Turhautunutta tilitystä... miksi tuntuu ettei kuvaamisesta tule taas hevonvittuakaan? Tekniikka on kyllä hallussa, kameran käytössä ei ole mitään epäselvää mutta miksi ihmeessä se kuvaushetkellä loistavalle tuntunut kuvauskohde näyttää kuvan ottamisen jälkeen tavanomaisen tylsältä paskalta, kuvalta ilman ideaa? Niin väärin. Taidan siirtyä kukkamakroihin ja lasten kuvaamiseen. ps. haluaisin siis tällä vikinällä herättää keskustelua kohtalotovereideni kanssa
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Heh, älä välitä... ei ole edes tekniikka hallussa, ei ole ollut 10 vuoteen ;D Kiva noita on käpistellä ja esim. tuo photosnipper herättää pelkoa ja kateutta ihmisissä, respektiä tulee roppakaupalla, usein en laita edes filmiä koneeseen kun lähden "kuvaamaan" ;D ;D Ne kuvat sitten, ei ne sen kummempia ole kun ensimmäiset räpsyt.. itse pidänkin tuon kuvaamisen ja niiden kameroiden ropaamisen terapiana. Eilenkin teippailin zenitin nahkoja kiinni ja kivaa oli.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Oispa joku kertonut ennen kuin kameran ostin ettei se tuokaan autuasta onnea :''( mutta noh, onhan se hauskaa tosiaan keekoilla ympäriinsä kamera kaulalla Ja kun kysytään että minkä lehdistön edustajia ollaan niin aina keksii vaan jonkun kohulehden, "Seiskan juorupalstallehan tässä ollaan materiaalia räpsimässä". Mutta perkele... montakohan jazzbalettituntia sais ton kameran rahoilla?
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Erittäin hyvä ja monelle (kenties kaikille) eteen tullut aiheellinen kysymys - johtaa elämän perukysymyksien äärelle! Näinhän se joskus on ja voi muuten olla, että omatkin "parhaat kuvani" olen ottanut juuri silloin, kun ei ole ollut yliyrittämistä. Eli on vaan ns. räpsästy kuva. Myöhemmin huomaa, että tavanomaisesta kohteesta tulikin silmiä "hivelevä" (no niin ollaanpas liioittelematta) ja teknisesti onnistunut kuva, joka miellyttää silmää. Ja kun taas oikein kasaat kaiken kuvauskaman mukaan ja oikein "lähdet kuvaamaan", niin voi sentään. Monta kuvaa vaan ei yhtään hyvää voi olla saaliina. Eli ei hevonvittuakaan saa filmille tai muistikortille. Samahan on elämässäkin, jos yliyrittää, ei tule hommasta usein mitään. Mutta rennosti ja hyvällä vaistolla ja siinä hetkessä eläen koko keho, silmät ja kädet toimivat hyvässä synkroonissa ja vot .. jää hyviä muistoja ja mielikuvia ja syntyy myös hienoja valokuvia. Eikä se aina vaadi sitä 5000e:n kalustoakaan . Terapiavälineinähän nämä kamerat ovat mitä parhaimpia - kuten esim. kalastuvälineet, musiikkiin liityvät vermeet - kokemusta on! Se on vaan niin mukavaa, kun saa hankittua uuden vermeen ja hypistellä sitä - tämähän on sairautta, mutta ei kerrota sitä kellekään . Kalastuksessa siis ihan sama .. kaikki hemmetin kelat ja vehkeet mukana .. eikä oikein hommassa mitään fiilistä, eikä juuri saalistakaan. Tai kun tänään ei soi se käsin tehty akustinen kitara sylissä, vaikka kuinka väkisin yrität. Toisena päivänä onnaa ihan yrittämättä, kun ottaa homman rennosti. Rennosti vaan, teitpä mitä tahansa, kyllä se siitä
