykset..edes jossain määrin viehättävät. tai peräti niin että niistä jotain muutakin kehitysvastinetta saisi/olisi saanut ikäänkuin vastaisuuden varalle, meinaan muuta kuin pelkästään sen satunnaisen vakkarinormimollailun. melkoisen hiljaista sillä sarakeella on ollut etten sanoisi, siis tuolla ensinmainitulla odotteella nyt ainakin.

mutta tottahan se lienee, että valokuvafoormihan se tämä, eikä niinkään käsittämättömäksi modattujen digiteosten myötätunnon osteskeluun tarkoitettu kauppahalli kaiketikaan. eli taputelkaahan jatkossakin tosianne selkiin ymmärtäväisesti nyökytellen, ja ottakaa paljon lisää oikein hienoja oikeita valokuvia. minä käyn sitten aina välillä salaa kahdehtimassa niitä, ja palaan asiaan kun oppinut edes osan siitä mitä se oikea valokuva oikeasti on, ja miksi juurikin se valokuva on oikeasti niinkin hieno valokuva kuin mitä nyt onkaan, ja miksi juuri sen ja sen valokuvan ympärillä pitää jokaisen jotain valokuvauksesta todella ymmärtävän kiehnata viestistä jopa siihen sadanteenkin asti.

yllämainittu voi tietty kuulostaa aidosti kateellisen ja katkeran, alati huomiota kärttävän tumpelon surkeasti epäonnistuneelta kostoyritykseltä, kun tämä ressukkaparka ei joka hetki tunne olevansa pidetty ja arvostettu, eikä tietenkään kestä sitä pelkästään ja vain isällisen ohjaavaksi tarkoitettua arvostelua niille töherryksilleen sitten niin pätkääkään. ei, eihän isi vittuile ku isi lyö, isi neuvoo...!

oli asia sitten tässä tapauksessa niin tai näin ja kenenkä mielestä mitenkin, niin omasta mielestäni ja ihan kaikestakin huolimatta kameralaukku on edelleenkin varmasti monessakin suhteessa ansiokas tiedonsaantisaitti mitä valokuvaukseen tulee. tuosta nyt sitten voi jo kenties hiukan muutakin mielipuolta, niin että mitä lopulta jääkään perimmäiseksi anniksi täällä kuviaan esittelevälle, useinkin niin niin kovin niistä omista otoksistaan innostuneelle alkeiskuvailijalle. enkä nyt siis tarkoita näitä omiani tosipaskoiksi kiverrettyjä kaikkien kuvien irivikuvia pelkästäänkään.

ja tiedän kyllä että arvostelu, ja eritoten toisten touhujen negatiivispainotteinen arvostelu on aina niin kovin helppoa puuhastelua, kuten olemme saattaneet jo kovin monasti todeta. siksipä jatkamme mekin tätä kelpo perinettä, eli ikäänkuin saitissa saitin tavalla. ja mikäili jotain muutoksia suuntaan tai toiseen aikain kuluessa täällä tapahtuisiki, niin minua niistä ainakaan ei sitten ole sentään syyttäminen.

 
mutta täältä nyt siis viimeinkin tähän, sekä suurkiitokset Kameralaukulle menneistä menneitä sen suuremmin suruin muistelematta: jokke, jolla edellenkin tulee olemaan se ossikin....=)

 

Vs: se sininen uni

Kait tätä vielä tän verran on sitten vielä jatkettava, ettei jää mitään jäytämään ainakaan itselleni tonne amalgaamien alaisiin väliköihin.

