Hei pitkästä aikaa! Silloin tällöin sitä eksyy kameralaukkuunkin, vaikkakin varsin krmh harvakseltaan nykyään. Nyt kun kerran tuli logattua oikein sisään ajattelin jotain pistää näytillekin. (Joku ehkä vielä muistaa minut jos oikein optimistisesti ajattelee ) Kuvattu on ja ahkerastikin välillä.. Kuvissa riittää näytettävääkin (uskoisin niin) mutta säästetään nyt teidät tulvalta ainakin vielä. Kotisivuja ei ole tullut päivitettyä sitten viime kesän mutta jos tänä kesänä taas senkin saisi tehtyä. Laura on kahden ensimmäisen kuvan aiheena. Katseli ensimmäisessä kuvassa vähän surkeana sairaalan pedistä viime viikolla leikkauksen jälkeen kun joutui sängyssä makaamaan ja taisi väsymykselläkin olla osansa. Toisessa kuvassa, poispääsyä edeltävänä päivänä, oli jo vähän pirteämpi. Ja sai tippaneulankin pois vielä myöhemmin. Kruisailee pyörätuolissa heinäkuun loppuun, ensi kuun ensimmäisen viikon jälkeen pääsee kokeilemaan varovaisesti kävelyä jälleen. Kolmas kuva on sitten kukkamakroilujen saralta. Siihen innostuu muutaman kerran kesässä. Vesku
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Laitanpa vielä yhden jatkoksi. Tämä otettu siis piakkoin sen jälkeen kun Laura tuli heräämöstä osastolle. Ei suostunut luopumaan tuosta kupista koska oli yökännyt heräämössä ja taisi olla edelleen paha olo (ei kuitenkaan oksennellut lisää). Sori jos söit juuri kun luit tätä. Muutaman tunnin unet tuohon perään ja alkoi tytölle palautua väri jälleen kasvoille. Vesku
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Ensimmäisenä kuvat: Ensimmäinen on todella vaikuttava. Katse, ilme, sommittelu, sävyala... kaikki nuo tukevat toisiaan ja vaikuttavat katsojaan voimakkaasti. Kuva näyttää saman aikaisesti selkeän dokumentaariselta, journalistiselta, katsoja sisäistä maailmaa puhuttelevalta ja ties mitä. Kertakaikkiaan erinomainen. Ainoa asia josta en tiedä häiritseekö se vai tehostaako se kuvan vaikutusta on tuo harmaa epäterävä alue oikeassa reunassa. Päädyin siihen että se tekee molempia. Eli pidän sitä kuvaa parantavana mokana. Toinen on myös erinomainen ja toimii loistavasti nimenomaan ensimmäisen parina. Silmät, suu ja punainen jäätelö luovat todella tehokkaan kiintopisteen katseella. Siitä kiintopisteestä käsin voi sitten käydä täydentämässä mieleen syntyvää kuvaa muilla elementeillä Pörriäisen ois voinu jättää pois. Myöhemmin lisätty kuva on samaa laadukasta sarjaa kuin kaksi ensimmäistäkin. Jäätelökuvan jatkeena jopa luo noista kolmesta kuvasta rakentuvan vähän surullisen tarinan. Sitten kuvista tärkeämpään asiaan: Toivottavasti lapsi paranee ja toivottavasti koko kesä ei mene häneltä pilalle tuon leikkauksen takia. Jotenkin koskettaa todella paljon nähdä lapsi tuollaisessa henkisesti raskaassa tilanteessa. Eli täällä päässä ollaan jossain määrin sydämellä ja sielulla mukana.
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Koskettava kuvasarja, mitä pörriäiskuva täydentää kuvastaen menetettyjä kesäriemuja.
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Terve vaan Vesku. Ihan on eri sarjaa tuo pörriäinen, mutta toipumissarjan päättävänä tuo istuu kyllä. Kuten myös, pikaista paranemista toivotellen...
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Kiitoksia kommenteista. Konditionaali, kiitos ajatuksista ja paranemistoiveista. Heinäkuussa käydään näkemään edes hiukan miten tuo kävely sujuu ja kunhan kipsit on saatu pois niin nähdään juokseeko, hyppiikö, pomppiiko ja kiipeileekö Laura vielä entiseen tapaan. Leikkaus oli ensimmäinen vastaavalta hankaluudeltaan Suomessa (ja harvinainen maailmalla) joten tuloksia ei voi tietää/ennustaa. Eikä sitäkään jääkö/tuleeko jalkoihin kipuja (vielä ei ole ja aika vähillä kipulääkkeillä mennään jo). Vesku
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Tervehdys Vesku Koskettava kuvasarja tosiaan, ja toivottelen täältäkin pikaista paranemista Lauralle. Toivotaan peukut pystyssä että leikkaus onnistui hyvin!
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Juu, omasta puolesta myöskin. Parantumisia sekä erittäin koskettava kuvasarja oli.
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Eipäti mittään. Pienen lapsen isänä ja muutenkin herkkänä kaunosieluna sitä liikuttuu jos lasta sattuu tai lapsella on jotenkin vaikeaa. Olisin liimannut tähän kukankuvan lapselle nuuhkittavaksi mutta en nyt sitten osannut. Pitänee opetella joskus. (Näyttää niin kuin olisin onnistunut vaikken tiedäkään miten. No, tossa on lapselle kukkia paranemista piristämään. Voit kertoa että lapsirakas setä valokuvafoorumilta lähetti ja toivoi oikein hyvää paranemista.) (Tuo liikuttuminen ja herkkyys näkyy joskus myös varsin negatiivisesti jos satun törmäämään johonkuhun koulukiusaajan tai narsistisen persoonallisuushäiriön toimintalogiikkaa käyttävään henkilöön. Silloin saatan olla aika ärhäkkä. En oikein siedä moisia.)
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen eka on ahdistava ja aiheuttaa voimattomuuden tunnetta, toisen kuvan venkulafiilis saa hyvälle mielelle. ensimmäisessä kuvassa on tyttö kääntynyt sisäänpäin, toisessa ulospäin. loistava kuva pari. olikos teidän laura ja meidän anna saman ikäsiä (about 4) ?... Ainakin kovin ovat saman oloisia roikaleita. polliainen ei avautunut enkä päässyt varmastikkaan mielenmaisemiin jota sen kanssa oli haettu...
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Moi ja kiitos kommenteista, toivotuksista & kukkakuvasta. Pikkuteemu, Laura on nyt reilut neljä vuotta joten samaa ikäluokkaa ovat. Enköhän mä noita Lauran kuvia tule heittelemään tänne näytille vielä enemmänkin, olettaen että tauon jälkeen jaksaa taas näissä foorumeissa roikkua. Vesku
Vs: Surku / Ilo / Pörriäinen Ja vielä mainintana että tuo kukka ei ole kilpailemassa huomiosta tai arvosteltavana vaan se on virtuaalikimppu sairaalle lapselle ja toivottavasti iskä keksii keinon toimittaa se perille ehjänä.