Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Jos korvaat termin "tänä päivänä" sanalla digikuvauksessa on lainauksessa jotain järkeä. Muuten värifiltterit ovat yhtä ajankohtaisia mv-kuvauksessa nykyään kuin ennekin, eikä artikkelissa ollut yhtään asiaa sen kannalta...
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Semmoinen pointti, että ei välttämättä ole pakko ostaa joka kierteelle omaa suodinta, jos ostaa step-up sovitteita.. Tosin eihän nekään ilmaisia ole, eikä ehkä ole järkeä semmoisella sovittaa 86mm filtteriä 49mm kierteeseen, mutta jos nyt sattuu kuten mulla, olemaan 49mm suodinkierteen objektiiveja ja yksi 52mm suodinkierteellä, niin tuo on ihan varteenotettava vaihtoehto ostaa sitä suurempaa kokoa suotimia ja step-up -sovite, niin käy kaikkiin laseihin. Edellisen kommentoijan kanssa olen myös samaa mieltä Kyllä vielä aika monetkin tosissaan kuvaavat mv-filmille. Ihan varmasti kovienkin valokuvataiteilijoiden joukossa.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Kahlasin suomenkielisen version pikaisesti läpi. Termien ja lauserakenteiden perusteella vaikuttaa siltä, että suomi ei ole kirjoittajan äidinkieli. Lauseet, sanavalinnat ja koko kerronnan tyyli on sekava ja pahimmassa tapauksessa jää epäselväksi, mitä tarkoitettaan. Kun lisäksi artikkelin kirjoittajalla näyttäisi väriopin perusteiden hallinta ja jossain määrin valokuvauskin olevan hataralla pohjalla, seurauksena on tekstiä, jota ei tuossa muodossa olisi syytä julkaista lainkaan. Muutama poiminta artikkelista: Otsikko "Ympyräksi ympyrän paikalle" Katkelma väriopillisesta analyysistä: "Wanhoina hyvinä aikoina, jolloin mustavalkokuvaus oli Miesten harrastus, valokuvaajat käyttivät usein värisuotimia poistaakseen tiettyjä valoja. Vaikka (tai oikeastaan tämän takia) suotimen väri muuttuu harmaasävyiseksi filmillä, suotimet toimivat vastaväreinä tietyille elementeille." Objektiivin polttovälin puolisuotimelle aiheuttamia erikoisvaatimuksia: " Joten, jos haluat kuvata keskipitkää tai pitkää valokuvausta, jyrkempi häivytys olisi tarpeen, jotta saisi haluamansa kohdan juuri horisontin kohdalle." Kappale, missä tarkasteltiin histogrammien ja mallikuvien kera oranssin suotimen vaikutusta eri RGB- värikanaviin, ei auennut lainkaan. Kirjoittaja oli huomannut, että (väri)matriisi valonmittaus ei toimi luotettavasti värisuotimien kanssa -kuten kameran käyttöohjeessakin sanotaan- ja totesi, että valotusta on kompensoitava. Ohjeeksi olisi voinut kehottaa katsomaan ko. suotimen valotuksen korjauskerroin Cokinin esitteestä tai pakkauksesta riippuen sen päädystä. Sen sijaan kehoitettiin korjaamaan valotusta "jonkin verran" Mukavaa, että jaksetaan nähdä vaivaa valokuvausvälineiden tutkimiseen ja testailuun ja kirjoitetaan kokemuksista vielä artikkelikin. Faktat pitäisi kuitenkin tarkistaa ennen julkaisua, vaikka ei kirjottaisikaan äidinkielellään.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Kiitoksia kommenteista. Jep, äidinkieli ei ole suomi, eikä suomen kirjoitus ole koskaan ollut mitenkään hehkuteltavan hyvää. Sen lisäksi, tuppaan kirjoittamaan artikkelit ensiksi englanniksi, ja siitä sitten kääntelen suomeksi, joka ei auta asiaa juurikaan. Siitä anteeksipyynnöt, mutta toivottavasti homma selkenee jotenkuten. Parannellaan pikkuhiljaa. Tuo ensimmäisen kommentin tarkoittama virhe oli täysin ajatusvirhe, ja tarkoitin lähinnä digikuvausta (vaikka onhan skannereitakin käytössä nykyään...). Korjasin sen nyt. Juhaan toinen lainaus kuulosti tönköltä, ja