Hiukan pidän tylynä sitä ajatusta, että ellei ymmärrä jostakin yhtään mitäänkään, niin totaalisen paskaahan sen sitten olla pitää…? Tietysti jokaisella on oikeus olla pitämättä siitä sun tuosta syistä ja kolmansistakin, ja täällähän sen ilmaisuun jos missä, on varsin oiva tilaisuus kyllä !
Tämänlaatuisen pitämättömyytensä voinee silti ilmaista monellakin eri tavalla. Yksi niistä on tietenkin se perinteinen täyshiljaisuus jonkun kuvan kohdalla, koska aikas harvan luulen sitä juurikaan positiiviseksi palautteeksi mielessään kääntelevän. Tämä on tietty sitä kollektiivista palautetta, sitä jota kuitenkin voi sen oletetusta negaatiosta käsitellä vaikkapa näin :
Ei sitten ihan kelvoton kuitenkaan, kun kukaan ei jaksanut ees haukkua sanallakaan…..

Ja mitä sitten tohon miinusmerkkiseen haukahteluun tulee, siitä en oikein jaksa käsittää etteikö sitä sitten muka vois tehdä edes Hiukan postiivisemmassa hengessä …? Ei varmasti maksa yhtään sen enempää kuin se selkeä ilkeilykään, ja silti se suuri pitämättömyys niine mahdollisine ymmärtämättömyyksineekin saadan kyllä uskoakseni välitetyksi ko.vastaaottajalle. Tämä tietysti edellyttää muunkinlaisen kielioppisanueen hallintaa kuin mitä tämä nykytyylin mukainen, ehkäpä jonkinmoiseksi täsmävittuluksi luonnehdittava nälvintäsanailu konsaan onkaan. Ja tietysti sitten sitä puhdasta halua ilmaista itseään edes loivasti jonkinmoisena empaatikkona sentään…


Kyseiseen kuvatukseen vielä sen verran palatakseni ( joka toki ei ollut tän oman purkaukseni ainut lähtökohta akuaankaan) voinen kertoa, että kyseinen nuormiehenalku on esikoiseni esikoinen. Puoltoistavuotias iloisa puuhapete siis, ainakin silloin kuin sillä päällä. Hyvin hyvin suureksi ikäväkseni tän pikku vaipantuhoojan kehitys ei ihan joka osiltaan ole kulkenut kaikkien normikäppyröiden mukaan, mutta se asia jonka kanssa minunkin on vain elettävä, ja sillä siisti.  Totuuden nimissä on silti myös kerrottava, että tällä Kuvallani hänestä noin muokkailtuna en silti pelkästään halunnut viestiä  em.asiantilaa. Se miksi ja miten johonkin lopputulokseen päätyy, silloin kun ei väkerrä ihan perusvakkarifotoa, sitä tulee monesti jälkikäteen ihmeteltyä itsekin.
Luonnollisesti minun verkkokalvoillani häilyi taasen ehkä se peruslähtökohtakin, eli juuri se originaalinäkemä maustettuna näine kaikkine eri  henkilökohtaisine tuntemuksineni kuvani kohteesta.  Nämä fiilikset sitten kuljettavat milloin minnekin, ja tän kuvan pohjalla asuu ilman muuta myös hieman surullinen pohjaväre.
Sen pohjimmaisen kuvallis-sanoman välittäminen kaikkien niiden eri layereiden ja filtsojen avulla on onnistuvinaan joskus, mutta useammin ehkä kyllä ei.
Joka tapauksessa ihan kivaa puuhastelua välillä, ihan siitäkin huolimatta onnistui taiko eikö silläkään kerralla mitenkään. Ja näiden kokeilujen kohdalla jostakin kumman syystä, ehkä se yksikin kannustavaksi luokiteltava palaute onkin jo todellista erityismannaa. 