Vs: Mikä on kun ei onnistu? [QUOTE> [/QUOTE] Samaa täälläkin nähtävissä. Usein lähde kälppimään lähimaastoon kuvaamaan jotain, jonka olen siellä matkalla nähnyt ja siitä ei tule yhtään mitään. Matkalla tosin sitten tulee kuvattua paljon muuta ja yleensä ne parhaat kuvat (omalla tasollani, joka ei tietenkään ole päätähuimaava) tulevat sitten näistä. Mutta eipä se harmita, vaikkei joltain reissulta tullutkaan mitään, mitä kehtaisi edes säilyttää. Kameran ulkouluttaminen on ihan mukavaa puuhaa myös itsessään.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? [QUOTE> [/QUOTE] Näinhän se menee. Toivottavasti nyt edes joskus voisin oppia.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Sulla on asiat hyvin, jos tekniikka on hallussa. Kuvaamisesta ei tule yhtään mitään. Nyt on hieno ilma ja filmi valmiina kameralaukussa. En uskalla lähteä kuvaamaan, koska pelkään, että kuvat näyttävät jälleen tavanomaisen tylsältä kakalta.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Mä olen tätä kuvausharrastetta miettinyt. Omiin taitoihin ja lahjoihin nähden se vie aika paljon rahaa ja tuntuu kavereista välillä rasittavalta. ...joistain, ei todellakaan kaikista. Enemmän tulee kuitenkin positiivista palautetta. mutta kuitenkin, olen päättänyt olla välittämättä niistä 1000:sta heikosta ruudusta, jos saan edes yhteen ruutuun 1001:stä tallennettua jonkun ilmeen tai fiiliksen,joka tuona hetkenä porukalla pyöri. Turhautuu helposti, jos ottaa liian vakavasti. Onneksi tämä ei ole ammatti.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Jotka ovat aina silmää ilahduttavia kohteita. Niin ja kai sitä sitten pitäisi vähän rentoutua tämän asian suhteen Tekniikan hallussa olemisella meinasin siis sitä että tällä kertaa turhautumisen syynä ei ole se etten osaisi jotain kameran säätöjä, vaan huomasin etten vain osaa kuvata mitään kuvaamisen arvoista... enkä liiemmin kyllä oppia uusia tekniikoitakaan. Meikä jämähtää niin helposti. Mutta bluewillelläpä oli mielenkiintoinen pointti, että kuvaaminen käy terapiasta ja käyhän se. Mutta tylsän kakan pelko piilee mullaki. Ei vaan uskalla kuvata kun tuntuu jo etukäteen että se on turhaa Kuulostaapa naurettavalta. Ehkä tämä on joku teini-iän kriisi.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Itse huomasin, että kuvaustahdin hidastaminen tuo suurentaa hyvän kuvan ottamisen todennäköisyyttä. Eli kun siirryin kinosta 6x6:seen, niin kuvausnopeus hidastui ehkä 10.-osaan siitä mitä kinolla. Tästä aiheutui myös se, että yleensä 12 kuvan rullasta noin 3-4 kuvaa on ihan jopa sellaisia, mistä viitsii vääntää jopa vedoksenkin. Normaalisti kinorullasta tuli ehkä 1 - 3 kuvaa, joista viitsii tehdä vedoksen. Kun kuuntelee eräitä tuntemiani kuvaajia, digikameralla kun kuvataan, niin lähdetään 2-3 gigan muistikorttia takataskussa ja tullaan kun ne on täynnä... Itellä tulee harvoin edes yks rulla täyteen keskikoolla / reissu. (Ellei sitten tule haarukoitua jotain kuvaa useampaan kertaan. Mikä tietenkin on turhaa, kun tietää että jokainen kuvahan onnistuu täydellisesti ensimmäisellä kerralla ) Ja jos lähtee kuvaamaan jotain ihan varta vasten, niin kannattaa oikeasti miettiä jo etukäteen minkälaisia kuvia haluaa. Jos ei löydä haluamaansa, niin ei ole oikeasti pakko painaa sitä laukaisinta. Kyse on valinnasta. Valitseeko etsiä sen hyvän kuvan, vai valitseeko ottavansa keskinkertaisen kuvan.