siinä taas vieritän syyn yömyöhäiseen kääntelyyn, ja korjasin sen kenties sujuvammaksi. Vielä tuosta värisuotimen valotuskorjailusta. Sain kasan esitteitä kyllä, ja pläräsin ne läpikin, mutta vasta nyt huomasin eräässä vihkosessa taulukon jossa on kaikkien suotimien valotuskorjaukset. Yksittäisten suotimien mukana ei näytä tulevan näitä lukuja. Noh, tämän taulukon avulla tuo valotuksen mittaus helpottuu kyllä, kieltämättä, mutta väittäisin, että se silti on vaivalloisempaa, kuten selitin neljännessä havainnossani tuon analyysiotsikon alla. Korjaan artikkelia kuitenkin tuon taulukon verran.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Kielen oppimiseen ja ylläpitoon artikkelien kirjoitus on erinomainen keino. Joka tapauksessa suomenkielesi on parempaa kuin mitä minun kirjoitteluni olisivat äidinkielelläsi -on se mikä tahansa. Kommentti vielä tuohon kappaleeseen "Ovatko värisuotimet enää nykyaikaa" ja siinä tekstiin värisuotimista ja RGB -kanavien histogrammeista: Jossain kohtaa päättelet, että kokeilemasi oranssi suodin ei ole "puhdas", koska väri-informaatiota näkyy jokaisella värikanavalla tjsp. Syy seuraussuhde on tässä päätelmäketjussa väärä. Väriopin teorian mukaan RGB -väriavaruudessa on vain kolme pääväriä. Kaikki muut värit syntyvät miksaamalla näitä kolmea keskenään. Koska oranssi ei ole yksi näistä pääväreistä, on luonnollista, että informaatiota on useammalta värikanavalta. Puhtausongelma on sinänsä todellinen, että täydellisesti kahden muun päävärin absorboivaa värisuodinta on erittäin vaikea toteuttaa, muuta kuin ehkä laboratorio-olosuhteissa. Normaalissa kuvauksessa valo on hyvin harvoin absoluuttisesti valkoista. Toteamuksesi siitä, että 100% puhtauden käytännön merkitys on pieni, on käsittääkseni oikea. Vastaukseni otsikon kysymykseen on, että digillä värikuvauksessa eivät ole enää ehkä tarpeellisia, koska valkotasapainoa -eli valon väriä- voi kompensoida kamerasta. Filmikuvaajalle, kyllä. Testaukseen käyttämäsi oranssisuodin P 002 on ensisijaisesti mv-kuvaukseen tarkoitettu. EDIT:Se absorboi voimakkaasti valon sinistä ja sinertäviä komponentteja ja siten lopputuloksessta tummentaa sinistä taivasta ja mm vihreää (koska siinä on mukana cyani komponentti). Kirkkaalla ilmalla sinitaivaan alla varjojen valon väri on usein sinertävää, joten se tummentaa myös varjoja ja siten lisää kontrastia. Henkilökuvauksessa se vaalentaa normi suomi-ihon sävyjä, mutta siihen efektiä on mielestäni hieman liikaa. Ko. suotimen tyypillinen käyttö on maisemakuvissa, missä taivasta halutaan korostaa. Vielä rajumpi efekti saadaan punaisella suotimella. Kelta-, vihreä-, oranssi ja punasuotimet ovat monen mv-filmikuvaajan arkipäivän työkaluja -edelleenkin. Jos lisätestailu kiinnostaa, niin olisi mielenkiintoista tietää, miten nuo toimivat digikamerassa, jos asetuksena on mv- kuvaus ja valkotasapaino on päivänvalolla niin lopputuloksen kuin valonmittauksenkin osalta.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Digikameroillekkin on cokineista hyötyä.. Vaikka Raw-askartelulla ja HDR:llä saadaankin aiheen kontrastia säädettyä on jossain tilanteissa helpompaa vaimentaa ylikirkasta kuvan osaa liukuvärillä ennen kuvan ottoa. Se ei tietty sovellu kaikkeen käyttöön, mutta joskus on parempi ennakoida kontrastieroja ja tasoittaa niitä ennen kennolle saakka pääsyä.. Lisäksi monet suodin-erikoisefektit ovat edelleenkin hintansa väärttejä vaikka samantapaisiin tuloksiin pääsisikin kuvankäsittelykikoilla. Kokoalueen värisuotimista on iloa sekä estämässä jonkun tietyn värikanavan puhkipalamista (valkotasapainon korjaaminen jälkikäteen apaaehtoista .. Lisäsi salamakuvauksessa salamien ja optiikan edessä olevilla suotimilla saa mielenkiintoista aikaan. Itselle ainakin filmiaikana jäi kokeilu vähälle... Enemmän on nyt tullut testattua kun digissä hutiotokset harmittavan vähemmän ja näkee nopeammin onko lopputulos edes sinnppäin mitä ajatteli.