No niinpä tää tuttiritarikuva sai sitten kuitenkin sen yhden myötämielisen, ja uskoakseni ihan vilpittömänkin palautteen osakseen. Kiitit siitä !  Jotain sentään siis välittyi jollekin muullekin, jopa näinkin pahoin shoppirunnellusta tekosesta.
Eikä sekään silti  todellakaan ole suistanut meikää raiteiltaan, niin että joillekin toi kuvatus oli punaisempi kuin vaate konsaan, yhtä tyhjän kanssa  jne jne. Eikä toki minkään ”kuvan” sen arvo voi nousta pätkääkään siitä alkuperäisestään milläänkään selistelyin, se on sillä ensikatsauksella ilman tämmöisiä analyysejäkin joko jollakin levelillä tai sitten ei ole.
Siispä noista  ennenmaintuista syistä en tätä pitkästyttävää horinaani nyt nakutellut ruudulle, lähinnä kirjoittelin vain ton Nokun suureksi iloksi muutaman rivin verran. Samalla tulen olleeksi hyvinkin iloinen siitä, etten sitten kuitenkaan näemmä tullut lähettäneeksi eilisen illan vastinettani tänne ihan sellaisenaan. Semmoinen Liiaksi perjantaissa olenta saa asiat joskus jossain vaiheessa iltaa näyttämään paljon synkemmiltä kuin mitä ne ovatkaan, ja sen tekstin sisältö olisi todellakin ollut enimmältään tuota mainitsemaani täsmävittulua. Eli olisin sortunut siihen aivan samaan mistä tämä perjantaista yhä toipuva etusormeni johonkin suuntiin osoitteli tuolla alussa. Minkään siis ole ihan täydellinen pyhimys, enkä nytkään pyri marttyyriksi näilläkään rivein ja niiden väliköin niiden mahdollisen jälkiluennan nosteissa. En nyt odota myöskään että kukaan peruisi sanaakaan siitä mitä on Tämän aiheen tiimoilta viitsinyt paukutella, ettei niinku silläkään.

Kas vedin tossa taannoin jo kohtuupitkän breikin mitä tulee tänne postailuun, ja silloinkin osittain samoistakin syistä mitä tuossa olen nyt yrittänyt kertoilla. Tulin tänne aikanaan siitä omituisesta intohimosta joskus 2002 syntyneestä kamerointihingustani johtuen, ja siitä ehkä vieläkin kummallisemmasta halusta myös satunnaisesti esitellä joitain kuviaan. Jo ensimetreillä tuli turpaan 10-0, joskin osin kait syystäkin, vai mitä mv..?...=)

No jatkossa niitä muutamia ”helmiäkin” olen kait kerännyt kuvillani, mutta eiköhän toi kaikkinensa sinne pienen nokku…nokkimisen puolelle ole kokonaissaldossa kääntyillyt. Ja sitten tietty sitä suurta autiutta jonkiverran, josta eittämättä aikanaan tulee kyllä mieleen : anti olla, tyhjää saa pyytämättäkin…
Osasyinä ehkäpä tuohon voisi olla, etten kovin aktiivisesti itsekään ole kommentoinut  muidenkaan kuvia. Mutta sille tunteelle kun ei oikein ole mahtanut mitään, niin että kun ei halua pelkkää kuorolaulantaa harjoittaa, ei kuulua mihinkään fanigruuppiin vain siksi että olisi ikään kuin sisällä siellä ytimessä paremmin ja siksi myös saisi vastapalveluspalautettakin, niin eipä näillä arvostuksin ja taidoin tohdi juurikaan valokuvauksesta kuitenkin enemmän tietävien/ymmärtävien tuotoksia arvioida lain.

Mitä taas tulee sitten mun haluun opastaa teittiä todellisen taiteellisuuden äärille, niin se kyllä tasan nolla. Mun missioni laatu ja suunta kuvailussa ja niiden esillepanoissa lienee selvillä siinä kohdin ainakin minulle silloin kun nämä molemmatkin sulkijavekottimeni sen viimeisen kerran sulkeutuvat ihan iäksi asti. Ja tällä välin en näilläkään syin peru sitä kolmosmarkkini tilaustakaan, ole sinä siitä nyt  teemu aivan huoletta vain…=)

Mike:lle tän verran, elikkäs se nyt vielä ois puuttunut että ton kersan kimppuun sinällään ois käyty, joten olen kyllä suuresti tyytyväinen ettei. Ton kuvan hyvyyttä taas en missään vaiheessa muistaakseni ole silitellyt, enkä tehnyt sitä yo.riveilläkään. Kysehän oli aivan muusta, ja jos tuo ei käynyt selväksi, niin sitten olen totaaliepäonnistunut myös tälläkin saralla. Btw: pahuksen hienoja kuvia sulla noi bodistit siinä omassa lajityypissään, en oo kade mutta kumminkin…=)

