Vs: Paperin ja muovin ero? Ihan tuohon alkuperäiseen kysymykseenkin vastaten, kokeilla ja harjoitella voi ilman muuta laadukkailla muovipapereilla. Kuitupaperin kanssa pelaaminen on aika paljon monimutkaisempaa, mutta kuten moni on jo maininnut, lopputulos on toki sen arvoista. Molemmat paperit vaativat kuitenkin parhaimmillaan muutakin, kuin loistavan vedostuksen ja oikean kehitysprosessin. Kiiltävä muovipaperi pitää siitä, että se kuivataan lämmöllä kuivurissa. Siis tietty muovipaperille tarkoitetulla. Tällöin myös "kiilto" paranee ja se omituinen harmaus vähenee. Kuitupaperin prosessi taas kestään vähintään tunnin per printti, mieluiten "arkistokelpoisen" huuhtelulaitteen, standardiseleenit ja hca:t. Ja kuivuttuaan oikaisun lämpöprässissä mahdollista pohjustusta tai ihan katselua varten. Toinen vaihtoehto on tietenkin kiillotuskuivaus lämpölevyjä vasten. Lasille kuvan saa kyllä kiinnitettyä, taitelijaystäväni on tehnyt sitä liki vuosikymmeniä. Prosessi on periaatteessa yksinkertainen, mutta ei kuitenkaan. Laadukasta liivatetta käytetään, printit valotetaan tietyllä tavalla ja lukuisia muita yksityiskohtia. Jokainen kokeilkoon toistaiseksi itse. Lopulta tullaan kuitenkin siihen, että vedostaminen on taitolaji, jota pitää harjoitella. Se ei onnistu 20 paperilla ja kirjoja lukemalla vaan pelkästään tekemällä. Ja tietämällä mitä haluaa. Kaiken tämän voi oppia kokemuksen kautta. Hyvät välineet auttaa. Omalta kohdalta voisin sanoa, että olen yli 20 vuotta tehnyt paskoja printtejä hakuammunnalla. Ei ihme, että joskus kyllästytti. Nyt alkaa kuitenkin olla eväät aivan toisenlaiseen pimiötyöskentelyyn, osin perusteiden uudelleenopiskelun, osin uusien vehkeiden ansiosta. Terv. nimim. "ei yhtään koeliuskaa koskaan enää"
Vs: Paperin ja muovin ero? En tarkaan muista, mutta eikös tuossa Zen-ammunnassa jouseen pääse käsiksi muutaman vuoden harjoittelun jälkeen, nuoleen sitten paljon myöhemmin.... Vaikka harjoittelu ja kokemus ovat aina paikallaan, nyt ei kuitenkaan ollut kysymys siitä, vaan nykyaikaisista mittareista. Olen muutaman kerran "mainostanut" RH-Designin tuotteita. Meillä on nykyään käytössä mm. StopClock Pro, ZoneMaster II ja PaperFlasher. Todellakaan, ei tehdä yhtään koeliuskaa enää, vaan ensiksi 9/10 printti ja seuraavat ovat sitten sitä "fine print" säätöä. Toimii, mutta valitettavasti noi vehkeet eivät ole ihan ilmaisia. Luultavasti jopa digipokkaria kalliimpia. Pimiötyöskentelyn helpottamisessa kyllä maksavat itsensä "takaisin" yllättävän nopeasti. Luultavasti ekana iltana, kunhan kehno brittiläinen käyttölogiikka on selvinnyt. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut, että "pimiövalotusmittaraista" olisi jotain hyötyä, mutta nää on aika erilaisia niihin vanhoihin romuihin verrattuna. Sen verran pitää laittaa uusia varauksia kehuihin, että Pyrocat-negoilla ollaa vielä vähän hukassa. Toivottavasti pyronega ja nää mittarit eivät ole toivottoman yhteensopimattomia....
Vs: Paperin ja muovin ero? Eiköhän se värillinen tahra sotke kontrastin mittauksessa aika helposti jossain määrin. Pointti olikin niin hyvä, että pitää huomioida omassa projektissa. Mulla on tekeillä RGB-ledipää, johon tulee mm. zonemaster-tyylinen mittari, tosin eri käyttöperiaatteella (ja RGB-mittauksella varauksena väriprinttejä varten).