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Olet tainut ymmärtää väärin (tai sitten olen kirjoittanut epäselvästi, joka on kenties todennäköisempää). Tuolla viittaan tuohon ylimpään histogrammiin, jossa piirtyy kaikki eri värisävyt jotka toistuvat kuvassa. Se siis piirtää paljonko tiettyjä värejä on koko väriympyrästä. Ensimmäinen palkki vastaa 0 astetta, ja viimeinen palkki vastaa 360 astetta. Ainakin omasta mielestäni, loogista olisi, että jos värisuodin olisi absoluuttisen 'puhdas' (liekö edes mahdollista, kuten itsekin spekuloit), näkyisi vain yksi pikselijana yhden sävyn kohdalla, eikä gauss-tyyppinen ilmiö, kuten nyt näemme. Tuo piikki alkaa noin nollasta asteesta (puhdas punainen), ja päättyy noin neljäänkymmeneen asteeseen (kellertävän oranssi). En väitä että sinä et tietäisi mikä väriympyrä on, ja mitä nuo eri asteet tarkoittavat, mutta yleisesti mainitsen, että Photoshopista saa helposti selville missä mikin väri on väriympyrässä, avaamalla värivalitsin, ja tuossa ikkunan oikealla puolella on eri kirjaimia ja numeroita laatikoissa. Valitsemalla minkä tahansa värin, näkee H-kohdassa tämän astemäärän. Esimerkiksi puhtaan vihreä AdobeRGB-väriavaruudessa on 120 asteessa. Toisaalla artikkelissa mainitsen kyllä vielä erikseen, että (tähän) oranssiin vaaditaan jokaista päävärikanavaa, paljon punaista, vähemmän vihreää, ja aavistus sinistä. [QUOTE> [/QUOTE] Tuo on hyvä huomio, jonka kanssa itsekin olen paininut, mutta en maininnut sitä artikkelissa, koska se olisi mennyt jo liian monimutkaiseksi - ei voi tietää, mikä on digikameran 'natiivi' valkotasapaino. Tiedoksi että testikuvissa pidin valkotasapainon 5500 Kelvinissä. [QUOTE> [/QUOTE] Kiitos tästä, monet mv-kuvauksesta kiinnostuneet saavat tuosta varmasti hyvää infoa. Olen myös samaa mieltä tuon oranssin vahvuudesta suomalaisessa henkilökuvauksessa - en tykännyt sen tuottamasta jäljestä jota huomasin muutamissa testiotoksissani. Itselläni oli käytössä vain tuo oranssi värisuodin (sinisen puolivärisuotimen lisäksi. Tämä kuitenkin on kohtuullisen 'heikko' sininen suodin, ja päästää helposti muitakin värejä läpi) joten artikkeliin kirjoitettu mielipide on vain siihen rajattu. Olisi toki mielenkiintoista paneutua kunnolla eri värisuotimiin digikameralla. Myönnettäköön, että värisuotimet olivat minulle ennen Cokinin suotimia valitettavan vieras asia, koska olen hemmoteltu digikameroilla koko aktiivisen valokuvausikäni ajan - tämä siis toisi lisää ulottuvuuksia valokuvaukseen, ja tietenkin tuottaisi uuden artikkelin sivuilleni . Pistän siis tämän mietintämyssyyn.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Muakin kyllä kiinnostaisi, mitkä on todellisuudessa erot digikameralla käytettäessä värisuodinta, tai tehtäessä suodatus photoshopissa. Voisi luulla, että kun kenno tallentaa jonkun värin ja sitten se poistetaan photoshopissa, niin informaatiota hukatessa jotain hyödyllistäkin katoaa. Tosin filtterikin kai omalla tavallaan "huonontaa" kuvaa ainakin teoriassa (cokinithan ei taida edes olla lasia) ja tulee nuo valotuksen kompensoinnit ja muut mukaan..