 

Vs: se sininen uni

..olet kyllä niin tasan oikeassa tuon kuvan lähtökohdasta ! ja niitä tosiaankin on ehkä viiden satsi lähes samanlaisina, mutta kesseli mokoma kun ei suostunut antamaan aikaa milleen säätötöille kameran asetuksissa, vaan päätti yht´äkkiä että nyt kuules äijä pisaa toi röörillä sojottelu taasen...=)

orggiksessa oli tän aivan käsittelemättömän vertailukohdan mukaan mielestäni jo sinällään jotain kummallisen kiehtovaa ainakin minulle, kaiketi se on toi pojan katse joka ei aivan sataprossaa kohdistu suoraan katsojaan. paikalla kyllä ja läsnä, mutta toisaalta ihan omissa maailmoissaan. ajatuksia ja tuntemuksia pikkumiehen näkövinkkelistä noiden niin tutkivaisten silmien takana, sellaisia juttuja joita tämmönen kohta viisvitonen seniili voi enää vain kaukaisesti aavistella...

no se modini tästä otoksesta oli ja on kyllä, myönnän kaiketi melkoisen..brutaali ton kaikkinielevän kellankultaisuuden poistoineen sekä näine puhkipolttoineen. liian suttuinen alkukuva jolle ei edes se perinteisempi mv-virityskään ollut mikään keino saada siitä mitään irti. tässä kohdin voi jo tietty kysyä, että miksi ylipäätään sitten viitsii noista teknisesti kelvottomista lähtökohdista mitäänkään näkökulmaa etsikellä. tuohon mulla ei suoraa vastausta taida ollakaan, mutta kovin usein nykyän jämähdän näiden kanssa tuhertelemaan pitkiksikin ajoiksi. yks hyvä pointti on tietty se, että noita hutejahan sitten riittää kyllä modiaihioiksi ainakin minulla. ja tämä siitäkin huolimatta, että nykyisin sitä mättää näitä pikselisuttuja roskiin jo ihan eri vimmalla kuin joskus ennen...

kyllä tuon lopputulosteen tarkoituskin oli olla jollain tavalla... herättelevä, ja nimenomaan olla kaukana vakkaritoukkakuvasta niine kirkkaine silkosilmineen, niissä joissa jokainen ripsikin piirtyy tuhannesosamillin tarkkudella katsojan nähtäväksi. 
toi värikäs tutti vie väkisinkin katsojan huomion raflaavuudellaan, ja noiden harmaiden kasvojen lähes ainut kiintopiste on juuri toi hiukan merkillinen katseensa. lapsen kasvot ikäänkuin hajoavat ylävasemmalta, siellä on valoa ja tilaa niille tuhansille erisävyisille lapsenajatuksille niiden tulla ja mennä. liikkua mietteissään vailla näitä aikuismaailman rajoituksia ja kahleita siitä mikä onkaan oikein ja mikä varmasti väärin. kasvojen harmaus ja rikkonaisuus on myös orastavaa tietoisuuden alkua tämän elämän raadollisuudesta, kaikki kun ei aina ole valitettavasti niin herttaista kuin mitä voisi olettaa tuossa elon kohdin nyt varsinkin....

jotain tuhon suuntiin liikahtavia mielteitäni yritin tuoda esille. eikä mitään, herättelihän tämä kuva tavallaan joitain tunteita ettei nyt sen puoleen. ja aina, meinaan jos nyt edes suunnilleen kulkee hanska pumpullaan, aina on uskallettava myöntää ettei sitten kuitenkaan tullut luoneeksi sitä mitä kuvitteli luoneensa. tuota taustaa vasten siis kyllä hyväksyn tämän tylyn totuuden ! en osannut tuoda esille sellaista kuvaa joka todella koostuisi mainitsemistani tekijöistä, en ainakaan niin että kovin moni laillani siinä näkisi noita ko.sisältöjä olevan.