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Eli toisinsanoen jos oisin filmiajan lapsia niin osaisin arvostaa jokaista sulkimen räpsähdystä aivan eri tavalla, ja tällaisen kuvan ollessa käytännössä kalliimpi se olisi myös parempi? No ei vaan joo, mietintää ja järjen käyttöä voisin harjoitella muttaku muttaku. Ei ongelma ole niinkään turhissa/ylimääräisissä kuvissa vaan idean puutteessa. Ja nekin loistokkaat ideat mitä saa, on/tuntuu mahdottomilta toteuttaa Nykyään kun ei jaksa edes nostaa kameraa naamalle kun tuntuu että nääh, paska siitä kumminkin tulloo. Voisi näiden teiniagrejen jyllätessä mielessäni hyödyntää kiukutteluun tuhlautuvan ajan vaikkapa harjoittelemalla fotosoppia. joskushan sen kuvaamisenkin täytyy ryhtyä rullaamaan miellyttävempäänkin suuntaan Onneksi sentään keikkoja kuvatessa ei tarvitse toteuttaa muuta kuin asiakkaan toiveet.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Tää on aika todellista. 6x6/9:lla rullan täyttäminen on todella pitkäjänteistä ja hillittyä puuhaa. Vielä kun muistetaan kuvatessa kehityksen ja skannauksen/vedostuksen vaatima työ, niin kuvia tulee todella harkittua. Eipä sitä digilläkään myöskään viitsi niin laukoa mielinmäärin. Raw-prosessi ja käsityö fotarissa lähes jokaisen kuvan kohdalla..ei siinä huvita paljoa korttia täyttää kun tietää istuvansa koneen ääressä seuraavat illat.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? No ei kai tästä nyt tehdä väkisin filmi versus digi threadia... Pointti oli, että kun kuvaustahtia hidastaa, niin voi miettiä kuvan sommittelua, kuvakulmaa, syväterävyysaluetta yms. Kaiken aikaa lisääntynyt automatiikka helpottaa kuvaamista, mutta samalla vähentää previsualisointia, joka oikeastaan on mielestäni tärkeämpää kun itse kuvan ottaminen. Kameroiden automatisointi on mahdollistanut kuvauksen jopa "lähes" täysin ilman previsualisointia. Tämä ei tarkoita, etteikö digillä tai uudemman polven kinojärkkäreillä saisi hyviä kuvia ja pystyisi käyttämään aivoja ennen laukaisua. Aika harva vain aina jaksaa miettiä kuvaa ennen kun painaa nappia. Digikuvaajienkin kannattaisi ihan piruuttaan kokeilla ottaa vain kameran mukana tullut pikkukortti mukaan ja yrittää pärjätä vähemmällä kuvamäärällä. Saattaisi pakottaa väkisin ajattelemaan kuvaa jo ennen kun katsoo LCD:stä mitä tuli kuvattua...
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Juu, kuvauksessa on haastetta paljon enemmän kun on selvä päämäärä. Sattumanvarainen kuvailukin on hauskaa, mutta silloin tulee olla hyvä kuvausvire. Itselläni välineistön minimoiminen on ollut tehokas keino kuvallisen ajattelun edistämiseen.
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Hmm, totta. Kait Kuulostaa hyvältä luettuna, mutten tiedä päteekö ihan minun kohdalla että tulisi kuvattua liikaa vaikka gigan kortti on yleensä kamerassa. Niinkuin nokkukin tuossa huomautti niin digikuvissakin sitten kummasti vituttaa koneella jos on ottanut sata kuvaa liikaa, kun niistä kaikista pitäisi poimia jyvät akanoista ja vielä käsitelläkin ne. Ehkäpä maiseman vaihdos auttais inspiroitumaan. Kun palloilee vaikkapa eri kaupungissa tulee katseltua enemmän ympärilleen ja huomattua pikkuseikkoja kuin kotikaupungissa, missä kaikki tuntuu niin tavanomaiselta...
Vs: Mikä on kun ei onnistu? Yksi keino on lähteä katsastamaan tuttuja lähitienoja hieman erikoisemmassa "kuvaustilanteessa". Sateella, yöllä, aamulla, liikuttuneessa mielentilassa, pienessä krapulassa jne.. ..ja 4x5:n mainitsemalla kuvauskaluston minimoinnilla (=yksi polttoväli).