Vs: Paperin ja muovin ero? Mites muuten, jos mä haluan nyt sitten tehdä niitä kiiltäviä kuvia sillä kuivurilla, niin siinähän on se irtonainen pelti, niin eikös se mennyt niin, että se kuva laitetaan siihen irtonaiselle pellille kuvapuoli alaspäin kun halutaan niitä kiiltäviä ja pingotetaan se kangas siihen päälle?
Vs: Paperin ja muovin ero? Tää nyt ei oikein onnistu aivan ninkuin pitäs, papru kyllä kiilottuu, mutta ei koko alalta, noo kokeilen sitten laittaa sen sinne peltien väliin, katotaan kuinka äijän käy. En tiedä miten se pitäs saada siihen pellille silleen että se ei lähtis kupruilemaan....
Vs: Paperin ja muovin ero? Äää, no se ei olllut hyvä idea, eli älkää te kokeilko samaa kuin minä, eli ei sinne väliin. Mitenköhän se on, pitääköhän sen pellin olla kylmä kun se papru siihen pingotetaan??? Perhana kun ei Googlekaan osaa autaa tällä kotimaisella.
Vs: Paperin ja muovin ero? Noo okei, löytyhän tuolta vähän infoa, eli ongelma on tuo lämpötilan säätely, tai pikemminkin sen puute, eli tuossa puolalaisessa värkissä kun ei ole sitä termaria (tai ainakaan säädettävää), nin menee vähän arvailun puolelle, milloin se on tarpeeksi lämmin muttei liian kuuma, jotta saisi kokonaan kiiltävän pinnan papruun.
Vs: Paperin ja muovin ero? Emulsion karkaisu esim hyvin laimealla rikkihapolla (näin olen kuullut) auttaa kuvan kiillotuksessa, samoin kuvan liottaminen spriissä hekinen ennen kiillotusta (tästä on jopa omakohtaista kokemusta.) Mutta lämpötila on tosiaankin aika tärkeä, ja säädön ja termarin puute ennemmin sääntö kuin poikkeus. Lisäksi noissa termarittomissa, niin itä- kuin länsilaitteissakin tuppaa olemaan hieman epätasainen lämmönjakauma.
Vs: Paperin ja muovin ero? Kuva telataan ilmakuplattomaksi. Emulsio päin kiillotettua peltipintaa. Lämpö nopeuttaa kuivumista mutta kuivuu se ajan kanssa huoneenlämmössäkin. Saattaa olla ettei kuivurisi kangas pidä kuvaa kiinni pellissä, näin käy erityisesti mikäli kuivuri on liian kuuma: vesi kiehuu ja työntää emulsion irti höyrystyessään. Kuvaa ei myöskään saa telatuksi tulikuumalle pellille. Jos kiillotus ei onnistu, liota kuva läpimäräksi ja yritä uudestaan. Paksu paperi on vaikeampi kiillottaa kuin ohut. Lisäys: kuvan täytyy kuivua jotta kiillotus onnistuisi, se tarkoittaa että veden täytyy päästä poistumaan haihtumalla koko kuvan alalta. Kahden pellin välissä ei kuivumista tapahdu
Vs: Paperin ja muovin ero? Kiitoksia vinkeistä, eilisten empiiristen kokeiden perusteella, niin pirun vaikeaa se tuon itäblokin vehkeen kanssa oli. No tulipahan taas kerran todistettua, ettei halvalla saa hyvää. Mutta en ihan vielä luovuta, täytyy ottaa ja putsata ensin oikein viimesen päälle se pelti ja ostaa spriitä. Olen jo aivan vakuuttunut, että jos saan tuon prosessin onnistumaan kuva on aivan eri luokkaa kuin ennen. Jo nuo melkein onnistuneeet kiillotukset antoivat viitteitä siihen suuntaan. Ja mitä tulee kahden pellin välissä kuivaamiseen, juu ei onnistu, siitäkin on nyt omakohtaisia kokemuksia