ei sii voi juur muuta virkata näin lopuksi, että hyvin suureksi onnekseni tää kuvain veivailu miten nyt  milloinkin, se on minulle kuitenkin vain harraste eikä tulonlähde sitten ensikään. joutuis kyllä pirulauta jos ammatiksi tätä tekisi näillä menestyksin, jo viimeistään ylihuomenna viemään tonkin kakkulastonsa periään myöten kaniin, sitä leipää ja pakkopullaakin saadakseen edes muutaman murusen.
ja tuon myötä nääkin pikku sanamiekkailut pitänee laittaa tän harrasteen kanssa sihen samaan koriin, eli ei niin vakavissaan kumpaakaan kuitenkaan !

ka niin paljon tärkeempääkin meininkiä on olemassa, kuten sekin että toi kuvan pikkumies joskus vielä vaikkapa menisi ja perisi pappansa ikivanhan kameralaukun, sais hinkattua sen museoviisdeen kennon jollain hemmetin ilveellä putipuhtaaksi, menis ja ottaisi niiltä seisomilta niin perkuleen hienoja fotoja että ukkoparka mylläisi siitä suivaantuneena sen sammaloituneen marmoripaatensa vallankin kumolleen...=)

 

Vs: se sininen uni

pokkaus matille kommentistaan ! sekin on pakko tunnustaa ( ja harmi etten maininnut siitä jo aiemmin, kaikenmoinen jäkijunailu kun on pelkän rihkamakoristelun makuista puuhaa kyllä vähän ) että jostain syystä tän kuvan kohdalla sen nimeäminen oli huomattavasti työläämpää kuin mitä yleensä on ollut.
ja näin se viissiin menee, ellei kuvalle ole löytyvinään luonnostaan sille sopivaista kuvausta, joku tossa kokonaisuudessa lienee jo silloin inasen pielessä. tää nimike unineen oli tottavie jotenkin selittelyn makuinen, lieniköhän peräti enne sille mitä tuleman piti...=)

värikkään tutin tarkoitus oli nimenomaan olla häiritsevä piste katsojalle. ja jos siihen huutomerkkiin jäisi liiaksi ikäänkuin jumiin, kuvasta ei sitten juuri mitään muuta löytäsikään kuin sitä lievää tietentahtoista ärsytyksen makua ehkäpä. no toi kontrasti saattoi olla jopa liiankin suuri tällä kertaa, mene ja tiiä...
silti, tän kuvan suurin anti on mulle itelleni ollut varmaankin se, että olen saanut/joutunut tarkastelemaan sitä paljon analyyttisemmin kuin monia muita tekosiani. ja jaarittelemalla rivi toisensa jälkeen myös sen sisällöstä/sisällöttömyydestä olen tullut kirjoittaneeksi itseni mekoisen tyhjäksi asti itse aiheestakin. ne sinne tänne sinkoilleet aatokset ja tuntemukset ennen ja jälkeen kuvan julkaisun on ikäänkuin niputettu tonne perskohtaiseen mapistooni, ja tästä päätalon laveasta kirjoitustyylistäni huolimatta, melkein kaikki tähän prosessiin liittyneet säikeet ovat nyt itselleni ainakin melko hyvin jäsenneltyinä ton ohuehkon mapin muutamilla sivuillaan.
jonkun hetken kuluttua vienen ko.dokumentiston sinne ajukoppani huonosti valaistuun perimmäisvarastoon, lykkään sen S-kirjaimen kohdalle sinne muiden vastaavien väliin jonnekin, ja muutaman ajan kuluttua sen kapea selkämys maastoutuu niiden lajitoveriensa joukkoon, ja tuo kaikkiarmahtavainen muistojen pölykerros sataa hiljakseen tämänkin muistion ylle. mutta tiedän jo nyt, että tätä mappia minun ei koskaan enää ottaa käteeni vuosienkaan jälkeen tästä hetkestä katsoen.  muistan näet sen sisällön ulkoa sanasta sanaankin vielä silloinkin, joka taas on vallakin toisin kuin mitä tulee niihin sen vieressä pitkässä rivissä uinuviin muihin muisteloihin...=)