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Täytyy tunnustaa, että koko kyseinen analyysi meni minulta lirpun ohi. Olenko ymmärtänyt väärin, kun käsitin, että ohessa viittaamasi väriympyrä asteineen toimii RGB väriavaruudessa. Jos näin on niin minusta on nimenomaan se loogista, että oranssissa suotimessa on värejä puhtaasta punaisesta keltaisen suuntaan, koska niistä komponenteista väri muodostuu. Tuo mainitsemasi aavistus sinistä on hyvä esimerkki siitä, että suodin ei ole "puhdas", koska teoriassa sininen on vastaväri. Käytännössä tämähän tarkoittaa sitä, että kun suodin laskee läpi aavistuksen myös sinistä niin kuvan sinertävissä osissa näkyy sävyjä ja mv -kuvassa ne eivät ole umpimustia. EDIT: Ja nythän minäkin jo sekoilen. Tuota sinistähän pitääkin näkyä, koska suotimen väri ei ole valon päävärin punainen. [QUOTE> [/QUOTE] Jään mielenkiinnolla odottamaan artikkelia.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Heh, juu ei ole täysin helppoa tämä värianalyysi. Ollaan siis ainakin samoilla jäljillä, kyseinen oranssi värisuodin ei ole puhdas, koska se päästää mm. sinistä, jota ei pitäisi olla oranssissa suotimessa lainkaan. Mutta se, että värit koostuu RGB:stä tai CMYKistä, Lab:ista tai jostain muustakaan, ei pitäisi vaikuttaa siihen, missä kyseinen väriarvo on värisävyhistogrammissa. Tuo H on kuitenkin laskettu algoritmilla, joka yhdistelee RGB-värejä jotenkin soppelisti, jolloin kolmesta väri-intensiteetistä saadaan selville sen sävyn sijoitus väriympyrästä. Jos PHP-kielestä on hajua, tässä on sen ohjelman lähdekoodi, jonka ohjelmoin tätä projektia varten: - tuo kääntöalgoritmi löytyy loppupäästä, rgb_to_hsl()-funktiosta. Se toimii komentolinjalta, ja vaatii gdlib-kirjaston.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Ei ole helppoa ei Mutta kertauksena vielä: Valon päävärit ovat RGB. Kaikki muut värit miksataan näiden keskinäisiä suhteita muuttamalla. Koska käyttämäsi suodin ei ole yksi valon pääväreistä siinä nimenomaan pitää olla kaikkia komponentteja. Tuo, että histogrammissa näkyy myös sinistä vahvistaa tämän. Sekoilin asiassa aiemmassa vastauksessani ja laitoin korjauksen siihen loppuun. Se jäi huomioimatta sinulta. Ei ole helppoa
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Eikö voi olla vain kahta kerrallaan? (en tunne asiaa kovinkaan hyvin)
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Ei ole helppoa... Mainittu histogrammi on HSL-mallin Hue-komponetin jakauma. Kuvitellaan yksipikselinen puhtaan oranssi kuva ja sen RGB-histogrammit - kolme pistettä, yksi per komponentti. Jokaista RGB-triplettiä vastaa täsmälleen yksi HSL-tripletti. Kuvan HSL-histogrammeilla on siksi sama tilanne - H-arvoja on täsmälleen yksi, ei useita. Interpoloidaan yksipikselinen kuvamme miljoona kertaa isommaksi. HSL-mallin H-komponentin jakauma on täsmälleen sama: kaikki arvot ovat samassa kohtaa ja missään muualla ei ole mitään. Ei siis yhtään mitään jossain sinisen tienoilla. Yhteenveto: HSL ei ole RGB.