Vs: Paperin ja muovin ero? Jotenkin tuntuu siltä, että säilyvyyden kannalta sprii tai mikään muukaan mömmö ei tee hyvää. Kiilloitetut kuvat ovat olleet mullakin usein mielessä. Hyvä, että voi ohittaa nuo yleisimmät romut. Nova on kyllä hyvämaineinen toimija, eikä hintakaan ole ihan mahdoton. Toisaalta, aikanaan lähes kaikki kuvat - ainakin pienet sellaiset - tehtiin kiiltävinä eli prosessin ei pitäisi olla mahdoton. Tosin useimmat vanhemmat kuvat taidettiin tehdä ohuelle paperille. Viimeksi olen "kiillottanut" kuvia jumalattoman kokoisella rummulla. Oli periaatteessa tosi yksinkertaista: paperi vaan "hihnalle" ja muutaman minuutin jälkeen linjan päästä putkahti kuiva ja kiiltävä kuva. Kokoa laittella oli varmaan 100x70x80 cm. Näitä vehkeitä sai varmaan ilmaiseksi jokin vuosi sitten, nykyään taitaa useimmat ollä Ämmäsuolla. Ja sitten se toinen ongelma... Pienikin virhe rummussa "pilaa" kuvan ja jos kankaat oli sen värisiä kuin aikanaan siinä kameraseurassa, luulisin, että kuvien säilyvyyskin on kehno. Siinä rummussa ei ollut kuin 1/3 ok, piti aina tähdätä tarkasti. Kerro ihmeessä, miten edistyt ja millä kilkkeillä. Pitäisi saada käyttöä "ropelöreunasaksille". K
Vs: Paperin ja muovin ero? No niin, ennenkuin paperia/kartonkia aletaan präissäillä kromipellille, uitetaan sitä hetken aikaa sitä varten tehdyssä luoksessa. Varsinaista tiivistettä ei enää taida tehdä kukaan, mutta filmien Photo Flo, Mirasol tms. sopii ihan hyvin. Sitten märkä, vähän tiputeltu, siis kuvan voi olla ja sen kalvon tuleekin olla nesteessä, mutta ei sitä luosta tarvitse valua lattialle saakka. Nyt sitten tukeva pöytä käyttöön ja alat telailla kuvaa kalvopuoli kromiin päin. Ja vasta sitten kuivaajaan. Noita runpukuivaajia saa noutamalla milloin mistäkin, meille tarjottiin viime keväänä kolmea kappaletta Kodakin X24 tyyppiä, sattui vaan jo olemaan yksi ennestään. Rummun kromipinta kiillotetaan Pakokleenilla, ainakin ennen Sala Selänteellä oli sitä varastossa. Mutta ne rummut oli kyllä tehty lähinnä 6x6 ja 6x9 rullia varten, valotettiin rulla ja pantiin se rumpuun. Kartokiset 40x50 kuvat menee taatusti ryppyyn keskeltä/reunasta/joka puolelta.
Vs: Paperin ja muovin ero? Kiitoksia Ossille taas kerran asiantuntevista ohjeista. Täytyy kokeilla taas tuolla tavalla, että ensin se kuva sille pellille telalla ja vasta siten kuivuriin. Siinä se vika varmaan olikin kun ladoin sen kuvan kuumalle pellille, eihän siinä kissa ehtinyt sanoa, kun se meni kuprulle...
Vs: Paperin ja muovin ero? Niin se rumpukuivuri taisi toimia että kuva mankeloitui kiillotetulle metallirummulle jonka lämpö oli sellainen että kuva kuivui rummun hitaasti pyöriessä ja kun tuli vajaa kierros täyteen, tipahti kiiltäväpintaisena keräilytilaan. Ei siitä ole viittäkään kymmentä vuotta kun sellaista käytin Foto:ssa Jostakin kun löydät vielä Agfa Record Rapid kuitupaperia niin tulee hiano...sinänsä nuo paperit eivät tunnu kovin äkäisesti vanhenevan.
Vs: Paperin ja muovin ero? Minkähän niminen sellainen rumpukuivuri mahtaisi olla? Jos vaikka jossain sellainen olisi....
Vs: Paperin ja muovin ero? Vehje on muistaakseni melkein nykyisen mopoauton kokoinen. Itse koettaisin varmaan soitella "alte kameraden" (vanhoja valokuvaajia ja labroja) läpi, kyllä ne tietävät väkisinkin mistä on kyse ihan siitä kuitupaperin rumpukuivuri-termistä. Ossikin varmaan osaisi jotain valmistemerkkejä sanoa ?