jossain vaiheessa on juolahtanut mieleen, että mitäpä josko pyrkisi vastailemaan eritoten noille nollakerholaisille, ja eritoten noille tuoreimmille K-laukkulaisille. tää juur siksi, että joku sentään vielä noviisimpi kuin minä mitä tähän valon metsästykseen fotoitse tulee, ja heille lienisi extreme tärkeää saada hiukkasen kannustavaa palautetta, siltikin, vaikka kuvassaan olisikin kaikki päin persiötä....=)  tokihan uusille tyypeille on jo muiden toimesta jotain vastailtukin ettei nyt sillä, mutta kait moni on jäänyt jo sen toisen kuvansa kanssa vallakin ilman. tää jalo aie tyssäsi kuitenkin siihen, että haistelin etukäteen moisen esilläolon tuoksahteluja, ja totesin mielessäni notta kevyesti brassailun makuistahan toi keitos saattasi olla. pitäsi kait ensin olla itellä noita pro-luokan kannuksia millä kilistellä, ja sitten vasta kenties opastaan muita. niinhän se sit jäip tekemättä se sekin yhteisvähä, ja osittain ihankin samoista syistä jäänyt melko vähiin toi enemmän aktiviienkin tuotosten arvostelu. silkkaa itsetunnon pulaako vain, se ettei saa fonttia ruudulle kun kerran oikeesti kysytään niitä, ehkäpä osin juur noinkin. johtuuko toi sitten lopulta ja mistäkin, sen päättämättömyyden kanssa tässä on tähän asti kuitenkin tullut eteenpäin raahustettua. se että olenko noin ollen saanut sitä mitä olen tilannut, se saattanee jossain määrin kyllä pidellä paikkojaankin...

mutta koska näilläkään epä- ja onnistumisilla täällä, näine kuvin ja sanoinkin ei ole ollut sitä vaikutusta että ymmärtäisin viimenkin jättää kamerani rauhaan, niin johonkin uusiin suuntiin sitä on ponnisteltava täältä käsin ja kolmijaloinkin. ja vaikka perimmäinen tarkoitukseni ei ole edelleenkään vain saavuttaa suurta mainetta ja kunniaa näillä kyseenalaisilla tuotoksillani muuallakaan, niitä ystäviä jopa ilman sitä menestystä ja vaikutusvaltaa tarvitaan joka suunnallakin. pitänee siis kääntää tämä karvapuolensa nyt sisäänpäin, tutkailla ja tuumailla mitä sitä itse voisi tehdä toisin kuin mitä ja miten kenties on tullut tähän asti tehneeksi ja tekemättäkin jättänyt. ei tuotakaan silti koskaan vain pelkän miellyttämisen takia sentään, pahan ryhtivian moisesta pidemmän päälle saapi. katellaan nyt johtaako tää uus väylä nille silkoisimmille selille, vaiko vaiko vain kohti uusia karikoita, aika sen näyttänee...

sorryt, taas luiskahti vähän leelian lepotuoliksi tää jorina. mut onhan tässä saatu tapettua tätäkin sadepäivää joku tovi näitä tuumailessa. sen vertta viel matille, että ihan kaikestakin pikku nährämöinnistämme huolimatta nostan sulle lippistä justiina tosta poikkilinjakkuudestasi johtuillen ! 
täällä kun on jo esillä niin niin hitosti helevetin aidosti hienoja kuvatuksia, jotta on vallan mainiota kun joku sentään särkee tota ilmitylsyyttä joskus ees vähäsen, ja peräti niin sanoin kuin kuvinkin.!!...=)