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Arvasin, että joudun kirjoituksiani selittämään Tehdäänpäs niin, että otetaan kynät ja paperia esille. Piirretään paperille ympyrä, johon merkitään valon päävärit R punainen, G vihreä ja B sininen. Laitetaan punainen klo 12 kohdalle, vihreä klo 4:n ja sininen klo 8 kohdalle. Nyt meillä on väriympyrä, mihin on merkitty valon päävärit. Ympyrää tarkistelemalla voidaan todeta, että pisteitä, missä on vain yhtä värikomponenttia on ympyrässä täsmälleen kolme kpl. Ja sitten siihen Cokin 002 suotimen sävyyn: Wolfien histogrammien mukaan kaikilta värikanavilta löytyi sävyjä. Punainen oli vahvin eli suodin läpäisee R aallonpituuksia. Koska vihreää G oli mukana, voidaan todeta, että suodin läpäisee myös niitä. Ja koska sinistä B oli myös, se läpäisee niitäkin. Eli ko suodin läpäisee valon aalluunpituuksia sektorissa 8 ->12 -> 4. Vähän klo 12:sta 8:n suuntaan ja hiukan enemmän klo 4:n suuntaan. Tässä tapauksessa muodostuu värisävy, mistä ja mitä muistuttavista on sovittu käytettäväksi termiä oranssi. Ja siten svitantin kysymykseen: Tapauksia, missä väri sisältää vain kahta valon pääväriä on vain kolmessa sektorissa. (12-4, 4-8 ja 8-12). Niiden keskikohtien värien nimet on määritelty. Klo 2:ssa olevassa pisteessä olevaa väriä kutsutaan keltaiseksi, klo 6:ssa olevaa cyaniksi ja klo 10:ssä olevaa magentaksi. Selvensikö tämä yhtään?
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Hm... kerta Hue-arvon kohdalla kyseessä on väriympyrä ja ontto sellainen, sillä on vain ulkoreuna, eikä 'täytettä' lainkaan, eikös tuo ylempi lause ole matemaattisesti katsottuna sama asia kuin "vielä vähemmän klo 12:sta 8:n suuntaan", samalla logiikalla kuin 4-2+1 = 4-1 = 3 ? Kyllähän jokaisen värin päävärit voi jäsentää punaseen, siniseen ja vihreään. Mutta, komppaan tässä mvuorta, jokainen kombinaatio punaista, sinistä ja vihreää saa uniikin ja vastaavan HSL-kolmikon, eli värisävy, värikylläisyys ja värin valoisuus. Onkohan tässä puhuttu vähän ristiin, toiset HSL:stä, ja toiset RGB:stä, vaikka loppujen lopuksi ne ovat hyvin verrattavissa toisiinsa, mutta helposti sekotettavissa?
Vs: Cokinin suotimista [artikkeli] Minuakin kiinnostaa - erityisesti paljon yhtä värikomponenttia sisältävien suodinten, kuten punainen tai vihreä. Kuinka bayer-interpolaatio selviää tuloksesta? Vai menettääkö digi niitä megapikseleitään tuossa? Sinänsä värisuotimilla pitäisi päästä parempaan tulokseen, koska niillä voi kontrolloida erästä asiaa, jota photoshopissa ei - nimittäin ilman utuisuutta. Mitä sinisempi suodin, sen enemmän se korostaa ilman utuisutta ja mitä punaisempi, sen paremmin se läpäisee utua (ts. poistaa utuisuutta).